Kukkia, rasteja ja juoksukilometrejä

Kahden 30 kilometrin juoksupäivän jälkeen oli hyvä pitää kevyempi päivä ja keskiviikkona juoksinkin vain 14,5km. Etukäteen jo osasin odottaa, että tämä keskiviikon lenkki tulee olemaan ehkä viikon hankalin, koska en oikein saanut siihen mitään kunnon tähtäintä. Ajatukset olivat muualla, ne pyöri kehää parin asian ympärillä, mikä teki olosta rauhattoman. Ennen lenkkiä oli hoidettava pari asiaa kaupungilla ja päätin heti pukea trikoot ja lenkkarit jalkaan ja juosta harhailu lenkkini samalla reissulla. Lenkki tuli juostua aurinkoisessa, mutta kovin kylmässä tuulessa.

Vihdoin uskalsin jokusen kesäkukankin ostaa.

Jo torstaina hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen sekä ainakin yhden asian selkiydyttyä olo oli rauhallisempi. Lähdettiin koko perhe heti aamupalalta Seinäjoelle suunnistamaan ja pokemon-jahtiin. Suunnistaessa todellisia kilometrejä kertyi yli 12 ja aikaa kului yli kaksi tuntia, mutta näitä ei luonnollisesti juoksukilometreihin lasketa, sillä suunnistus on suunnistusta ja juoksu on juoksua. Mies tätä vähän ihmetteli, kun molemmissa nyt kuitenkin metsässä juostaan, mutta näin mä tämän ajattelen. En vuositasollakaan laske suunnistuskilometrejä juoksukilometreiksi. Ja suunnistuksessa kilometrit merkitään linnuntietä ja todelliset kilometrit on sitten ihan muuta. Mun tapani ja sillä selvä :)

Suunnistus on ihan parasta.

Pikaisen syömisen jälkeen pyynnöstäni perhe jätti mut kotimatkalla Tuomikylän koululle ja lähdin siitä vielä Helatorstain juoksulenkilleni. Tänään oli luvassa polkujuoksua hyvinkin tutuilla poluilla. Tuomikylästä Palonkylään, siellä vajaan 6 kilometrin Ränkimäenkierros, jossa tarkoituksella nostin vauhtia reippaammaksi ja sitten takaisin samaa reittiä. Tuomikylän koululta juoksin vielä pienen koukun kanssa kotiin. Torstain 25,5 kilometrin lenkillä tuli todella kuuma ja vettä sain juotua litran. Lisäenergiaa ei tarvinnut ottaa, sillä sen verran hyvin edeltävästi syöty ruoka tuuppi eteenpäin.

Kevään eka ilman takkia :)

Ilta on mennyt tekemättä mitään. Tai no saunassa ja uimassa on käyty ja tankattu huomisen retkelle, josta sitten huomenna lisää. Hyvin tuntuu kroppa ja jalat toimivan. Kummempia väsymyksiä tai lihassärkyjä ei tunnu. Juokseminen eri paikoissa ja alustoilla on ihan ehdotonta, muuten alkaisi tympimään. On tämä vaan hauskaa.

Tällä hetkellä kilometrit ovat 101,50/166.

~Eija~

Aamulenkeillä määräviikko käyntiin

Loma, mikä ihanin mahdollisuus lähteä omaan sopivaan aikaan heti herättyään juoksemaan.

Sopivasti lapsilla jatkui taas koulunkäynti koulussa korona tauon jälkeen ja miehellä alkoi työt toisaalla kahden kuukauden lomautuksen jälkeen, joten mulla on jälleen arkiaamupäivät ihan itseäni varten. Kylläpä tästä taas nautinkin! Ja mikä ihana puolipilvinen ja yllättävän lämmin keli! Pitkät kalsarit jäivät kotiin ja puolessa välissä riisuin myös hanskat käsistä.

Aamulenkillä loman alkamis iloittelua.

Lomaviikon tavoite on juosta 166 kilometriä, jonka olisin yrittänyt taivaltaa tämän viikon viikonloppuna Rukalla NUTS Karhunkierroksella. Matkan läpi pääseminen olisi ollut iso haaste jo kilometrien ja maaston vuoksi, mutta myös lumen vuoksi. Rukalla on vielä todella paljon lunta, paikka paikoin reilusti yli puoli metriä. Tulvia odotellaan. Viime vuonna Karhunkierroksella oli ihan huippu keli ja kuivat polut. Hassua sattumaa, että nyt siellä ei kisaa juosta kun ennätys lumimääräkin aiheutti yllätyksen. 

Mun maanantain aamulenkilleni lähdin samasta ovenraosta kouluun lähtevän poikani kanssa. Alku matka kulki hänen kanssa jutellen ja sitten uppouduin omiin ajatuksiin. Tarkoituksena oli juosta 10 kilometriä, mutta kevyillä jaloilla innostuin tekemään vielä pienen lisälenkin ja lenkin pituudeksi tuli tasan 13 kilometriä. Kahden päivän juoksutauko oli tehnyt selvästi hyvää jaloille. Ja nyt tämä useamman päivän tauko pyöräilystä tekee hyvää puutuneille pakaroille.

Pajuluoma.

Maanantai iltoihin toistaiseksi kuuluu polkujuoksuryhmien ohjaus. Ryhmä kokojen rajoitusten ja aikataulujen vuoksi mun on pitänyt tehdä ohjauksiin muutoksia ja ne vievät enemmän aikaa. Nyt olen aina ennen tapaamista juosten suunnitellut kunkin illan reitin ja sitten merkannut reitin. Harjoituksessa olemme porukalla tai osallistujat päinsä kiertäneet merkittyä reittiä. Normaalisti olen juossut osallistujien seurana reittejä eikä tällöin ole tarvinnut niitä merkitä. Maanantaisin saan aina kivat kilometrit kasaan. Tänäänkin tuli 17,9 kilometriä, kun nautimme kauniin Pajuluoman äärellä juoksemisesta.

Maanantain kilometrit yhteensä 30,9.

Ennen sadetta järven rannalla.

Tänään tiistaina lähdin taas juoksemaan heti aamusta, tuntia aikaisemmin kuin eilen, sillä olin päättänyt kiertää läheisen järven. Iltapäivälle oli luvattu vesisadetta, joten oli parempi olla asialla heti. Aamulla keli olikin jälleen todella kaunis. Juoksuliiviin pakkasin litran verran vettä ja pari palaa energiamarmeladia. Pari lisäkoukkua tein ihan tarkoituksella, että sain lenkille pituutta. Viimeisellä kilometrillä alkoi piskotella, mutta siinä kohdassa se ei enää haitannut. Kotipihassa kello näytti tiistain kilometreiksi 30,6 ja aikaa kului 2:37:45.

Kahden päivän jälkeen kasassa on 61,5 kilometriä.

Jaloissa tuntuu ihan ok:lta, mutta juoksuliivi oli hiukan löysällä ja se pääsi hinkkaamaan kainaloiden alle punaiset läikät. Huomenna homma jatkuu.

~Eija~

Kohti lomaa

Tällä viikolla on saanut jälleen kokea niin takatalven ankaruuden kuin lupauksen lempeästä keväästä. Se ei nyt oikein millään tahdo kunnon kevät päästä tänne Pohjolaan.

Alku viikosta meillä oli luminen maisema. Eikä siis mikään kuura kerros, vaan useampi sentti lunta. Kaikki lumi ei edes sulanut päivässä, vaan sitä löytyi varjopaikoista vielä seuraavanakin päivänä. Moinen lumimäärä teki hiekkatiet kuraisiksi ja metsät todella märiksi. Maanantain yhteensä reilun 20 kilometrin polkujolkottelut eivät olleet mitään kevyttä menoa, sillä märkä maapohja imi jalat välillä nilkkoja myöten syleilyynsä. Ja kylmääkin se oli, tai olisi ollut, mutta onneksi vedin jalkaani Sealkinzin sukat ja johan pysyivät jalat neljän tunnin ulkoilun aikana kuivina ja suht lämpöisinäkin.

Nilkkoja myöten sukat märkänä mutta varpaat kuivina.

Alkuviikon lumishokin jälkeen on yöpakkasista ja hyytävästä tuulesta huolimatta ollut välillä ihan kuumakin. Tyttärien kanssa suunnistaessa ja rullaluistellessa on saanut riisua takkia pois ja ainakin hetkellisesti heittää kintaiden tilalle ohuemmat hanskat. Mutta pitkät kalsarit kyllä palasivat mun jalkaani. Hetkellisesti ne voivat ahdistaa, mutta käännyttäessä vastatuuleen reidet tykkää.

Viikko on sisältänyt maanantain jälkeen kevyttä lenkkiä, tai ainakin kevyttä yritystä. Parhaillaan olen aamuvuoroputkessa ja työpäivän jälkeen kun matkat on kulkenut pyörällä, on todella väsynyt olo lähteä vielä juoksemaan. Kyllähän lenkki hetkellisesti piristää, mutta oon niin väsynyt iltapäivästä iltaan, että lenkilläkin olo on ollut aika raskasta. Eilen olin sängyssä ennen lapsiakin ja oon nukahtanut heti. Onneksi ensi viikko on lomaa! Vielä pitää huominen 14 tunnin työpäivä vaan jaksaa.

Hetkellistä aurinkoa ja lämpöä.

Ensi viikolla olisi ollut myös NUTS Karhunkierros, jos ei olisi koronaa. Siksi myös olin tähän kohtaan lomaviikon järjestänyt. Tarkoitus oli lähteä aikuisporukalla viime vuotiseen tapaan jo keskiviikkona, mutta nyt emme lähde. Majoituksen varaus kuten osallistuminen juoksuunkin on siirretty ensi vuoteen. Tästä kaikesta olenkin jo aikaisemmin kirjoittanut miten paljon tämä harmittaa, joten ei siitä nyt tämän enempää. 

Ei auta, eikä kannata jäädä liian pitkäksi aikaa suremaan ja harmittelemaan! Niinpä päätin kaikesta huolimatta juosta ensi viikolla aikomani 166km matkan. Sillä suurella eroavaisuudella, että kilometrit juoksen kotona lähimaisemissa ja jaan kilometrit useammalle päivälle. Yksinkertaisella laskutoimituksella se tarkoittaa vajaa 23,8 kilometriä jaettuna lomaviikkoni jokaiselle päivälle. Yksittäisenä päivänä ei kuulosta pahalta, mutta seitsemänä peräkkäisenä päivänä hiukan pahemmalta. Mitään oikeita kisoja ei ole lähitulevaisuudessa tiedossa, joten palautumisen puolesta ei mitään huolta. Nuo kilometrit olisin oikeasti tähän saumaan yrittänytkin taivaltaa, mutta Rukalla reiluun vuorokauteen. Nyt onneksi aikaa on useampi päivä.

Metsässä.

Pääsette mukaan ensi viikon juoksu tunnelmiin, jos ei nyt ihan joka päivä, niin kuitenkin useampana päivänä yritän jaksaa ja juoksemiseltani ehtiä kirjoittaa miten kilometrit kertyy. Toivon lämpenevää keliä, että voisin jättää pitkät kalsarit kotiin, poutaa, että en retkilläni vilustuisi ja kropan joka ottaa hyvin energiaa vastaan ja jaksaa kilometrien iskutukset.

Vierivä kivi ei sammaloidu.

~Eija~

Äitienpäivä

Eilen pyöräilin töihin ja juoksin kotiin. Tänään juoksin töihin ja pyöräilin kotiin. Työmatka on metsän kautta vajaa 14 kilometriä ja pikitietä kilometrin vähemmän. Lumien sulettua metsäreitti on  useinmiten valintani, myös tänä viikonloppuna. Sunnuntai illan vesisateessa kotiin päin kuran loiskeessa polkiessa toki mietin, olisiko toista reittiä pitkin ollut järkevämpää. No ei, pyörä oli joka tapauksessa pestävä, vaatteet heitettävä pyykkiin ja mua odotti sauna.

Työpäivän lisäksi tänään oli Äitienpäivä.

Tämä olikin mun 13 Äitienpäivä äitinä.

Vuosiin on mahtunut monenlaista, ilosta suruun ja kaikki mahdolliset värit siltä väliltä. Parasta on olla kolmelle ainutlaatuiselle ihmiselle se yksi ja ainoa. Aina ei tehtävässään onnistu, mutta onneksi ei tarvitsekaan olla täydellinen ja virheetön. Lasten kasvaessa on pystynyt jo asioista keskustelemaan ja opimme toisistamme valtavasti ja ihan huomaamatta. Toivon lasten osaavan haaveilla, toteuttaa unelmia ja olemaan armollinen itselleen. Rikkautta on olla oma itsensä, hyväksyä oma ja toisten erilaisuus sekä tietää että äiti rakastaa.

Metsän läpi töihin ja kotiin.

Omaa äitiäni en tänään ehtinyt nähdä, mutta onneksi äitiä voi muistaa ja halata ihan jokaisena vuoden päivänä. Viikko sitten olimme vappubrunssilla omalla laavulla ja viestitellä ja soitella voimme koska vaan. Äidiltä olen oppinut sosiaalisuutta, omien unelmien arvostamista ja kaikenlaista pohdintaa. Äitini tykkää kirjoittaa paljon ja niin tykkään minäkin, vaikka enää ei vuosiin ole tullut päiväkirjaa kirjoitettua. Meissä on paljon samaa, muun muassa luonteenpiirteissä, mutta myös paljon omaa persoonaa. Monista asioista olemme samaa mieltä, mutta mielipide ja kokemus erojakin on. On rikkaus ja onni voida keskustella äidin kanssa hyvin erilaisistakin asioista ja arvostan sitä. Tiedän, että olen hyväksytty kaikkine mielipiteineni. Olet rakas äiti.

Lauantai illalla juosten kotiin.

Harmittiko olla Äitienpäivänä töissä? No ei, sillä tähän on meidän perhe tottunut. Sain tehtyä hyvät lenkit mennen ja tullen työmatkoilla ja lauantai illalla keli oli jotain aivan uskomatonta. Kyrkösjärven pinta oli peilityyni ja ilmassa tuoksui kevät. Rastaat lauloivat ja lokit kirkuivat. Mä sain kotiin päästyä heti kakkua ja sunnuntai aamulla pitkät unet. Ja nyt on edessä vapaat.

Sunnuntaina juosten töihin.

Sain tänä aamuna myös ihanat kortit jokaiselta lapseltani. Niissä oli paljon kukkia, jotka eivät lakastu koskaan. Sisällä oli henkilökohtaisia sanoja ja merkityksellisiä ajatuksia, jotka tuntuvat niin tärkeiltä. Kiitos lapset. Olette rakkaita.

Ihanaa päivää jokaiselle myös huomennakin!

~Eija~

Tavoitteet uusiksi

Tänä vuonna tavoitteena oli yrittää päästä läpi UTTF (polkujuoksukiertue Suomessa), johon kuuluvat NUTS Karhunkierros 166km, NUTS Ylläs-Pallas 160km ja Vaarojen maraton 130km. Joitain vuosia sitten en olisi voinut kuvitellakaan että nämä matkat olisivat mulle mahdollisia, mutta ajan kuluessa olen alkanut uskomaan että mä voisin pystyä siihen. Ei sitä tiedä jos ei yritä. Viime vuosi oli mun juhlavuosi, koska täytin 40 vuotta ja sen kunniaksi tahkosin paljon kisoissa, tavoitteena vähintään 40 kisaa. Yhteensä niitä kertyi 46. Mukana oli muun muassa elämäni ensimmäinen yli 100 kilometrin polkujuoksu. Viime vuosi oli muutenkin aivan huippu, hymyssä suin voin sitä muistella.

Onneksi siis synnyin vuonna 1979, sillä tänä vuonna, kun korona levisi maailmalla, ei 40 kisaan osallistuminen olisikaan ollut ihan helppo homma. Vaikka virtuaalikisat, joita vallitseva tilanne on synnyttänyt, ovat ihan kivoja, ei ne silti ole oikeita kisoja. Kotimaisemissa kovinkin tutuiksi käyneet tiet, polut ja metsätaipaleet eivät anna aivan samaa sykähdyttävää fiilistä, kuin esimerkiksi yöttömässä yössä kipuaminen lapin tuntureilla. Kiitollinen toki olen että ulkona liikkua saa, mutta kyllä paljon jää ikimuistoisia hetkiä tänä vuonna kokematta. Nimittäin sekä NUTS Karhunkierros että NUTS Ylläs-Pallas on peruttu. Heinäkuun loppuun asti suositellaan kaikki yli 500 hengen yleisötapahtumat peruutettavaksi. Kalenterista on siirtynyt ensi vuoteen myös Jukolan- ja Venlojen viestit, rastiviikot ja monet muuta juoksutapahtumat. Kaikille tapahtumillehan ei löydy ajankohtaa syksyyn, joten on järkevääkin että osa on suosista siirretty ensi vuoteen. Joka tapauksessa syksystä voi tulla kovinkin kiireinen, jos tapahtumia vihdoin taas saadaan järjestettyä.

Maaliintulo 55km:ltä Rukalla vuonna 2018.

 Varmasti suurien yleisötapahtumien peruminen on järkevää ja ymmärrän että tällä hillitään viruksen hallitsematonta leviämistä. Näin nyt vaan on toimittava, mutta kyllä kirpaisi siirtää osallistumiset ja samalla siirtää tämän vuoden tavoite ensi vuoteen. Harmitti tosi kovaa, sillä olin vielä elätellyt järjestäjien antamaa toivoa, että pitkät matkat olisikin viranomaisten luvalla saatu järjestää. Päätöstä ei kai ole vieläkään tehty, tai ainakaan siitä ei ole informoitu, mutta mulla ei ollut enää aikaa odotella. Kämpän varaus oli siirrettävä ensi vuoteen ja työvuorojen suunnittelussa piti tietää tarvitsenko uudessa ajankohdassa useamman päivän vapaata vai en. No en tarvitse nyt. Helpottui elämä sen osalta. 

Rukan reissu olisi ollut kaveriporukalla ja Ylläksen reissu perheen kesken. Nyt pitääkin sitten suunnitella muita reissuja ja pidentää omia lenkkejä kotikulmilla. Suunniteltiin jo perheen kesken telttareissuja ja ystävän kanssa on haaveiltu yhteisestä patikointi retkestä. Nyt on sitten aika laittaa niitä toteutukseen. Erilainen kesä on kaikilla edessä, mutta hyvä siitä tulee aivan varmasti. Pitää vaan asennoitua toisella tavalla.

Gps-pallukoita viime vuonna Ylläksellä.

Ensi harmituksen jälkeen fiilis on jo kohentunut. Paljon on tullut muisteltua edellis vuosien hienoja kokemuksia. Ehkä tämä kevyempi kisavuosi on oikein paikallaan ja ensi vuonna onkin sekä fyysisesti että henkisesti paremmassa kestävyyskunnossa. Itselle on niin paljon näytettävää. Vielä on auki voidaanko Vaarojen maraton järjestää lokakuussa. Ja jos järjestetään lähdenkö 130 kilometrin lenkille vai lyhennänkö matkaa. Toisaalta houkuttelee lähteä pitkälle matkalle, koska se olisi vuoden ainut yli 100 kilometrin retki. Mutta toisaalta Kolin yö vaan on niin rankaa, että kestääkö pää vetää sen sitten taas ensi vuonna uudestaan. Tätä on pohdittava. Nyt kuitenkin kevät leppoista juoksentelua ja enenevässä määrin poluilla ja metsässä.

Uusi tavoite tälle vuodelle on pysyä liikkeessä, saada hyviä juoksukilometrejä ja osallistua sitten syksyllä niihin mielenkiintoisiin tapahtumiin joihin ajallisesti ehtii ja on järkevää. Eniten toivon että kisoista saataisiin järjestettyä tuo Vaarojen maraton, pyöräsuunnistuksen MM-kisat ja sitten joitain suunnistuskisoja, esimerkiksi SM-sprintit. Ehdottomasti toivon myös, että löydämme Komian Kirkon Hölkälle uuden päivämäärän mahdollisimman pian, mutta vielä meidän pitää odottaa.

Hyvää toukokuuta kaikille!

~Eija~

Talvinen kevätlomaviikko

Taas on yksi viikko kotikoulua ja -treenejä hoidettu. Jossain mielessä uusi arki alkaa pyörimään, mutta ei se edelleenkään ole mukavaa eikä kilahtamisilta vältytä. Tämä viikko oli siitä vielä erilainen, että myös mä olin töistä kotona, sillä mulla oli lomaviikko. Tämän loman olin jo viime vuoden puolella korvamerkinnyt aivan toiseen tarkoitukseen kuin olemalla opettaja kotona. No nyt ei korona epidemian vuoksi ollut vaihtoehtoja.

Alkuperäisessä suunnitelmassa oli mennä jälleen Poriin Karhuviestiin, jonne olisimme työpaikkajoukkueella osallistuneet,. Se kuitenkin siirtyi ensi vuoteen. Mutta eniten kirpaisi huomisen Komian Kirkon Hölkän peruuntuminen tai siirtyminen toiseen ajankohtaan. Itse toimin hölkän järjestäjä porukassa ja paljon olimme hommia jo tehneet. Kovasti toivon, että hölkän saamme vielä ennen syksyä järjestettyä.

Arkiaamut alkavat yhteisellä metsälenkillä.

No nyt hölkän kökkähommiin korvamerkityt työtunnit käytin liikuttamalla itseäni ja lapsiani. Päivät toki menivät koulutehtävien parissa, mutta illat sitten liikkeessä. Lasten kanssa olen tehnyt paljon rauhallisia kävelylenkkejä ja jonkin verran myös olemme juosseet, sillä liikuntatehtävät vaativat sen. Olen saanut mukavasti kahden keskistä aikaa jokaisen lapsen kanssa.

Illan hämärtyessä pitkä pyörälenkki.

Omat juoksutreenit ovat jatkuneet mahdollisimman nousujohteisesti, vaikka tiedossa ei ole pääseekö koko vuonna kisaamaan. Ei myöskään tiedä sitä onko kenties pitkää tai ylipitkää polkua vai lyhyen lyhyttä sprinttiä. Toisaalta oon ennenkin hyppinyt lajista ja eri pituisista matkoista toisiin hyvin lyhyelläkin ajalla, joten ehkä tämä ei ongelmaksi muodostu. Yritän nyt vain saada sopivasti juoksukilometrejä alle, unohtamatta lyhyiden matkojen nopeutta. Ja juoksun rinnalle nostan vahvemmin pyöräilyn maastossa, jossa tarvitsen paljon kehittymistä tekniikassa ja voimassa, rohkeutta kyllä löytyy.

10 kilsan virtuaalikisan virallinen aika.

Viikko sitten juoksin virtuaalijuoksukisan, jonka järjesti Eatnosht. Ajatuksena oli että jokainen juoksee oman 10 kilometrin matkan yksin omilla poluilla ja reiteillä. Halutessaan sai juosta aikaa tai kerätä nousumetrejä. Myös parhaat maalintulo otokset palkittiin. Itse päätin ottaa tämän omana reippaampana treeninä ja juosta 10 kilometriä kiihtyvästi. Keli oli hyvä, hiukan plussan puolella, tiet sulat (vaikka hiekkatiet kyllä kuraiset ja pehmeät) ja tuuli maltillinen. Alku tuntui tahmealta kun en pahemmin ehtinyt lämmitellä, vaan suoraan hellan äärestä kiiruhdin kello 11 tapahtuvaan virtuaaliyhteislähtöön. Kuitenkin ensimmäisetkin kilometrit meni alle 5 minuutin kilometrivauhdin, joten aivan hyvä. Hiekkatieltä asfaltille päästyä askel keveni ja sain vauhdin hyvin nousemaan. Puolessa välissä olin melko nopeasti. Viimeiset kaksi kilometriä olivat taas pehmeää hiekkatietä, mutta sisulla sain vauhdin pidettyä alle 4:30.

Kympin aika oli 46:20, keskivauhti 4:38. Ei siis lähelläkään omaa ennätysaikaa, mutta silti olin tyytyväinen. Mitään en kuitenkaan voittanut. Haluan uskoa että, paremmalla valmistautumisella ja alustalla sekä muiden juoksijoiden kirittämisellä ajasta lohkeaisi reilusti pois.

Talvi tuli takaisin.

Puolessa välissä keväistä viikkoa meille saapuikin talvi takaisin. Ei kiva yhtään. Tykkään valtavasti lumesta, mutta silloin kun se tulee talvella. Lunta tuli sen verran, että pihan on saanut kolata kahdesti ja harkitsin kaappiin nostettujen talvilenkkarien ottamista takaisin esille. En kuitenkaan ottanut, vaan päätin näyttää lumelle pitkää nenää ja lipsutella kesälenkkareilla.

Tänään juoksin Porin Karhuviestin sijaan viikon pitkikseni kotimaisemissa. Tiedostin kyllä, että viikolla sulat metsätiet ja kuntoradat ovat nyt lumessa, mutta päätin silti suunnata niille asfalttilenkin sijaan. Metsäteille, joissa autot olivat ajaneet, olivat todella liukkaat lenkkarien alla ja muuten kävelyreitit olivat muhkuraisia ja paikoin sai kahlata eteenpäin nilkan syvyisessä lumessa. Tavoistani poiketen kuuntelin samalla musiikkia ja tällä kertaa se toimi todella hyvin. Tavoite oli juosta 30 kilometriä ja lopulta matkaa tuli 31 kilometriä. Aikaa kului 2 tuntia ja 43 minuuttia. Kroppa toimi hyvin ja jalkojen kireydetkin antoivat myöden reilun puolentunnin juoksun jälkeen.
Huomenna on lisää juoksua, sillä kyllähän lomaviikosta pitää kaikki ilo irti ottaa.

Viikon pitkis lumessa.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

~Eija~

Voihan korona

Elämme ihmeellisiä aikoja, kun korona-epidemia on sekoittanut ulkomaailman lisäksi myös Suomen. Parissa päivässä tilanne ryöpsähti käsiin, tai ainakin todella monet ihmiset saatiin paniikkiin, some-räjähti ja syyttävät sormet osoittelevat toisiin ja hakevat kuka ottaa vastuun. Isojen tapahtumien peruuntuminen oli joillakin toimialoilla kova paikka ja nyt kun THL:n suositukset koskevat myös pienempiä, rajana 500 osallistujan tapahtumia sekä harrastus- ja kilpatoimintaa, koskettaa se vielä suurempaa osaa ihmisiä, Liikunta-alalla moni yrittäjä, toimija ja seura on jo nyt tiukilla, saati kun asiakkaat jäävät pois ohjatuilta tunneilta tai kun liikuntapaikkoja suljetaan. Jopa suunnistuksen kuntorastien alkamista suunnistusliitto suosittelee siirrettävän myöhemmäksi. Kouluja ja päiväkoteja suljetaan, mutta onneksi ainakin meillä vielä lapset tänään pääsivät kouluun.

Jos, ja toivon todella, että näillä toimilla saadaan korona-virus rajattua, on tällä kaikella kuitenkin valtavat seuraamukset, jotka koskettavat tavalla tai toisella jokaista. Ajan kysymyshän tämä on ollut, että jotain maailman laajuista tapahtuu, mutta ehkä kaikki olettivat sen liittyvän paljon puhuttuun ilmastonmuutokseen. Korona ainakin sai aikaan päästöjen vähenemisen, aika näyttää mitä muuta.

Oma napaisena suruna on kevään kalenterin keikahtaminen. Vuorotyöläisenä ei ole selvää, että illat ja viikonloput saat vapaaksi, että pääset sinne ja tuonne, kuljetettua lapsia harrastuksiin ja järjestettyä erilaisia juttuja. Jo vuosia olen tehnyt tarkkaa suunnitelmaa perheen ja omien harrastusten pohjalta, kun olen työvuorosuunnitelmaa täyttänyt. Eräs kolleega vuosia sitten sanoi mulle, että työ on elämässä tärkein asia ja sitten tulee harrastukset. Tähän kyllä vastasin, että mulla tulee ensin perhe ja sen jälkeen harrastukset, vasta kolmantena tulee työ. Mä en halua elää pelkästään työni vuoksi, vaan tehdä enemmän sitä mistä nauttii.

Mun tämän vuoden isoin tavoite on UTTF (Ultra Trail Tour Finland). Nyt ensimmäinen ultrajuoksu NUTS Karhunkierros toukokuun lopulta on siirretty kaksi viikkoa eteenpäin. Kaksi viikkoa antaa lisää harjoittelu aikaa, mutta vähentää palautumisaikaa saman verran NUTS Ylläs-Pallakselle, joka on heinäkuun puolessa välissä. Matkat noissa ovat 166 ja 160 kilometriä. Ei siis mitään päiväretkiä, vaan reippaita yli vuorokauden retkiä. 

Toiseksi olin saanut lomani järjestettyä oikealle viikolle, sillä parilla vapaapäivällä ei Rukan reissu vaan onnistu. No nyt loma on sitten väärässä kohdassa. Ei ole helppoa lähteä siitä taas neuvottelemaan ja sitten jos kisa taas siirretään tai tulee muuta, on vaivannäkö ollut turhaa. Kämppä on vuokrattu alkuperäisen suunnitelman mukaan ja tietysti jo maksettukin. Helpoimpana vaihtoehtona lähdin nyt selvittelemään jos saisin varausta muutettua, sillä ilman asiallista tukikohtaa ei reissukaan onnistu. Katsotaan nyt.

Olen sanonut, että jos tänä vuonna UTTF ei multa onnistu syystä tai toisesta, yritän sitä sitten vielä ensi vuonna, mutta sen jälkeen on varmaan annettava olla. Jos tavoite ei onnistuisi, oletin sen johtuvan ainoastaan musta, mutta en koskaan osannut kuvitella, että syy voisi olla jokin maailman laajuinen epidemia. 

Pienet on yhden ihmiset murheet, onneksi. Enkä ole todellakaan ainut jolle tämä kolahti. Harmistunut ja vihainenkin saa olla, yksin ei tässä olla. Ei kai mikään tehty treeni ole hukkaan mennyt, ei yhden yhtä askelta ole turhaan otettu, mutta kyllä se turhauttaa ja surulliseksi tekee, kun nyt ainakin kevät meni ihan pipariksi ja kesänkin jutut ovat isolla kysymysmerkillä. Treenit jatkuu ja työt jatkuu.

Ainakin tänään maanantaina on vielä vapaata liikkua ulkona, joten menkää ulos raittiiseen ilmaan. Aurinko paistaa ja linnut laulavat kevättä. Juoksu tekee hyvää niin kropalle kuin mielelle. Tästä lukusuosituksena Scott Douglasin "Juoksu on parasta terapiaa". Sopii niin normaaliin arkeen kuin parhaillaan olevaan poikkeustilaankin. Kirja on julkaistu 2018 ja sen on suomentanut Saana Rusi vuonna 2019. 

Tsemppiä kaikille!

~Eija~

Lumirasteilla toukokuussa

Tuli sitten takatalvi! Muutaman senttimetrin verran otti kevät taka-askeleita. Kylmä tuuli puhalsi jo viikolla idästä ja pohjoisesta ja toppakintaille ja kalsareille löytyi taas käyttöä. Siitepöly ja kuivasta maasta johtunut pöly sentään talttui tällä tempauksella...hetkeksi. Auto nyt ainakin on taas ihan kurassa ja lasten tramppa märkä, joten ulkona ei kuulemma taaskaan ole mitään tekemistä. 

Mä kyllä keksin ulkotouhuja eikä tämä luminen toukokuu ole yhtään tavatonta. Erityisesti kun Lapualla järjestetään keväällä suunnistuskisat, on lumi kuulunut kuvioihin edellisinäkin vuosina. Lauantai aamulla kaivoin viime syksynä varastoidut suunnistuskengät kaapista, laitoin ne suihkun alle heräilemään ja vedin jalkoihini Sealzkins-sukat. Kuivilla koppuraisilla kengillä ei kannata lähteä suunnistamaan, vaan märkinä ne oleentuu paremmin jalkoihin ja välttää inhottavat hiertymät. Asianmukaisilla sukilla saa jalat pysymään kuivina. Päälle oli vedettävä hiukan paksumpi poolopaita ja suunnistushousujen alle pitkät kalsarit. Mittari näytti piirun verran yli nolla astetta, joten hanskatkin olisi ollut hyvä olla matkassa. Lapualle meiltä hurauttaa parissa kymmenessä minuutissa ja suunnistuksen kevätkansallisten tunnelma lumisateineen ja viileine tuulineen oli taattu.

Kärsineet suunnistuskengät hangella.

Lauantaina oli lyhyet matkat. Naisten 40 vuotiaiden sarjassa se tarkoitti hieman yli 3 kilometriä. Lähdössä sormia paleli, eikä peukalot lämmennyt matkalla ollenkaan, kun peukalokompassi ja emit-kortti puristivat vähäisenkin verenkierron sormissa minimiin. Viileä ilma piti kuvainnollisesti pään sopivan viileänä ja keskityin vauhdin sijaan suunnistamiseen. Metsäsuunnistamaan en ollut ennen kisaa ehtinyt, jos ei rastireittiä suunnistuskoulussa lasketa. Toki en epäillyt etteikö juttu mielensopukoista palaisi, mutta rutinoitunutta ei homma tosiaankaan ollut.

Mutta hommahan lähti ihan hyvin luistamaan. Ensimmäisen ja toisen rastin heti kohdalle osuminen rentoutti menoa ja samalla tyylillä napsin loputkin rastit. Aika suoraviivaisesti etenin rastilta rastille eikä kummempia kaartoja tai pyörähdyksiä tullut. Oli mukavaa menoa ja vauhti ei silti ollut tapissa. Suorituksella sain sarjani kärkisijan, toki vain puolen minuutin erolla.

Lauantain rata.

Vaikka sunnuntaina ulkolämpömittari näytti jo lähemmäs 5 astetta, sai silloinkin pukea kolme takkia päällekkäin ja varata kisapaikalle lämmintä juotavaa termariin. Kisakeskuksena toimi sama paikka kuin lauantaina, mutta nyt matkana oli lyhennetyt pitkät matkat. Mun sarjassa se tarkoitti tällä kertaa 4,5 kilometriä. Lauantaina lähdimme kaikista osallistujista ihan viimeisinä ja metsä oli täynnä ristiin rastiin uria lumessa. Sunnuntaina pääsimme metsään puolessa välissä porukkaa ja yön aikana sulanut lumi hävitti myös mahdolliset urat. Keli oli huomattavasti mukavampi, vaikka edelleen melko kylmä. Hanskat olisi ollut kova sana mutta sunnuntaina sentään kaikki sormet ehtivät lämmetä suunnistamisen aikana.

Rata oli melko saman tyylinen kuin edellisenä päivänä. Kuitenkin menin tekemään vähän turhankin pitkiä polku kiertoja, vaikka suoraan metsän läpi olisi ollut nopeampaa. Myös kolmelle rastille tuli pientä virhettä, ei kovin pahaa, mutta kun kaikki virheet laskee yhteen, saa niistä pari hukkaan heitettyä minuuttia helposti. Vauhti pysyi jälleen maltillisena, loppukiriä lukuunottamatta. Ajattelin pistää loppusuoralla hiukan vauhtia, jos sattuisi lopputulokset olemaan sekunneista kiinni.

Kolme takkia päälleikkäin toukokuussa.

No ei ne ollut sekunneista kiinni, sillä lopulta viikonlopun kisojen kokonaistuloksissa jäin toiseksi puoli minuuttia voittajalle hävinneenä. Sunnuntai päivän virheet siis kostautuivat, vaikka niistäpä juuri oppii. Saamani palkinto oli kuitenkin mieluinen, sillä sain Lapuan Kankurien pyyheliinan. Oli aivan ihanan tuntuinen.

Palkinnoksi pyyheliina.

Viikonlopun kisoilla kuittasin 40 kisan juhlavuoteni 13. ja 14. kisat.

Sen verran kiirettä pitänyt viikonloppuna ja sen jälkeen, että vasta nyt tiistaina sain tämän postauksen ulos. Kroppa on ollut hiukan sekaisin huhtikuun lopussa olleen puolimaraton juoksusta, eikä sitä seuranneet uudet kisat, yövuorot ja pieni stressi ole auttaneet. Monena päivänä ruokahalu on ollut poissa ja uni huonoa. Nyt vointi on jo parempi, mutta ruokaa pitäisi saada alas vielä enemmän ja ehtiä nukkua kunnolla. Luonteelleni ei vaan oikein sovi kauaa olla paikoillaan. Tulevaa viikonloppua varten taas yritän kerätä energiaa, sillä seuraava startti odottaa...

~Eija~

Maaliskuu maata näytti

Maaliskuussa juoksua tuli 285 kilometriä. Suurin osa nastakengät jalassa ja alustana lunta, jäätä ja sohjoa. Tällä viikolla, kuukauden viimeisellä viikolla, kuivan maan paljastuessa talven lumihankien alta, kaivoin kesälenkkarit kaapista. Ai että sitä keveyttä ja keväistä askelta! Nautin Suomen vuodenajoista, mutta mikään kolmesta muusta ei vedä vertoja keväälle! 

Pohjankyrö-lehden juttu 3/2019

Toissa viikolla oli juttu Pohjankyrö-lehdessä, johon ystäväni Päivi viime vuoden lokakuussa mua haastatteli. Aihe koski ultrajuoksua ja viime syksyn Kolin reissua, vaikka sivuttiin myös hiukan siitä vierestäkin. Ihanasti oli Päivi ajatuksia saanut kasaan, vaikka jutun julkaisu ajankohta yllätti meidät molemmat, sillä odotimme sen tulevan ulos jo viime vuoden puolella. Tästä johtuen jotkut sanamuodot olisi pitänyt olla toisin. 

Juoksua hangilla.

Maaliskuun juoksuja piristi keväisten kelien lisäksi pienen porukan yhteislenkit poluilla. Oli hyvin tampattua polku-uraa, ihanaa hankikantoa ja yhtäkkiä pettävää hankea, jolloin eteneminen muuttui kahlaamiseksi eikä voinut olla nauramatta. Mahtavia lenkkejä! 

Lumisilla poluilla.

Myös muutaman kerran pääsin hiihtämään , mutta pitää sanoa että hiihto-kärpänen ei tänä talvena mitenkään vakuuttavasti iskenyt. Ehkä jos olisi ilmoittautunut jollekin pitkälle retkihiihtokisamatkalle, olisi tullut ladulle lähdettyä useammin. Nyt ladun sijaan juoksu houkutteli selvästi enemmän. 

Talven viimeinen hiihto tyttärien kanssa.

Ohjaamani kevään juoksuryhmä aloitti viime viikolla ja se on samanaikaisesti aina jännittävää ja innostavaa. Iso ryhmä, jossa teemme tekniikkaharjoituksia, erilaisia lenkkejä, vetotreenejä, voima- ja lihaskuntoharjoittelua sekä juttelemme kaikesta mikä liittyy juoksuun. Mukavia tyyppejä ryhmä täynnä 🙂

Juoksuryhmän treeneissä vetoja.

Pääpaino omassa tekemisessä jatkuu edelleen juoksussa. Maaliskuussa sain tehtyä vuoden toisen yli 30 kilometrin lenkin ja pyrin tekemään sellaisen vielä huhtikuussakin. Karhunkierrokselle on kaksi kuukautta ja ajatukset pyörii valtavasti sen ympärillä. Viikko kilometrit oon saanut nostettua hyvälle tasolle - kevyelläkin viikolla 60 kilometrin paikkeille. Kuitenkin edessä on viikkoja kun on pakko kisojen vuoksi keventää enemmän.

Pian pääsee suunnistamaankin ja seuramme suunnistuskoulukin alkaa - kerron siitä seuraavassa postauksessa enemmän. 

Maaliskuun laskeva aurinko.

Aurinkoista huhtikuuta kaikille 😊!

~Eija~

Lumesta sohjoon

Ei meinaa ehtiä kirjoitella kuulumisia, kun päivät kuluu ulkoillessa, illat lisää liikkuessa ja lopulta sänkyyn kaatuu melko väsyneenä herätäkseen taas virkeänä uuteen aamuun. Aurinkokin helli Pääsiäisen aikaan ja nyt odotettu vesisade ohentaa lumikerrosta kohisten. Vielä viikko sitten kävin hiihtämässä järven jäällä, mutta enää en välttämättä uskaltaisi mennä. Ja sitä paitsi kyllä sukset nyt ovat tallissa odottamassa ensi talvea ja vuorossa on siirtyminen kokonaan lenkkareille. Eilen vielä potkuttelimme kouluunkin kelpo kelissä, mutta nyt hiekkatie on sen verran loskassa että kelkkakin jää orsille. Olikin kyllä loistava kelkkailutalvi ja pakarat saivat loistavaa treeniä kun muun muassa kyyditsin lapsia koululle.

Kevään viimeinen hiihto 29.pv maaliskuuta.

Tyttärien kanssa pääsiäiskokolle kelkalla.

Hetki vielä menee, ennen kuin kokonaan nastallisista lenkkareista voin luopua, sillä sen verran kauan hiekkateillä loskaa ja jäätä riittää. IceBugin nastalenkkareilla on tullut juostua tänä talvena (marras-huhtikuu) lähemmäs tuhat kilometriä. Tarkkaa lukua en ole laskenut, mutta hyvin lähellä ollaan. Jalat ovat hyvin kestäneet kovat pohjat eikä marraskuun jälkeen enää ole lisää nastoja lähtenyt irti. Sauma on hiukan vasemman jalan sisäsyrjällä rikkoutunut, koska sukka sieltä kohdasta näyttää kastuvan.

Tällä viikolla toki pääsin jo lenkin tekemään kesälenkkareillakin, kun Päivin kanssa käytiin puolen kilometrin vetoja tekemässä. Haettiin sulia pyöräteitä kaupungin laitamilla ja aika sykkyrää saatiin tehdä että pahimmat jäätiköt vältettiin. Vauhti kiihtyi joka vedolla suunniteltua kovemmaksi, mutta mikäs siinä kun molemmilla kulki. Tuntui mukavalta ja jutellessa lenkille tuli ihan mukavasti pituuttakin 😊

Jäätä ja loskaa.

Kilometrejä oon tälle viikolle saanut juosten jo 50, kävellen vajaa 20 ja potkukelkkaillen reilu 10. Pitkän juoksun menin mahdollisimman matalilla sykkeillä ja ystävien kanssa sauvakävely ja vaunulenkki samalla jutellen vielä matalemmilla sykkeillä. Pienet kolotukset lonkan ja lantion seudulla ovat helpottaneet venyttelyllä ja liikkuvuusharjoituksilla. Tänään torstaina oli tauko päivä juoksusta, mutta Niinan haastamana lähdin kuntonyrkkeilemään. Monia vuosi sitten olen sitä harrastanut ja olipas mukava päästä taas. Oli huippu kivaa, hikistä ja tehokasta puuhaa. Nyt jo käsivarsissa ja hartioissa tuntuu että osui ja upposi 😏 Niin, eikä ne jalatkaan ihan toimettomina olleet, vaan jatkuvaa hyppelyä tuli.

Kävelysauvojen uudet ja edulliset piikit 😉

Näillä jatketaan. Juoksua ja monipuolisesti kaikkea muutakin vaihtelun vuoksi!

~Eija~

Kevään juoksukoulu kuvina

Takana on useamman kuukauden juoksukoulut :D Seinäjoen voimistelijoiden kanssa treenailtiin Kiva-juoksukoulussa tammikuusta toukokuuhun ja Seinäjoen kaupungin työntekijöiden kanssa maaliskuusta toukokuulle. Toissapäivänä treenailimme yhdessä viimeisen kerran kahden ryhmän kanssa. Ei voi kieltää, ettei haikea olo olisi, sen verran mukavaa ja innokasta porukkaa oli kaikissa ryhmissä. Oli mahtavaa tutustua uusiin ja ennestäänkin jo jostain toista kautta tuttuihin ihmisiin paremmin. Jos osallistujat saivat juoksukouluista vinkkejä ja innostusta juoksemiseen, niin sain minäkin roppa kaupalla uutta ja opettavaisia asioita. 

Sanotaanko näin, että kevät oli todella haasteellinen ja yllättävä kelien puolesta. Oon aina sanonut, että keli on vain pukeutumis- ja asennekysymys, mutta kyllä nuo liukkaat, jäätävä tuuli ja lumisade toukokuussa laittoivat asenteen koetukselle. Selvisimme haasteesta kuitenkin hyvin ja kaikki treenit tuli tehtyä, vaikka mielikuvitusta piti välillä käyttää ;) Yhteistreenien jälkeen oli voittaja fiilis, että mentiin ja tehtiin vaan, vaikka yksin olisi helposti jäänyt sohvalle peiton alle.

Tässä kuvina mun ja juoksukoululaisten kevät:

Tammikuussa yhteislenkin alussa.

Ja katuvalojen loisteessa takaisin.

Menimme juoksutekniikkaa asia kerrallaan läpi ja näitä muistuttelin pitkin kevättä. Haettiin rentouttaa ranteista nilkkoihin asti, rullaavaa ja kevyttä askelta kohti sitä paljon puhuttua flow-tunnetta. Alkuun oli lenkeillä enemmän kävelyä kuin juoksua, kroppaa kuunnellen ja huoltaen. 

Puhuttiin myös polttoaineesta, eli ruuasta. Kestävyysliikkujat tarvitsevat ruokaa jaksaakseen tehdä treenin tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Hyvistä lähteistä hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat. Ja herkutellakin saa aina silloin tällöin. 

Mun perusaamupala.

Alkulämmittelynä häntä-hippaa :D

Venyttelyt lenkin jälkeen.

Juoksukoulut pidettiin Seinäjoella ja hyödynsimme paljon eri liikuntapaikkoja. Muun muassa pururadat, Kyrkösjräven ulkokuntosali, Törnävän ja uimahalli-urheilutalon alueet, Jouppiskan metsät sekä hyppyrimäen portaat. Ei ole välttämätöntä hankkia esimerkiksi kuntosalijäsenyyttä, jos siellä ei viihdy, vaan voima- ja lihaskuntotreenit pystyy tehdä ulkonakin kotona, muutamalla edullisella välineellä tai oman kehonpainolla. Jokaiselle löytyy ihan varmasti se itselle sopiva ja mieluisa tapa liikkua ja pitää kuntoaan yllä. Mahdollisuudet ovat rajattomat, jos niille vaan antaa mahdollisuuden :)
Juoksemaan oppii juoksemalla ja siinä kehittyy koko ajan paremmaksi ja paremmaksi tekemällä monipuolista harjoittelua, hyötyliikuntaa unohtamatta.

Alkulämmittelyjä Kyrkösjärven ulkokuntosalilla.

Tuuli ihan mielettömästi!!
(kts puita!)

Voimaa käsivarsiin ja hartioihin.

Yhteislenkillä Törnävän maisemissa.

Kaikille ryhmille ohjasin cooperin -juoksutestin, 12 minuuttia niin pitkälle kuin pääsee. Meistä suurin osahan on sen juossut joskus yläasteella tai lukiossa ja muistot ovat melko kirjavat, suurimmalla osalla negatiiviset. Nyt kuitenkin kaikki asettuivat lähtöviivalle innokkaina (tosin myös jännittyneinä) ja vielä innokkaampia olivat juoksun jälkeen. "Koska saa juosta uudestaan?" ja "Jäi 50 metristä kiinni että olisin päässyt seuraavalle tasolle!". Itsensä ylittämisiä ja parhaansa tekemistä, joko koko matka juosten tai silloin tällöin kävellen. Mahtavaa menoa oli :D!

Huhtikuussa lihaskunto-kimbleä lumiraekuurossa.

Huhtikuussa kehonhuoltoa tennispallolla.

Huhtikuussa useamman sentin lumihangessa :)

Mäkitreenit.

Metsässä, itselle niin tärkeässä paikassakin käytiin lenkki tekemässä. Välillä pysähdyttiin nauttimaan maisemista ja halailemaan puita. Kaikille ei tule mieleen, että metsässäkin voi ihan hyvin juosta ja erityisesti se, että pysähdellä saa niin usein kuin haluaa. Joupiskan lähistöllä on mielestäni melko turvallista poiketa metsään poluille, sillä kuntoradat, tiet ja Kyrkösjärvi pökkää aina jostain suunnasta vastaan. Ja aina voi pyytää kaverin mukaan ja kännykkä on hyvä ottaa ehdottomasti mukaan taskuun. 

Poljettiin poluilla.

Voimaa jalkoihin portaissa.

KIITOS kaikille mukana olleille, toivottavasti pian saadaan jättää pipot pois lenkeiltä :D 

Keveitä askelia kesään ja kenties nähdään taas syksyllä. 

Kun lenkillä nähdään, heitetään ylävitoset :)

~Eija~

p.s. Kuvat julkaistu osallistujien luvalla :)