Lomalenkkejä

Lomalle tulee suunniteltua ja järkättyä monenmoista tekemistä. Joskus odotukset ovat melko korkealla ja stressi painaa päälle, vaikka tarkoitus olisi huilata ja käyttää aika töiden sijasta sellaiseen mikä on itselle tärkeää. Toivottavasti te blogin lukijat olette voineet nauttia juuri omanlaisesta kesästä ja lomasta eikä stressistä olisi tietoakaan.

Oma lomani on pitänyt sisällään sopivasti kotihommia -> puutarhan hoitoa, huoltomaalaamista ja lapsista huolehtimista. Olen ehtinyt nähdä ystäviä ja kuopuksen synttäreitäkin juhlittiin. Urheiluhommissa ohjauksista on ollut kesätaukoa, mutta ise olen treenaillut fiiliksen ja muiden aikataulujen mukaan ja parit kisatkin oon päässyt nauttimaan ;)
Perheeni kesälomareissu suuntautui tänä vuonna Suomen Kainuuta kohti.

Eipä tosiaan kovin kauas tarvitse mennä ja maisemat vaihtuu Etelä-Pohjanmaan pelloista kumpuileviin kangasmaastoihin. Järviä ja lampia on siellä täällä ja ihmisetkin puhuu ihan eri kieltä ;)

Reissussa pyrimme pitämään rennon aikataulun ja että aikaa jää tutustua eri paikkoihin. Lasten ehdoilla mennään, vaikka me aikuiset päätetään ettei nyt joka hetkessä jäätelöä syödä. 

Nyt meidän ensimmäinen pysähdys oli Rokualla, jonne on viimeisimmän jääkauden loppu vaiheessa syntynyt harjumuodostelma. Me majoituimme ihan Rokuan kansallispuiston tuntumaan.

Esterata metsässä.

Mukaan oli tottakai lähtenyt lenkkivaatteet, vaikka en sen tarkemmin ollut suunnitellut mitään tiettyjä treenejä, mutta valtavat polkuverkostot houkutteli lähtemään tutustumaan paremmin ympäristöön.
Ja voi että oli kaunista, rauhallista, kuuma ja vaativaa maastoa! Pyrin seuraamaan joitain merkittyjä reittejä, mutta sitten mielenkiintoisen näköinen polku harhautti toisaalle. Varmuuden vuoksi laitoin Sport trackerin päälle, että tarvittaessa pystyn sen avulla löytämään reitin takaisin. Parin kilsan jälkeen löytyi esterata, jossa pari rinkiä vetäisin.

Todella ihanaa ja miellyttävää kangasmaastoa oli kilometri tolkulla. Omassa yksinäisessä rauhassa sain mennä ja monta mielenkiintoista polkua jäi vielä tutkimatta.
Talvella täälä on varmasti huippu hienot latuverkostot.

Ukkonen alkoi jyristelemään takana ja muutaman piskon heitti. Piti sitten lopussa pistää muutama nopeampi askel, ettei mikään ukkoskuuro yllättäisi. Ei onneksi tullut sitten päälle ollenkaan.

Lopulta polkujuostua tuli 10 kilometriä ja iloinen mieli :D

Hiki ja hymy tuli :D

Löysin myös kiinnostavan näköiset puiset portaat :) Askelmia oli yhteensä 130 ja pituudeltaan hiukan vajaa 100 metriä. No porrastreenin paikka sitten ilman muuta!
Päätin nousta ylös viisi kertaa -> juosten joka askelmalle, tasahypyllä joka askelmalle, juosten joka toinen askelma ja tasahypyllä joka toinen askelma sekä viimeiseksi juosten joka askelmalle.  Tasahypyt olivat pahat, mutta loppuun asti tein. JES!

130 askelmaa

Hyvä fiilis tuli ja päälle pulahdus järveen kruunasi ex tempore -treenin.

Mitähän sitä huomenna keksii ;)?

~Eija~

Poluilla

Metsässä lenkkeily ja nykyään tutummin polkujuoksu on kasvava harrastus Suomessa. Mikä olisikaan sen luonnollisempaa, kuin luonnossa liikkuminen ja nyt siitä on nostettu trendilaji. Hienoa mun mielestä! Polkujuoksukisoja ja -tapahtumia syntyy kuin sieniä sateella, eri pituisia ja tasoisia sekä massiivisille että rajatulle määrälle osallistujia. Metsässä liikkuessa, liikkui sitten kävellen tai juosten, saa paljon enemmän ärsykkeitä ja haastetta koko kropalle kuin tasamaalla, vaikka vauhti hidastuukin. Askellus ei ole monotonista taivaltamista, vaan välillä pitää loikata kiveltä kivelle ja kohta taas hakea sopivaa kohtaa jalalle puiden juurakoissa. Metsä vaihtelevine alustoineen on miellyttävämpää ja vähemmän kuluttavaa kuin kova asfaltti.

Pitkospuita, avokalliota ja suota <3

Mä oon suunnistanut pikku tytöstä asti ja mulle metsä on kovin tuttu ja turvallinen paikka. Enemmän mä "pelkään" kaupungin hälyssä kuin metsässä! Tyttäreni 6vee totesi kerran metsälenkille lähtiessäni, että jos "tulee karhu vastaan, käperry oikein pieneksi että se luulee sua kiveksi ja sitten muurahaiset tekee sun päälle pesän". Just näin, vaikka ei äiti siellä metsässä meinaa niin kauaa olla että muurahaiset ehtii pesän päälle tehdä ;) Ja olisihan se hurjaa joskus oikeasti nähdä oikea karhu. Karhu mut on nähnyt varmaan useasti ;)

Nyt on ollut muutaman päivän ajan aivan jäätävän KYLMÄ! Keskiviikkona palellutin hulluuksissani itseni kesämyrskyssä pyöräillessä ja sen jälkeen oon ollut syväjäässä, villasukat jalassa ja viltin alla. Ei flunssan oireita tms, mutta kamala kylmä vaan. Eilen hytisin lasten yleisurheilukisoissa ja vaikka lämmin viltti kotona taas veti puoleensa, piti lämpöä lähteä hakemaan lenkiltä. Hyytävästä tuulesta johtuen valitsin mielelläni metsän suojan lenkilleni.

Aika pilvinen keli, mutta ei sadetta, ei hyttysiä, eikä sopinut kylmä tuuli. Sen sijaan hiljaisuutta, rauhaa, suon tuoksua, kauniita juurakoita ja lintujen laulua.

Mä oon kerran ollut polkujuoksukisassa, viime syksynä. Jutun voi lukea tästä.
Tänä vuonna tarkoitus osallistua taas kahteen tai kolmeen polkujuoksutapahtumaan, kuinka nyt sopivia osuu kohdalle. Viitisen vuotta sitten bongasin Vaarojen maratonilta rapsoja ja innostuin, että tuonne joskus! En ole vielä kertaakaan paikkaa arvontaan hakenut, en oo ollut vielä valmis ja edelleen treenit jatkuu. Monta muutakin mielenkiintoista polkupätkää oon korvamerkinnyt ja katsotaan nyt kuinka moni niistä joskus vielä onnistuu.

Suot on mun lemppareita!

Lenkin loppu osassa hölköttelin hiekkatietä.

Tunnin lenkin jolkottelin. Mieli ja keho virkistyi ja aurinkokin tuli pilvien lomasta loimottamaan.

Sattuipa sopivasti, että tämän päivän Ilkka-lehdessä oli juttua polkujuoksusta -> "Paluu luontoon käy polkuja pitkin". Rasti Jussit järjestävät elokuun lopussa polkujuoksukisan, jossa on valittavissa 10 tai 20 kilometrin lenkit. Sarjat on niin kilpailijoille kuin kuntoilijoille, ajan kanssa tai ilman. Tämä kisa on jo merkitty mun kalenteriin ja sinne lähdetään fiilistelemään :) Tuu säkin!

~Eija~

Pääsiäiseen valmistautuminen

Pääsiäinen tuo monelle pienen huilin arkeen. Joillakin on mahdollisuus päästä vielä pohjoisen hangille laskettelemaan ja hiihtelemään ja onneksi täälä hiukan etelämpänäkin ladut ovat vielä hyvässä iskussa - Kiitos kunnon yöpakkasille. Ja aurinko hellii harva se päivä :D! Kevät on kyllä mun mielestä ehdottomasti paras vuodenaika!

Eilen lähdin lasten kanssa koti nurkilla keväthangille kävelemään. Tavoitteena oli löytää tarpeeksi iso nippu pajunoksia tulevan lauantain virpomiskierrosta varten. Aivan lähimetsästä nämä löytyivätkin.

 Ja lenkillä tutkittiin kaikkea muutakin; kääpiä männyn rungoissa, eri eläinten jälkiä lumessa, kuunneltiin linnun laulua ja solisevaa puroa sekä ylipäätänsä yritettiin tunnistaa mikä on pajunoksa ;)

 On tuo metsässä kulkeminen vaan niin rentouttavaa ja mukavaa, että tällainen kiireinen äiti-ihminenkin aivan rauhoittuu ja saa virtaa kaikkiin tuhansiin odottaviin hommiin. 

Lisääntynyt valon määrä piristää kummasti ja aivan kuin toisi ainakin puoli tuntia lisää aikaa vuorokausiin ;) Ihmiset alkavat kuoriutua talvihorroksesta ja viihdytään enemmän ja enemmän ulkona. Omat treenitkin on mukava tehdä raittiissa ulkoilmassa. 

 Pääsiäisen ajan treeninä:

Rauhallinen metsälenkki kävellen tai hiihtäen.

Omassa pihassa ->

* kyykky-ylös hyppy (halutessaan käsipainot käsiin) 10krt

* punnerrukset talon seinää vasten 10krt

* maastaveto yhdellä jalalla(halutessaan käsipaino tai kahvakuula käsiin) 10krt

Tee nämä liikket 3-5 kierrosta.

Sitten voi herkutella hyvällä ruualla ja jälkiruuaksi mun ehdotonta pääsiäisherkkua, mämmiä ;)

 ILOISEN REIPASTA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

~Eija~

Pakkasakka

Onpa pakkasta pidellyt!!!!

Mä en tykkää kylmästä, en varsinkaan kun pakkanen paukkuu yli 20 astetta! Tällä viikolla yksi aamu auton mittari näytti -32 astetta - hyi se! Saa jännittää ja peljätä lähteekö auto työpaikan parkkipaikalla käyntiin, kuinka lapset tarkenee koulumatkan ja ehtiikö kotona heittää puuta takkaan, että koti pysyy sopivan lämpöisenä. Toistaiseksi selvitty ja onneksi pakkanenkin hiukan lauhtunut.

Monet käyvät lenkillä paukku pakkasillakin, itselle tuo 20 astetta on testattu raja. Yli 20 astetta pakkasta kun mennään mulla kädet ei pysy enää lämpöisenä ja reisiä ja pakaroita pistelee jo matkatessa. Puhumattakaan miltä se tuntuu keuhkoissa. Onneksi vaihtoehtona on harrastaa sisäliikuntaa.

Eilen pakkasasteita oli 15, päivällä oli satanut lunta, ei tuulta laisinkaan, joten aivan mainio talvikeli juoksulenkille. Lenkki ajoittui taas iltaan, joten lamppu päähän ja heijastinliivi päälle. Lisäksi kolme kerrosta vaatetta niin ylä- kuin alavartalossa. Nilkkoihin edesmenneen mummani tekemät villasäärystimet, käsiin tumput ja päähän tietysti pipo.

Lenkille lähdössä.

 Tarkeni ja hiki tuli. Oikein sopiva lenkki ennen saunaa. Kotona vasta hetken päästä pakaroita alkoi pistellä, joten sinne tarvitsee lisää kerrosta seuraaville lenkeille.

Lenkiltä tullessa.

Tänään oli aivan mielettömän kaunis ilma. Aurinko paistoi, pakkanen kuurasi puut ja eilen satanut pieni lumikerros kirkasti entisestään maisemaa. Onneksi tuo aurinko paistaa joka päivä hiukan pitempään ja pitempään, sillä ihanaa kevättä kohti mennään!

Oon tänä talvena jo kolmasti pakannut sukset autoon ja aikomuksena ollut mennä hiihtämään, mutta vasta tämä kolmas kerta todensanoi ja pääsin tosi toimiin. Arvelutti miten homma taas tapahtuu, mutta lähtihän se heti selkärangasta se hiihtäminen. Perinteistä ehdottomasti ja suksilla joilla on Pirkan hiihto hiihdetty kaksi kertaa (vuosina 2004 ja 2014). Madshusit pelittää edelleen mallikkaasti :)

Jeah, reipas 23 km takana ja hiihtokausi avattu!

Lenkin jälkeen ladun varrella oleva lämpömittari näytti -17 astetta. Mulle sopivissa asteissa vielä. Kolmannella kierroksella (vajaa 2km yksi kierros) lämpeni kädet ja viidennellä varpaat. Hiki ei varsinaisesti tullut, muta kroppa sai mukavasti liikettä.
Tykkäsin :D

~Eija~

Pakkas liukuja jäällä

Joulu oli mitä rauhoittavin ja leppoisin. Olin tietoisesti aikatauluttanut joulun pyhät lepäämiselle, perheen kanssa olemiselle ja tunnelmasta nauttimiselle. Juoksemassa kävin kun siihen oli aikaa. Pitkää ja lyhyttä lenkkiä.
Joulunaika oli muuten melkoisen musta, kelien puolesta, mikä harmittaa. Kerran kävin tykkilumiladun varrella aikomuksena avata hiihtokauteni, mutta se jäinen baana ei todellakaan houkutellut mua ja säälin suksiani sen verran että vaihdoin jalkaani lenkkarit. Karehtien katselen tuttujen kuvia facebookissa lapin laduilta ja mäistä. Itsellä ei valitettavasti ole mahdollisuutta latujen äärelle lähteä.

Mutta nyt onneksi tuli sentään pakkaset :D!

Sopivat 5-10 asteen pakkaset saavat luonnon näyttämään niin kauniilta sen pimeän ja kuraisen syksyn ja alkutalven jälkeen. Ihmettelen nyt ääneen niitä ihmisiä, jotka oikeasti haluavat talven olevan pakkaseton ja hyvin hyvin vähäluminen!! Mä haluan sopivaa pakkasta (en missään nimessä 20 asteen pakkasia..hyi kauhiaa!!) ja paljon paljon lunta! Niin paljon että pääsee hiihtelemään suoraan kotiovelta, rakentaa lasten kanssa kunnon lumilinna lumikasaan ja talviextreme-kuulailu saataisiin järjestettyä. Niin, nimittäin mulla ja Marjutilla on pöytälaatikossa suunnitteilla luminen kuulailu- tapahtuma pilke silmäkulmassa. Mutta eihän se ole mitään ilman lunta, joten odotellaan nyt vielä tovi. Olkaa kuitenkin kuulolla :)!



Aurinkokin on näyttäytynyt taivaanrannassa useampana päivänä. En ole vain ehtinyt sitä vangita kameraan, vaan nämäkin kuvat on otettu jo hämärtyvässä iltapäivässä.

Pakkasten etuna on kauniin maiseman lisäksi luistelujäät. Meidän lammelle oli myös vahvistunut loistava luistelujää ja lapset ovat paljon innokkaammin lähdössä ulos, kun on jotain kivaa puuhaa. Nytkin perheemme joukossa jäällä oli kaksi ihanaa lainalastakin.



Mun ikivanhat hokkarit, joiden pukeminen ja riisuminen on yksi urheilusuoritus! Tarvitsee hommata uudet!

Uskokaa vaan, mutta mäkin oon joskus harrastanut jääkiekkoa!
No joo, puoli vuotta kävin harjoituksissa... Luistimet jalassa en niin kovin pärjännyt, mutta muissa treeneissä ilman luistimia olin oikein hyvä. En osaa sirklata (tai mitä se nyt on...?) kuin toiseen suuntaan, kiekon kuljettaminen on melko vaikeaa, olen epävarma jarruttamaan...mutta osaan tehdä maallikko piruetin, luistella takaperin ja liukua vaakana, hih ;)
Ja hei! Kivaahan tämä on!  Meillä ainakin oli hirmu hauskaa :D

Luistelun lopuksi tunnelmoimaan grillikotaan ja nauttimaan lämpöisestä kaakaosta.
Lapset kovasti toivoi että tullaan huomenna uudestaan. Kyllä varmasti joku päivä jos pakkaset vain pysyy. Mäkin voisin harjoitella sitä kiekon hallintaa, puhtaampaa vaakaa ja hei, miksi ei vaikka suunnittelisi jumpan luistimet jalassa!! Innostaisikohan se useampia aikuisia luistelujäälle..?

Leppoisia ja sopivasti liikunnallisia välipäivä jokaiselle!

~Eija~

Itsenäisyyspäivän mäkitreenit

Järvet, luonto. eläimet ja metsät kuuluvat Suomeen ja suomalaisuuteen ja näistä ehdottomasti tärkein itselle on metsä. Olen aina tykännyt olla metsätöissä missä yhdistyy metsänhoito, talven polttopuiden hankinta, hyvä treeni ja ulkoilu. 

Suomen 98 vuotissyntymäpäivänä "treeni"ohjelmassa luki puun kaataminen. Se tontin isoin ja ehkä komein. Viime kesä osoitti sen, että tarvitsemme lisää valoa puutarhaamme ja ainut keino sitä saada on kaataa puita. Lumettoman talven hyötyjä, että homma käy ilman rämpimistä helpommaksi, mutta rinnetonttimme ei silti päästä helpolla.

Komea kuusi keskellä puutarhaa, ei mahdu edes kokonaan kuvaan.

Puu kaatuu!!

Tähän asti oma homma oli melko helppoa, mutta sitten alkoi oksien raahaaminen, noukkiminen ja nostelu kärryille. Lapset olivat innoissaan mukana. 

Vuosirenkaiden perusteella oli monta kymmentä vuotta vanha kuusi.

Ja sitten päästiin itse mäkitreeniin. Nousua alamäestä ylämäkeen arviolta vajaa viisi metriä ja matkaa vajaa 50 metriä. Joo, ei ole pitkä ja kova nousu, mutta laitappa siihen peräkärryt täyteen isoja kuusen oksia ja työnnäppä ylös, kolme kertaa! Huh kun sai puuskuttaa ylämäessä! Reisiä ja pakaroita hapotti.

Kärrättiin vielä oksat läheiselle joutomaalle kevään pääsisäiskokkoa varten. Takaisin tullessa lapset pääsi kärryjen kyyttiin kiitokseksi avusta.

Ei tarvitse tänään lähteä kuntosalille ja juoksulenkkiäkin jäi miettimään...jos nyt kuitenkin ihan lyhyen aerobisen treenin illemmalla linnanjuhlien katsomisen jälkeen.

On hienoa olla suomalainen ja asua itsenäisessä Suomessa. Kiitos siitä kuuluu Suomen sodissa taistelleille. Meillä onkin melko hyvin asiat kun vertaa sotaveteraanien ja lottien lapsuuteen ja nuoruuteen. Silloin oma hyvinvointi ja treenailut jäi kotimaan puolustamisen jalkoihin. Osaisimmepa olla kiitollisia ja onnellisia näistä mahdollisuuksista mitä meillä nyt on. Näin ei välttämättä olisi, jos silloin sodanaikaan olisi käynyt toisin.

Rauhallista ja juhalallista Itsenäisyyspäivää kaikille!

~Eija~

Pössöö Pässilänvuorella

Rohkeasti, ennakkoluulottomasti ja positiivisella jännityksellä lähdin Pässilänvuorta Jurvassa valloittamaan 33 muun samanlaisen enemmän tai vähemmän pössöön kanssa ;)

Tuttuja olikin mukavasti löytänyt samoille poluille!

Luvassa oli 17 kilometriä ennen kokemattomia polkuja, sillä tämä 

Pässilänvuori Trail Run 

 järjestettiin ensimmäisen kerran.

 "Reitti alkaa Pässilän hiihtomajalta ja alku on leveää hyväpohjaista metsäpolkua. Muutaman kilometrin jälkeen pitkospuut pakottavat kilpailijat jonoon. Niiden jälkeen reitti jatkuu leveää polkua ja poikkeaa pari kertaa pienelle polulle ennen ensimmäistä hiekkatieosuutta. Hiekkatieltä käännytään oikealle leveälle polulle, josta sitten käännytään pienelle polulle joka vie reitin korkeimpaan kohtaan Pässilänvuorelle. Sieltä lasketellaan takaisin isolle polulle josta siirrytään toiselle hiekkatieosuudelle. Hiekkatieltä käännytään oikealle Natura 2000 -alueelle, josta eteenpäin polku on kapea ja paikoin erittäin tekninen. Polku mutkittelee kallioiden ja suon välissä. Sieltä päästään loppuosaan, jossa noustaan kallion päälle ja sieltä aukon kautta Pikkukalliolle, jossa jyrkkä alamäki. Tämän jälkeen on vielä n. kilometri ennen maalia jossa seurataan vanhaa pururataa maaliin Pässilän majalle.

Reitin pituus 17 kilometriä ja noususumma 250 metriä." 

Reitin kuvaus lainattu http://www.suuntajurva.net/7329

Lyhyempänä vaihoehtona oli myös 6km. 

Pässilänvuoren viimeiset kymmenet metrit koikkelehdittin tällaisella polulla...

Keli oli hyvä Pyhäinpäivän keli -> harmaata, lämmintä +8 astetta ja viilentävä tuuli. Aprikoin kovastikin mitä päälleni laittaisin juoksun ajaksi ja päädyin ohueen pitkähihaiseen paitaan ohuen juoksutakin alle ja jalkaan ohuet pitkät kalsarit ja juoksuhousut. Jalkaan tietysti upouudet Salomonit, joista kerroin viimeksi  http://metwotraining.blogspot.fi/2015/10/minustako-polkujuoksija.html

Käsissä vielä hanskat, jotka ovat alunperin hiihtohansakat, mutta jo niin kuluneet että sopii oikein hyvin tällaisiin syksyisiin pyrähdyksiin. Pisteenä iin päälle ExtremeRun-tuubihuivi korville.

Vaatetus osoittautui sopivaksi noin puoleen väliin asti kunnes hanskat oli pakko riisua pois. Oli siis lämmin!

Kaunis puro ja ei kun hyppy yli vaan.

 Etukäteen järjestäjät varoittelivat liukkaista kivistä, kallioista ja pitkospuista ja kyllähän ne liukkaita olivatkin. Erityisesti mäkiä alaspäin tullessa sai olla tarkkana ja pitkospuilla etenin kouluratsastus tyylillä tikuttaen eikä näin ollen maakosketuksia tullut. 

Märkyydestä ja jalkojen kastumisestakin varoiteltiin, mutta eihei, tämän pössöön jalat eivät kastuneetkaan, kun oli jalassa kosteutta hylkivät menopelit ja loikkivat askeleet yli suon silmäkkeiden ;)

Salomonien ensimmäinen kunnon kisakoetus oli kokonaisuudessaan menestys. 

Toki yli puolen välin jalkojen pohjat puutuivat, eritoten päkiöiden kohdalta, kuten testilenkillänikin. Pian puolen välin jälkeen puutuminen antoi periksi, mutta loppu matkan oikean jalan isovarvas oli turta. Mitään hiertymää siihen ei tullut,mutta taisi oudoksuksesta vain moittia. Nyt kun juoksusta on yli puolitoista vuorokautta kulunut,jalan pohjat ovat edelleen hyvin käsitellyn tuntuiset. Todennköisesti kekien rouheat pohjat ja pitkä epätasainen iskutus teki tämän. Enemmän vain lenkkiä poluille, niin eiköhän kroppa totu.

 Niin ja ne fiilikset muuten juoksusta...?!
No oli kivaa, vaikka lopussa väsähdin ja viimeiset kaksi kilometriä toivoin vain maalin jo näkyvän.

Ehdottomasti ensi vuonna uudestaan (aikaa pitää parantaa!) ja sitä ennen voisi käydä lähistöllä muissakin vastaavissa polkujuoksukisoissa! Kärpänen puraisi (olisiko muuta voinut odottaakaan!?!) :D

 

~Eija~