Multisport jännitystä

Huomenna on taas edessä vajaa 80 kilometriä multisporttailua, sillä Ylistarossa järjestetään jälleen Multisport seikkailukilpailu :D Viime vuonna osallistuin ensimmäisen kerran trio sarjaan Tulee Myöhemmin -joukkueella ja mulla, Sakulla ja Apella oli oikein hauska seikkailu. Tänä vuonna on tullut harmillisia estymisiä meidän ja ystävän joukkueessa, mutta onneksi saimme paikkaajia trioihimme. Lopulta nyt kuitenkin hyppään huomenna Läähätän ja Läkähdyn- joukkueen Esan ja Hannun kantaan ja tavoitteena pysyä läähättäen ja läkähtyen, mutta hengissä heidän mukana ;) Viime vuonna he sijoittuivat neljänneksi ja Tulee Myöhemmin -joukkue oli kuudes. Täältä pääsee lukemaan viime vuoden kisatunnelmia :)

Järjestäjät ovat julkistaneet tällaisen reitti kuvauksen trio joukkueille ->

TRIO
1 JUOKSU 2,6 km (rastit 1–2) KARTTA 1
2 PYÖRÄILY 53 km (rastit 3–18) KARTAT 2 ja 3, rastilla 9. kartanvaihto
-reitillä 2,5km juoksuosuus rastilla 3
-reitillä 3 yllätystehtävää, rastit 7,15 ja 17
3 RULLALUISTELU 10 km (rastit 19–21) KARTTA 4
4 JUOKSU+POTKULAUTA 5,2 km (rastit 22,24,25) KARTTA 5, kaksi juoksee ja yksi potkuttelee. Osia saa vaihdella.
-reitillä MELONTA 1,5 km, rasti 23
-reitillä yllätystehtävä rastilla 24
5 YLLÄTYSTEHTÄVÄ kentällä
6 JUOKSU 400m maaliin
Yhteispituus ~76km

 Tänään oon koonnut tavaroita kasaan. Samoilla rullaluistimilla, lenkkareilla ja pyöräilykypärällä lähdetään liikkeelle. Sykemittari sentään on vaihdettu nykypäivään ja mun pyörä <3

Mun uusin silmäteräni :)

 Olen jo pitempään haaveillut kunnon maastopyörästä ja nyt olen sen hommannut :D Trek X-Caliber 7 etujousitettu ja niin hieno! Vasta pari kertaa ehtinyt kunnolla maastoon, mutta jo nuo kerrat ovat vakuuttaneet että pyörä toimii ja että tykkään lajista todella! Tällä on nyt hyvä polkea Multisportissa tuli sitten millainen rämeikkö vaan vastaan. Ei tarvitse pelätä renkaiden rikkoutumista niin kuin viime vuonna. Mistä tulikin mieleen, että huomenna menomatkalla kisapaikalle pitää vielä hakea pyörään varakumi...

Hommasin pyörään myös karttatelineen, sillä suunnitelmissa on kokeilla pyöräsuunnistustakin joskus. En ole koskaan aikaisemmin kokeillut, koska en ole omistanut järkeviä välineitä. Nyt olisi viimeisen päälle ;)

 Pikku ensiapulaukkuni tsekkasin ja kaikki näytti olevan tallessa. Tätä olen kuljettanut joillain pyörälenkeillä mukana, eikä onneksi koskaan vielä ole tarvinnut mitään sieltä. Laukusta löytyy mm puhdistuspyyhkeitä, sideharsoja ja -rullia, laastaria ja kylmäpussi. 

Evääksi lähtee mukaan pari juomapullollista vettä, banskuja, sipsejä ja suklaata. Testaanpa kokiksen piristävää voimaakin... En yleensä piittaa limsoista, mutta kun olen kuullut että kokiksen sisältämä kofeiini oikeasti piristää ja auttaa jaksamaan pitkäkestoisessa rasituksessa, niin pitäähän sitä kokeilla. Kahvia en juo ollenkaan, mutta teetä toki , joten kofeiinia olen tottunut hiukan saamaan. Ennen lähtöä ruuvaan kokis pullon korkin auki, että ehtii hapot hiukan laimentua.

Mun erittäin poikkeavat eväät!

 Tässä on kaksi päivää ollut urheilusta lepopäivää ja keskitytty enemmän arkiaskareisiin ja kropan tankkaamiseen ;) Tänään hiukan rullailin jalkoja auki ja kuuntelin sateen ropinaa. Toivottavasti huomenna on poutaa...

Tänään sataa...taas..

Jännittää :)

~Eija~

Juoksuja teille ja mulle

Facebookissa jo ilmoittelin, että
  EnergiA juoksutreenien
aloituksen siirsin elokuulle, sillä heinäkuu osoittautui kovin kiireiseksi. Elokuussa onkin hyvä sauma aloittaa tai jatkaa juoksuharrastusta, kun kesän riennot, askareet ja kiireet ovat ohi ja useat meistä palaavat arkeen. Uusi aloitus päivä onkin
15.8.2016 klo.18-19
Juoksuryhmä kokoontuu 8 kertaa maanantaisin Ilmajoella.
Elokuussa tapaamme 15.8., 22.8. ja 29.8., syyskuussa 5.9., 19.9. ja 26.9. sekä lokakuussa 3.10. ja 10.10. Muutokset ovat mahdollisia ja ilmoitan niistä heti osallistujille.

Tapaamisissa on jokaisella kerralla oma teema ja harjoitus, jotka tehdään yhdessä. Harjoitusten tavoitteena on monipuolistaa, virkistää ja kehittää jokaisen henkilökohtaista juoksua ja omia tavoitteita. Yhdessä tekemällä saamme ryhmän tuen ja kannustuksen. Jokainen saa tulla juuri sellaisena kuin on.

Osallistuminen EnergiA juoksutreeneihin maksaa 130€.
Tämä sisältää kaikki 8 tapaamista, henkilökohtaisen ohjauksen sekä osallistumisen ohjaamiini kahvakuulatunneille Ilmajoen Neirossa ja Ahonkylässä (ajalla 15.8.-15.10.2016).

Tule siis rohkasti mukaan!
Ilmoittautumiset eija.anne@gmail.com

Täällä  pikkuisen lisää infoa ja aina voi kysyä allekirjoittaneelta :)

Minä HCM:lla vuonna 2014

Mulla on tapana juosta läpi vuoden, vaikka talvella ison osan liikkumisesta haukkaa myös hiihto. Juoksu on kuitenkin mielestäni parasta keväisin ja kesällä. Kesän valoisat illat ja yöt houkuttelevat lähtemään lenkille myöhäiseenkin kellonaikaan ja tietysti hieno homma, jos seuraavana aamuna ei tarvitse herätä töihin :) Juosta voi omaksi iloksi, toisten seurana tai tavoitteellisesti. Itseä motivoi jokin tavoite. Ja nyt olen itselleni seuraavan juoksutavoitteen asettanut ilmoittauduttuani tämän vuoden Helsinki City Maratonille :D Mulla ei ole mitään juoksuohjelmaa käytössä nyt, vaan treenailen pääsääntöisesti fiiliksen ja omien aikataulujen mukaan, joten tavoite HCM:llekin on kiva fiilistely juoksu. Tiedän jo, että kelloa tulen vilkuilemaan kaikesta huolimatta maratonin aikana ja takapiruna toivon jälleen alittavani 4 tunnin rajan. Mutta se vaatiikin sitten säännöllistä juoksua kesäilloissa ja minähän sitten juoksen :)

HCM:lta saa aina hienon muistomitalin ja tässä tämän vuoden, jota lähdetään tavoittelemaan.

Kivoja kesäisiä juoksu aamuja, päiviä, iltoja ja öitä kaikille!
Nähdään :D!

~Eija~

Uutta lenkkidataa

Oon jo pariinkin otteeseen maininnut, että haluaisin uuden sykemittarin ja tämän vuoden Jukolasta sellaisen kävin nappaamassa, kun osui mielestäni hyvä tarjous kohdalle. Etukäteen olin jonkin verran netissä kokemuksista ja mielipiteistä eri merkkien välillä tutkaillut ja tuntui, että kaikilla oli omat hyvät ja huonot puolensa. Montaa sataa euroa en halunnut maksaa, vaan halusin perus menopelin muutamalla tietyllä ominaisuudella järkevään hintaan. Yksi vahva vaihtoehto merkki oli Garmin ja sellaisen sitten sainkin :) 

 Edellinen sykemittarini on Polarin karvalakkimalli, jossa näkyi sen hetkinen syke ja aika. Halutessaan pystyi valitsemaan myös sen hetkisen kalorikulutuksen, mutta sen koin melko turhaksi. Lenkin jälkeen sai keski- ja maksimisykkeen, kulutetun ajan ja kalorit. Mukavaa Polarissa oli joka maanantai tullut kooste edellis viikon liikkumisista. 

Huonoa Polarissa oli sykkeen epävarmuus. Usein lenkillä maksimit näytti yli 200, vaikka pk-vauhtia mentiin, eikä mulla sitä paitsi koskaan syke mene yli 200! Tätä ongelmaa on ollut alusta asti ja pari kertaa huollossakin kello kävi ja kaikenmaailman osia ja sykevyökin on vaihdettu, mutta ongelma ei korjaantunut. En sitten viitsinut enempää vaivaa asian eteen tehdä, koska alunperin sykemittari on saatu työpaikan kautta ilmaiseksi yli toistakymmentä vuotta sitten. Aivan hyvin on toki siis palvellut nämä vuodet. Nyt olen muutaman vuoden odotellut Polarin menevän rikki, että voisin hyvällä syyllä ostaa uuden, mutta ei se mene rikki sitten millään ;) Sykevyö on venynyt niin, että ei pysy kovasssa vauhdissa päällä, vaan valahtaa vyötärölle, mutta periaatteessa toimii kuitenkin. 

Päätin nyt sitten käyttää tätä vanhaa edelleen töissä ja pyöräillessä ja uutta Garminia aina juostessa.

Nätti on :)

Uudelta mittarilta toivoin selkeää näyttöä, jossa on myös normi kello näkymä. Syke, kuluva aika, gbs ja näin ollen vauhti, keskivauhti joka kilometrille ja loppuun lenkin yhteenveto. 

Garmin Forerunner 220 sisälsi nämä ominaisuudet :D 

Lisäksi sieltä löytyy kalorikulutus, omat ennätykset, sinne voi syöttää omat sykerajat eri harjoituksille ja kaiken tiedon voi siirtää lenkin jälkeen tietokoneelle ja tutkailla niitä tarkemmin siellä. 

Sykevyö suositellaan pyöritettävän pesukoneessa joka 7. käyttökerran jälkeen ilman tuota irrotettavaa mokkulaa. Todella hyvä juttu, koska näin vyö pysyy puhtaampana.

Mittari ei todellakaan ole painava ja sitä on helppo käyttää lenkin aikana. Iso iso plussa on mittarin akku, joten sitä on kätevä ladata aina kotosalla. Aika näyttää kuinka hyvin akku kestää ja koska tehot alkaa hiipumaan.

 Nyt olen kohta kolme viikkoa Garminia juoksulenkeillä testaillut ja ainakin toistaiseksi oon ollut erittäin tyytyväinen. Tuota tietokoneohjelmaa en ole ladannut, sillä koen toistaiseksi pärjääväni ilman sitä. Lenkit jäävät kuitenkin kellon muistiin ja merkkaan ne myös Heiaheia-palveluun. 

Mokkula on neppareilla kiinni vyössä, eikä paina kyllä yhtään.

Perjantain kevyen pikku iltalenkin yhteenveto näytöllä.

 Ja ohhoh, ensimmäinen lomaviikkokin meni että vilahti :) Oon lasten kanssa nukkunut aamuisin pitkään. Parina viime päivänä piti jo ryhdistäytyä, ettei aivan mahdottomaksi mene ja onhan taas saanut ryhtiä touhuun. Vaikka keli ei aivan ole ollut aurinkoisinta ja lämpöisintä, on kotona tullut puuhattua kaikkea hyödyllistä. Puutarhassa oon taistellut rikkaruohoja vastaan, istuttanut talven tappamien kasvien tilalle uhmakkaasti uusia kasveja ja sisällä talossa oon siivonnut ihan yläpölyjä myöten. Tänään aloitin myös ison maalausurakan, kun on tarkoitus tehdä lähes koko talon kattava sisäpintojen uudelleen maalaus. Kivaa puuhaa ja työn jälki näkyy heti :)

Melko siistit maalarin kädet :)

Lauantaina tarkoitus tehdä pitempi aamupäivälenkki ja illalla pääsee ystävän synttärijuhlille :)

Ja sunnuntaina jatkuu taas maalaaminen.

~Eija~

Kympin kylähölkässä

Mulla alkoi kesäloma ja mikä sen parempi vaihtoehto kuin lähteä pikku kisa juoksemaan. Alunperin tarkoitus oli lähteä ystävän kanssa molemmat testaamaan omaa kymppi kuntoa, mutta ystävä valitettavasti sairastui. Mä olin jo itseni etukäteen ilmoittanut, joten en perunut omaa menoani, vaikka ystävän puolesta harmitti. 

Edessä oli Poutunrannan iltamaraton Ylistaron Untamalassa. Kaksi vuotta sitten olin samaisessa tapahtumassa juoksemassa puoli maratonin ja tykkäsin reitistä. Alkuun on vajaa kaksi kilometriä asfalttia ja pitkää loivaa nousua. Sitten päästään sopivasti kumpuilevalle hiekkatielle, kunnes ihan lopussa on viimeiset 400 metriä taas asfalttia. Mä tykkään ehdottomasti enemmän juosta hiekatiellä kuin asfaltilla.

 Juoksun järjestäjä on Untamalan kyläyhdistys ja mun mielestä tapahtuma on hyvin järjestetty, mukavan leppoisa ja kuitenkin sopivan haastava. Matkavaihtoehdot ovat varttimaraton (10,6km), puolimaraton (21,1km) ja täys maraton (42,195km). Lähtö tapahtuu nimensä veroisesti illalla, klo.19. Mulle sopii just tällaiset myöhemmät lähdöt ja kesäillassahan valoa riittää. Toki jos esimerkiksi täydelle maratonille menee ja arvioi siihen käyttävänsä aikaa yli viisi tuntia tai enemmän, on mahdollisuus lähteä jo aikaisemmin matkaa taittamaan. 

Koko päivän oli hiostavan kuuma ja kun ajelin Ylistaroon, alkoi vettä satamaan. Vesisateessa juoksua en todellakaan halua, sillä sitä on tänä kesänä jo saanut monesti kokea! Sateen suojassa odoteltiin lähtöä ja yllättäen juuri ennen lähtölaukausta sade lakkasi ja aurinko paistoi! No sehän sitten meinasi, että kuuma oli edelleen, noin plus 24 astetta. Melko voimakas tuuli onneksi viilensi hiukan.

Lähtöön ryhmittäytymässä.

Viimeiset ohjeet osallistujille ja ei kun matkaan.

 Suunnitelmissa oli mennä heti sopivan reipasta vauhtia, mutta kuitenkin tunnustellen ensimmäiset kaksi kilometriä. Sitten kumpuilevaa hiekkatietä rennosti, tarvittaessa vauhtia himmaten jos siltä tuntuu ja viimeiset kaksi kilometriä kiriä vauhti niin ettei jäisi harmittamaan.

Näin sitten lähdettiin, eka kilometri 4min 29s, toinen 4min 34s. Tuntui hyvältä, joten tällä tasolla jatkoin. Viiden ja puolen kilometrin paikkeilla vasemman kengän nauha aukesi!! Voi että otti päähän! Ei auttanut kuin pysähtyä ja vetää nopea umppari. Koko loppu lenkin kuitenkin piti vähän väliä vilkuilla jalkoihin, kun tuntui että kenkä jäi löysällä. Pysähdyksen jälkeen sykkeet pompsahti, kun lähdin ottamaan kiinni niitä joiden seurasta tipahdin. Sain porukan kiinni ja ohikin ampaisin, kun voimia tuntui olevan. Kahdeksan ja puolen kilsan jälkeen tehtiin kilometrin koukku sivutielle, joka oli ensin tasaista nousua ja sitten laskua takaisin. Nousu tuntui jaloissa ja nyt puuskutettiin. Käännöspaikalle tuntui olevan niiiiiin pitkä matka. Alamäessä piti antaa sen verran periksi, että ylämäen perässä peesannut mies pääsi edelle ja teki heti kunnon raon. Lopun sitten vaan pistin tossua toisen eteen niin nopeaa kuin pystyin ja maaliin päästiin hyvä voimaisina ja varttimaratonin toisena :D!

 Epävirallinen kympin aika omasta kellosta katsottuna oli 45min ja 50s. 

Kisamatkan (10,6km) aika omasta kellosta katsottuna oli 48min ja 19s. Viralliset tulokset tulevat sitten aikanaan nettiin.

Palkinnoksi Untamala-pokaali, mitali ja juoksupaita.

Oon aivan tyytyväinen juoksuun. Ennen en ole kymppiä kisassa juossut, joten kunnon vertailu pohjaa ei ole. Tästä on kuitenkin hyvä tehdä sellainen :)

 Palautteluna menin vielä lasten kanssa uimaan läheisille hiekkamontuille, joka on lasten ehdoton suosikki uimapaikka. Lämmintä hiekkaa, kirkasta vettä ja sopivan matalaa lasten turvallisesti polskia. Kyllä teki hyvää :)

Kotimatkalla nähtiin kokonainen sateenkaari, vaikka se ei kokonaan kuvaan mahtunutkaan :)

Ihana kesä, ihana loma ja ihana juosta :D

~Eija~

EnergiaA juoksusta

EnergiA juoksutreenit alkaa :D!

Jos olet miettinyt juoksemisen aloittamista, mutta et vain pääse alkua pidemmälle...
Jos olet jo jonkun verran juoksulenkkejä tehnyt, mutta motivaatio jatkaa on hukassa...
Jos olet juossut jo enemmänkin, mutta kehitys on pysähtynyt...

...olisi nyt juuri sinulla mahdollisuus kokeilla saisitko kipinän juoksemiseen ja omat henkilökohtaiset tavoitteet lähemmäksi totta!

Metsässä juoksu tuo mukavaa vaihtelua maantien reunalla kirimiseen.

EnergiA juoksutreeneissä treenataan yhdessä pienessä ryhmässä jokaisella omat tavoitteet tähtäimessä. Voit tulla juuri sellaisena kuin olet ja tehdä oman treenisi päivän teeman mukaan. Emme kilpaile toisiamme vastaan, vaan tuemme toisiamme kehittyäksemme ja nauttiaksemme juoksemisesta. 

Pääteemana siis on JUOKSU ja toisena MONIPUOLISUUS. 

Tottakai juoksuharrastus on suurimmaksi osaksi sitä tasaisen tappavaa askeltamista tutuilla nurkilla tuttuun vauhtiin. Siitä ei pääse mihinkään, etteikö juoksemaan opi juoksemalla ja kroppa tarvitsee toistoja sopeutuakseen juoksun aiheuttamaan iskutukseen. Mutta miksei tekisi siitä hauskaa ja motivoivaa yhdessä hyvällä porukalla!

Ärsykkeitä ja koordinaatiota.

Yhteisissä treeneissä on muun muassa tekniikka- ja sykeharjoittelua, voima- ja oheistreenejä, kehonhuoltoa sekä ohjausta palautumiseen ja kehittymiseen.
Treeneissä kiinnitetään huomio tehokkaisiin ja palauttaviin viikkoihin, ärsykevaihteluihin ja kehonhallinnan parantamiseen. Juoksuharrastus sulautetaan mukaan kiireiseen arkeemme tuomaan hyvää oloa ja energiaa. 

EnergiA treeni ryhmä kokoontuu 8 kertaa maanantaisin kello 18-19 pääsääntöisesti Ilmajoella. Koko treeni paketti maksaa 130€, johon kuuluu kaikki treenikerrat ja henkilökohtaista opastusta. Ensimmäiset treenit ovat 4.7. joten ilmoittaudu heti! HUOM! aloitus muuttunut 15.8.!!

Venyttelyä ja kehonhuoltoa ei tule unohtaa.

Ohjaajana toimin minä, Eija. Olen harrastanut urheilua vuosia, päälajina suunnistus ja kohta 20 vuotta myös tavoitteellisesti juoksua. Erityisen lähellä sydäntä on kestävyysjuoksu, mutta nykyään olen löytänyt itseni myös lyhyemmiltä matkoilta. Luonto on aina ollut minulle tärkeä ja sen vuoksi pääosa treeneistäkin tehdään ulkosalla.

 Viime vuoden olen opiskellut Kuortaneen Urheiluopistolla liikunnan ammattilaiseksi ja personal traineriksi ja tämä vuosi on opettanut paljon ymmärtämään monipuolisesta, tavoitteellisesta ja energiaa antavasta treenaamisesta. Haluan välittää liikunnan tuomaa energiaa toisillekin ja parasta mitä voin nähdä, on kanssa treenaajien hikiset kasvot ja kaikkensa antaneet hymyt :)

EnergiA treeneistä voi kysyä lisää multa -> eija.anne@gmail.com.

Tervetuloa juoksemaan :D!

~Eija~

Juhannus taikoja

Juhannus tarkoittaa monelle useamman päivän vapaata, rentoutumista, lepoa, juhlia ja pään nollausta, kuka sen mitenkin sitten toetuttaa. Mulle se on valoisista öistä nauttimista ulkoillen, perheen ja ystävien kanssa olemista, hyvää ruokaa, saunomista ja uimista sekä töissä olemista (mun päätyöpaikan ovet kun ovat aina auki). Tämän vuoden juhannuksesta päällimmäisenä jäi mieleen mahtava keli, vaikka sataakin taisi jossain välissä ;) ja liikkumisen ilo!

Juhannuksen aloitin ystäväni Meijun kanssa "perinteisellä" (vuosi sitten oltiin ensimmäisen kerran) pitkällä pyörälenkillä. Porukamme kolmas polkija estyi ja vettäkin satoi reilusti ilta seitsemään asti, mutta lähdimme silti ja sadekin loppui suunnitellusti juuri kun reissu alkoi. Tavoitteena oli 100 km (viime vuonna reilu 120km), suuntana täältä Ilmajoelta Ylistaroon, Lapualle, Nurmoon ja Seinäjoen kautta kotiin. Keli oli hiostava, ei tuullut yhtään ja aurinkokin ehti pilkahdellen keskiyön tunneilla. Evästimme kolme kertaa reissun aikana ja teimme pysähdyksiä tarvittaessa. Näin pitkässä pyöräilyssä tällaisella harrastelijalla väsyy reidet ja puutuu takapuoli. Poljimme silti hyvävoimaisina ja tyytyväisinä kotiin asti. Aikaa meni 4 tuntia ja 50 minuuttia, tauot eivt ole tuossa mukana. Ei parempaa juhannuksen aloitusta yhtäkkiä tule mieleenkään. Ens vuonna sitten taas.

Ylistaron Malkakoskella 

Petomaisemaa yöllä Nurmossa

Perjantana jaloissa tuntui pitkä pyöräily, joten päätin ottaa ihan rennosti nurmikkoa leikaten ja tyttärieni kanssa käytiin lyhyellä lenkillä. Työt polki pyörällä ja minä kävely-hölkkäsin vierellä ja perässä.
Naapurissa käytiin nostamassa Suomen lippu salkoon ja nautittiin rennosta yhdessä olosta :)

 Niin ja sitten sitä tuli syötyä kunnolla joka päivä. Olin jo torstaina käynyt kaupassa hakemassa jääkaapin täyteen ruokaa. Meiltähän ei kesken pyhien kauppaan lähdetä ja vielä parempi jos pärjätään pyhien jälkeenkin pari päivää ilman kaupassa käyntiä ;)
Mun lempparia grillistä on broileri ja juurekset. Toki pari makkaraakin tuli herkuteltua ja jälkkäriksi useasti jäätelöä ja kesän ensimmäiset mansikat.

Me ei hevin luovuta kunnon hiiligrillistä ;)

Tietysti juhannukseen kuuluu myös sauna ja uiminen. Vesi kyllä tuntui hurjan kylmältä, mutta kunhan kastautua uskalsi, niin sitten sitä pystyi palan matkaa kunnolla uimaankin. Viileä vesi ja saunan lämpö teki hyvää väsyneille jaloille.

 Ei toki juhannusta ilman juoksulenkkejä. Lauantaina kävin lyhyen rauhallisen lenkin juoksemassa ja samalla testaamassa uutta Garminin sykemittariani :) Oon vähän sitä laatua, että ensin testataan ja sitten vasta luetaan ohjeet. No heh, matka taittui sitten maileissa ja taisin kerran lenkin aikana saada mittarin sammutettuakin. Mutta lenkki tuli joka tapauksessa tehtyä ja sykemittari testattua :)

Sunnuntaina oli hellepäivä, mutta Niinan ohjelmassa luki juoksu 21,1 km ja oli haastanut mua seuraksi lenkille. Johan toki lähden! Niina on kova kuntoinen triatlonisti ja tämän kesän päätavoitteena triatlonin täysmatka Kööpenhaminassa elokuussa. Ollaan muutaman kerran oltu yhdessä juoksulenkillä ja on aina mielenkiintoista kuulla määrätietoisen ja tavoitteellisen urheilijan treeneistä. Nyt mentiin Niinan aerobisella kynnyksellä tasan puoli maratonin verran. Helle tuntui kyllä heti ja mulla edelleen väsyneet jalat pyöräilystä. Välillä oli myötätuulta ja välillä vastatuulta. Kerran käytiin matkan varrella täyttämässä vesipullot ja taas matka jatkui. Mulla ja Niinalla on aivan erit sykkeet (oma maksimini kun on vain 167) ja mulla pysyi tämän lenkin ajan koko ajan 130 tietämissä. Aikaa meillä meni 2 tuntia ja 3 minuuttia. Lenkin jälkeen poljin pyörällä vielä kotiin ja kotona syömään ja taas saunaan :)

Garmin 220

Nyt maanantaina kropassa on oikein loistava fiilis kaikesta liikkumisesta, syömisestä ja rentoutumisesta. Tänään nukuttiin pitkään ja kohta taas lähden töihin. Muutama työvuoro vielä ja sitten mullakin alkaa kesäloma :D

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava juhannus :)

~Eija~

Ei lattea Jukola ollenkaan!

Perjantaina illalla touhukkaan päivän jälkeen pakkailin viimeisiä tavaroita Lappee-Jukolaa varten. Oli luvattu järkyttävää tuulta ja sadetta vuorokaudeksi koko Suomeen Lappia lukuunottamatta. Pakko oli siis pakata kumpparitkin, sadeviittoja pari kappaletta (molempiin odotuksiin vaihdossa), kuivia vaihtovaatteita tarpeeksi ja tietty ruokaa. Vielä oli niin rauhallista ja tyyntä, joten voiko oikeasti tulla luvattu myräkkä... Viestittelin ystäväni kanssa vielä ennen nukkumaan menoa ja tajusin, että mulla on alle 5 tuntia aikaa nukkua, kunnes kello herättää, joten nuku nyt jo! Yhteiskyydin huonoja puolia on se, kun matkaa taitetaan niin kauan, mutta pari päivää myöhemmin olin oikein tyytyväinen linja-auto ratkaisuun, kun henkilöautoja jumittui kuraan peltoparkkipaikoilla.

Kello 03.45 herätys pirahti ja mä olin tikkana pystyssä. Jes nyt lähdetään! Tuttu kaurapuuro marjoilla ja raejuustolla naamariin ja teetä kyytipojaksi ja kohti linja-auton lähtöpaikkaa. Oli lämmin ja valoisa yö, aurinko pilkahti taivaanrannassa pilviharson takaa. Siis voiko oikeasti tulla joku myrsky, kun nyt oli niin kaunista?!? Voi, olisinpa aamuihminen ja voisin kokea tällaiset rauhalliset ja tyynet hetket lenkkeillen. Lomalla pitää yrittää...edes kerran tai kaksi.

Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla klo.04.30

Matka kohti Lappeenrantaa taittui torkkuen (hahaa, olin tajunnut ottaa korvatulpat mukaan!!), lukien ja pari kertaa pysähdyttiin jaloittelu tauoille. Leppoisaa ja mukavaa menoa :) Ja jossain kohdassa torkkuessani oli se sade ja tuulikin alkanut. Puut kumartelivat tuulen mahdille ja sadekuurot iskivät linja-auton ikkunaan. No katsotaan nyt...

Paikan päällä purkauduttiin linja-autosta ulos, omat tavarat kantoon ja kohti kisakeskusta. Heti tuli taas sadekuuro niskaan ja ei kun sadeviittaa kaivamaan. Tasaisena virtana marssimme ja fiilis oli mainio :) 

Meidän seuran telttapaikat oli todella hyvässä paikassa, aivan kisakeskuksessa. En muista montaa kertaa näin hyvää tilannetta olleen. Heti paikalle päästyä taioin teltan kokoon ja tavarat sateelta suojaan. Sadekuuroja tuli vähän väliä ja sittensaattoi olla muutamien minuuttien tauko. Tuuli puhalsi puuskissa ja pelko hiipi, kuinka mun pikku teltta pysyy kasassa, kun se taipui lähes kasaan tuulen voimasta. Yritin ankkuroida sen parhaalla mahdollisella tavalla pehmeään peltoon.

Ampaisin shoppailemaan, sillä olin bongannut etukäteen Garminin sykemittarin hyvän Jukola tarjouksen ja ilokseni mulle ei myyty eioota, vaan sain omani! Jee :D! Toistaiseksi sulloin aarteeni laukkuun ja päätin tutustua siihen paremmalla aikaa sitten kotona.

Mun Lappee-Jukolan yksiö :)

Venlojen viestin lähtö tapahtui klo.14. Juuri ennen lähtöpamausta alkoi taas satamaan. Kaikkialla oli vain harmaata, mutta muuten kaikkien läsnäolleiden ilmeet olivat iloisia :) Nämä valtavat massalähdöt ovat aina todella hienoja. Kaikkia jännittää sopivasti, kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, samoja rasteja niin huippu suunnistajilla kuin ensikertalaisilla. Metsässä autetaan jos joku apua tarvitsee, vaikka kyseessä kisa onkin. Luontoa kunnioitetaan ja yhteisistä pelisäännöistä pidetään kiinni.

Venlojen viestin lähtökiihdytys.

Jäin seuraamaan viestin etenemistä isoilta screeneiltä, sillä vaikka vettä satoi edelleen, kylmä ei ollut yhtään. Oman joukkueen aloittajakin sielä vilahti hyvissä asemissa. 

Teltassa kävin vaihtamassa vaatteet ja vielä evästämässä. Jee, kohta mennään :)

Numerolapot ennen...

Lähdin katsomaan pianko olisi mun vuoro. Niin katsojat kuin vaihdossa odottavat kilpailijat pystyvät erillisessä paikassa olevilta koneilta katsomaan, missä oman joukkueen viestinviejä menee. Kävin katsomassa omaani ja tulkitsin tilanteen väärin ja meninkin aivan liian aikaisin vaihtoalueelle. Toisen osuuden viestinviejä tuli vasta vaihtoon ja mäkin olin jo vaihtoalueella. No sieltä ei pois voi enää tulla, joten siellä oltiin. No onneki edelleenkään ei ollut kylmä ja päätin sitten tyynenä seurata kisaa ja pitää itseni lämpöisenä. Aika meni nopeasti ja vihdoin pääsin matkaan.

Heti alkuun oli suurehko tiheikkö edessä ja siitä meni kapea juntu suoraan läpi. Voi että oli hidasta ja mä niin inhoan tiheikköjä! Mutta siellä oltiin ja eteenpäin vaan. Ensimmäistä rastia lähestyttiin ja tarvitsi vain nousta mäki ylös ja se olisi siinä. Silmäilin jo seuraavaa väliä ja hups, ei se rasti tässä ollutkaan. Ympärillä pyöri useita naisia ja ainakin kolme eriä rastimääritettä kuulin. Meni pasmat ihan sekaisin ja yritin jostain saada kiinni. Sitten sitä sinkoili sinne tänne ja jotenkin se oma sitten löytyikin. Suuntavaisto oli mennyt pyöriessä ihan sekaisin ja lähdin kohti kakkos rastia ihan väärään suuntaan. Menin ehkä 30 metriä kun tajusin, että kaikki ei nyt täsmää ja kompassista tarkistus ja suunnan nopea korjausliike. Naisia pyöri ympärillä sinne ja tänne, eikä se kakkos rastikaan heti napsahtanut kohdalle. Taas pyörittiin piiritanssia ja hermot oli mennä omaan pölläälyyn. Olihan alku ja kun olin niin etukäteen päättänyt että yhtään en pummaa! Joopa joo!

Oli pakko koota itsensä ja keskittyä suunnistamiseen. Ja kyllähän se siitä sitten lähtikin seuraavien rastien löytyessä selvästi näppärämmin, itsevarmuus parani ja fiilis samalla. Tiheikköjä osui mun radalle mun mielestä paljon ja siellä vauhti hidastui mateluksi, kun ei päässyt ohi edellä olevista ei sitten millään. Satunnaisesti pääsi kunnolla menemään omaa vauhtia rennosti. Lopussa tuli enää yksi pieni rastin ohi juoksu, mutta muuten meni aivan sujuvasti. Maaliin tulin ok aikaan, mutta tiheikköjä lukuunottamatta nopeassa maastossa, olisi pitänyt pystyä 10 minuuttia parempaan aikaan. Helposti tuo aika kului virheisiin.

..ja numerolappo jälkeen kisan. Ei jäänyt muistoksi ei :(

Pian maaliin tulon jälkeen tuli ekan kerran kylmä, kun oli läpimärkä, vauhti vaihtui kävelyksi ja oli nälkä. Yritin hölkkäillä teltalle, mutta pohkeet ja etusääret kramppasivat, joten ei onnistunut. Märät vaatteet heti pois ja kuivaa päälle ja sitten tuli tunne, etten taidakaan tarjeta mennä pesupaikalle. Kääriydyin kaikkiin lämpöisiin vaatteisiin, makuupussiin, mutustin eväitä enkä liikkunut hetkeen minnekään. Odotin vaan että lämpenen. Viestittelin veljeni ja ystävieni kanssa, jotka olivat seuranneet menoani netin välityksellä. Hekin olivat huomanneet alun pummaamiseni.

Jossain kohdassa torkahtelin, vaihdoin asentoa ja kuuntelin kuulutuksesta Venlojen viestin palkintojen jakoa (Halden SK Norjasta voitti), hyvää musaa ja muuta höpinää. Ei tehnyt mieli nousta makuupussista ollenkaan. Ihanaa, kun oli taas lämmin.

Klo.23 oli Jukolan viestin lähtö. Vaikka majapaikkamme oli niin etulikeinen, päätin tällä kertaa kuunnella lähdön makuupussissa maaten. Itsellä olisi muutaman tunnin päästä vielä 14 kilometrin osuus juostavana, joten oli parasta yrittää vain levätä ja vetää suolaa sipsien muodossa kramppeja estääkseni. Torkahtelin taas ja jännitin, heräänkö aloittajan puhelin soittoon kun on tullut maaliin. Sitten voisin alkaa valmistautumaan omaan koitokseeni.

Johan toki soittoon heräsin. Aloittajalla oli mennyt hyvin ja oli arvioinut osuusaikansa just tarkkaan oikein. Ponkaisin pystyyn ja taas söin. Odottelin vielä puoli tuntia venytellen ja itseäni tsempaten, puin märät vaatteet päälle (en sitten tajunnut ottaa toisia suunnistusvaatteita mukaan!) ja lähdn vessan kautta vaihtoalueelle. Ei ollut kylmä, mutta tuuli puhalsi edelleen todella voimakkaasti ja vettä satoi taukoamatta. Verryttelin ja seurasin kisaa. Oli hienoa olla just tässä, otsalamppu päässä ja odottaa omaa pitkää yöosuutta. Toivoin vain että edellisen osuuden viestinviejä tulisi niin ajoissa, että saan edes hetken kokea pimeää yötä. Hullua, mutta se merkkas mulle paljon! Ja tulihan se sieltä! Sadeviitta pois päältä, kartta käteen, lamppu naps päälle ja menoksi. 

Jukolan viestin lähtö, Kuva järjestäjien sivuilta.

Ensimmäinen oli pitkä rastiväli ja taas sen saman tiheikön läpi kuin venlojen viestissä. Nyt osasin ottaa sen rennosti ja ketterästi puikkelehtien oksien lomitse. Olo oli rento ja aivan huipussaan. En kokenut paineita lainkaan, vaan tiesin, että voin rauhassa nauttia. Rastit löytyivät mukavasti ja matka taittui mukavan rennosti. Yksi rasti kerrallaan etenin, sillä tiedän sen olevan omalla kohdallani se paras keino keskittyä juuri käsillä olevaan rastiväliin kun matka on pitkä. Parilla väärällä hajonnalla kävin, mutta niiltä pääsin nopeasti eteenpäin. Reilun puolen tunnin jälkeen sai lampunsammuttaa kokonaan ja metässä näki jo hyvin. Jaksoin ohitella raavaita miehiä, eikä jalat krampannut. Tunnin kohdalla otin energiageelin, toinen jäi ottamatta kokonaan, mutta hyvin jaksoin loppuun asti. Vaihtoon oli huippu hienoa tulla ja vielä reilusti asettamani aikatavoitteen alle  :D!

Meidän joukkueet veti hyvin! Venloissa nostin 100 sijaa, vaikka ilman pölläälyä olisi luku ollut vielä kauniinpi. Jukolan osuudellani nostin 152 sijaa. Tyytyväinen saa olla.

 Jukola osuuden jälkeen hiippailin taas teltalle. Vaihdoin kuivat päälle, puin kaikki lämpöiset vaatteet, söin ja kääriydyin makuupussiin. Mua ei täältä saa pois, kun vasta joskus lähempänä puoltapäivää. Torkuin ja välillä havahduin kuuntelemaan kuulutusta. Voittaja tuli maaliin (KooVee, Suomesta!) ja musiikki raikasi. Klo.09 oli uusinta yhteislähtö vielä vuoroaan odottaville viestinviejille. Edelleen satoi vettä, mutta tuuli oli selvästi hiukan jo himmannut voimaansa. Edelleen oli lämmin. Kävin seuraamassa läpijuoksussa menijöitä ja ilokseni bongasin kaksi sitkeää tuttua naista juoksemassa toista kymmentä senttiä paksussa kurassa. Kuraa oli joka puolella, mitä muutakaan voi odottaa kun kisakeskus on pellolla ja sataa toistavuorokautta vettä! Mua se ei haitannut, onneksi lapset olivat kuivina ja puhtaina kotona.

Karttojen tutkimista auringon paisteessa :)

 Edessä oli vielä monen tunnin kotimatka, mikä taittui taas torkkuen, kirjaa lukien ja pari kertaa taas pysähdyttiin jaloittelemaan.
Tänään on pyykkikone pyörinyt, oon tutkinut karttoja ja reittejäni, venytellyt puutarhatöitä tehden ja pohtinut oliko se keli sittenkään niin paha. Ei ollut! Olipa hieno, ikumuistoinen Venlojen ja Jukolan viesti! Niin ja telttakin läpäisi ensi koettelemuksensa pysymällä tolpillaan ja ehjänä.
 Kiitos :)!

En vieläkään oo täysin varma miten venlojen viestissä tuon ekan rastivälin menin!

Ens vuonna Joensuuhun!

~Eija~