Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fitfarm. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fitfarm. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Marjutin kuulumiset syksyltä

Eija on juuri lomailut etelän lämmössä. Myönnän, että karehdin ja kovasti.

Syksy on kulunut kiireissä ja flunssan merkeissä. Tänään oli pitkästä aikaa aamu, että tunsin itseni terveeksi. Ei ollut nenä tukossa eikä kurkku kipeä. Sairastelu vei ainakin kuukauden ja oli pakko ottaa rauhallisesti. Tampereen Fitfarmin personal trainer opinnot ovat hyvässä vauhdissa ja tänään tapasinkin heti aamusta yhtä ihanista asiakkaistani. Tapaamisesta jäi varmasti hienot fiilikset puolin ja toisin. Parasta tapaamisissa on, kun huomaan miten pystyn toista ihmistä kannustamaan ja motivoimaan eteenpäin. Lisäksi on ollut hienoa huomata miten paljon tietämykseni ravitsemuksesta ja kuntosaliharjoittelusta on lisääntynyt opintojeni edetessä. Personal trainerin työ on kyllä juuri sopivaa työtä minulle varsinaisen päivätyöni lisäksi. Pystyn innostamaan asiakkaitani ja he antavat intoa minulle. Toimii siis puolin ja toisin :)

Tänään asiakkaani kysyi minulta ehdinkö enää lenkkeillä ja liikkua itse ollenkaan. No sehän se onkin ollut haastavaa. Nyt olen kyllä ollut ihan tietoisesti liikkumatta, jotta kroppa saa toipua rauhassa flunssasta. Asiakkaani kysymys kuitenkin mietitytti ja siitä syystä lähdinkin kotona heti lounaan jälkeen sauvakävelylle. Juoksua oli turha edes koittaa, koska viimeisestä juoksulenkistäni on kulunut piiiiitkä tovi. Mutta tästä on suunta vain ylöspäin. Flunssan jälkeisen toipumisajan tärkeyttä ei turhaan korosteta. Jos flunssaisena tai puolikuntoisena lähtee liikkumaan liian rajusti voi seurauksena olla vakavia jälkitauteja, joten te jotka parasta aikaa tuskailette tukkoisen nenän kanssa antakaa itsellenne aikaa. Kyllä te vielä sinne lenkkipolulle ehditte.




Sauvakävely on todella hyvä liikuntamuoto kunnon kohottamiseen. Yläkroppa pääsee mukaan työhön, askel pitenee ja vauhti kasvaa. Jos sinulla on sykemittari ja siihen säädetty syketasot oikein pystyt vertaamaan miten paljon tehokkaampaa sauvakävely on tavalliseen kävelyyn verrattuna.


Suosittelenkin sauvakävelyä kaikille, jotka haaveilevat juoksemisesta jonain päivänä. Tällä tavalla pystyt uomaan pohjaa juoksukunnollesi. Laihduttajalle sauvakävely on erinomainen liikuntamuoto, koska sykkeet on helppo pitää rasvanpolttotasolla.


Lenkin lomassa sauvojen avulla voi tehdä erilaisia kehoa huoltavia venytyksiä. Tässä kuvassa on hyvä venytys kyljille. Tee taivutus molemmille puolille esim. 5 kertaa ja jatka matkaa :)



Erilaiset kiertoliikkeet ovat myös hyviä kehonhuoltoliikkeitä. Tämä lisää alaselän liikkuvuutta. Tee varoen, jos sinulla on ongelmia alaselässä.


Eteentaivutus. Pidä kädet leveällä, selkä suorana, jalat joko suorina, tai aavistuksen polvista koukussa. Hyvä venytys selälle ja takareisille. Tuntuu pohkeissa asti mikäli siellä on kireyttä.

Syksy on ihanaa aikaa. Muista nauttia syksyisistä aurinkoisista päivistä!


Marjut





lauantai 29. elokuuta 2015

extremeä, personal trainingia ja suklaakakkua

Vihdoin mullakin alkas kesäloma. Tätä on odotettu käytännössä koko kesä. Lomaa on vain 3 viikkoa ja se pitäisi käyttää todella tehokkaasti. Talo näyttää siltä, että kodinhengetär on ollut lomalla jonkin aikaa. Pölyrättiin tarttee siis tarttua. Pitää myös katsoa lasten pieneksi jääneet vaatteet pois kaapista. Mutta nämä ehtii ensi viikolla. Pääpaino lomallani tulee olemaan opiskelussani. Opiskelen Tampereen yliopistossa terveystieteiden maisteriksi ja nyt tämän syksyn aikana aion valmistua. Graduni alkaa olla hyvällä mallilla, joten tekemistä lomalle riittää. Kuitenkin pystyn ottamaan myös rennosti ja ennenkaikkea levätä ja keskittyä lapsiini (ja mieheenikin) :)

Loman alkuun suunnittelimme Eijan kanssa Extreme kuulailun, joka pidettiin eilen. Torstai-ilta meiltä kului suunnitellessa ja laittaessa rataa kuntoon. Miettimistä riitti, halusimme radasta sopivan haastavan, mutta kaikille sopivan. Aika meni hujauksessa torstaina ja illan hämärässä pääsimme itsekin testaamaan rataa
 Olemme Eijan kanssa tehokas pari, kun toinen saa idean toinen alkaa välittömästi miettimään onko se toteutuskelpoinen. Täydennämme toisiamme hyvällä tavalla ja meillä tuntuu uusia ideoita riittävän.
Radan materiaalit oli yksinkertaiset ja hankinnat iltaa varten pystyttiin pitämään kohtuullisina. Näin extreme kuulailun hinta ei noussut osallistujien ulottumattomiin. Itse ajattelemme tämän mukavana puuhana ja harrastuksena, tuloihin tällä ei (vielä) yllä. Tarkoituksemme on järjestää tapahtumia mukavaksi vastapainoksi tavallisille kahvakuulatunneille.

 Hauskinta oli kun pääsi itsekin testaamaan rataa. Osallistujat pääsivät kiertämään 2-3 kierrosta, me ehdittiin tehdä vain 1 testikierros. Toki painavan kuulan kanssa metsässä kulkeminen tuntui haastavalta ja tehokkaalta.
 

 Naapurin mies antoi meille vanhoja traktorin pyöriä. Näitä tulemme varmasti hyödyntämään jatkossakin. Treenistä kävi radan valmistelukin :)



 Perjantaina osallistujat saivat kokeilla uusia tapoja käsitellä kuulaa. Radalla oli paljon kuulan heittoja ja meille Eijan kanssa jäi hyvä tunne, että tapahtumasta tykättiin ja se oli juuri sellaista mitä osallistujat olivat kaivanneet.

Lauantai aamuna nautin poikkeuksellisesti kahvikupin seurana mutakakkua. Mutakakku on 7-vuotiaan tyttäreni lepiherkkua ja eilen halusin hänet yllättää, kun hän tuli koulusta. Mutakakku teki kauppansa :) 

Personal trainer koulutus alkoi viime viikonloppuna Tampereella Fitfarmilla. Olen tavannut tämän viikon aikana asiakkaitani ja päässyt jo toteuttamaan mielessä olleita treenejäkin. Personal training on mukavaa ja innostavaa ja motivoi itseänikin pitämään itsestäni huolta. On ollut ihanaa tavata motivoituneita asiakkaita, jotka haluavat, että autan heitä onnistumaan. Yhdessä onnistumme ihan varmasti!

Marjut

Hakusanat: kahvakuula, kahvakuulailu, extreme, personal training, opiskelu, Tampereen yliopisto, mutakakku
 

torstai 20. elokuuta 2015

Mamma reenaa vol1

Olen jo aiemmin kirjoittanut tästä aiheesta, mutta otan sen esiin nytkin, sillä kuulen jatkuvasti (ja välillä vetoan siihen itsekin) että äideillä ei ole aikaa harrastaa liikuntaa, koska kotona on pieniä lapsia. Eija on hyvä esimerkki, että näin ei ole. Tietenkään kaikkien ei tarvitse ottaa maratonia tavoitteekseen, mutta lapset eivät ole este suurienkaan unelmien saavuttamiselle. Kaikki lähtee itsestä. On oltava itsekäs terveellä tavalla ja otettava aikaa itselleen ja lähdettävä liikkumaan, jos kerran mieli tekee. Kun on halua, aina löytyy keinoja!

Teen tästä aiheesta nyt  juttusarjan ja tämä on aiheeseen vol1. Esittelen eri tapoja miten itse pystyn yhdistämään liikunnan, tavoitteellisen treenaamisen ja lasten kanssa yhdessä tekemisen. Meidän lapset pitävät siitä, että saavat olla mukana erilaisessa tekemisessä kanssani. Treenit pysyvät mielekkäinä itsellenikin, kun käytän hieman aikaa siihen, että mietin missä lapset viihtyvät ja saan samalla itse tehokasta liikuntaa.

Tämä ensimmäinen on helppo toteuttaa. Juoksulenkki kotiovelta. Meillä tällä kertaa mukaan lähti tytöt 7v ja 5v. Molemmat ovat tottuneita pyörälijöitä, mutta silti mietin mielelläni sellaisen reitin lenkille, että meidän ei tarvitse ylittää tietä montaa kertaa, eikä liikuta vilkkaasti liikennöityjen teiden lähellä. Päätimme lähteä Asuntoalueemme läheiselle pururadalle tai elämysreitille, kuten sitä täällä kutsutaan.


Edellisestä juoksulenkistäni oli kulunut jokunen tovi. Vähän mietitytti juosta, koska ajattelin kuntoni loppuvan ensimmäiseen ylämäkeen. Sovin jo etukäteen tyttöjen kanssa, missä odottelevat minua, jos äiti hyytyy välille. Reitti on tytöille tuttu joten hyvillä mielin uskalsin antaa heidän mennä edelläni. 5v. halusi kuitenkin kulkea lähes koko ajan rinnallani ja mukavasti jaksoin juosta hänen vauhdissaan.

7v tyttöni jaksaa jo hyvin pyöräillä, mutta 5v on hieman haastava motivoitava, kun sille päälle sattuu. Ajattelin, että käymme 3km paalun kohdalla ja käännymme takaisin niin matkaa pihastamme tulee n 6,5km.
3km paalulla 5v oli kuitenkin niin innokas menemään eteenpäin, että suostuin jatkamaan matkaa vielä vähän. Tiesin että pian meitä vastaan tulee levähdyspaikka, joten päätimme käydä siinä vielä. Hienosti molemmat jaksoivat. Tytöt jäivät jälleen poimimaan mustikoita, kun itse hölkkäsin vielä hieman eteenpäin. Yhtäkkiä kuulinkin takaa tutun huudon: "äIti, äitiiii odota!" 5-vuotiaani otti spurtin, koska halusi käydä yhtä pitkällä kuin minäkin :) Sopihan se.
Kyläseura on tehnyt talkoilla reitille useita erilaisia levähdyspaikkoja. Kuvassa Ahonkylän laavu.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä kolmannen kerran poimimaan mustikoita hetkeksi. Juotavaa oli varattuna mukaan ja lapset joivatkin mielellään.
                               Mikä sen parempaa kuin suoraan metsästä poimitut mustikat. Nam!


Metsässä on ihania satumaisia paikkoja, jotka kiinnostavat lapsia. Näillä pienillä pysähdyksillä on iso merkitys lapsille. Ne toimivat lepona pitkällä lenkillä ja luovat ihania muistoja lapsuuteen :)

Olimme jo pitkälti yli puolenvälin, kun se alkoi. No se mikä jokaisella lenkillä kuuluu jossain vaiheessa: "Äiti mä en jaksa, mun pitää taluttaa, voisitko sä työntää" Niin 5-vuotias alkoi väsyä ja tiesin, että hän kyllä jaksaa, mutta kiinnostus touhuun alkaa mennä. Olimme matkanneet noin 6km tässä vaiheessa. Tämä on tärkeä vaihe, sekä aikuisile että lapsille. Aikuinenkin tarvitsee kannustusta ja motivointia, että jaksaa tehdä raskaan asian loppuun saakka. Samoin lapsi. Lapsi tarvitsee konkreettisen palkinnon onnistumisestaan. Tai ainakin minä käytän palkintosysteemiä silloin, kun huomaan, että siitä on selkeästi hyötyä. Tällä kertaa palkinnoksi lupasin jäätelön kotona iltapuuron jälkeen. Joskus meillä on palkintona pidempi iltasatu kuin tavallisesti tai saa katsoa illalla vielä jonkin lastenohjelman. Tällä kertaa jäätelö, sillä tiesin, että sattuu olla 5v lepijäätelöä varattuna. Se toimi, virtaa löytyi ja tyttö jaksoi hyvin seuraavalle etapille, nimittäin kodalle saakka.

Kodalle on tehty mukavat punnerrustukit, joissa aikuinen pystyy kehittämään ylävartalon lihaksia ja lapset voivat käyttää niitä näin kiipeilytelineinä :) Näytti sitä virtaa vielä olevan, kun tässä vaiheessa ei kumpaakaan väsyttänyt yhtään.

Lenkki oli loppusuoralla, tästä on enää kilometrin verran kotiin. Olin ylpeä molemmista tytöistä ja myös itsestäni. Olin yllättynyt miten jaksoin juosta koko sen ajan mitä liikkeellä olimme (taukomme ievät olleet kovin pitkiä) eli juoksukuntoni ei ollutkaan täysin kadonnut, vaikka olen juossut vain vähän kevään ja kesän aikana.Matkaa kertyi 7,4km aikatavoitetta tälle lenkille ei ollut, enkä seuraillut nyt sykkeitäkään. Menin tyttöjen ehdoilla ja se kannatti. Meillä kaikilla oli mukavaa :)

Kotipihasta lähdimme vielä uudelleen mustikkaan ja saimmekin puoli litraa ihanaa superfoodia. Nillä sitten herkuteltiin iltapuuron aikaan.
              Tässä vielä kuva omasta herkustani; Fitline ProB4 lohkeavaa jogurttia 2dl ja mustikoita.

Näin siis meillä Juokselenkki lasten kanssa silloin tällöin pitää mielen virkeänä. Lenkin aikana pystyin samalla miettimään tulevaa viikonloppua. Aloitan nimittäin Personal trainer koulutuksen Tampereella Fitfarmilla. Jatkossa tulen kertomaan tunnelmia tuohon koulutukseenkin liittyen :) Nyt mukavaa torstaita puolestani :)
                                                                   -Marjut-

Avainsanat: Marjut, juoksu, fitline, lenkki, lapset, fotfarm, personal trainer, koulutus