Yö-Rogaining Pirkanmaalla

 Marraskuun toisena viikonloppuna perjantain ja lauantain välisenä yönä Suo, Säntti ja Pää oli pitkästä aikaa liikkeellä, kun Pirkanmaalla järjestettiin Yö-Rogaining. Viime vuonna osallistuin Ninnin kanssa ja tänä vuonna myös Hanna pääsi mukaan 8 tunnin fillarisarjaan. Tänä vuonna kun jäi kaikki seikkailukisat välistä päällekkäisyyksien ja muiden juttujen vuoksi, oli todella kiva päästä kuitenkin tähän tapahtumaan. Tulevaisuudessa kuitenkin on tavoitteena osallistua vielä tällä porukalla mm seikkailukisoihin ja tällainen rogaining tapahtuma sopii tosi hyvin teemaan.

Tavarat kasaan.

Tuttuun tapaan kotona kasasin tavaroita levälleen ennen pakkaamista, että näen onko kaikki tarpeellinen mukana. Pyörän ja siihen kuuluvien varusteiden kuten kypärän ja valojen lisäksi tutusti mukaan otin ea-tarvikkeet ja kompassin, jotka on usein mun vastuulla. Mm. pumpun ja pyörän korjaus tarvikkeet ottaa Ninni. Energiaa ja evästä, vaihtovaatteet ja reittisuunnittelua varten nuppineuloja, viivoitin, nauhaa ja alleviivauskyniä. Kuvan nappasin ihan sen vuoksi, että seuraavalla kerralla on taas helpompi miettiä tavarat, kun tarvitsee vain katsoa kuvaa.

Kisakeskuksen paikka julkaistiin vajaa viikko ennen tapahtumaa. Sääksjärven koululla Lempäälässä oli isosti sisätilaa, jossa varattiin itsellemme pöytä paikka ja odoteltiin karttojen saamista. Se oli tasan klo.20 kun saatiin kartat ja sitten oli kaksi tuntia aikaa suunnitella mitä rasteja lähdetään hakemaan.

Tämä vaihe sujuu meiltä nykyään tosi hyvin. Rauhassa ensin silmäillään koko karttaa ja rastipisteitä. Sitten merkitään kaikki 7 ja 9, eli isoimmat rastipisteet. Sitten hahmotetaan reitti vaihtoehtoja, vähän mittaillaan matkaa ja tutkaillaan millaista maastoa siinä on. Pienimmille poluille ei lähdetä. Saatiin tehtyä hyvä reittisuunnitelma ja loppuun parikin vaihtoehtoa mitä tehdään. Itse arvioin, että ei millään ehditä lopussa niin paljon kuin villeimmässä suunnitelmassa kaavailtiin, mutta kuinka väärässä olinkaan.

Reittisuunnittelua.

Reittisuunnitelmaa tehdessä samalla syötiin ja juotiin. Ennen starttia vielä vessassa käynti ja reput selkään. Keli oli lämmin, eikä satanut. Porukkaa oli paljon. Tapahtumassa ei eritellä nais- ja miesjoukkueita eikä sekajoukkueita, vaan kaikki kisaa samassa sarjassa. Hienoa katsoa miten kauaksi taakse maajoukkue pyöräsuunnistajia ja seikkailu-urheilijoita jäämme, parhaamme kuitenkin teemme.

Lähtö klo.22.

Oltiin puhuttu, että nyt otetaan alku rauhallisesti, koska olemme sen niin usein ryssineet hätiköimällä. Yrityksestä huolimatta jälleen meni pieneksi sekoiluksi. Se on uskomatonta kuinka toiset kilpailijat vierellä sekoittavat oman tekemisen ja on sellainen ihme kiire tekemisessä. Ekalle rastille pieni virhe, joka tuli toisten perässä mennessä, vaikka itse tiedosti ettei tästä kyllä omasta mielestä pitänyt vielä mennä. No ei iso juttu, mutta ärsytti se. Lopulta päästiin toisista fillaroijista eroon, kun ei haettu yhtä 5 pisteen rastia ja ehkä kaikki muuta samaan suuntaan lähteneistä sen haki. Jälkikäteen ajateltuna meidänkin olisi se ollut järkevä hakea, koska oli melko lähellä isoa tietä, mutta se hyvä puoli että päästiin tekemään omaa juttua. Homma rauhoittui, vaikka myöhemmin vielä pieniä sekoiluja oli. 

Oli tosi tärkeää lukea rastimääritteet, sillä vain ne lukemalla saattoi löytää missä rasti todella on. Normaaleja  suunnistukseen kuuluvia rastilippuja ei ollut, vaan rastipisteessä oli punainen kuitunauha ja QR-koodi, joka piti kännykässä olevalla appilla leimata. Joillain rasteilla rastia sai todella etsiä ja rastimääritteen ymmärtäminen oli tärkeää. Esimerkiksi keskellä yötä oli jotenkin kovin vaikeaa ymmärtää mitä tarkoittaa "itäisen puoleisen sillan kolmas ratapölkky" vai miten se nyt olikaan kirjoitettu. Kompassilla piti tarkistaa missä on itä ja vasta sitten hoksasi pimeässä että ihan vieressä on toinen silta, mutta sitten piti miettiä mikä on ratapölkky. Pääsimme jyvälle ja löytyihän se, mutta meni jokunen minuutti. Sitten oli sellaisia ihan bingo osumisia, että juuri oikealla hetkellä pysähdyttiin tarkistamaan paikkaa ja rasti oli ihan viereisen kiven takana kuusessa. 

Rastipiste.

Homma kuitenkin eteni ja reittisuunnitelmiin alettiin pian puolen välin jälkeen jo tekemään muutoksia. Ne oli hyviä muutoksia ja yllätyin miten hyvin oltiin ehditty. Vielä paremmalla keskittymisellä oltaisiin tehty vielä järkevämpiäkin reitinvalintoja ja ainakin yksi pitkähkö turhah kierto tuli. Onneksi kaikki jaksoimme hyvin ja aina joku oli 100% kartalla jos kaksi muuta ei ollut. 

Pikkuisen rapainen pyörä.

Maaliin tultiin 8 tunnin aikarajoissa, pyörät niin kuraisina ja naiset melko väsyneinä. Huulet olivat taas niin rohtuneet ja nälkä kurni vatsaa. Pyöräilykilometrejä kertyi 117, nousumetrejä lähes 1300. Pisteitä saatiin 305 ja sijoituimme 14., paras täys naisjoukkue. Kokonaisuudessaan joukkueita 8 tunnin fillarisarjassa oli 56. Olimme omaan tulokseen erittäin tyytyväisiä.

Urakan jälkeen oli todella väsy. Osallistumismaksuun kuului aamupala läheisellä ABC:llä ja käytiin siellä ja sitten ajeltiin kotiin. Silmiä kirveli ja päässä humisi, mutta hereillä selvittiin kotiin. Mulla alkoi heti perään kolmen yövuoron putki ja toipumisessa valvomisesta meni sen vuoksi todella pitkään. Onneksi paikan päällä sai pestyä pyörän jo melko hyvin, mutta tarkempi pesu on edelleen tekemättä...

~Eija~

Piuhojen päässä

 Odotettu käynti Tampereen urheilulääkäriasemalla juoksun kynnystestiin jännitti etukäteen. Jouduin flunssan vuoksi kerran siirtämään omaa testiaikaani, mutta pääsin paria viikkoa aikaisemmin ennen omaa testiäni seuraamaan kun Ninni teki saman testin. Joten tiesin sentään mitä on suorassa maksimitestissä mahdollisesti luvassa - lähes oksennus.

Sprimoetria.

Ennen juoksumatolle astumista halutessaan sai Inbody kehonkoostumusmittauksen ja spirometria tutkimuksen, joka kertoo keuhkojen tilavuudesta ja ilman virtauksesta keuhkoputkissa. Halusin ehdottomasti nämä katsoa, kun mahdollisuus oli. Kehonkoostumusmittaus oli odotetunlainen ja spirometriakin hyvä. Vajaa pari viikkoa vaivannut yskiminen ei siis vaikuttanut tuloksiin.

Otettiin sekä lepo- että rasitus EKG.

Lisäksi mitattiin verenpaine ja otettiin lepo EKG. Verenpaine oli normaalia korkeampi. Mahdollisesti jännittäminen vaikutti. 

Sitten päästiin juoksumatolle, joka oli asetettu 0,6% kulmaan. EKG piuhat jäi paikoilleen ja naamalle sai maskin. Varoiksi vielä valjaisiin kiinni, että ei lennä peräseinään jos kovassa vauhdissa sekoaa jalkoihinsa ja kaatuu. Etukäteen oli haastateltu harrastuksista, normaalista harjoittelusta, juoksuvauhdeista ja tavoitteista. Näiden perusteella asetettiin henkilökohtaiset aloitusvauhdit. Tavoite on että testissä juostaan 20-30 minuuttia. Mulla oli mukana Kuortaneen Urheiluopistolla tehtyjen laktaatti juoksutestien tulokset, joista viimeisin oli vuonna 2016. Nämä oli hyvänä pohjana arvioimaan mihin tähdätään. Toki testi oli melko erilainen, vaikka tavoite oli sama, eli selvittää sykerajat harjoitteluun.

Ja sitten juostiin.

Suorassa maksimitestissä mitataan hengityskaasut ja laktaatit. 3 minuuttia on aina yksi vauhti ja sitä nostetaan aina 1km/tunti. Mulla aloitettiin 8 km/tunnissa vauhdilla ja sain heti alkaa juoksemaan. Rauhalliselta se vielä tuntui, kuten 9 km/tunnissakin, mutta 10 km/tunnissa vauhdissa jo aloin lämmetä ja sormen päästä otettava verinäyte laktaattia varten alkoi tulla paremmin. Mulla on niin usein sormet tosi kylmät. Kuulin 3 minuutin välein sykkeeni ja laktaattiarvon. Ikkunan reunalla oli sekuntikello, josta näin ajan kuluvan ja tällä olikin iso merkitys kun vauhdit nousivat korkeiksi.

Viimeisen 3 minuuttia juoksin 16km/tunnissa, eli 3:45min/km vauhtia. Jaksoin sen juuri ja juuri loppuun, mutta testi loppui siihen. Juoksin 27 minuuttia. Pääkoppa olisi halunnut vielä aloittaa seuraavan 3 minuuttisen, mutta hengitys oli jo maksimissa ja jaloissa tuntui voimakas väsy. En olisi enää missään nimessä jaksanut kokonaista 3 minuuttia, en ehkä edes yhtä minuuttia. Testintekijä totesi, että kyllä mä omaan maksimiini pääsin ja eteenpäin räpiköiminen ei olisi ollut merkittävä.

Juoksun jälkeen oli vielä 10 minuuttia palauttelua kävellen ja laktaattien mittaus loppuun asti. Ja heti sai ensiarvion tuloksista ja muutaman päivän päästä sähköpostiin tuli tarkemmat.

Tavoitteeni testistä täyttyivät. Sain just tämän hetken hyvinkin omanapaisen tietopläjäyksen ja vahvistuksen missä mennään. Tiesin jo etukäteen, että tykkään, niin kuin varmaan suurin osa meistä, juosta mukavuusalueellani, joka on pk2 alarajoilla. Tämähän on ihan jees, mutta osa pitkistä lenkeistä pitäisi mennä vieläkin matalammilla sykkeillä. Testin alkuun hengitystiheys oli hiukan korkealla, kuten laktaatitkin. Usein lenkin alussa huomaankin, että hengästyn heti, mutta tämä rauhoittuu kun lenkki etenee vaikka vauhti pysyisi vakiona tai jopa nopeutuisi. Sykerajat on todella lähellä kahdeksan vuoden takaisia, mutta vauhdit ovat paremmat. Tunne oli, että oon paremmassa kunnossa kuin edellisessä testissä ja tämä tunne piti paikkansa. Maksimisyke on alle 170, näin se vaan on. 

Sykerajat oon nyt ottanut käyttöön juoksuohjelman mukaisiin treeneihin. Hiukan enemmän se on nyt kellon vilkuilua, kun aikaisemmin oon mennyt enemmänkin tuntemusten mukaan. Ensimmäisissä vk vedoissa on ollut haastetta nostaa sykettä, mutta harjoitukset jatkuvat ja ehkä aikanaan saan itsestäni tarpeeksi irti.

Juoksuohjelmasta ja suunnitelmista tuun kertomaan pian lisää.

~Eija~

Maraton Ilkanpolulla

 SM-erikoispitkien jälkeen olin flunssassa, oireina kurkkukipua, yskää ja liman nousua. Muutama huono yö tuli nukuttua yskimisen vuoksi. Oli pakko perua seuraavalle viikolle varattu maksimaalinen juoksun kynnystesti Tampereella, sillä keuhkot eivät olleet normaalissa kunnossa. Harmitti, mutta onneksi siirto ei ollut ongelma ja nyt testi onkin huomenna. SM-erikoispitkästä viikon päästä oli Komia Ilkanpolku juoksutapahtuma ja sille osallistumista mietin viimeiseen ennakkoilmoittautumispäivän iltaan asti. Yskimistä oli edelleen, mutta joka päivä vähemmän. Päätin osallistua, sillä oon osallistunut joka vuosi kun tapahtuma on järjestetty ja olisi harmittanut jättää väliin.

kuva; Reijo

Tänä vuonna Komia Ilkanpolun pisin matka venytettiin täys maratonin pituiseksi ja se houkutteli vielä enemmän osallistumaan. Flunssatoipilaana en asettanut mitään tiukkaa aikatavoitetta, vaan ajattelin lähteä rauhallista ja kroppaa kuulostelevaa vauhtia. Testailisin taas miten energiaa otan ja saisin hyvin pitkän treenin. 

Hiukan oli vilpoisen tuntuinen aamu, mutta plussan puolella lämpötila oli. Päädyin lähtemään matkaan takki päällä ja tuubihuivi kaulassa ja hanskat käsissä. Takkia en tulisi matkalla riisumaan, mutta tarvittaessa huivin ja hanskat olisi helppo nakata juoksuliiviin. Lopulta en riisunut mitään, vaan vaatetus oli oikein hyvä.

Ensimmäiset kilometrit lähti reippaasti liikkeelle ja vaikka Miisan selän näin, en lähtenyt peesiin mukaan. Melko pian se oma sopiva etenemisvauhti löytyikin ja meitä oli jokunen siinä porukassa. Taakseni en pahemmin vilkuillut, joten tarkkaan en tiedä kuinka monta meitä oli. Kuitenkin useamman kilometrin jälkeen meitä oli kolme ja lopulta maaliin asti mä menin kaverin miehen, Henrikin kanssa. Keli oli hyvä, sillä aurinko paistoi ja metsän suojissa tuuli ei osunut kohdalle. Aurinko tosin paistoi välillä niin matalalta vastaan, että eteen oli vaikea nähdä. Energiaa otin tasaisin välein ja kaikki tuntui hyvältä. Jossain ennen 20 km kaaduin ja pari muuta läheltä piti kaatumista oli, mutta onneksi ei mitään vammoja tullut. Niin ja loppu puolella oikean jalan polveen alkoi tuntumaan pienesti kipua - samanlainen kuin joku aika sitten pitemmällä lenkillä tuli. Lihasheikkoudeksi tms oon sen tulkinnut, mutta pitää nyt seurailla jos alkaa enemmän tuntumaan.

kuva; Ninni

Kaikki siis kuitenkin meni laji huomioiden hyvin ja lopussa vielä saavutin johdossa olevaa Miisaa, mutta matka loppui kesken että olisin kiinni saanut. Oikeasti tämä oli mulle päivän kunnon mukainen hyvä juoksu ja olen todella tyytyväinen. Ihan ei alle neljän tunnin mennyt, ajan ollessa 4:03:16. Joten ensi kerralla tavoitteena voisi olla alittaa neljä tuntia! Tänäkin vuonna paukut riitti podiumin sijalle, joten putki jatkui.

kuva; Sanna

Jalat märkinä ja kengät ravassa palkintojen jakoon ja siitä suoraan töihin iltavuoroon. Jouduin illan aikana yskimään, kun limaa nousi. Myös poskia kuumotti ja pelkäsin että nouseeko kuume, mutta poskien hehku olikin vain raittiin ilman ja kirkkaan lokakuisen auringon aiheuttamaa. Flunssan viimeiset rippeet väheni päivä päivältä.

kuva; Ninni

Tällä viikolla on Yö-rogainingkisa Pirkanmaalla, jonne osallistun pyörä sarjaan Ninnin ja Hannan kanssa. On ennustettu lämmintä yötä, jopa 6 astetta lämmintä yöllä eikä pitäisi sataa! Kiva lähteä pitkästä aikaa Suo, Säntti ja Pää -jengillä liikenteeseen. Ja vielä ennen rogainingkisaa on tosiaan tuo juoksutesti ja sieltä saankin paljon vinkkejä tuleviin harjoitteluihin, joista kerron pika puoliin enemmän.

~Eija~