Näytetään tekstit, joissa on tunniste koti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koti. Näytä kaikki tekstit

perjantai 27. maaliskuuta 2020

Korona-arkea

Kaikkien ohjattujen harrastusten mentyä tauolle, ajattelin ensin että nythän on vaikka kuinka paljon aikaa tehdä vaikka mitä. Ehdittiin käydä kirjastossa lainaamassa vino pino kirjoja, joita on kuitenkin ehditty tai jaksettu lukea kovin vähän. Klikkailin ja kiinnostuin somessa erilaisista ohjatuista live jumpista, mutta vain pari kertaa olen jotain ehtinyt tehdä. Mieheni lomautus ilmoituksen tultua, innostuin että vihdoin saamme kotimme sisäpintaremonttia nytkäytettyä eteenpäin, mutta maalipurkin maalipurkkia ei ole esille ehditty nostaa. 

Mutta sentään kevään ikkunanpesu rumban jo aloitin, sillä suututti se sotku mikä kotimme on vallannut ja kirkas auringon paiste vielä vääntää puukkoa haavassa paljastamalla ihan hirveän likaiset ikkunat. Ostin kaupasta hiivaa ja vehnäjauhoja vinkkinä ja kyllä, yhtenä päivänä töistä vastatuulessa polkiessa kotona todella odotti tuoreen pullan tuoksu. Lasten kanssa tulee ulkoiltua normaalia paljon enemmän, sillä me pyritään pitämään liikuntatunteja joka päivä. 
Kotikoulua.
Kolme alakouluikäistä lasta kotiopetuksessa on rankkaa. Vaikka viesti koulusta on armollinen, on sitä vaikea antaa oman lapsensa mennä sieltä mistä aita on matalin. Itsellä ei ole taitoa eikä tietoa kuinka jotkin asiat tulisi opettaa, hyvä jos itsekään ymmärtää joitain asioita. Tiukkana kotikouluopettajana pelkään, että jotain ratkaisevaa jää lapsilta oppimatta ja siksi kaikki tehtävät vaadin tehtäväksi. Ja niitä tehtäviä ja läksyjä on yhteensä kolmella lapsella paljon. Niissä menee joka päivä normaalia lukujärjestystä pitempään. Samaan aikaan ei repeä auttamaan kolmea lasta.

Onnistumisiakin on, sillä nyt vihdoin osaamma palauttaa tehtäviä drivessä, kotityöt käsityötehtävinä ovat loistavia (sängyn petaaminen, roskien vieminen, tiskikoneen tyhjäys jne), koulusta päin kannustetaan ulkoilemaan paljon ja nyt tietää tasan tarkkaan mitä lapsilla on läksynä. Eipähän tule "läksyt tekemättä"-merkintöjä Wilmaan.
Onneksi saa juosta!
Kotona ei ole enää niitä hiljaisia hetkiä, mun arkivapaan aamupäiviä kun lapset ovat koulussa ja mies töissä. Jo näin lyhyessä ajassa hiljaisuutta kaipaan lasten koulun lisäksi eniten. Tarvitsen hiljaisuutta palautumiseen ja omien ajatusten kuulemiseen. Juoksulenkit ovat aina olleet sitä omaa aikaa ja nyt niiden merkitys korostuu entisestään. Nyt vaan lenkit painottuu aamujen sijaan iltaan. Onneksi valoa riittää iltaisin jo pidempään. Kevään kisojen peruuntuessa ajattelin sitten kerätä juoksukilometrejä, mutta harmikseni vasen jalka on alkanut oireilemaan rasituksesta. Joten pakko hiukan jarrutella ja edetä rauhallisemmin. 

NUTS Karhunkierros siirrettiin toukokuulta kesäkuulle. Meidän porukka siirsi osallistumiset ja kämpän varauksen sinne. Kyseessä oleva ajankohta on huono, mutta katsotaan. Epäilen suuresti, että tapahtumaa saadaan pidettyä tuonakaan ajankohtana. Silloin omalta kohdalta edessä on UTTF:n tavoittelun siirtyminen ensi vuodelle ja todennäköisesti tälle vuodelle lyhennän Ylläs-Pallaksen ja Kolin matkoja. Alun valtavan pettymyksen jälkeen olen nyt jo ihan ok asian kanssa. Nyt ei vaan jäädä paikalleen, vaan matka jatkuu.
#nallejahti
Uudenmaanlääni on eristetty muusta Suomesta koronaviruksen rajaamiseksi. Meillä Etelä-Pohjanmaalla vielä pääsee liikkumaan vapaasti lähikontakteja tietysti välttäen. Somesta nappasin ihanan #nallejahti tempauksen, jossa ikkunalle, mahdollisimman näkyvälle paikalle laitetaan nalleja luuraamaan ohikulkevien bongattavaksi. Meidän ikkunalta löytyy myös nallet. Tervetuloa vilkuttamaan!

Mukavaa viikonloppua kaikille, ulkoilkaa!
Ja pysytään terveinä!

~Eija~ 

torstai 24. joulukuuta 2015

...Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella...

Jouluaatonaaton hulinat ja viime hetken askareet ovat taas venyttäneet päivän melko pitkäksi. Onneksi tämä päivä on eilistä jo hiukan pitempi, sillä eilen oli talvipäivänseisaus. Ihanaa, puolen vuoden päästä on siis juhannus ja mulla alkaa silloin kesäloma :D! Onneksi ei tarvitse suoraan hypätä puolen vuoden päähän, vaan saamme vielä nauttia edessä olevasta joulusta ja talvesta, joka edelleen antaa odottaa (*toivon lunta lunta lunta...*).

En ole ehtinyt joulukuun kiireissä leipoa yhtään! No kerran joulutorttuja, mutta sitä ei nyt leipomiseksi voi oikein sanoa, kun valmistaikinalle heittää luumuhilloa ja pökkää uuniin. No aatonaatolle olin päättänyt keskittyä muunmuassa leipomaan jotain. Ja toki sain kovasti apureita hommaan. Pyöräytimme jouluhalon, mikä on perinteinen ranskalainen jouluherkku. Huomenna pääsee sitten maistelemaan.

 Joulukuusi on isäni metsästä. Sen oli muu perhe kantanut sisään ja koristellut eilen. Oikein kaunis ja sopivan oli iskä taas löytänyt. Olen ehdottomasti perinteisen suomalaisen kuusen kannattaja ja sitä päivää ei tule, että meillä muovikuusi olohuoneen nurkassa nököttäisi! Loppiaisena sitten kuusi lentää terassin kautta ulos ja aloitetaan härkäviikot.
Alkuillan pimeydessä lähdin vetämään vielä valopäänä tyttäreni kanssa saunalenkin. Mä juoksin kolme vetoa lyhyin kävely palautuksin ja tytär pyöräili intervalli-tyyliin vierellä. Reippaasti jaksoi 6 vuotias taas kaikesta kuravellistä ja paikka paikoin yllättävästä liukkaudesta huolimatta yhteislenkkimme - on se ihana <3

Saunomisen jälkeen nautiskeltiin glögillä, pipareilla ja sinihomejuustolla - mun ehdottomia joulunajan herkkuja. Ystävä toi alkoholitonta Hans Välimäen Vuosikertaglögiä 2015. Tätä maistellaan sitten joulunpyhinä. Kiitos Meiju & co
 Kunhan pulina lastenhuoneista lakkasi, alkoi vielä viime hetken lahjojen paketointi riemu. Suurin osa lahjoista on jo jaettu perheelle ja ystäville, mutta omien lasten lahjat jätän aina viimeiseksi. Voi sitä riemua huomenna ;)
Lahjoja tärkeämpää kuitenkin on saada rauhoittua hetkeksi arjen kiireistä ja nauttia hyvästä, perinteisestä suomalaisesta jouluruuasta perheen kesken. Oman joulun kruunaa lasten ilo sekä hyvät muistot ja perinteet omasta lapsuudesta. Vuosien kuluttua mukava kuulla lapsilta, miten he ovat lapsuuden joulut kokeneet. Se on nimittäin tässä ja nyt.
Meidän perheen tämän vuoden joulukortti ;) Kuva on Maltan reissultamme tältä syksyltä.
Hyvää ja rauhallista JOULUA 2015 jokaiselle teille lukijalle!

~Eija~

p.s. Ja näin tässä juttua kirjoittaessa päivä pyörähti jouluaaton puolelle. Nyt äkkiä nukkumaan :)!

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Itsenäisyyspäivän mäkitreenit

Järvet, luonto. eläimet ja metsät kuuluvat Suomeen ja suomalaisuuteen ja näistä ehdottomasti tärkein itselle on metsä. Olen aina tykännyt olla metsätöissä missä yhdistyy metsänhoito, talven polttopuiden hankinta, hyvä treeni ja ulkoilu. 

Suomen 98 vuotissyntymäpäivänä "treeni"ohjelmassa luki puun kaataminen. Se tontin isoin ja ehkä komein. Viime kesä osoitti sen, että tarvitsemme lisää valoa puutarhaamme ja ainut keino sitä saada on kaataa puita. Lumettoman talven hyötyjä, että homma käy ilman rämpimistä helpommaksi, mutta rinnetonttimme ei silti päästä helpolla.
Komea kuusi keskellä puutarhaa, ei mahdu edes kokonaan kuvaan.

Puu kaatuu!!
Tähän asti oma homma oli melko helppoa, mutta sitten alkoi oksien raahaaminen, noukkiminen ja nostelu kärryille. Lapset olivat innoissaan mukana. 

Vuosirenkaiden perusteella oli monta kymmentä vuotta vanha kuusi.
Ja sitten päästiin itse mäkitreeniin. Nousua alamäestä ylämäkeen arviolta vajaa viisi metriä ja matkaa vajaa 50 metriä. Joo, ei ole pitkä ja kova nousu, mutta laitappa siihen peräkärryt täyteen isoja kuusen oksia ja työnnäppä ylös, kolme kertaa! Huh kun sai puuskuttaa ylämäessä! Reisiä ja pakaroita hapotti.

Kärrättiin vielä oksat läheiselle joutomaalle kevään pääsisäiskokkoa varten. Takaisin tullessa lapset pääsi kärryjen kyyttiin kiitokseksi avusta.

Ei tarvitse tänään lähteä kuntosalille ja juoksulenkkiäkin jäi miettimään...jos nyt kuitenkin ihan lyhyen aerobisen treenin illemmalla linnanjuhlien katsomisen jälkeen.
On hienoa olla suomalainen ja asua itsenäisessä Suomessa. Kiitos siitä kuuluu Suomen sodissa taistelleille. Meillä onkin melko hyvin asiat kun vertaa sotaveteraanien ja lottien lapsuuteen ja nuoruuteen. Silloin oma hyvinvointi ja treenailut jäi kotimaan puolustamisen jalkoihin. Osaisimmepa olla kiitollisia ja onnellisia näistä mahdollisuuksista mitä meillä nyt on. Näin ei välttämättä olisi, jos silloin sodanaikaan olisi käynyt toisin.

Rauhallista ja juhalallista Itsenäisyyspäivää kaikille!

~Eija~

torstai 20. elokuuta 2015

Mamma reenaa vol1

Olen jo aiemmin kirjoittanut tästä aiheesta, mutta otan sen esiin nytkin, sillä kuulen jatkuvasti (ja välillä vetoan siihen itsekin) että äideillä ei ole aikaa harrastaa liikuntaa, koska kotona on pieniä lapsia. Eija on hyvä esimerkki, että näin ei ole. Tietenkään kaikkien ei tarvitse ottaa maratonia tavoitteekseen, mutta lapset eivät ole este suurienkaan unelmien saavuttamiselle. Kaikki lähtee itsestä. On oltava itsekäs terveellä tavalla ja otettava aikaa itselleen ja lähdettävä liikkumaan, jos kerran mieli tekee. Kun on halua, aina löytyy keinoja!

Teen tästä aiheesta nyt  juttusarjan ja tämä on aiheeseen vol1. Esittelen eri tapoja miten itse pystyn yhdistämään liikunnan, tavoitteellisen treenaamisen ja lasten kanssa yhdessä tekemisen. Meidän lapset pitävät siitä, että saavat olla mukana erilaisessa tekemisessä kanssani. Treenit pysyvät mielekkäinä itsellenikin, kun käytän hieman aikaa siihen, että mietin missä lapset viihtyvät ja saan samalla itse tehokasta liikuntaa.

Tämä ensimmäinen on helppo toteuttaa. Juoksulenkki kotiovelta. Meillä tällä kertaa mukaan lähti tytöt 7v ja 5v. Molemmat ovat tottuneita pyörälijöitä, mutta silti mietin mielelläni sellaisen reitin lenkille, että meidän ei tarvitse ylittää tietä montaa kertaa, eikä liikuta vilkkaasti liikennöityjen teiden lähellä. Päätimme lähteä Asuntoalueemme läheiselle pururadalle tai elämysreitille, kuten sitä täällä kutsutaan.


Edellisestä juoksulenkistäni oli kulunut jokunen tovi. Vähän mietitytti juosta, koska ajattelin kuntoni loppuvan ensimmäiseen ylämäkeen. Sovin jo etukäteen tyttöjen kanssa, missä odottelevat minua, jos äiti hyytyy välille. Reitti on tytöille tuttu joten hyvillä mielin uskalsin antaa heidän mennä edelläni. 5v. halusi kuitenkin kulkea lähes koko ajan rinnallani ja mukavasti jaksoin juosta hänen vauhdissaan.

7v tyttöni jaksaa jo hyvin pyöräillä, mutta 5v on hieman haastava motivoitava, kun sille päälle sattuu. Ajattelin, että käymme 3km paalun kohdalla ja käännymme takaisin niin matkaa pihastamme tulee n 6,5km.
3km paalulla 5v oli kuitenkin niin innokas menemään eteenpäin, että suostuin jatkamaan matkaa vielä vähän. Tiesin että pian meitä vastaan tulee levähdyspaikka, joten päätimme käydä siinä vielä. Hienosti molemmat jaksoivat. Tytöt jäivät jälleen poimimaan mustikoita, kun itse hölkkäsin vielä hieman eteenpäin. Yhtäkkiä kuulinkin takaa tutun huudon: "äIti, äitiiii odota!" 5-vuotiaani otti spurtin, koska halusi käydä yhtä pitkällä kuin minäkin :) Sopihan se.
Kyläseura on tehnyt talkoilla reitille useita erilaisia levähdyspaikkoja. Kuvassa Ahonkylän laavu.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä kolmannen kerran poimimaan mustikoita hetkeksi. Juotavaa oli varattuna mukaan ja lapset joivatkin mielellään.
                               Mikä sen parempaa kuin suoraan metsästä poimitut mustikat. Nam!


Metsässä on ihania satumaisia paikkoja, jotka kiinnostavat lapsia. Näillä pienillä pysähdyksillä on iso merkitys lapsille. Ne toimivat lepona pitkällä lenkillä ja luovat ihania muistoja lapsuuteen :)

Olimme jo pitkälti yli puolenvälin, kun se alkoi. No se mikä jokaisella lenkillä kuuluu jossain vaiheessa: "Äiti mä en jaksa, mun pitää taluttaa, voisitko sä työntää" Niin 5-vuotias alkoi väsyä ja tiesin, että hän kyllä jaksaa, mutta kiinnostus touhuun alkaa mennä. Olimme matkanneet noin 6km tässä vaiheessa. Tämä on tärkeä vaihe, sekä aikuisile että lapsille. Aikuinenkin tarvitsee kannustusta ja motivointia, että jaksaa tehdä raskaan asian loppuun saakka. Samoin lapsi. Lapsi tarvitsee konkreettisen palkinnon onnistumisestaan. Tai ainakin minä käytän palkintosysteemiä silloin, kun huomaan, että siitä on selkeästi hyötyä. Tällä kertaa palkinnoksi lupasin jäätelön kotona iltapuuron jälkeen. Joskus meillä on palkintona pidempi iltasatu kuin tavallisesti tai saa katsoa illalla vielä jonkin lastenohjelman. Tällä kertaa jäätelö, sillä tiesin, että sattuu olla 5v lepijäätelöä varattuna. Se toimi, virtaa löytyi ja tyttö jaksoi hyvin seuraavalle etapille, nimittäin kodalle saakka.

Kodalle on tehty mukavat punnerrustukit, joissa aikuinen pystyy kehittämään ylävartalon lihaksia ja lapset voivat käyttää niitä näin kiipeilytelineinä :) Näytti sitä virtaa vielä olevan, kun tässä vaiheessa ei kumpaakaan väsyttänyt yhtään.

Lenkki oli loppusuoralla, tästä on enää kilometrin verran kotiin. Olin ylpeä molemmista tytöistä ja myös itsestäni. Olin yllättynyt miten jaksoin juosta koko sen ajan mitä liikkeellä olimme (taukomme ievät olleet kovin pitkiä) eli juoksukuntoni ei ollutkaan täysin kadonnut, vaikka olen juossut vain vähän kevään ja kesän aikana.Matkaa kertyi 7,4km aikatavoitetta tälle lenkille ei ollut, enkä seuraillut nyt sykkeitäkään. Menin tyttöjen ehdoilla ja se kannatti. Meillä kaikilla oli mukavaa :)

Kotipihasta lähdimme vielä uudelleen mustikkaan ja saimmekin puoli litraa ihanaa superfoodia. Nillä sitten herkuteltiin iltapuuron aikaan.
              Tässä vielä kuva omasta herkustani; Fitline ProB4 lohkeavaa jogurttia 2dl ja mustikoita.

Näin siis meillä Juokselenkki lasten kanssa silloin tällöin pitää mielen virkeänä. Lenkin aikana pystyin samalla miettimään tulevaa viikonloppua. Aloitan nimittäin Personal trainer koulutuksen Tampereella Fitfarmilla. Jatkossa tulen kertomaan tunnelmia tuohon koulutukseenkin liittyen :) Nyt mukavaa torstaita puolestani :)
                                                                   -Marjut-

Avainsanat: Marjut, juoksu, fitline, lenkki, lapset, fotfarm, personal trainer, koulutus