perjantai 24. marraskuuta 2017

Säällä kuin säällä

Yleisin taattu puheenaihe seurassa kuin seurassa on sää. Sillä on helppo aloittaa keskustelu, täyttää hiljaisia hetkiä ja äimistellä ihan muuten vaan. Sää vaikutta fiiliksiin, tekemisiin ja se pysähdyttää joskus mahdillaan. Viime päivinä keli onkin taas ollut otsikoissa, kun koko Suomen yli pyyhkäisi lumi-räntä-vesi rintama rajun tuulen kanssa. Se suisti autoja ojaan, tyyppejä kumoon ja auraajilla ja hiekoittajilla oli hommia. Moni varmasti jätti turhat asioinnit tekemättä, mikä olikin ihan viisasta. 

Kuitenkaan kaikkea ei tarvitse sään takia perua, esimerkiksi suunniteltua lenkkiä :) Sään myllätessä ympärillä ja vastustaessa matkantekoa, kasvattaa se roimasti sisua ja kotona olo on kuin voittajalla. Muistan esimerkiksi kuinka kevättalvella 2015 puskin vastatuulessa, räntäsateessa suunnitellulla pitkällä lenkilläni asfalttitien reunaa. Ohi ajavat autot heittivät loskaa päälle ja mä purin hammasta yhteen. Pidin pääni kylmänä ja päättäväisesti lenkin tein loppuun asti. 
Sitten koitti toukokuun toiseksi viimeinen päivä ja Tukholman maraton. Oli järkyttävän kylmä, nippa nappa 10 plus astetta keskipäivällä, satoi ja tuuli. Siellä tuhansien muiden maratoonareiden joukossa taivaltaessa muistin tuon räntäsade lenkin ja tiesin että tämäkin lenkki vedetään loppuun asti. Vedin ja vedinkin hyvin :D!
Koskematonta hankea edessä.
Tämän viikon torstaina heti aamusta heitin marrasputki-lenkkini juosten ja sain jo tuta pistelevät jääkiteet kasvoilla. Olin myös suunnitellut myöhemmin lähteväni ystävän lasta vaunuttelemaan päiväunien aikaan ja vaikka keli hiukan pyöritti ajatuksia, halusin lenkin tehdä. Puin vaan pikkuisen enemmän, vaikka ei todellakaan olisi tarvinnut, sillä tuuli heitti muutamille tie osuuksille kunnon kinokset ja vaunujen renkaat upposivat niihin tehokkaasti, joten syke nousi tehokkaasti, jaloilla ja käsillä puskin vaunuja eteenpäin. Kyllä tuntui :)
Lenkkeilijöiden jäljeet.
Myötätuuli osuuksilla tuuli vei vaunuja ja mun piti ottaa juoksuaskelia pysyäkseni perässä. Pieni taapero nukkui koko tunnin lenkin tyytyväisenä, tuiskusta piittaamatta.
Minä kasvatin sisuani ja omaa peruskuntoani ensi vuoden haasteita silmällä pitäen. Eniten mielessä on varautuminen toukokuun NUTS Karhunkierrokselle, jossa tämän vuoden tapahtuman aikana oli vielä luntakin maassa. On hyvä tehdä tällaisia kävelylenkkejä juoksun ohessa ja ilman "laina-lasta" vaunuissa, kävelyt helposti jäisivät tekemättä. 
Tuuli vie.
Tänään perjantaina sitten pilkahti aurinkokin, kun taas sain kyytiläisen vaunuihin mukaan. Eilisen tuiskusta ei ollut kuin henkäys enää ilmassa. Puolet lumesta ehti jo yön aikana sulaa tehden hiekkatiet valtavan liukkaiksi. Nastat jaloissa oli mukavaa tepastella.
Auringon tervehdys jäätiköllä.
Kivaa viikonloppua kaikille :)

~Eija~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti