KOMIA Ilkan polku -polkujuoksutapahtuma järjestettiin tänä vuonna ensimmäisen kerran, mainioon ajankohtaan tässä marraskuun loskassa. Matkoina olivat 35 ja 17 kilometriä tai neljä osuuksinen viesti. Täyden matkan lähtö tapahtui Kurikasta ja puoli matkalaiset starttasivat Härkiluomasta, joihin järjestäjät olivat hoitaneet yhteiskuljetuksen kilpailukeskuksena ja maalina toimineelta Ilmajoen Tuomikylän koululta. Kaikkineen osallistujia oli 115, mikä on hieno määrä.
Mä olin jo aikoja sitten päättänyt, että mä lähden täydelle matkalle. Tämä olisi hyvää treeniä ensi vuoden juoksukoitoksia ajatellen. Lumi, pakkaset ja plussakelit sekä räntä-vesisateet asettivat pienen haasteen miettiessä vaatetusta ja varusteita, mutta viime viikon kahlaaminen Jämin maastoissa antoi pientä osviittaa mikä kokonaisuus voisi toimia. Mä palelen herkästi käsistä ja jaloista, erityisesti nilkoista ja kaulan haluan aina suojata. Päälle lähti siis kahdet juoksutrikoot, pitkät kompressiosukat, talvinastalenkkarit, villasäärystimet, pitkähihainen juoksupaita, ohut juoksutakki, ohuet hanskat, tuubihuivi otsalle ja juoksuliivi eväineen. Ennen lähtöä eniten kuulin pohdintaa kenkävalinnoista ja se meni aika puoliksi nastojen ja ilman nastoja kanssa.
 |
| 35km:n lähtö Kurikasta (kuva järjestäjien sivuilta) |
Lähtö tapahtui jäisellä hiekkatiellä pieneen ylämäkeen muuttuen noin puolen kilometrin jälkeen neulaspoluksi. Ruuhkaa ei syntynyt ollenkaan ja näin ollen heti pääsi menemään omaa vauhtia. Yllätyinkin miten nopeasti porukka hävisi niin edestä kuin takaa. Etukäteen olin hiukan miettinyt millä taktiikalla lähden, pääsisinkö jonkun peesissä vai yritänkö pitää omaa tiettyä kilometrivauhtia. Mutta lopulta menin ihan oman fiiliksen mukaan, välillä jonkun seurassa muutaman sanan vaihtaen ja suurimman osan matkasta ihan omassa rauhassa. Alussa olisi voinut pitää kovempaakin vauhtia, mutta himmailin tietoisesti, sillä matka oli kuitenkin merkittävä ja tarkoitus oli maaliin asti tulla hyvissä voimin.
 |
| (Kuva järjestäjien sivuilta) |
Alkumatkasta oli reitin kovin nousu Santavuorelle. Sen suosista kävelin. Muutamia muitakin nousuja oli, mutta Pohjanmaalle tyypillisesti ei mitään raastoa, joten niissä sitten pidin pientä juoksun tapaista vauhtia yllä. Mielestäni suurimman haasteen reitille asettikin kylmä lumi- ja vesisohjo sekä pehmeä ja upottava pohja. Paljon joutui isoja vesilammikoita ja -kurakoita kiertelemään metsän puolelta ja se hidasti matkan tekoa ja tietysti vei voimia. Muutamat tieosuudet olivat liukkaita ja kalliot olivat märkiä ja näissä nastat purivat todella hyvin eikä tarvinnut jännittää tai etsiä sopivaa jalansijaa. Ja toisaalta nastareilla uskalsin alamäet loikkia huoletta menemään.
 |
| IceBugit eivät pettäneet! |
17 kilometrin matkan lähtöpaikalla mulla oli takana jo 18 kilometriä. Meno tuntui ihan ok:lta, mutta reitin rankkuus nakersi jo naista. Kilometri kerrallaan vaan jatkoin, pitäen omaa vauhtia yllä. Vaatetus tuntui olevan sopiva, vaikka hanskat olin riisunut jo 5 kilometrin paikkeilla. Juotavaa olin hörppinyt tasaisesti koko ajan ja yhden geelin olin saanut Santavuorella nielaistua. Yhteensä geelejä oli mukana kolme, mutta nuo kaksi muuta jäi ottamatta. Ne vaan ei maistu mulle ja olin unohtanut ostaa suklaata ja salmiakkia mukaan. Onneksi jalat eivät kuitenkaan missään vaiheessa vihjailleetkaan kramppaavansa ja energiat riittivät melko hyvin, aina sinne 30 kilometriin asti. Viisi kilometriä ennen maalia oli vielä viimeinen huoltopiste, jossa pysähdyin juomaan kaikessa rauhassa ihanan lämmintä Dexalin urheilujuomaa. Olo oli pikku hiljaa käynyt huonoksi, teki vähän häjyä, käsiin oli kylmä ja mua alkoi tympimään. Alaasentien ylitys ja tästä ennenkin juosseena tiesin ettei matka maaliin enää ollut pitkä. Jaloissa painoi, syvälle pakaroihin sattui ja hartioitakin kivisti. Keskityin pitämään asennon hyvänä, rentouttamaan hartiat ja etenemään viimeiset kilometrit yksi kerrallaan. Garminin sykemittari ilmoitti piippauksella joka kilometrin välein ja kummasti ne siitä kuluivat. Sain pidettyä juoksua yllä koko loppu matkan ja lopulta maalissa oli kuin olikin hyvä voimainen ja itsensä voittanut juoksija :)
Itselle asettamaani kolmen ja puolen tunnin tavoiteaikaan en päässyt, vaan virallinen aika oli 3:36:14. Hävisin voittajalle, jo etukäteen selvälle ykköselle, Kuusiston Merjalle yli puoli tuntia! Mutta olinhan mä ihan hyvä kakkonen :)
 |
| Päivän kakkonen ja ykkönen :) |
Palkinnoksi sain ison Vilikkalan kotisäkin, joka on valmistettu kierrätysmuovipulloista. Lisäksi säkin sisältä löytyi Lentzin Space Warmerit ja pussillinen erilaisia Dexalin tuotteita. Aivan mahtava ja erityisesti hyödyllinen palkinto, näistä mä tykkään!
 |
| Päivän kakkonen ja kolmonen. Merja oli jo kiiruhtanut palkintoineen kotiin. |
Juoksun jälkeen jäin toviksi juttelemaan ulos useammankin tutun kanssa ja vilu ehti tulla. Villasäärystimet olivat rullautuneet ihan alas, olin ihan litimärkä. Suihkussa varpaita nipisteli ja niihin teki kipeää. Talvilenkkarit pitävät tiettyyn hetkeen asti kosteuden ulkona, mutta kastuessaan eivät sitten päästä sitä kosteutta pois. Normi juoksusukat kastuessaan ovat kylmät, varsinkin kun ne jatkuvati kastuvat lisää ja lisää hyytävään veteen. Ostoslistalle talvijuoksuhousujen seuraan liittyi nyt siis termosukat!
Tapahtuma oli todella hyvin järjestetty! Infot ennen tapahtumaa somessa, sen aikana ja jälkeen olivat hyvin ajantasalla. Kuvia ripottelee vieläkin pikku hiljaa tulemaan, mikä on mukava extra muisto itselle. Iso kiitos järjestäjille, ison homman ootte tehnyt että me päästiin rämpimään metsään :D!
Tänne tulen toistekin, vaikka ilmeisesti ajankohtaa tullaan muuttamaan...hmm, ja mä niin tykkäsin juuri tästä ajankohdasta. No saapa nähdä mihin sovittelevat, sillä keväästä syksyyn, sulan maan aikaan on melko täyttä monella kalentereissa.
~Eija~
