Toipuminen Komia Ilkan Polun 35 kilometrin lenkin jälkeen lähti hyvin rullaamaan ystävien, liikunta-alan opiskelukavereiden tapaamisella Virroilla. Saunomista, hyvää ruokaa ja seuraa ja makoiset unet. Sunnuntaina heti aamusta jalat saivat palauttavaa liikuntaa sopivalla metsälenkillä kävellen. Mulle marrasputki kuitenkin tarkoittaa kirjaimellisesti juoksemista vähintään 25 minuuttia ja mielellään ulkona, joten illalla vielä kotosalla lähdin rauhalliselle 6 kilometrin happihyppelylle. Kaveriksi sain pyörällä 7 veen tyttäreni. Aivan kivasti kulki.
 |
| 5.pv |
Maanantaina monella alkoi arki, mutta mullapa jatkui vapaat. Suunnitelmissa oli tehdä kotona pala kerrallaan kunnon siivoja, joku sanoisi joulusiivoiksi, mutta ennen niiden aloittamista lähdin lenkille. Marraskuinen leuto keli oli sulattanut lähes kaikki lumenrippeet ja kylämme hiekkatiet olivat muuttuneet lähes kurapelloiksi. Tätä se on ollut oikeastaan koko viikko, joten mun ja lasten kengät, housut, pyörät sekä perheemme autot ovat järkyttävässä ravassa. Ei oikein tiedä missä kohdassa niitä edes kannattaisi pestä... No lempeää se on jaloille kurassa juoksennella ja kilometrejä tuli kasaan 10,5.
 |
| 6.pv |
Viikon muista päivistä poiketen tiistaina oli pikkuisen pakkasen puolella eikä rapa juuri silloin roiskunut pitkin pulttuja. Päätin tehdä viikon "pitkiksen" tänään, vaikka se tällaisessa putki kuukaudessa jää hiukan normaalia vajaammaksi. Auringon noustessa juoksin metsään ja Kyrkösjärven rantaa pitkin kotiin, yhteensä 15,4 km. Oli valtavan kaunista ja hetkellisesti auringon lämmittävät säteet saivat mut uneksimaan keväästä.
 |
| 7.pv |
Jo tiistaina lenkin alussa jalat olivat tuntuneet kireiltä ja ensimmäistä kertaa lähtö oli hiukan tökkinyt. No keskiviikkona tökki vielä enemmän ja jalat eivät meinanneet syttyä juoksemiseen millään. Oikea jalka puutui ja se oli kireä, niin kireä että siihen sattui. Silti kilometrejä sain kasaan 8,6. Torstaille oli sovittu perusteellinen hieronta ja jäsenkorjaus työkaverin kanssa, mutta hän joutuikin perumaan sen. Jotain oli kuitenkin tehtävä, sillä omat konstit eivät nyt riittäneet. Joten pirautin Avun Paikkaan Heidille ja onneksi vapaa aika löytyi :)
 |
| 8.pv |
Torstaina ennen Heidin käsittelyyn menemistä päivän lenkki oli kuitenkin tehtävä ja loppu päivä menisi rauhallisesti. 10,2 kilometriä loiskauttelin kuraa. Katse oli mukavampi pitää pilvissä ja hetkeksi pilkahtavassa auringossa kuin niissä rospuutto teissä...
Jalat olivat suoraan sanottuna aika pahat, erityisesti pohkeet. Takareisiä kiristää ja jaloista taitaa johtua mun pari kuukautta satunnaisesti vaivanneet alaselkäkivutkin. Heidiltä sain hyviä vinkkejä tähän ja heti meni kokeiluun muun muassa nukkuessa pieni tyyny lantion alle.
 |
| 9.pv |
Jalat saivat lepoa oikein yli vuorokauden kun tänään tein lenkin vasta illalla. Tytär 7vee halusi jälleen lähteä mukaan ja mikäs siinä. Viriteltiin lamput ja heijastinliivit asianmukaisesti ja päätettiin että kymppi mennään. Illan pimeydessä on oma tunnelmansa ja kahdestaan pystyi samalla kyselemään ulkoa opeteltavia kertolaskuja ja suunnittelemaan tulevia syntymäpäiväjuhlia. Hyvä lenkki, vaikka jalkoja kiristi. Saunassa annoin jaloille kylmä-kuuma hoitoa ja painelin kipeitä kohtia.
 |
| 10p.pv |
Marrasputken ensimmäinen kolmannes on kunnialla hoidettu. Valitettavasti nämä mun jalat vaan reagoivat kohonneisiin kilometreihin juuri niin kuin pelkäsinkin. Normaalisti viikkokilometrit mulla pyörivät siinä 25-45 kilometrin paikkeilla, joten 120 kilometriä 10 päivässä on selvä hyppäys. Vielä en luovuta, mutta pitää yritää hakea sellaista sopivaa tasapainoa. Katsotaan miten käy :)
~Eija~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti