lauantai 4. kesäkuuta 2016

Kireenä

Huh, miten hieno kevään loppu ja kesän alku tällä viikolla ollut! Kelit ovat hellineet auringon paisteella ja lämmöllä. Oon laittanut kesäkukkia, pyllistellyt hiukan puutarhassa ja siivonut terassit. Toki jälkimmäinen ihan turhaa, koska kohta on taas keltainen kerros männyn siitepölyä jokaisella pinnalla. No näyttipä hetken siistiltä ;)
Tälle viikolle sattui vain yksi vapaapäivä päätyöstä, mutta eipä harmita yhtään, sillä mies on ollut lomalla ja kotona on näin ollen tapahtunut koko ajan jotain. Ja mä oon fillaroinut työmatkat koukaten vähän ylimääräistäkin. Mä ja ihanat kolleegani töistä ollaan mukana kilometrikisassa, jossa hyvällä fiiliksellä poljetaan pyörällä ja kerätään pyöräily kilometrejä yhteiseen "pottiin". Mua motivoi aina tällaiset hauskat pikku kisailut ja nyt onkin ollut niin päivän selvää hypätä pyörän kyytiin ja antaa mennä. Olisin toki todennäköisesti kulkenut työmatkat muutenkin pyörällä tässä kelissä, mutta ehkä nuo extra koukut olisi jäänyt tekemättä.
Myöhään illalla ja yöllä on uskomattoman valoisaa! Lamppua ei todellakaan tarvitse!
Pyöräily kilometrejä tälle viikolle kertyykin lähelle 180 ja kaikki siis työmatkapyöräilyä! Jee :D! Toukokuun kilometrit olivat yhteensä  vähän yli 400, joten jos vaan kelit sallii, into pysyy ja nainen jaksaa, kesäkuusta tulee vielä parempi. Tällaiselle huvipyöräilijälle nämä ovat hyvät kilometrilukemat ja olen tyytyväinen.

Kaikella kääntöpuolensa... Koska olen ollut niin tiiviisti töissä ja päivän lenkit on taittunut työmatkalla, aikaa ja energiaa ei välttämättä ole jäänyt rakkaimmalle harrastukselleni juoksulle. Ja tuo pyöräily on laittanut reidet ja pohkeet pieneen jumiin :/ Eipä ole yllättävää. Pikaiset venyttelyt olen aina tehnyt, mutta kunnon rullailut ja toiminnalliset venyttelyt ovat jääneet sivurooliin. 
Haaveissa on tämän vuoden puolella juosta kaksi maratonia ja joku polkukisakin, mutta tällä juoksu määrällä ei ainakaan ennätyksiä tehdä! Nyt kun tällä viikolla sain viimeisen liikunnan ammattitutkintoon liittyvän raportinkin lähetettyä Kuortaneelle opettajalle, jää enemmän aikaa vihdoin myös muuhunkin. Opiskeluista ja töistä vapaan illan kunniaksi lähdin rennolle riennolle tyttären kanssa testaileen kuinka juoksu kulkee pyöräilystä kireillä jaloilla...
No joo, olihan ne melkoisen kireät. Ihme tuntemuksia jalanpohjissa ja ulkosyrjillä, mutta helpottivat lenkin aikana huomaamatta. Välillä pysähdeltiin postilaatikoille jakaessamme samalla mainoksia ja kerättiin kukkasia tien pientareilta ja tämä verrytti jalkoja loistavasti.
Lenkki maisemaa :)
Tyttären aarteet :)
Ja jollakin aukesi kengännauhat!
Kyllä juoksu kuitenkin taas niin omalta tuntui ja tähän panostetaan taas pyöräilyn rinnalla enemmän. HCM on 10 viikon päästä...hmmm, joten jos sitä pidetään silmällä nyt ensimmäiseksi...

Tänään Ruotsissa juostiin Tukholma maraton. Viime vuonna siellä vesisateessa juhlistin synttäreitäni ja sain hyvän juoksun. Tänään olen haikeana lueskellut kisaraportteja täälä kotona. Tukholmassa olen juossut elämäni ensimmäisen täyden maratonin vuonna 2000. Se on hieno tapahtuma ja sinne varmasti vielä tulen kolmannen kerrankin menemään.
Nam, raparperit ovat nyt parhaimmillaan.
Myöhemmin illalla vielä saunan, uimisen ja raparperipiirakan nauttimisen jälkeen rullailin alakroppaa. Kyllä teki kipeää, mutta jospa nuo koivet huomenna taas toimisi paremmin.

~Eija~

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Soutua ja mäkitreeniä

Mulle tuli mahdollisuus osallistua Virtain soutuun. Ha, mä en siis koskaan ole aikaisemmin soutanut (paitsi tietysti perus soutuveneellä oon) ja nyt oli yhden soutajan paikka auki kirkkoveneessä. Etukäteen ehdin hiukan netistä tutkailla mistä on kyse ja mitkä on pääpointit, mutta aika keltanokkana lähdin. Aamupalan jälkeen lähdin ajelemaan Virroille Pirkanmaalle ja kyllä, hiukan jännitti mitä olisi edessä.
Ystävä Helena oli tehnyt meille maittavan lounaan (kiitos). Hän siis myös mut soutamaan haastoi ja esitteli kotikaupunkiaan. Vesi on todella läsnä ja esillä Virroilla. Esitteissä sanotaankin että Virrat on satojen järvien kaupunki. Tänään järvi kaikkine lonkeroineen oli mitä rauhallisin ja ystävällisin. Hyvä niin, näin ensikertalaiselle ja ihmiselle, jolle vesi ei ole se luontevin elementti :)
 Yksin- ja parisoutajat kisasivat ennen kirkkoveneitä ja huimaa vauhtia vetivät järven selällä. 
Mulle meidän veneen soutajat, Helenaa lukuunottamatta olivat kaikki uusia tuttavuuksia. Rento fiilis ja hauskanpito asenne kisaan tarttui nopeasti, eikä oikeastaan enää jännittänyt. Malttamattomana odotti että pääsee airoon kiinni ja kokeilemaan mistä tässä on kyse.
Ennen starttia tankattiin jäätelöllä :)
 Ennen starttia käytiin pieni lämmittely koukkaus tekemässä ja tajusin, että tässä todella pitää keskittyä. Ei paljon ehdi maisemia katsella, kun yrittää pysyä tahdissa, airolla ei saa koukata liian syvältä, reipas veto, voimaa jaloista ja takaraivoa taakse. Tuossa muutama tekniikka tärppi mitä jäi mieleen ja niitä sitten yritin opetella. Mentiin läpi ohjeistuksia, että kaikki osaa toimia oikein, harjoiteltiin tiukka käännös ja rytmiä.
Reitti kartta.
Mihin ihmeeseen mä oon itseni luvannut !!?
Matkan aikana ei tosiaan ehtinyt mitään kuvailla, kun keskittyi vaan vetoihin ja tahdissa pysymiseen. Hyvä tsemppi oli porukalla päällä ja perämies (nainen) ohjeisti hyvin. 10km kisa soudettiin kahdella lenkillä. Jo ekan lenkin puolen välin jälkeen vasen takareisi alkoi kramppaamaan, ei paha mutta tuntui. Onneksi mulla oli hanskat kädessä, niin ote airosta pysyi koko ajan hyvin. Muutaman kerran kolaji airot edessä tai takana istuvan kanssa, mutta olen oikein tyytyväinen suoritukseeni. Tuntuu, etten aivan kaikkea voimaa saanut vetoihin, kun keskittyminen meni rytmiin, mutta uskon että huomenna käsivarsissa ja reisissä tuntuu joka tapauksessa ;)
Kuva lämmittely kiekalta. Kisan aikana ei ehtinyt kuvata.
 Jee, maaliin päästiin hyvissä voimin (vaikka taidettiin kyllä olla viimeiset..). Hurjan hieno kokemus ja nyt taas ymmärtää pikkuisen soudunkin päälle.
Helena ja minä
Virtain soudun muistomitali
 Kotiin takaisin ajelin nopeasti, sillä illalla oli vielä tiedossa "palauttavana" treeninä pienryhmän mäkitreenit :) Meillä oli Seinäjoen Jouppilanvuori valloitettavana. Rauhallista, tasaista ja varmaa kipuamista omaa vauhtia ylös ja palautellen alas. Jokainen teki parhaansa ja testasi omia rajojaan ja oon niin tyytyväinen ihan jokaiseen :D
Ensi viikolla alkaa kesä (kalenterin mukaan) ja luvattu kuumaa keliä. Mulla luvassa pyörällä polkemista, töitä ja puutarha fiilistelyä.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille :D!

~Eija~

maanantai 23. toukokuuta 2016

Aivan kamalan mahtava cooperin-testi

Kevään 2016 Metwotraining-juoksukoulu on jo hyvässä vauhdissa ja juoksemisen makuun on päästy. Ohjelmassa on ollut rauhallista tekniikka treeniä, lihaskuntoa ja -huoltoa sekä tehokkaita vetoja. Osallistujat ovat olleet ihanan innokkaina tapaamisissa ja kuuliaisesti tehneet treenit 100 lasissa. Jokaisella osallistujalla on omat henkilökohtaiset tavoitteensa, joita kohti pyrkii omalla aikataulullaan. Mä pyrin antamaan vinkkejä ja kannustusta kohti näitä tavoitteita. Eniten toivon pystyväni motivoimaan heitä jatkamaan juoksemista, vaikka välillä askel painaa ja ikävät lihastuntemukset kivistää.

Tänään ohjelmassa oli keskustelua ravinnosta.
Ravinnolla on valtava merkitys meidän jokaisen arjessa ja hyvinvoinnissa. Kiinnittämällä säännöllisyyteen, ravinnon laadukkuuteen ja erityisesti juoksuharrastuksessa oikeaan syömisen ajoitukseen, pystymme parempiin treeneihin ja näin ollen palautumiseen ja tuloksiin. Kokeilemalla löytää itselle parhaimmat tavat.
 Keskustelun jälkeen piti saada kroppa liikkeelle ja ehdottaessani aikoinaan cooperin-testiä, ei vastarintaa kuulunut - JEE :D!
Hurjan monelle jo sana ´cooperin-testi´ nostaa niskakarvat pystyyn ja kamalan tuskaiset muistot nuoruus vuosilta koulun liikuntatunneilta. Tahdoin ehdottomasti särkeä tämän mielikuvan ja luoda paremman kokemuksen testistä. Cooperin-testi ei välttämättä ole paras mahdollinen mittari aloittelijan testiksi sen rajuuden vuoksi. Kuitenkin tämä 12 minuuttinen on suht helppo kenen tahansa tehdä ja melkein koska vaan. Juoksukoulun osallistujat tekevät tämän saman juoksun syksymmällä omin päin uudestaan ja vertaavat omaa tulosta ja juoksun aikaisia ja jälkeisiä tuntemuksia. Testi tehtiin siis vain itseä varten enkä minä tai kukaan muu tuloksia ottanut ylös tai arvioinut juoksijaa sen mukaan.
 Cooperin-testissä mitataan maksimikestävyyttä ja sen on kehitellyt yhdysvaltalainen Kenneth H. Cooper vuonna 1968 Yhdysvaltain armeijalle. Tulosten perusteella voidaan arvioida maksimaalista hapenottokykyä. Testi kannattaa juosta mahdollisimman tasaisella alustalla ja sellaisessa paikassa, jossa on helppo laskea juostu matka. Urheilukentän rata on tähän ehkä kiistatta paras paikka. Vauhti on hyvä pyrkiä pitämään tasaisena koko ajan ja lopussa kiristää vauhtia jos vain jaloissa puhtia piisaa.

Me pääsimme lähes tyhjälle urhelukentälle aurinkoisessa kelissä. Jokaisella oli lepopäivä takana, lämpöinen keli huomioiden juotu runsaasti vettä ja reilu kasi tuntia aikaisemmin syöty päivällinen. Alku verryttelyt ja tekniikka harjoittelua ja ei kun menoksi vaan :)
Jokainen juoksi mainiosti ja sai pidettyä juoksun päällä koko 12 minuuttia! Väsy painoi lopussa ja herätti kaikissa tuntemuksia laidasta laitaan. Osallistujat onnistuivat hienosti ja saivat tuloksen alle, johon peilaamalla on hyvä verrata omaa kehitystään.

Itsellä cooperi jäi nyt juoksematta kun laskin kierroksia, mutta kutkuttaa sen verran testauttaa itsensäkin, että joku päivä taidan kirmata kentälle minäkin ;)

~Eija~

perjantai 20. toukokuuta 2016

Viimeistä vietiin Kuortaneen tuulissa

Meidän jokaisen elämä on mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen. Se vie meitä vahvasti eteenpäin ja poimimme mukaamme niitä kultahippusia arjesta ja juhlasta. Teemme valintoja, joiden merkityksen parhaiten näemme sitten myöhemmin joskus.

Viimeisin oma poimintani on opiskelu Kuortaneen Urheiluopistolla. Vuosi sitten pohdin kovastikin haenko lukemaan Liikunta-alan ammattitutkintoa, monimuoto-opiskeluna. Viimeisenä päivänä täytin hakupaperit ja hups, pääsykokeisiin tuli kutsu. Vatsa väänteessä läpi kävin pääsykokeet ja siitä viikon päästä tuli tieto valinnasta opiskelijaksi. Tästä vielä pari viikkoa mietin mitä teen, onko musta tähän ja miten tämä vaikuttaa lähimpiini. Joku ilta saatoin olla sitä mieltä että en lähde ja kun aamu koitti, olinkin sitä mieltä että otan härkää sarvista kiinni ja lähden. Lähimpien tuella ja kannustuksella sekä useiden juoksulenkkien aikaisella itsensä tutkiskelulla päädyin hyväksymään opiskelupaikan ja voi että olen onnellinen ratkaisustani :D!
Viime vuoden elokuussa matka alkoi 9 muun liikunnasta kiinnostuneen kanssa ja tällä viikolla oli viimeiset lähijaksopäivät Kuortaneella. Tuntemuksia on vaikea kuvata, sillä ne olivat ääripäästä toiseen. Muun muassa helpotusta ja haikeutta, riemua ja surua sekä malttamattomuutta ja tulevaisuuden haaveilua.

Lähijakso alkoi Personal Trainer-kokeella. Jännitti hirmuisesti. Kokeessa kysyttiin tiettyjä lihaksia, oli kinkkisiä ja moni tulkintaisia monivalintakysymyksiä, käyrien piirtelyä ja essee tyyppinen tehtävä asiakkaan ohjaamisessa huomioon otettavista asioista. Ajattelin ennen koetta olevani helpottunut kun koe on tehty, mutta jäikin epävarmuus, että mitenköhän se nyt sitten meni. Koe oli odotettua vaikeampi.
Useampi meistä pähkäili kokeesta ja arvailuja oikeista vastauksista heiteltiin ja kohta oli jo niin sekaisin mitä tuli vastattua ja menkiö sekin väärin. Piti oikein pinnistellä että pääsi irti kokeen tuomasta hermostumisesta ja yrittää nauttia tästä viimeisestä yhteisestä viikosta.

Meille olikin rakennettu taas huippu viikko, jossa pääpaino oli elämyksissä, yhdessä ololla ja rentoutumisella. Alkuun päästiin kiipeämään Kuortaneen 13 metriä korkealle ulkokiipeilyseinälle. Hitsi kun hieno kokemus ja vaikka  polvet ja kädet lopussa tärisi, huipulle asti mentiin! Mahtavat näköalat puiden lomitse pelloille ja järvelle.
Oltiin toivottu pesäpalloa ja sitä sitten saimme. Mun osumatarkkuus on aina ollut heikko, eikä se siitä ollut mihinkään muuttunut. Sain kuitenkin hyödyllisiä vinkkejä tekniikkaan ja ideoita mukaviin viitepeleihin, joita voisi olla hauskaa kaveriporukalla tai lasten kanssa tehdä.
Kuortaneelta valmistui tällä viikolla hieroja ja liikunnan ohjaaja ryhmät. Me pääsimme vastavalmistuneiden hierojien käsittelyyn :D Mä valitsin jalkojen käsittelyn ja vaikka jalat eivät ole hetkeen mitenkään oireilleet, olivat ne valtavan kireät! Kestän kovaakin hierontaa pitkään, mutta nyt piti pari kertaa pyytää hölläämään. Hyvä muistutus, että pitää rullailla useammin ja edes kerran kuussa käydä hierojalla pehmittämässä koivet.

Olin suunnitellut tekeväni kevyen juoksulenkin, mutta hieronnan seurauksena jalat olivat niin arat, että vaihdoin juoksemisen rauhalliseen maisema lenkkiin Helenan kanssa.
Helena on ollut mun kämppis Kuortaneella ja muistan hänet hyvin jo pääsykokeista. Istahdin silloin hänen viereensä ja juttu lähti heti luistamaan. Hyväksyttyäni opiskelupaikan, toivoin koko kesän että Helenakin olisi tulossa. Satuimmekin ensimmäisellä lähijakso viikolla yhtäaikaa hakemaan huoneen avaimia ja ruokalippuja ja kaappasimme toisemme kämppiksiksi. Helenan kanssa on juteltu ja viestitelty asiasta ja asian vierestä ja olen onnellinen että sain ihanan ystävän, jonka kanssa varmasti pidetään yhteyttä tulevaisuudessakin <3
Hehee, me päästiin myös tanssimaan :D Tanssiminen ei todellakaan oo mun juttu, mutta tämä tanssiliikunta mitä meille ohjattiin oli hurjan hauskaa. Lyhyellä harjoittelulla väsättiin esitykset ja sitten ne kuvattiin. Aivan huippua kun antoi mennä vaan ja veti suupielet korviin :D
Hiphoppia :D
Lappajärvellä vierailimme Joogakellarissa, jossa Jutta Dinga ohjaa erilaisille ryhmille joogaa. Olin ensimmäistä kertaa oikealla kunnon joogatunnilla ja se oli positiivinen kokemus. Yllättävän fyysistä ja siinä tuli lämmin. Kroppa sai hyvää liikkuvuutta ja mieli rentoutumista. Melkein nukahdin loppu rentoutuksessa.
Joogakellarissa
Lopulta meille avattiin PT-kokeen vastauksia ja pystyi hiukan rentoutumaan. Vaikka joitain ihan tyhmiä virheitä oli tehnyt, vaikutti siltä että enemmän siellä oli oikein mennyt! Lopullisia tuloksia saatiin kuitenkin edelleen odottaa...
Atk-luokassa palautteen kirjaamista ja kokeen läpi käymistä.
Soveltavassa liikunnassa viime jaksolla saimme kokeilla maalipalloa ja puhallustikkaa. Innostuimme näistä koko ryhmä, joten odotukset aiheen jatkuessa olivat korkealla.
Eikä tarvinnut pettyä! Saimme kokeilla liikkumista kuuro-sokeana ja olla ohjaajana hänelle sekä tehdä erilaisia harjoituksia ja treenejä pyörätuolissa istuen. Liikunta- ja aistirajoitteisilla ihmisillä on yhtälailla oikeus liikkumiseen ja harrastamiseen. On tärkeää ohjaajana kiinnittää huomio kaikkiin mahdollisuuksiin ja ratkaista esteitä niiden kautta.
Kisaaa!! Sen verran kilpailuhenkistä porukkaa, että aina me kisataan kun siihen löytyy tilaisuus ;)
Syyskuussa, opiskelujen toisella lähijaksolla teimme retken Torpalle, seurakunnan leirikeskukseen. Silloin meidät tuupattiin vain vesille kajakeilla ja nakattiin kartta mukaan. Löysimme perille silloin ja nyt pääsimme uudestaan fiilistelemään Kuortanejärvelle. Myös inkkarivenettä pääsimme parin kanssa kokeilemaan. Tuulta oli ihan kiitettävästi ja näin ollen aallokkoa. Keli muuten oli oikein mainio.
Saimme OSALLISTUMISTODISTUKSEN tähän astisesta urakasta :)
Lopullinen todistus tulee toivottavasti kesäkuussa, kun saan puristettua tuon viimeisen osion loppuun. Oikeasti aikaa on tämän vuoden loppuun asti, mutta haluan saada tämän suoritettua loppuun nyt.
Eka todistus Kuortaneelta (anteeksi kun on vinossa!)
Viimeisenä iltana koko ryhmä tankkasimme herkuilla, jännitimme Suomi-Tanska jääkiekkopeliä, muistelimme yhteistä aikaamme, saunoimme, uimme Kuortanejärvessä, juttelimme ja sovimme seuraavan tapaamisen syyskuulle Kuortaneelle. Käsi sydämellä lupasimme pitää yhteyttä ja tavata pari kertaa vuodessa.
Mahtava ja ihana porukka, oli ilo tutustua teihin jokaiseen <3

~Eija~

p.s. PT-koe meni läpi, JIHUU :D!

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Kevät kuulumisia

On ollut melkoinen kevät! Kiireinen, antoisa, mielenkiintoinen, innostava, uuvuttava, haasteellinen... kuvaavia sanoja voisi löytyä vielä pitkä rimpsu. Huhtikuu oli elämän tähän astisista rankin, koska sinne osui niin monta itselle tärkeää ja merkityksellistä juttua ja ne jokainen vaati multa omanlaisen panostuksensa. Parasta tässä on se, että mä hoidin ne kaikki *tuulettaa* :D
Sen jälkeen olikin takki todella tyhjä. Väsytti henkisesti ja fyysisesti. Annoin itselleni mahdollisuuden huilata ja kropan rentoutua.

Sattuipa sitten tuohon toukokuun alkuun aivan mainiot lämpöiset kevätkelit! Ja parasta pään nollausta on puutarha terapia. Meillä on kiitettävästi puutarhaa. Onneksi on halua sitä laittaa, mutta vähemmän aikaa eikä millään ilveellä taitoa. Mutta kunhan jotain rapsutellaan ja aina voi ostaa uusia taimia taimimyymälästä ;)
 Mä sitten rapsuttelin ja kuopsutin, kärräsin ja kannoin monen monta tuntia puutarhassa. Aurinko helli ja linnut lauloi, luonto heräsi ja mä nautiin.
Ei voi parempaa vuodenaikaa olla!
Lasten laittama "kukka"-asetelma
Raparperiä pukkaa
 Hyötyliikuntaa tuli monessa muodossa. Haravointia, lapiointia, repimistä, nostamista, kärräämistä... Kaikella tällaisella touhaamisella on meille ihmisille erittäin suuri merkitys peruskunnon ja kokonaisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Minäkin olin iltaisin melkoisen väsynyt ja kropassa tuntui eri paikoissa kuin normaalisti ja voi sitä mielen rauhaa ja tyytyväisyyttä!
Puutarhaan lisää valoa isoja puita kaatamalla.
Halottavaa...
Onneksi aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä oli useita, joten niistä takuuvarmasti sai jokainen nauttia jonkin pituisen siivun, eikä yhtään harmittanut mennä välillä töihin. Mä oonkin kulkenut suurimman osan toukokuun työpäivistä pyörällä. Joinain päivinä oon jopa koukannut naapurikylien kautta, että olen saanut nauttia tästä ihanasta heräävästä luonnosta pikkuisen pitempään.
Hyötyliikunnan oheen täsmäliikunta iskut ovat mainiota lisää ja kaikille suositeltavaa. Jokaiselle aivan varmasti löytyy se oma laji omien mieltymysten, taitojen tai muun ominaisuuden pohjalta. Oma lajinihan on se suunnistus ja kisakausikin on jo avattu :) Pari viikkoa sitten kisattiin auringon paisteessa ja eilen vesisateessa. Ei mennyt putkeen ilman pummeja kummatkaan kisat, mutta jos ei ole epäonnistumisia ei olisi onnistumisiakaan ja näitä jälkimmäisiäkin mahtui mukaan.
 Ai niin ja koneen äärelläkin on tovi tullut istuttua, ainakin nyt kun tämä viileämpi ja sateisempi virtaus meille löytyi. Kouluun liittyviä raportteja oon viimeistellyt ja nyt on 3/4 valmiina *tuulettaa* ! Viimeinen osioni, liiketoimintasuunnitelma on nyt työnalla ja aivan hyvällä mallilla. Kolme viikkoa aikaa palauttaa se ja ihan varmasti siihen pystyn!

Ens viikolla on meillä liikunnan ammattitutkintolaisilla Kuortaneen Urheiluopistolla PT-tentti.... Se jännittää, pelottaa, hirvittää, arveluttaa... adjektiiveja löytyisi taas useita. Vielä tarkoitus mennä päälihasryhmiä kerraten ja eri luentomateriaaleja silmäillen läpi. Ei oikein tiedä kuinka tarkkoja kysymyksiä sielä mahtaa olla ja mikä oikein vastaus prosentti pitää olla että pääsee läpi. Peukut pystyyn kiitos :)

~Eija~

torstai 12. toukokuuta 2016

Unelmien liikuntapäivä pyöräillen naisporukalla :)



Tiistaina 10.5. vietimme Unelmien Liikuntapäivää pyöräillen. Keräsimme kokoon pienen, pippurisen tehojoukon Ahonkylästä ja Neirosta. Yhteinen suuntamme oli Mallanmakeat satumainen herkkupuoti Ilmajoen keskustassa. Matkaa molemmille ryhmille kertyi yhteensä noin 22km, joten ei tämä reissu pelkkää herkuttelua ollut, vaan ihan liikunnastakin tämä kävi ;)


Vierailu Mallanmakeissa oli poikkeuksellinen, koska kahvila oli auki vain meille MEtrainingin tiimille. Tarjolla oli Vohveleita, jotka sai itse täyttää suolaisella tai makealla täytteellä. Täytteissä oli paljon valinnanvaraa, joten kaikkien makuun löytyi kyllä syötävää. 




                                                                Oi miten herkullista :)
Mallan kahvilassa on myynnissä pientä sisustustavaraa ja ainakin meidän tytöt ovat haltioissaan kaikesta mitä Mallalla on myynnissä. Jos meidän tytöt saavat valita mihin mennään kahville on aina vastaus selvä: "Mallanmakeisiin". Suosittelen teitä kaikkia tutustumaan tähän tunnelmalliseen herkkukahvilaan Ilmajoella!


Ennen kotimatkaa vielä yhteispotretti ja tästä osa porukkaa jatkoi takaisin Ahonkylään, osa lähti kotikonnuille Neiroon. Kiitos kaikille mukana olleille <3

Eijan kanssa olemme avoimia ehdotuksille koskien yhteisiä pyöräretkiä. Jos tiedät jonkun lähiseudulla olevan paikan, missä voisi pyörällä kesäiltana käväistä, vinkkaa meille niin kerätään porukka ja lähdetään tutustumaan :)

                                                                            Marjut

torstai 28. huhtikuuta 2016

Palautetta, ajatuksia, toiveita...?

Tässä menneen syksyn, talven ja orastavan kevään aikana on tullut ohjattua useampi vesijumppa, kahvakuula, toiminnallinen ja kehonpainolla tehtävä treeni erilaisille kuntoilijoille. Haasteellisinta on koota sellainen paketti, mikä sopii kaikille vaativuudeltaan ja vaihtelevuudeltaan. Harvoin keskityn vain yhteen lihasryhmään, vaan koko kroppa pistetään liikkeelle. Oma tyylini on tarjota aina kunnon treeni, jossa hiki nokkuu ja mieli virkistyy. Pyrin aina painottamaan, että jokainen tekee omaan tahtiin ja tarjota myös keveämpiä vaihtoehtoja/liikkeitä. Me kaikki kun ollaan erilaisia, jokaisella on omat vahvuutensa ja taustansa. 

Jossain mielessä olen onnistunut, koska näen treeneissä vakikävijöitä, mutta samalla pohdin minne pari kertaa käyneet ovat jääneet. Palautetta on todella vaikea saada ja juuri sitä ohjaajana kaipaisin, että tietäisin mikä on hyvää, mikä huonoa ja mitä osallistujat toivovat.

Kuortaneelta lähijaksoilla olen saanut hurjasti uusia ideoita, tietoa ja taitoja sekä hauskoja ajatuksia, mitä kaikkea teidän kanssa voisikin tehdä. Maailma on täynnä erilaisia liikuntalajeja ja treenimuotoja, että olen aivan satavarma, että kaikille on olemassa se oma lajinsa kunhan sen vain ensin löytää. Toivon, että voin olla auttamassa teitä sen oman lajin löytämisessä ja tarjota monipuolisia ja virikkeellisiä treenejä jatkossakin :)
Laittakaa rohkeasti ajatuksianne, toiveitanne ja kaikkea palautetta allekirjoittaneelle!
Lämmittelyt hyppynarulla.
 Mä olen treenaillut aina silloin tällöin käsillä seisontaa. Haaveena olisi joskus ilman tukea siinä pysyä ja luonnollisesti jatkaa siitä käsilläkävelyyn. Koulussa saimme tähänkin lyhyesti treenailuvinkkejä, joten hyvään vauhtiin olen päässyt. 
En edes tiennyt, että pystyn seisomaan päälläni ennen kuin vaan kokeilin ja sain siihen pari vinkkiä :)
Äiti ja tytär 6 vee ylösalaisin :D
Vielä ei ilman seinän turvaa uskalla yrittää.
Eilinen päivä meni sängyssä pyöriessä vatsataudin kiusatessa :/ Onneksi tänään paistaa aurinko (ulkonakin) ja olo on melkein normaali. Lenkin kuitenkin jätin väliin ja pienet puuhastelut kotona saa riittää. Yhtenä tuskallisena rästihommana oli veroilmoituksen tekeminen... Ei se niin tuskallinen olisi jos tietäisi mitä mihinkin pitää kirjata ja mitä kaikkea voi vähennyksiin laittaa jne. No perästä oletettavasti kuuluu menikö yhtään sinne päinkään. Ensi vuonna osaan sitten taas paljon paremmin :)

~Eija~