lauantai 22. elokuuta 2020

Järjestäjän silmin

 Kaksi viikkoa ja yksi vuorokausi sitten järjestimme Ylistaron Kilpa-Veljien suunnistusjaoston toimesta Komian Kirkon Hölkän Ylistarossa. Ensimmäisen kerran hölkkä on juostu vuonna 1976. Sen jälkeen on jäänyt jokunen kerta hölkkä juoksematta, esimerkiksi kahtena viime vuotena, mutta suurin piirtein noin vuosi sitten päätimme taas tempaista ja järjestää tämän perinteisen tapahtuman. Oikeasti hölkän ajankohta on keväällä, huhtikuussa, jolloin tapahtuma toimii hyvänä mittarina talven treeneistä kohti kesän pääkisoja. Mutta tänä vuonna kävi toisin. Korona vyöryi maailmalta ja pakotti meidät maaliskuussa kaksi viikkoa ennen h-hetkeä perumaan ja siirtämään hölkän. Näin kävi kaikille kevään kisoille ja ärsytys, suuttumus, suru ja turhautuminen oli valtavaa. Epävarmuus kaikesta oli inhottavinta. Onneksi rajoituksia ja suosituksia pystyttiin joustamaan kesäksi ja kesäkuun alussa jaostomme kokousti ja päätimme uuden päivän, perjantai 7.8., iltahölkkä. Jos hölkkä olisi jouduttu ihan kokonaan perumaan tältä vuodelta, olisi se tuntunut henkilökohtaiselta epäonnistumiselta ja häviöltä, koska tämä oli mun ensimmäinen kilpailu, jossa toimin nimellisenä kilpailunjohtajana.

Kyrönjoki
Meillä oli jo keväällä kaikki järjestyksessä. Hommat oli jaettu jaoston jäsenten kesken ja Päivin kanssa kokoustimme ja viestittelimme tiheästi. Isot suuntaviivat vedettiin jaostossa ja pienemmät käytännön asiat keskustelin Päivin kanssa. Ilman Päiviä ja jaoston jäsenten panosta alkujärjestelyt eivät olisi onnistuneet. Jaostossa on myös niin paljon kokemusta kisojen järjestelyistä, että aina oli joku jolta kysyä. Kesällä homma piti niin sanotusti sytyttää uudelleen. Aikataulut piti miettiä, korona suositukset piti huomioida ja varautua jos tulee jotain uutta.
Opasteiden askartelua
Mun hommiin kuului viralliset paperit, eli turvallisuussuunnitelma ja ilmoitus poliisille. Olen kerran aikaisemmin tehnyt turvallisuussuunnitelman, mutta ilmoitus poliisille olikin uutta ja yllätyin miten tarkasti esimerkiksi "koronasuunnitelma" piti tehdä. Piti olla tarkat selonteot lähdöistä, reiteistä, miten turvaetäisyydet huomioidaan, miten ensiapu hoidetaan ja kuinka mahdolliset altistuneet jäljitetään, muutama mainitakseni. Onneksi olimme miettineet nämä kaikki valmiiksi jo kesäkuussa ja mä vain kirjasin ne tarkasti viranomaisille. Lupa heltisi.

Päivin kanssa mietittiin palkinnot ja saatiinkin aivan mahtavia sponsoreita tapahtumaamme. Palkinto- ja arvontapalkintopöydän tapahtumaan hoiti Päivi, kuten myös ilmoittautumiset ja monet sähköpostittelut. Mä olin kilpailuttanut muistomitalit, mikä oli monen kuukauden homma, mutta lopulta olimme erittäin tyytyväisiä. Talkoolaisia tapahtumaan saimme tarpeellisen määrän, onneksi sairastumisilta vältyttiin.
Puoliskan kääntöpaikka
Taustatöinä mä ja Päivi oltiin kesäkuussa mukana kun tehtiin reittien tarkistusmittaukset. Lopullisten laskelmien jälkeen vielä mittanauhalla mittasimme puolimaratonin ja 5 kilometrin käännöspaikat ja maalin paikan. Silmäilimme reittimerkkien ja opasteiden paikkoja ja lopulta niitä tuli tulostettua ja askarreltua kymmeniä. Silti tapahtuma päivänä tolpat paukuteltua reittien ojanpenkoille, mietin tuliko niitä vieläkään tarpeeksi. Mulle oli tärkeää, että kukaan ei eksyisi tai juoksisi vahingossa harhaan reitiltä. Tämän vuoksi opastajiakin oli kriittisissä paikoissa ohjaamassa.
Komian Kirkon Hölkän muistomitali ja taustalla kirkko.
Tiedän miten tärkeää joillekin on että reitti on oikeasti sen pituinen kuin ilmoitetaan. Tämän vuoksi mä juoksin kaikki reitit läpi ja kellollani tarkistin pituudet. Kaikki reitit olivat oikein. Tarkistusmittaus tehtiin mutkat suoriksi polkien, mutta tapahtumassa ohjeistus oli juosta liikennesääntöjen mukaan, joten reitit juoksin tien vasenta reunaa.
Kympin epävirallinen tarkistusmittaus :)

Itse tapahtumapäivänä oli todella kuuma ja aurinko porotti harvojen poutapilvien lomasta. Tulospalvelun porukka hääri omiaan ja mä ja Päivi pistettiin Kirmaushallin piha muuten kuntoon. Juomapisteen naiset ja opastajat reitille tipahtelivat paikalle sovitun mukaan. Homma toimi hienosti.

Lähdöt sujuivat ongelmitta, kaikki pysyivät reitillä, tulokset tipahtelivat minuutin viiveellä nettiin, ensiapu hoiti hommansa ja palkinnot löysivät omistajansa. Vaikka itse en juoksemaan päässyt, pääsivät mun lenkkarit kuitenkin juoksemaan kun lainasin niitä ja askeleita kertyi päivän aikana pitkästi yli 20 000. Juoda yritti pitkin päivää ja jotain suuhunkin heittää, mutta kyllä siitä muistutella sai.

Oli hienoa miten moni hölkkään tuli, vaikka elokuu olikin ruuhkautunut kisoista. Kuvaajamme taisi saada jokaisesta napattua jonkinlaisen kuvan muistoksi. Kiitos kaikille ja taputukset suorituksista haastavassa kelissä. Kyllähän tämä oli kaiken tämän arvoista.

Ensi vuonna on tarkoitus järjestää hölkkä oikealla paikallaan, mutta aika näyttää onko se oikeasti mahdollista. Toimivat jutut pidetään ja kehitettäviä ja parannettavia yritetään viedä eteenpäin. Siitä ei kai koskaan pääse eroon, että muutama yö ennen ja jälkeen tapahtuman menee järjestäjillä ihan pipariksi, kun ajatukset ja tekemättömät jutut pyörii mielessä. 
Juoksijat matkaan.
Hölkän jälkeisellä viikolla oma talkoilu jatkui, kun Sarin kanssa järjestettiin YKV:n iltarastit Troiharissa. Rastit oli viety ajoissa metsään, siima vedettiin edellisenä iltana ja Jussi ystävällisesti piirsi reitit ja me sitten ihmeen kaupalla onnistuttiin kuin onnistuttiinkin kartat tulostamaan. Toki A-radan suosio yllätti ja ne kartat loppuivat kesken, mutta siitäkin selvittiin suunnistajien joustavuudella. Iltarasti iltana meni taas pitkään ennen kuin olin kotona. Väsyneenä, mutta huojentuneena.
Iltarasteilla

Tällaisen pienen ja vielä pienemmän tapahtuman järjestäjänä on taas silmät auenneet paremmin arvostamaan sitä hommaa mitä tapahtuminen järjestäminen vaatii. Pienistä asioista syntyy se kokonaisuus ja niillä pienilläkin asioilla on merkitystä. Jo ennenkin olen tykännyt osallistua pienempiinkin tapahtumiin ihan jo sen vuoksi, että joku on nähnyt vaivaa sen hoitamiseen, mutta nyt taas arvostan sitä entisestään.

Pari päivää sitten tuli tieto, että seniorien pyöräsuunnistuksen MM-kisat on syyskuulta peruttu. Samalla myös nuorten EM-kisat samassa paikassa. Syy; korona ja matkustusrajoitteet. Tämä oli odotettavissa, mutta silti olin tosi pettynyt. Tämä olisi ollut sellainen kerran elämässä kokemus osallistua MM-kisoihin. Harmittaa niin omasta kuin järjestäjien puolesta, pystyn hiukkasen kuvittelemaan miltä heistä tuntuu. Järjestäjät Lahden seudulla kuitenkin pitävät jonkinlaiset kansalliset pysu-kisat suunniteltuna ajankohtana, koska radat on suunniteltu, kartat on painettu, kaikki oli valmiina. MM-tasoisille radoille siis kuitenkin pääsisi polkemaan. Mahdollisesti Marjan kanssa sinne lähdetään, sillä molemmilla on hoidettu töistä vapaat kyseessä olevaan kohtaan.

Terveys ja elämä edellä mennään. Harmitus haihtuu tai ainakin lievenee. Elämässä tapahtuu niin paljon muutakin ja se on vielä tärkeämpää.

~Eija~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti