Tuomio toppahameesta

Lenkillä hiihtäen tai juosten talvipakkasessa nipistelee kylmästä reisissä ja pakaroissa. Sisälle lämpöiseen päästyä nipistely jatkuu ja iho saattaa punoittaa hyvän tovin. Muuten lenkillä tarkenisi aivan hyvin, kädetkin hikoilee ihan märkinä tumpuissa ja paita on selästä ihan märkä. Tätä se on ollut monet talvet, kunnes monien vertailujen ja pohtimisen jälkeen ostin itselleni toppahameen. En varsinaisesti ole mikään "hame-ihminen", mutta toppashortsit viehätti vielä vähemmän ja juoksuhousujen alle lisätyt parit kerrastot eivät estäneet kylmän viiman osumista jalkojen isoihin lihaksiin. Joten siksi hame ja vielä sellainen hame, mikä taipuisi moneen käyttöön, mutta erityisesti juoksuun.

Viime vuoden puolella pakkasten saapuessa sijoitin reisien ja pakaroiden talvilenkkien aikaiseen hyvinvointiin ja ostin Haltin Olos toppahameen. Pikkuisen nipisti maksaa 90€ hameesta, mutta jospa sitten ei nipistelisi enää lenkillä. Ja tyytyväinen olen ollut, sillä hame on ollut joka euron arvoinen! Oon käyttänyt hametta aina kun on ollut enemmän kuin 10 astetta pakkasta tai erityisen kylmä viima. Se on toiminut niin juoksu kuin hiihtolenkeillä ja on se ollut myös työmatkoilla pikku pakkasessa kevyiden sisähousujen päällä. 

Tyyliä tai ei, mutta lämmin ainakin.

Hame on huomaamaton päällä, ei paina tai kiristä mistään, eikä myöskään valu liukkaiden juoksuhousujen päältä. Toisella puolella kyljessä on koko hameen pituusmitan yltävä vetoketju, joten hame on helppo pukea ja riisua, vaikka toki hyppäämällä suoraan hameeseenkin onnistuu. Toisella puolella taas on lyhyempi vetoketju halkio, joka mahdollistaa jalkojen vapaan liikkeen liikkuessa. Hameen pituus yli reisien puolen välin on just hyvä ja pitää reidet ja pakarat lämpöisinä.

Hameen sivuhalkio.

Ulkonäöllisesti hame on siisti ja katseen kestävä. Jokainen voi sitten olla omaa mieltä kenelle hame sopii ja kenelle ei. Näissä asioissa mukavuus kuitenkin menee makuasioiden edelle, joten kehtaan jatkossakin hame päällä juosta ja hiihdellä kipakat pakkaskelit. Nyt tämä hame on Haltin nettisivuilla alennuksessa, vaikka kokoja on melko rajoitetusti saatavilla. Uskallan kuitenkin suositella merkin kuin merkin toppahametta pakkasta vastaan ja tämä Haltin hame ainakin toimii mulla.

Loppu talven aurinko.

Pekka Pouta toki ennusti, että talven kunnon pakkaset olisi nyt nautittu. Ja aivan ihanan keväisiä päiviä on ollutkin! Kuukausi liian aikaisin vaan. Viime viikonloppuna pääsi juoksemaan sulilla ja melko kuivilla pyöräteilläkin jo. Vaatetusta on saanut keventää, vaikka torstai perjantai välisenä yönä vielä saatiin yli 20 asteen pakkasia. Kovat on lämpötila vaihtelut.

Mukavia lenkkejä loppu talven hangille! Toivotaan pikku pakkasten vielä hetken jatkuvan ja sitten ryminällä kevääseen!

~Eija~

Testijuoksu räntäsateessa

Tänään juostiin Komiaflown talvijuoksusarjan neljäs ja toiseksi viimeinen osakilpailu Seinäjoella. Matkavaihtoehtoina on lapsille 2km ja aikuisille joko 5 tai 10 kilometriä. Joka osakilpailussa olen paikalla ollut huoltamassa ja kannustamassa tytärtäni, mutta itse en ole startannut. Kuitenkin tammikuussa jo alustavasti päätin että helmikuussa ollaan viivalla. Mullahan ei virallista kympin aikaa olekaan, joten oli jo korkea aika sellainen juosta.

Lähtökohdat juoksuun olivat hyvät, sillä mulla oli melko kevyt treeniviikko takana. Sellainen ei treeniohjelmassa lukenut, mutta toisinaan elämä heittää jotain rattaisiin ja jotta homma pysyy hallussa on jostain nipistettävä ja tällä viikolla nipistin juoksu- ja hiihtolenkeistä. Ei mitään terveydellisiä ongelmia, vaan asioita jotka veivät hirmuisesti energiaa ja pyörivät ajatuksissa paljon (ja edelleenkin). Joten tein lyhyempää ja kevyempää lenkkiä sekä ehdin nukkua parina yönä ihanat pitkät unet.

Startti. (kuva @komiaflow)

Keli ei ollut mikään paras mahdollinen, mutta ei missään nimessä mikään tekosyy perääntyä. Räntää satoi, asteita yhden verran plussalla ja pienoinen tuuli. Edellisenä päivänä aurattu pyörätie näytti paakkuiselta ja loskaiselta polulta. Kuitenkin kostea ilma takasi hapekkaan ilman eikä kylmä ainakaan ehtisi tänään tulla. Alkulämmittelyjä tehtiin tyttären ja Sarin kanssa ja tuntui oikein mukavalta lähteä matkaan.

Alun lähdin reippaasti hakien porukassa omaa paikkaa ja kilometrin jälkeen hiukan rauhoitin vauhtia. Mun nastoja menettäneet talvijuoksukengät lipsuivat ja askeltaminen muhkuraisella alustalla teetti työtä. Mennessä pitkällä suoralla oli selvä vastatuuli, mikä toki kääntyi myötäiseksi takaisin päin tullessa. Juoksuseuraa oli edessä ja takana, mutta jokaisen askeleen piti itse ottaa. Fiilikset ja voimat lähteä toiselle 5 kilometrein lenkille olivat ok. Olisi sitä toki voinut jättää siihenkin, mutta kone vasta lähti pikku hiljaa käyntiin.

Toisen kierroksen vastatuuli tuntui rankalta. Jokaisella askeleella edellä juokseva mies repi eroa muhun, enkä saanut minkäänlaista tuulensuojaa, mutta katse kontakti selkään pysyi viimeiseen maalin mutkaan asti. Oikea jalka tuntui puutuneelta ja tönköltä viimeiset kolme kilometriä eikä ponnistus sillä tainnut aivan mennä nappiin. Edellisestä kovasta juoksusta on sen verran aikaa, että ehkä osa menee senkin piikkiin. Aivan hyvissä voimin silti maaliin.

Irvistys maalissa.

Tässä kelissä ja näissä fiiliksissä aivan hyvä juoksu. Viralliseksi ajaksi kirjautui 45:35. Itselle asetettuun tavoiteaikaan pääsin, mikä oli alle 47 minuuttia. Tuota aikaa sitten tulevaisuudessa parannellaan!

Talvinastarieni kunto tällä hetkellä...

Se oli sitten juhlavuoteni 3/40 kisa 👍

Hyvää viikonloppua kaikille!

~Eija~

Parasta tammikuussa

Kohta tammikuu on jo puolessa välissä ja samaten tammiputkulan aiheet. Vielä on helppoa bongailla aiheita lenkeillä ja treeneissä, mutta ensi viikolla pitää jo vähän miettiä, ettei vaikeimmat jää viimeiseksi.

Tämän vuoden tammiputkulan aiheet ovat;

Aamun hetki kullan kallis, eläin, heijastus, juoksijan talvivermeet, jäljet lumessa, järjetön jää, kaikenlaisia juoksualustoja, kaveri liikkuu, kirkko, kiva nimi, kuu, latu, liikennemerkki, lumiukko, luonnon luomaa taidetta, muistomerkki tai patsas, parasta tammikuussa, putki, saako keltaista lunta syödä? sininen hetki, sisäliikunnan iloja, sydän, taidekuva, taivas, tuli, umpihanki, valoa tunnelin päässä, varjo, veden olomuodot, vene, villasukat. 

Latu

Viikko alkoi ladulla ja samalla avasin oman hiihtokauteni. Toki hiihtämässä olen käynty jo viime vuoden puolella joulukuussakin, mutta silloin joka kerta lasten kanssa lasten vauhtia. Nyt keli oli just hyvä mulle, miinus 4 astetta eikä tuullut. Luistelubaana ja latu olivat paikka paikoin todella liukkaita ja jäisiä ja kävelijöiden talsimia (mur!). Parit paikat jännitin oikeasti pysynkö pystyssä. Suunniteltu 20 kilometrin lenkki venyi 30 kilometriin, sillä en malttanut lopettaa, sen verran lentokeli oli ja kilometrejä sai kevyesti.

Villasukat

Tiistaina illalla alkoi jälleen Neiron Sporttiporukan treenit Neiron koulun liikuntasalissa. Ohjelman runko kevään aikana on pääasiassa lihaskuntotreeniä eri välineillä, eri rytmityksillä ja hiukan eri painotuksilla. Treenit kuitenkin sopivat kaikille, sillä jokainen tekee treenin sen päivän tuntemusten mukaan. Tällä viikolla ohjelmassa oli villasukkatreenit ja odotusten vastaisesti ihan napakkaa settiä. Erityisesti alakroppa sai liikettä. Mukava porukka oli taas kasassa. Ensi viikolla jatketaan kahvakuulatreenillä ja silloin kädetkin saadaan kunnolla hommiin.
Tervetuloa Ilmajoen Neiroon tiistaisin klo.18.30-19.30 😊

Sininen hetki

Sinisen hetken kohtasin keskiviikko aamuna Ilmajoen keskustassa juoksulenkillä. Kännykällä otettu kuva ei aivan anna oikeanlaista kuvaa miten kaunista oli, eikä tarkennuskaan pelittänyt, mutta tällä mennään. Vajaan 12 kilometrin lenkillä olisi ollut monen monta muutakin haasteen bongaus kohdetta, mutta valitsin nyt tämän. Juoksun päälle kävin vielä tunnin vesijuoksemassa, jossa kipeilevä kantapää säästyy juoksun aiheuttamalta iskutukselta mutta kroppa saa tehdä juoksunkaltaista liikettä. 

Kirkko

Torstaina ihan tarkoituksella lähdin Ilmajoen keskustaan bongatakseni kirkon. Tein lämmittelynä 10 kilometrin juoksulenkin ja sen jälkeen tunniksi kuntosalille.

Kaikenlaisia juoksualustoja. 

Perjantain pitkä työpäivä (klo.07-21) ei lähtökohtaisesti ole selitys sille ettei voisi liikkua, mutta kyllä se vaatii hiukan venymistä ja päättäväisyyttä. Mä pakkasin treenivaatteet jo aamulla mukaan ja menin suoraan töistä kuntosalille. Edellis illan treeni tuntui vahvasti jaloissa joten tein hiukan kevyemmän setin ja loppuverkaksi juoksua matolla ja merkintä: kaikenlaisia juoksualustoja. 

Jäljet lumessa.

Jäniksen jäljet lumessa eivät ole harvinaisia. Joten siksi lauantain myöhäisellä aamulenkillä ikuistin ne vasten tuota ihanaa aurinkoa. Aivan kuin se olisi hiukan lämmittänytkin.

Parasta tammikuussa. 

Tänään sunnuntaina oli herätyskello herättämässä sillä ajatuksena oli nousta ajoissa ylös ja tehdä juoksulenkki ja sitten töihin iltavuoroon, mutta... Suljin kellon ja jatkoin pötköttelyä vielä tunnin. Noustuani söin aamupalan ja pakkasin reppuni ja lähdinkin pyörällä töihin. Siinä polkiessani ja auringon paistaessa (ja pakkasen nipistellessä varpaita) tiesin, että parasta tammikuussa ehdottomasti on se, että olemme matkalla kohti valoa ja kevättä! Päivät pitenevät minuutti minuutilta. Ja aurinkoisina päivinä, pikku pakkasessa luonto on valtavan kaunis. Mutta luonto onkin aina kaunis, vuodenajasta riippumatta.

~Eija~

Tammiputkulaan

Viime vuoden tammikuussa olin tammiputkulassa, jossa liikuttiin vähintään puoli tuntia joka päivä ja havainnoitiin ympäristöstä erilaisia teemoja. Havainnot kuvattiin ja kirjattiin ylös kaikkien osallistujien nähtäväksi. Se oli hauskaa ja koukuttavaa. 

Kun joulukuussa somessa julkaistiin jälleen lista havainnoitavista kohteista, päätin lähteä taas putkulaan. Helpommaksi tämän toteuttamisen tekee se, ettei joka päivä tarvitse juosta, vaan liikkuminen voi olla hiihtoa, luistelua, pyöräilyä, kuntosaliharjoittelua tai ihan mitä vaan. Pääasia että liikkuu lihasvoimalla.

Tämän vuoden tammiputkulan aiheet ovat;

Aamun hetki kullan kallis, eläin, heijastus, juoksijan talvivermeet, jäljet lumessa, järjetön jää, kaikenlaisia juoksualustoja, kaveri liikkuu, kirkko, kiva nimi, kuu, latu, liikennemerkki, lumiukko, luonnon luomaa taidetta, muistomerkki tai patsas, parasta tammikuussa, putki, saako keltaista lunta syödä? sininen hetki, sisäliikunnan iloja, sydän, taidekuva, taivas, tuli, umpihanki, valoa tunnelin päässä, varjo, veden olomuodot, vene, villasukat. 

Saako keltaista lunta syödä? 

Saako keltaista lunta syödä? Ei saa syödä. Uuden vuoden päivänä juoksin räntäsateessa reilu 11 kilometriä ja olin onnellinen että uusi lumi peittää nuo keltaiset läikät teiden varsilta  (paljastuakseen taas keväällä). 

Liikennemerkki 

Liikennemerkki oli koko yön kovan tuulen kanssa sataneen lumen peitossa. Iltapäivällä töistä kotiin päin pyörällä polkiessa tuuli oli jo tyyntynyt ja tietkin aurattu, mutta aamulla ei vielä ollut... Aamulla pelkäsinkin myöhästyväni töistä kun matka otti 15 minuuttia pitempään. Nippa nappa ehdin, mutta kuitenkin ehdin. Yhteensä 25,5km ja 1:34.

Kaveri liikkuu

Kaveri liikkuu, sillä torstaina tein esikoisen kanssa mukavan kevyen kävelylenkin mittarin näyttäessä miinus 17 ja aurinko paistoi. Kaveri ei ole innokkain lenkkeilijä, eikä ehkä sellaista hänestä koskaan tulekaan, mutta äidin roolissa uskallan ja voin vaatia lähtemään silloin tällöin mukaan liikkumaan. Arvostan näitä hetkiä kun voi antaa kaiken huomion toiselle ja jutella hänelle tärkeistä asioista. Lopulta kaverikaan ei ollut niin harmissaan kun lenkille äitin kanssa lähti.

Lumiukko

Kotipihan lumiukot lähettivät mut ja Niinan reippaalle 9 kilometrin sauvakävelylenkille perjantaina. Olisi ehkä pitänyt kävellä toinen samanmoinen, sillä meillä riitti juttua. Kutsun usein näitä lenkkejä terapialenkeiksi, sillä samalla kun saa selän märäksi kevenee myös ajatukset ja murheet. Ystävät ottavat sut sellaisena kuin oot ja uskaltavat sanoa kohdalle kolahtaviakin asioita. Tosi ystävät pysyvät, mutta pihan lumiukot sulavat kun kevät etenee.

Umpihanki

Lauantaina nukuin pitkälle iltapäivään, sillä takana oli 1/3 yövuoro. Herättyäni söin aamupalan ja puin päälle juoksuvaatteet. Kevyt reilu 10 kilometriä auratuilla pyöräteillä ja ihan tarkoituksella koukkaisu umpihankeen. 

Luonnon luomaa taidetta

Tänään takana 2/3 yövuoroista. Koska olin päässyt lähtemään töistä jo ennen yö neljää, pääsin myös ylös sängystä ennen iltapäivää. Valoisalla lähdin ihailemaan luonnon luomaa taidetta juoksemalla reilu 17 kilometriä. Keli pikkaisen plussan puolella, mutta puut jaksoivat vielä kannatella lumia oksillaan. Oikean jalan kantapää vaivaa edelleen ja juostessa pitää astua ajatuksella ettei sattuisi. Oliskohan limapussi ärtynyt tai muuten vain rasitusvamma.. Seuraillaan.

~Eija~

Keventelyn vaikeus

Marraskuisen juoksuputken jälkeen joulukuun olen aloittanut kevyemmin, palautellen kroppaa juoksun aiheuttamasta iskutuksesta. Parhaita liikkumislajeja tähän tarkoitukseen ovat olleet pyöräily ja vesijuoksu. Jo pari tauko päivää juoksusta sai jalat tuntumaan paremmilta, vaikka edelleen takareidet ja pohkeet ovat hiukan jumissa. Kehonhuollolla ja venyttelyillä oon saanut hyvää helpotusta kireyksiin ja piikkimatto nukkumaan mennessä rentouttaa lisää.

Mutta on se niin vaikeaa saada himmailtua vauhti rauhalliseksi kun yksin juoksee. Alku joo ihan sujuu, mutta paikkojen lämmettyä ja auettua vauhti karkaa kuin vahingossa. Sykkeet pyrin pitämään alle 130, lähellä 120. Mun maksimi syke on 170.

Ei ole lunta...

On ollut viisasta siirtyä kesälenkkareista talvinastareihin, sillä meillä pikkutiet muuttuivat luistinradoiksi, joihin aivan kuin kiusallakin heitettiin muutama kiven rae pyörimään. Mun nastakenkien vasemman jalan isovarpaan kohdalta irtosi viime vuonna jopa kolme nastaa ja tämä tuntuu ikävänä jalan lipsahduksena jäällä juostessa. Rauhallisessa vauhdissa, joita nyt olen lenkeillä pyrkinyt pitämään, se ärsyttää, mutta kovemmassa se suututtaisi. Oon tykännyt mun Icebugeista, mutta seuraavat talvimenopelit vaihdan kevyempiin. Toki ötökät nastojen irtoamista lukuunottamatta ovat vielä erittäin hyvässä kunnossa. Juostessa istuvat jalkaan hyvin, mutta kävellessä tekevät oikean jalan kantapäähän hiertymän. 

...mutta pikku tiet ovat jäiset.

Mä tunnetusti en ole niin sanottu kuntosali-ihminen, vaan tykkään ja suosin enemmän kotitreenejä joko omalla kehon painolla tai vapailla painoilla mitä kotoa löytyy. No nyt jo aikaisemmin syksyllä sain ilmaiseksi kuukauden salikortin paikalliseen kuntosaliin. Marrasputkessa ja arjen muissa kiireissä en ole ehtinyt korttia aktivoida aikaisemmin kunnes eilen päätin vihdoin aloittaa kuukauden kuntosalikuurin.

Kyseessä oleva kuntosali on mulle entuudestaan tuttu, sillä olen siellä ohjannut, joten paikat ja laitteet tiesin. Olin suunnitellut itselleni alakroppa painotteisen setin, muun muassa pakara potkuja taljassa, yhden ja kahden jalan kyykkyjä smith-laitteessa sekä maastavetoja. Lisäksi sopivasti mukaan soutua ja vipunostoja. Tein pienillä painoilla 10-15 toistoja kolme kierrosta, sillä tarkoitus on kasvattaa kestävyysvoimaa.

Huh kun tuli hiki! Liekö johtunut huonosta salin ilmastoinnista vai tiukasta setistä 😉 Reilu tunti meni kuin siivillä ja ennakko-oletuksista poiketen en kiinnittänytkään erikoisemmin huomiota kanssa treenaajiin vaan tein keskittyneesti omia juttujani. Ehkä mua seurattiin tarkemmin, sillä olinhan outo uusi lintu salilla. 

Kuntosali kuurilla.

Tänään eilinen pumppailu on tuntunut erityisesti pakaroissa, joten viikon toinen sali setti tulee olemaan yläkroppa painotteinen. Tarkoitus ei ole saattaa itseä ihan kipsiin, mutta on haasteellista jättää hommat puolitiehenkin.

Joulun lähestyminen näkyy joulu- ja päätösjuhlina, jouluaterioina ja -kortteina, puhumattakaan joululauluista ja tuoksuista. Mukavaa puuhaa ja kuitenkin ihana myös hetken rauhoittua. Yksilöasiakkaiden kanssa näemme joulusta huolimatta, mutta omat ryhmäohjaukset ovat jo joulutauolla ja heti loppiaisen jälkeen jatketaan niissä. Muutenkin on tullut jo paljon mietittyä ensi vuotta, suunniteltua ja kahteen kisaan on jo ilmoittautuminenkin tehty. Kaikesta tästä kerron heti kun vuosi vaihtuu. Nyt kuitenkin liikutaan ja nautitaan tämä vuosi loppuun, mahdollisimman kevyesti ☺

Ihanaa joulun odotusta kaikille!

~Eija~

Marrasputki päätökseen

Aivan mahtavaa, sillä on marraskuun viimeinen päivä ja tässä tulee loppu kuun juoksut kuvina. Melko kiireiset olivat viimeiset 10 päivää, mutta tiukasti putkessa pysyin. Aurinko ja pikku pakkanen hellivät aamupäivän lenkeillä ja onneksi mulla oli mahdollisuus silloin liikkeelle lähteä. 

21. päivä

Välillä mentiin lenkille todella tiukassa välissä ja ilman marrasputkea muutama lenkki olisi ehdottomasti jäänyt tekemättä. Kuitenkin 22. päivä ylitettyäni 300 juoksukilometrin rajapyykin, mieleen hiipi mahdollisuus päästä 400 kilometriin. Se olisi hyvinkin mahdollista, mutta vaatisi sinnikästä kilometrien keräämistä. Minimeihin ei voisi jäädä.

 Vasemman jalan lonkankoukistaja ilmoitteli ärtymyksestään erityisesti pitkien lenkkien jälkeen, mutta antoi kyllä nopeasti periksi. Oikean jalan pohjetta kiristeli, varsinkin jos vauhti lähti huomaamatta kiihtymään. Ja kehonhuoltoon pitääkin joulukuun aikana varata selvästi enemmän aikaa.

22. päivä

Viikko sitten perjantaina päivällä oli taas muita kiireitä, mutta illalla, täyden kuun valossa ehdin juoksemaan. Pienenä tinkinä vedin väsyneenä hiukan pidemmän lenkin, 19 kilometriä, sillä tiesin kilometrien jäävän viikonlopun aikana vähäisiksi. Oli hieno keli ja juoksu maistui.

23. päivä

Mutta ei ollut vaatteet ehtineet illasta kuivua, kun aamuvarhaisella ennen kello kuutta kiskoin itseni ylös sängystä, vedin hyllystä paitaa päälle ja taas juoksemaan. Oli pakko heittää marrasputki lenkki heti aamusta, sillä pian oli lähtö kohti Raahea Kuortaneen opiskeluaikojen luokkatapaamiseen. En halunnut jättää lenkkiä reissulle ja tämä varhainen aamu olikin oikein piristävä aika. Se oli hyvä startti aivan huippu hienolle päivälle. Meillä oli todella hauskaa, kiitos Hanna, Norma, Sari ja Jani!

24. päivä

Sunnuntai aamulla oli pian taas lähdettävä kotiin päin, sillä iltapäivällä oli ensin suunnistusseurani naisten yhteistreenit ja sitten oli kotosalla yhtä sun toista juttua. Illalla pikku pakkasessa reilun tunnin rento lenkki oli just passeli.

25. päivä

Maanantai aloitti marraskuun viimeisen viikon kirkkaana ja nipistelevänä pakkaspäivänä. Olin suunnitellut tehdä vielä yhden pitkiksen ja sen paikka oli ehdottomasti maanantaille. Mutta mua ei olisi huvittanut. Laitoin korviin pyörimään Suomi Pop-radiokanavan ja se olikin yllättävän hauskaa kuunneltavaa juostessa. En niinkään ajatellut juoksua vaan kuuntelin juontajien hauskaa höpinää ja ihastelin marraskuun kauneutta. Tänä vuonna marraskuu todella on päässyt yllättämään mut kauneudellaan! Kilometrejä kertyi reilu 26 ja loppu päivä kului pikku touhuissa kroppaa vetreyttäen.

26. päivä

Tiistaina oli taas tiukkaa aikataulullisesti. Oikea pohje oli jumissa ja tyttären soitin tunnin aikana hilppaisemani 8 kilometrin lenkki ei todellakaan ollut mikään kevyt. Lenkin päälle ohjattu oman kehonpainotreeni teki kuitenkin hyvää ja jumit hiukan helpottivat. En muistanut ottaa lenkin aikana jumi tuskissani kuvaa, joten otin pyykkikoneesta, joka on ollut myös marrasputkessa pyörittäessään mun lenkkivaatteita...

27. päivä

Mä oon jo parina talvena haaveillut talvijuoksuhameesta. Nimittäin mun reidet ja pakarat jäätyy yli 10 asteen pakkasella ja jo ennen sitäkin jos yhtään viima käy. Nyt tilasin pitkällisen vertailun ja pähkäilyn jälkeen Luhta-merkkisen hameen. Keskiviikkona aamusella pääsin sitä ensimmäisen kerran testaamaan. Ulkolämpömittari näytti miinus 7 ja lounaasta kävi viileä viima. Hame toimi aivan loistavasti! Ei kiristänyt, ei puristanut. Ei palellut reidet eikä pakarat. Kirjoittelen hameesta enemmän kunhan saan lisää käyttökokemuksia.

28. päivä

Eilen pakkaset hellittivät. Maisemat muuttuivat jälleen kurjiksi ja erityisen kurjalta ne näyttää kun ehtii lenkille vasta illalla pimeydessä. Pikaisen päivällisen jälkeen hätäinen 6 kilometriä ja äkkiä suihkun kautta autoon ja lähes talla pohjassa kokoukseen, josta kotiuduin vasta ilta puoli kymmenen jälkeen. Olin silti niin onnellinen, että lenkki oli jo tehty!

29. päivä

Ja tänään on marraskuun viimeinen päivä! Kuukausi on lopulta mennyt todella nopeasti eikä tämä ole ollut kurja kuukausi ollenkaan. Vaikka on ollut jälleen kaikkea odotettua kiirettä, on ollut myös odottamattomia juttuja hoidettavana ja murehdittavana, mutta kaikesta selviää..joohan. Tänäänkin töiden jälkeen kiireellä juhlimaan tyttären luokkakaverisynttäreitä uimahallille ja sieltä päästyämme heitin taas kamppeet niskaan ja lähdin yön selkään. Vajaa 9 kilometriä omissa ajatukissa. Pitempäänkin olisi voinut mennä, mutta huomenna on taas aikainen herätys. Ei kuitenkaan juoksemaan, sillä huomenna en meinaa juosta.

30. päivä

Kiitoksia, kun ootte jaksaneet lukea mun marrasputki taivalta. Kiitos kaikista tsempeistä jälleen kerran. Joistakin olen lenkeille saanut seuraakin ja se on niin huippua. Mua saa haastaa lenkille ja mä tuun jos aikataulut vaan osuu kohdilleen.

Niin ja ne lopulliset kilometrit marraskuulle on 405.6! Viime vuoden kilometrit siis ylitettiin. Mielestäni vielä jäi lenkeille pidentämisen varaakin, joten jätän tämän tähän muhimaan ensi vuotta ajatellen 😄

~Eija~

Aukko marrasputkessa

 Viime viikon perjantai lähti heti aamusta ihan sivuraiteilleen, kun nukuin lasten kanssa pommiin. En ollutkaan laittanut illalla kelloa herättämään ja nukuimme sitten tyytyväisinä melkein tunnin pitempään. Noin viidessätoista minuutissa kaikki oltiin noin suurin piirtein pukeissa, lapset ehti syödä banaanit ja mä kuljettaa lapset kouluun. Eihän tuollaisesta herätyksestä meinaa toipua koko päivän aikana. Paksun pilviverhonkin oli ennustettu repeileävän, mutta ei osunut tuo aukko mun marrasputki lenkilleni, joka oli jotenkin tihkoista menoa. Aurinkoa ei näkynyt polkiessani töihinkään ja illalla harmaus olikin muuttunut pimeydeksi.

16. päivä

On tuolla auringolla vaan niin suuri merkitys, ainakin mulle! Lauantaina näin auringon valon pilkahduksia työpaikan ikkunoista ja malttamattomana odotin pääsyä ulos. Marjon kanssa oltiin sovittu kevyt polkulenkki heti mun työvuoron jälkeen ja mehän mentiin. Noin 8 kilometriä samalla jutellen kuulumisia. Oli mukava lenkki ja aurinko paistoi!

17. päivä

Sunnuntaina aurinko paistoi edelleen. Marrasputkeen oli siis tullut kunnon aukko ja sitä riitti iloksemme moneksi päiväksi 😊 Aamusta oli suunnistusseurani naisten yhteistreenit ja iltapäivällä hoputin lapset kaveriksi auringonlasku lenkille. Yritimme ehtiä Kyrkösjärven vallille auringonlaskua ihailemaan, mutta yhden polkupyörän tyhjähkö takarengas, toisen väsyneet jalat ja kolmannen jäätyvät sormet hidastivat matkaa sen verran että parhaat hetket meni ohi. Kuitenkin 14 kilometriä on ihan reipas suoritus lapsiltakin polkea juoksevan äidin vierellä.

18. päivä

Monelle maanantai tarkoittaa vapaiden jälkeen töihin paluuta, mutta mullapa oli taas vapaata. Ja arki-vapaa taas tarkoittaa lenkkiä heti aamusta. Ja mikäs kumma siellä ulkona taas odottikaan! No ensiksikin 7 asteen pakkanen ja toiseksi AURINKO! Aivan ihanaa! Pakkanen nipisteli reisiä ja aurinko lämmitti sen minkä pystyi. Aivan ihana keli kun kiersin Kyrkäsjärven samalla Kohtaamisia-keskusteluja kuunnellen.

19. päivä

Tiistaille pakkanen oli lauhtunut nollaan, mutta paikka paikoin maa oli ihanassa kuurassa. Lenkillä jaloissa tuntui edellis päivän 26 kilometrin pitkis, mutta en niinkään kiinnittänyt huomiota niihin kun ajatukset olivat ihan muualla. En kuunnellut mitään, vaan tällä kertaa järjestelin omia ajatuksiani. On tämä kuitenkin enemmän mun oma juttu - juosta omissa ajatuksissa. Lauran kommentista facebookissa tajusinkin miksi tykkään ennemmin juosta ilman musiikkia, sillä olen ennen säännöllistä lenkkeilyä suunnistanut, eikä suunnistaessa mitään kuunnella vaan keskitytään tekemiseen. Kivaa vaihtelua tuo välillä kuunella just äänikirjoja tai hyviä keskusteluja, mutta useammin mennään ilman.

20. päivä

Hiukan väsyttää. Ei niinkään juokseminen, mutta moni muu asia ja tekeminen. Toki oon huomannut, että marraskuussa oon ollut normaalia väsyneempi, sillä juokseminen vie energiaa eikä päiväunille paria kertaa useammin ole päässyt. Ruoka maistuu ja kieltämättä herkkujakin on mennyt. Päivä kerrallaan on menty ja jatketaan kohti tulevia haasteita. Ensi kesän tai oikeastaan koko ensi vuoden ehkä suurin tavoite on myös asetettu, kun ilmoitin itseni NUTS Ylläs-Pallas polkupippaloihin 😄 Heinäkuun yössä 105 kilometriä, toivottavasti!

~Eija~

Marrasputki puolessa välissä

Viime lauantai aamulla kömmin sänkyyn toisen yövuoroni jälkeen. Pieni ahdistus oli päällä, koska nukkumisen sijaan tiedossa oli pätkä torkkuminen ja sitten ylös. Nukahdin kyllä heti korvatulpat korvissa, mutta suunniteltua aikaisemmin heräsin yläkerrasta kantautuvien askelten töminään ja lasten kinaan. En enää muista mistä kinassa sillä kertaa oli kyse, mutta se saatiin ratkaistua ja muun perheen syödessä lounasta nautin mä aamupalan. Tyttöjen kanssa lähdettiin Seinäjoelle Komia Flown järjestämään talvijuoksusarjan ensimmäiseen juoksuun. Nyt oltiin sovittu, että äiti ei juokse vaan tulee huoltajaksi kohta yhdeksän vuotiaalle. Lapsilla matkana oli 2 kilometriä ja aikuisilla valittavana 5 tai 10 kilometriä. Neiti juoksi hienosti, aikaan 9:18 ollen nuorimpana osanottajana neljäs. Pikku-neitikin tuumasi kotiin päin ajellessamme, että seuraavalla kerralla hänkin haluaa juoksemaan. Sopii mulle 😊

Tässä kohtaa kun kotiin takaisin päästiin, ilman marrasputkea olisin sujahtanut takaisin nukkumaan, mutta nyt olikin kipaistava lenkille. Tekihän se hyvää. Sitten vielä leivottiin isänpäiväkakku ja lopulta yrittämään hetken unta. Ei onnistunut, sillä puhelin piraji ja lopulta lähdin käymään ystävän luona kutsuilla. Päänsärky paheni ja edessä oli kolmas yövuoro...

10. päivä

Yövuoro oli tuskallinen, sillä päänsärky oli kamala. Sitä lievitti kun hetkellisesti tauolla pisti silmät kiinni. Jotenkin sitä sinniteltiin aamuun asti ja sitten vihdoin nukkumaan. Muu perhe lähti isänpäivä käynnille appiukon luo ja mä sain rauhassa nukkua hiljaisessa talossa. Ja nukuin kuin pieni tyytyväinen lapsi siihen asti kunnes kello herätti. Lähdimme käymään mun iskän luona ja teimme porukalla retken iskän metsässä laavulle. Kotiin tullessa mun pyynnöstä perhe jätti mut 11 kilometrin päähän kotoa ja juoksin siitä kotiin suorittaen samalla päivän putki juoksun. En osannut vauhtia hidastaa ja sykkeet pompsahti normaalia korkeammalle.

11. päivä

Mutta kuten sanotaan "sateen jälkeen paistaa aina aurinko", niin saman voisi sanoa myös näin että "yövuorojen jälkeen alkaa aina vapaat" (jos vaan on työvuorot hyvin suunnitellut!). Ja mulla niitä oli edessä 4! Koska edellis viikon juoksukilometrit ja muut liikkumiset olivat työvuorojen vuoksi jääneet hiukan lyhyiksi, olin jo etukäteen päättänyt että tästä viikosta teen määrä viikon. Ja erityisesti kilometrillisesti. Matalilla sykkeillä, omaa hidasta. Maanantaina aloitin 22.6 kilometrin lenkillä, osittain asfaltilla ja osittain hiekkateillä. 17 kilometrin kohdalla, asfaltti pätkällä vasemman jalan syksyinen vamma muistutteli itsestään. Ei kovin pahasti, mutta tuntui vielä pari tuntia lenkin jälkeenkin.

12. päivä

Tiistaille päätin tehdä viikon pisimmäin lenkin ja lähdin kiertämään Seinäjoen Kyrkösjärveä. Leppoisaa menoa, jokunen vastaantulija ja kilometrejä kertyi 27. Vamma jalka oli yllättävän hyvä eilisen juoksun jäljiltä, mutta lopun asfaltti pätkä oli niin myrkkyä sille. Loppua kohden meno kävi jo vähän  muutenkin tylsäksi, joten mielessä kyti ajatus kokeilla uudestaan kuunnella jotain äänikirjaa tms samalla kun juoksee. Kerran aikaisemmin olin kuunnellut yhden keskustelun juostessani, mutta se ei jotenkin ollut tuntunut helpolta. Musiikin kuuntelu ei innosta eikä sovi mulle, sitä oon kokeillut useasti menneinä vuosina. 

13. päivä

Ja niinpä keskiviikko aamulla laitoinkin napit korviin ja lähdin aamutuimaan kiertämään Ilmajoen keskustassa. Valitsin Yle Areenasta ilmaisen Mielensä Pahoittaja Matkalla äänityksen. Laitoin äänet lähes täysille, ettei ohi ajavien autojen äänet häiritse. Uppouduin todellakin kuuntelemaan, naureskelin ääneen ja keskittyessäni kuuntelemiseen, sain vauhdin pidettyä maltillisena ja sykkeet alhaalla. Lenkki oli pelkkää asfalttia, eikä vasen jalka vihoitellut yhtään. Olisin voinut jatkaa lenkkiä vielä pitempäänkin, ihan sen takia että olisin voinut jatkaa kuuntelua. Siirryin kuitenkin suunnitelmien mukaan uimahalliin jatkamaan altaassa juoksemista. Tarinan jatkuminen sai jäädä odottamaan seuraavaa aamua.

4.päivä

Tänään kun sain kaikki lapset taas lähtemään kouluun, nappasin mä napit korville ja polkujuoksukengät jalkaan. Suunnitellun polkulenkin päivä oli tänään ja Mielensä Pahoittaja jatkoi matkaansa Italiaan. Silmillä keskityin maaston lukemiseen ja korvilla keskityin tarinan kuuntelemiseen. Onnistui! Paristi olin mennä nenälleni kun räpläsin kännykästä seuraavan jakson, mutta muuten ei ongelmia. Tämä tällainen kuuntelu menee nyt jatkoon. Kunhan ensin kahlaan kaikki ilmaiset versiot läpi, saatan sitten perehtyä maksullisiin äänikirjoihin. 

15, päivä

Ihan huomamatta olemme jo marraskuun puolessa välissä. Juoksu on sujunut tosi hyvin ja vaikka tuo vasen jalka pitkillä lenkeillä lopussa alkaa kipuilemaan, antaa se periksi ja unohtuu melko nopeasti. Lonkankoukistajat ovat ehkä kovimmilla ja niitä olen joka päivä huoltanut venyttelemällä. Kilometrejä on koko marraskuun aikana tähän puoleen väliin mennessä kertynyt 213. Hyvässä vauhdissa siis ollaan.

Jotkut ovat pohtineet Marrasputken järkevyyttä ja ideaa. 

Mulle marrasputki tarkoittaa juuri JUOKSUA joka päivä vähintään 25 minuuttia. Minään kisana en tätä pidä, ainoastaan itseään vastaan. Viime vuoden kokemus marrasputkessa auttoi jaksamaan tämän vuoden harmaimman kuukauden yli ja tuntuu että se tekee saman tänäkin vuonna. Huomio kiinnittyy lenkkien suunnitteluun ja toteutukseen, ei niinkään naama väärin päin olemiseen ja joulun odotteluun. Juokseminen tuottaa mulle iloa ja kestävyyskuntoa tarvitsen ensin vuoden koitoksiin, joten nyt on sopiva hetki tutustua lisää omaan kroppaan ja sen kykyyn kestää kilometrejä lyhyen ajan sisällä.

On ollut ihanaa kuulla, että jotkut ovat mun juoksu putkeani seuraamalla innostuneet itsekin liikkumaan säännöllisemmin ja tekemään omaa marrasputkeaan. Eihän jokaisen tarvitse juuri juosta, vaan esimerkiksi voi tehdä joka päivä kävelylenkin, rauhallisen venyttelyn tai ihan mitä tahansa terveyttä ja hyvää oloa tuovaa liikkumista. Mulla tavallaan on putki päällä vuodesta toiseen, mutta marraskuussa mä juoksen joka päivä 😊

~Eija~

Juosten ankeutta vastaan

Onhan pimeää, just niin marraskuuta. Tuntuu että paksu pilviverho on peittänyt sinisen taivaan ja estää auringon piristävien säteiden pääsyn maan pinnalle. Tihku sade kastelee sen verran että sukat kastuu ja housun lahkeet ovat kurassa. Jotkut ripustelevat jo epätoivoisina jouluvaloja (kutsuvat niitä kausivaloiksi) pihapuiden oksille ja kenties soitattavat keittiössä joululauluja. Lumesta ei ole kuitenkaan tietoakaan ja malttamattomana pinnaan vielä toppatakin ja -saappaiden kanssa. Popsimme vitamiineja ja mietimme kausi-influenssa piikin järkevyyttä. Tähän tylsyyteen ja tulevan odotteluun voisi ihan uuvahtaa ja kangistua, mutta minä ja moni muu nousee ylös, kiskoo lenkki vaatteet niskaan, hakee sykemittarilla gbs-signaalin ja lähtee juoksuun. Onneksi on #marrasputki ja itselle asetettu haaste juosta joka päivä vähintään 25 minuuttia 😉 On jokin kiva juttu keskellä tätä harmautta, eikä päivät vain kulje ohitse odotellessa kivoja kelejä ja päivän taittumista kohti valoa ja lämpöä. 

Ei marrasputkikaan kuitenkaan helpolla joka päivä päästä. Maanantaina oli pitkä työvuoro, aamu kello 7 alkoi ja ilta kello 21 loppui. Juoksemassa piti jossain välissä käydä. Kesken työvuoron se oli mahdotonta, aamusta ennen kukon laulua ihan mahdoton ajatus, mutta jospa työvuoron jälkeen. Jospa suoraan töistä kotiin. Hyvä ajatus ja se toimi vuosi sittenkin marrasputkessa. Auto jäi työpaikan parkkipaikalle kun juoksu kamppeet päällä, valo otsalla keikkuen lähdin jolkottelemaan kotia kohti. Ilta oli lämmin plus 7 ja jo parin kilometrin jälkeen olin ihan kuumissani. Märkä asfaltti kiilteli lenkkarien alla, liukasta ei ollut eikä paljon muuta liikennettä. Viikonlopun juoksuista jalat olivat vielä merkittävän jumissa, mutta mä nautin pääkopan latautumisesta. Reilu tunti ja olin kotona.

5. päivä

Myöhään kotiutumisen hyvä puoli on se, että talo on jo hiljainen, ei tarvitse jonotella suihkuun tai varata paikkaa sohvalta. Kaikki muut ovat jo nukkumassa ja mä hiippailen villasukilla jääkaapin ovea raottamaan. Ihana raukeus kropassa, sopivasti adrenaliinia ja tyytyväisyys yhdestä marraskuisesta juoksupäivästä taas. 

Aamulla herätyskellon soidessa ei tunnu aivan yhtä mahtavalta. Tekisi mieli kääntää kylkeä. Mutta ylös ja sitten vielä yksi, kaksi ja kolmaskin pikku tyyppi kainaloon ja aamupalalle. Lasten hoputtaminen kouluun ja samasta oven raosta mennessä, unihiekkaa silmistä pois pyyhkiessä ulos ja menoksi. Justhan mä nämä samat vaatteet hikimärkinä riisuin ja taas ne päällä oon menossa. No, auto on haettava työpaikan parkkikselta. Nyt juoksen metsän kautta. Linnut laulavat vaikka on marraskuu pahimmillaan, vihreät sammalmatot muistuttavat elämästä ja mä juoksen. Jalat tuntuu hyviltä, vaikka edellis illan juoksusta on alle 12 tuntia. Ai niin, mutta kyllähän ultrajuoksijan jalkojen pitää tällaiset rasitukset kestää. Teenpäs tänään pikkuisen pitemmän lenkin, mutta ei liian pitkää, sillä pelkällä banaanilla ja vedellä en jaksa älyttömyyksiin. Joku toinen päivä sitten marrasputkipäiväöverit.

6. päivä

Tiistai illalla ohjasin vielä porrastreenin koulun liikuntasalissa (kyllä kyllä portaat löytyy meidän koulun liikuntasalista!!). Säästelin omia jalkojani, mutta en malttanut olla muutamia hyppyjä tekemättä että jalat saivat sopivaa kovempaa ärsykettä tasaisen rauhalliseen marrasputkeiluun. Päälle vielä pulahdus kaksi asteiseen veteen joessa ja mä olin niin valmis nukkumaan.

Seuraavana aamuna oli taas sama show lasten kanssa ja liikkeelle. Keskiviikkoisin Ilmajoen uimahalli avaa ovensa jo aikaisin aamusta ja silloin on hyvä lähteä vesijuoksemaan. Ensin kuitenkin päivän putki juttu alta pois, joten kiertelin ja kaartelin kylällä. Lenkillä iloiseksi teki toisen lenkkeilijän iloinen tervehdys ja se fiilis kun tajusin että mun syyskuussa nokkiinsa ottanut vasen jalka ei kipuile enää yhtään. Altaassa pujottelin myssypäisten mummojen seassa tiedostaen, että muutamien vuosien päästä minäkin ottaisin bestikseni mukaan ja sitten me kauhottaisiin vettä ja juteltaisiin viime viikon kuulumiset. Niin mahtavia jokainen!

7. päivä

Niin ja onneksi pääsen jo nyt välillä hyvän ystävän kanssa liikkumaan. Niina lähti mun kaveriksi metsään torstaina. Mentiin ihan rauhassa pehmoisessa märässä metsässä. Ei pelkoa susista tai metsämiehistä, sen verran ääntä pidettiin kun asiaa on aina niin paljon. Oltiin Vaarojen samikset harmaine pipoinemme. Ilo on samistella myös ensi keväänä Nuts Karhunkierroksen tuubihuivilla, sillä me ollaan niin molemmat menossa sinne. Huokauksin haaveilen keväästä. Onneksi olet edessä päin, lähestyt päivä päivältä 😊

8. päivä

Viime yön valvoin töitä tehden klo.03 asti ja sitten pääsin kotiin ja suoraan sänkyyn. Laitoin korvatulpat korviin, ettei lapset aamu tohinoissaan herätä. Säikähdinkin kun kello herätti. Meni minuutti että tajusin mitä tapahtuu ja mitä mun pitäisi tehdä. Puin lenkki vaatteet päälle (koko viikon samat päällysvaatteet lenkillä 😮, mutta mitäs niitä kesken pesemään kun taas ovat kohta kurassa!) ja hyppäsin niin tutuksi käyneeseen harmauteen. Kympin lenkura, aamupala ja parturin tuoliin terapiaan. On muuten pähee pää taas 😁! Nyt istun hetken sohvalla, pesukone vihdoin pyörittää kuraisia vaatteita, kunnon venyttelyt pitäisi tänään tehdä, ottaa pikku unoset ja sitten pitkään yövuoroon, niitä on kaksi edessä.

9. päivä

Marraskuun juoksukilometrejä on nyt kasassa 119. On juoksua asfaltilla, hiekkateillä, purtsilla ja poluilla. On juoksua yksin, ystävän kanssa ja kisassa. Tällä samalla reseptillä jatkan, toki ilman mitään kisoja. Tuntuu tosi hienolta!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

~Eija~

Marrasputkeen jälleen

Viime vuonna olin ensimmäistä kertaa marrasputkessa selättämässä tätä harmautta ja loskaa juoksemalla joka päivä vähintään 25 minuuttia. Vuosi sitten oli jo ensilumi satanut ja tuonut lupauksen talven valkeudesta. Ja nythän jo tiedämme että viime talvi oli kunnon lumitalvi. Toivottavasti tulevakin olisi samanlainen.

Viime vuonna kilometrejä kertyi 356,5km ja tuo tavallaan toimii pienenä porkkanana itselle tänä vuonna. Lisäksi rinnalle nostan säännölliset lyhyet lihaskuntoharjoitukset ja tietysti kehonhuollon.
Viime vuoden putki-postauksiin pääset täältä. 

Mutta tästä alkaa tämän vuoden Marrasputken stoori. Ja senhän aloitin eilen torstaina aamulenkillä. Kolmasluokkalaisen tyttäreni saattelin samalla kouluun ja jatkoin siitä matkaani eteenpäin kylällämme. Keli oli lämmin, kurainen ja viileähkö tuuli viilensi menoa. Matkalla pysähdyin juttelemaan Piian kanssa. Matkaa kertyi 13 kilometriä ja aikaa kului 1:08. Päälle tein keskivartalotreenin. Hyvä vire pysyi koko päivän ja illalla ehdin vielä jäähtymään Niinan kanssa avantoon. Sain makoisat unet yöllä.

Päivä 1.

Tänään perjantaina pääsin lähtemään lenkille tuntia aikaisemmin kuin eilen, sillä kaikilla lapsilla alkoi yhtäaikaa koulu. Juoksin taas ensimmäiset puolitoista kilometriä pyöräilevien lasten rinnalla ja jatkoin siitä sitten matkaani. Keli oli jälleen todella harmaa, mutta satamaan alkoi vasta lähempänä puolta päivää. Rennon rauhallinen lenkki oli 10.2 kilometriä ja aikaa kului 55 minuuttia. Lenkin päälle tein voimatreenin käsipainojen ja kuntopallon kanssa. Liikkeelle olin lähtenyt vain banaanin ja veden voimalla, joten suihkun jälkeen rauhotuin kunnon aamupalalle. Ilta kului töissä.

Päivä 2.

Huomenna taitaa tulla putken pisin lenkki, kun osallistun viime vuoden tapaan Komia Ilkanpolku-juoksutapahtumaan 35 kilometrille. Viime vuoden stooriin pääset tästä. Tavoitteena on juosta rento juoksu mutta parantaa kuitenkin omaa aikaani, joka viime vuonna oli 3:36.
Huomenna kuuluu kuinka kävi 😊

~Eija~