Pakkas liukuja jäällä

Joulu oli mitä rauhoittavin ja leppoisin. Olin tietoisesti aikatauluttanut joulun pyhät lepäämiselle, perheen kanssa olemiselle ja tunnelmasta nauttimiselle. Juoksemassa kävin kun siihen oli aikaa. Pitkää ja lyhyttä lenkkiä.
Joulunaika oli muuten melkoisen musta, kelien puolesta, mikä harmittaa. Kerran kävin tykkilumiladun varrella aikomuksena avata hiihtokauteni, mutta se jäinen baana ei todellakaan houkutellut mua ja säälin suksiani sen verran että vaihdoin jalkaani lenkkarit. Karehtien katselen tuttujen kuvia facebookissa lapin laduilta ja mäistä. Itsellä ei valitettavasti ole mahdollisuutta latujen äärelle lähteä.

Mutta nyt onneksi tuli sentään pakkaset :D!

Sopivat 5-10 asteen pakkaset saavat luonnon näyttämään niin kauniilta sen pimeän ja kuraisen syksyn ja alkutalven jälkeen. Ihmettelen nyt ääneen niitä ihmisiä, jotka oikeasti haluavat talven olevan pakkaseton ja hyvin hyvin vähäluminen!! Mä haluan sopivaa pakkasta (en missään nimessä 20 asteen pakkasia..hyi kauhiaa!!) ja paljon paljon lunta! Niin paljon että pääsee hiihtelemään suoraan kotiovelta, rakentaa lasten kanssa kunnon lumilinna lumikasaan ja talviextreme-kuulailu saataisiin järjestettyä. Niin, nimittäin mulla ja Marjutilla on pöytälaatikossa suunnitteilla luminen kuulailu- tapahtuma pilke silmäkulmassa. Mutta eihän se ole mitään ilman lunta, joten odotellaan nyt vielä tovi. Olkaa kuitenkin kuulolla :)!



Aurinkokin on näyttäytynyt taivaanrannassa useampana päivänä. En ole vain ehtinyt sitä vangita kameraan, vaan nämäkin kuvat on otettu jo hämärtyvässä iltapäivässä.

Pakkasten etuna on kauniin maiseman lisäksi luistelujäät. Meidän lammelle oli myös vahvistunut loistava luistelujää ja lapset ovat paljon innokkaammin lähdössä ulos, kun on jotain kivaa puuhaa. Nytkin perheemme joukossa jäällä oli kaksi ihanaa lainalastakin.



Mun ikivanhat hokkarit, joiden pukeminen ja riisuminen on yksi urheilusuoritus! Tarvitsee hommata uudet!

Uskokaa vaan, mutta mäkin oon joskus harrastanut jääkiekkoa!
No joo, puoli vuotta kävin harjoituksissa... Luistimet jalassa en niin kovin pärjännyt, mutta muissa treeneissä ilman luistimia olin oikein hyvä. En osaa sirklata (tai mitä se nyt on...?) kuin toiseen suuntaan, kiekon kuljettaminen on melko vaikeaa, olen epävarma jarruttamaan...mutta osaan tehdä maallikko piruetin, luistella takaperin ja liukua vaakana, hih ;)
Ja hei! Kivaahan tämä on!  Meillä ainakin oli hirmu hauskaa :D

Luistelun lopuksi tunnelmoimaan grillikotaan ja nauttimaan lämpöisestä kaakaosta.
Lapset kovasti toivoi että tullaan huomenna uudestaan. Kyllä varmasti joku päivä jos pakkaset vain pysyy. Mäkin voisin harjoitella sitä kiekon hallintaa, puhtaampaa vaakaa ja hei, miksi ei vaikka suunnittelisi jumpan luistimet jalassa!! Innostaisikohan se useampia aikuisia luistelujäälle..?

Leppoisia ja sopivasti liikunnallisia välipäivä jokaiselle!

~Eija~

Itsenäisyyspäivän mäkitreenit

Järvet, luonto. eläimet ja metsät kuuluvat Suomeen ja suomalaisuuteen ja näistä ehdottomasti tärkein itselle on metsä. Olen aina tykännyt olla metsätöissä missä yhdistyy metsänhoito, talven polttopuiden hankinta, hyvä treeni ja ulkoilu. 

Suomen 98 vuotissyntymäpäivänä "treeni"ohjelmassa luki puun kaataminen. Se tontin isoin ja ehkä komein. Viime kesä osoitti sen, että tarvitsemme lisää valoa puutarhaamme ja ainut keino sitä saada on kaataa puita. Lumettoman talven hyötyjä, että homma käy ilman rämpimistä helpommaksi, mutta rinnetonttimme ei silti päästä helpolla.

Komea kuusi keskellä puutarhaa, ei mahdu edes kokonaan kuvaan.

Puu kaatuu!!

Tähän asti oma homma oli melko helppoa, mutta sitten alkoi oksien raahaaminen, noukkiminen ja nostelu kärryille. Lapset olivat innoissaan mukana. 

Vuosirenkaiden perusteella oli monta kymmentä vuotta vanha kuusi.

Ja sitten päästiin itse mäkitreeniin. Nousua alamäestä ylämäkeen arviolta vajaa viisi metriä ja matkaa vajaa 50 metriä. Joo, ei ole pitkä ja kova nousu, mutta laitappa siihen peräkärryt täyteen isoja kuusen oksia ja työnnäppä ylös, kolme kertaa! Huh kun sai puuskuttaa ylämäessä! Reisiä ja pakaroita hapotti.

Kärrättiin vielä oksat läheiselle joutomaalle kevään pääsisäiskokkoa varten. Takaisin tullessa lapset pääsi kärryjen kyyttiin kiitokseksi avusta.

Ei tarvitse tänään lähteä kuntosalille ja juoksulenkkiäkin jäi miettimään...jos nyt kuitenkin ihan lyhyen aerobisen treenin illemmalla linnanjuhlien katsomisen jälkeen.

On hienoa olla suomalainen ja asua itsenäisessä Suomessa. Kiitos siitä kuuluu Suomen sodissa taistelleille. Meillä onkin melko hyvin asiat kun vertaa sotaveteraanien ja lottien lapsuuteen ja nuoruuteen. Silloin oma hyvinvointi ja treenailut jäi kotimaan puolustamisen jalkoihin. Osaisimmepa olla kiitollisia ja onnellisia näistä mahdollisuuksista mitä meillä nyt on. Näin ei välttämättä olisi, jos silloin sodanaikaan olisi käynyt toisin.

Rauhallista ja juhalallista Itsenäisyyspäivää kaikille!

~Eija~

Pössöö Pässilänvuorella

Rohkeasti, ennakkoluulottomasti ja positiivisella jännityksellä lähdin Pässilänvuorta Jurvassa valloittamaan 33 muun samanlaisen enemmän tai vähemmän pössöön kanssa ;)

Tuttuja olikin mukavasti löytänyt samoille poluille!

Luvassa oli 17 kilometriä ennen kokemattomia polkuja, sillä tämä 

Pässilänvuori Trail Run 

 järjestettiin ensimmäisen kerran.

 "Reitti alkaa Pässilän hiihtomajalta ja alku on leveää hyväpohjaista metsäpolkua. Muutaman kilometrin jälkeen pitkospuut pakottavat kilpailijat jonoon. Niiden jälkeen reitti jatkuu leveää polkua ja poikkeaa pari kertaa pienelle polulle ennen ensimmäistä hiekkatieosuutta. Hiekkatieltä käännytään oikealle leveälle polulle, josta sitten käännytään pienelle polulle joka vie reitin korkeimpaan kohtaan Pässilänvuorelle. Sieltä lasketellaan takaisin isolle polulle josta siirrytään toiselle hiekkatieosuudelle. Hiekkatieltä käännytään oikealle Natura 2000 -alueelle, josta eteenpäin polku on kapea ja paikoin erittäin tekninen. Polku mutkittelee kallioiden ja suon välissä. Sieltä päästään loppuosaan, jossa noustaan kallion päälle ja sieltä aukon kautta Pikkukalliolle, jossa jyrkkä alamäki. Tämän jälkeen on vielä n. kilometri ennen maalia jossa seurataan vanhaa pururataa maaliin Pässilän majalle.

Reitin pituus 17 kilometriä ja noususumma 250 metriä." 

Reitin kuvaus lainattu http://www.suuntajurva.net/7329

Lyhyempänä vaihoehtona oli myös 6km. 

Pässilänvuoren viimeiset kymmenet metrit koikkelehdittin tällaisella polulla...

Keli oli hyvä Pyhäinpäivän keli -> harmaata, lämmintä +8 astetta ja viilentävä tuuli. Aprikoin kovastikin mitä päälleni laittaisin juoksun ajaksi ja päädyin ohueen pitkähihaiseen paitaan ohuen juoksutakin alle ja jalkaan ohuet pitkät kalsarit ja juoksuhousut. Jalkaan tietysti upouudet Salomonit, joista kerroin viimeksi  http://metwotraining.blogspot.fi/2015/10/minustako-polkujuoksija.html

Käsissä vielä hanskat, jotka ovat alunperin hiihtohansakat, mutta jo niin kuluneet että sopii oikein hyvin tällaisiin syksyisiin pyrähdyksiin. Pisteenä iin päälle ExtremeRun-tuubihuivi korville.

Vaatetus osoittautui sopivaksi noin puoleen väliin asti kunnes hanskat oli pakko riisua pois. Oli siis lämmin!

Kaunis puro ja ei kun hyppy yli vaan.

 Etukäteen järjestäjät varoittelivat liukkaista kivistä, kallioista ja pitkospuista ja kyllähän ne liukkaita olivatkin. Erityisesti mäkiä alaspäin tullessa sai olla tarkkana ja pitkospuilla etenin kouluratsastus tyylillä tikuttaen eikä näin ollen maakosketuksia tullut. 

Märkyydestä ja jalkojen kastumisestakin varoiteltiin, mutta eihei, tämän pössöön jalat eivät kastuneetkaan, kun oli jalassa kosteutta hylkivät menopelit ja loikkivat askeleet yli suon silmäkkeiden ;)

Salomonien ensimmäinen kunnon kisakoetus oli kokonaisuudessaan menestys. 

Toki yli puolen välin jalkojen pohjat puutuivat, eritoten päkiöiden kohdalta, kuten testilenkillänikin. Pian puolen välin jälkeen puutuminen antoi periksi, mutta loppu matkan oikean jalan isovarvas oli turta. Mitään hiertymää siihen ei tullut,mutta taisi oudoksuksesta vain moittia. Nyt kun juoksusta on yli puolitoista vuorokautta kulunut,jalan pohjat ovat edelleen hyvin käsitellyn tuntuiset. Todennköisesti kekien rouheat pohjat ja pitkä epätasainen iskutus teki tämän. Enemmän vain lenkkiä poluille, niin eiköhän kroppa totu.

 Niin ja ne fiilikset muuten juoksusta...?!
No oli kivaa, vaikka lopussa väsähdin ja viimeiset kaksi kilometriä toivoin vain maalin jo näkyvän.

Ehdottomasti ensi vuonna uudestaan (aikaa pitää parantaa!) ja sitä ennen voisi käydä lähistöllä muissakin vastaavissa polkujuoksukisoissa! Kärpänen puraisi (olisiko muuta voinut odottaakaan!?!) :D

 

~Eija~

 

Minustako polkujuoksija?

Eilen mieheni arvasi heti että uudet menopelit on taas hommattu, kun hänen tullessa töistä hihkuin, että et arvaa mitä löysin :D Mä en edes niin kovin usein päivitä lenkkareitani, mutta näistä olin ehkä jonkin aikaa jo haaveillut ja jossitellut.

Niin, elämäni ensimmäiset maastojuoksukengät :D

Salomonin Speedcross 3 GTX

Suunnistaessa rymyän metsissä mättäillä ja kaikki juoksemani maratonit ovat olleet sileitä asfalttikisoja, mutta tämä välimaasto päästä poluille on kutkuttanut ja kaivertanut mieltä. Muutenkin polkujuoksusta ja -kisoista on niin paljon puhuttu ja kirjoitettu, että haluan päästä mukaan tähän juttuun. Näin syksyn liukkailla normi lenkkarit ovat ehkä liian liukkaat maastossa ja omat suunnistuskenkäni kovat ja kylmät. Ja ainahan sitä yhdet uudet hyödykkeet eteiseen mahtuu ;)

 Jonkin verran taustatutkimusta tein eri blogien, keskustelupalstojen ja kauppojen sivuilla. Finaaliin selvisi nämä Salomonit, La Sportiva Bushidot ja Inov-8. Salomoniin päädyin, koska niitä pääsi helposti "lähi" urheiluliikkeessä kokeilemaan. Ja nehän tuntui heti mukavilta ja jämäköiltä jalkaa. Toki kun oli jo tovin kävellyt muilla asioilla tennareilla kaupungilla, niin mikä tahansa uusi kenkä varmasti olisi tuntunut hyvältä..

"Salomon speedcross 3 GTX on tarkoitettu etenkin metsään, poluille, pururadalle, talvijuoksuun ja aina silloin kun kengältä vaaditaan pitoa." Näin luvattiin. Myyjä painotti, että asfaltilla ei sitten suositella pitkiä matkoja juoksemaan, sillä se kuluttaa pohjaa huippu vauhtia. Joo, on huomattu ihan peruslenkkareistakin! Toki suurimman osan lenkeistäni juoksen hiekkateille ja näin syksyisin ne tiet ovat vielä paikka paikoin todella pehmeitäkin...

Ja onhan ne tyylikkäät :) Ainakin vielä kun ovat ihan korkkaamattomat.

 Eipä tarvitse perinteisesti sitoa kengännauhoja, vaan pikalukituksella saa napakasti jalkaan ja tarvittaessa ehtii lenkillä kiristellä tai löysäillä. Nauhat sai kätevästi kengän kielen taskuun piiloon, ettei häiritse tai tartu sattumiin matkalla.

 Lenkkareissa on vedenpitävä ja hengittävä Gore-Tex Extended Comfort Footwear -kalvo ja tätä piti sitten heti aamun valjetessa lähteä testaamaan.

 Keli oli mitä lokakuisin, mutta ei sentään satanut. Pururataa pitkin ensin sopivasti lämmitellen ja kun sopiva houkutteleva polku osui kohdalle, kurvasin sinne. Huomasi heti, että nyt pitääkin sitten perus junnauslenkistä poiketen pitääkin ajatukset ja refleksit koossa, ettei kohta olla nenällään. Jalkaa nostattavia juurakoita, epätaisaista kalliota ja liukkauta neulasia. Aikasta kivaa.

 Olen tottunut suunnistusnastareiden hyvään pitoon, joten ensimmäisellä kallio-osuudella oli käydä huonosti. Pito ei siis todellakaan ole kovin pitävä, tyhmä mitä menin kuvittelemaankin! Paljaan kallion sijaan piti jalan sijaa hakea varvikon puolelta. Alamäissä ottaa vielä tarkemmin.

Kalliomaalauksia keskellä metsää ;)

Oudoksuksesta jalanpohjat alkoivat puutua, erityisesti päkiöiden kohdalta. Pohkeissa oli kireyttä ja taisin hetkellisesti eksyäkin polkujen viidakkoon. Selvittyäni takaisin pururadalle sai taas ajatukset asemoitua rennoksi ja vauhtia nostettua. Metsässä lenkkeily on kyllä niin rentouttavaa ja silti aisteille haastavaa. Voittaa maantienvarressa hölköttelyn mennen tullen.

 Purtsi-metsälenkki lämmittelyn jälkeen mäkitreeniä, jeah :D 

Kaksi kertaa jaksoin rinteen nousta ylös ja todeta kenkien pidon kuraisessa mäessä aivan loistavaksi. Pohja taipuu mäkinousussa eikä ole liian jäykkä. Ja ohhoh, jalkapohjien puutumisen tunne oli kadonnut jossain kohdassa lenkkiä!

Puuh, nippa nappa hengissä mäen päällä!

Tyytyväinen olen ostokseeni ja lenkkiini. Ja että tämän välimaastonkin lajin saan omakseni, on viikonloppuna lauantaina sitten elämäni ensimmäinen polkujuoksukisa Jurvassa, Pässilänvuori Trail Runilla. Reissun otan seikkailumielellä, uuden kokemisena ja hyvänä treeninä, joten en voi epäonnistua :)

~Eija~

Etelän leirillä :D

"Malta on tasavalta Välimerellä, 93 kilometriä Sisiliasta ja 288 kilometriä Tunisiasta. Se koostuu kolmesta asutusta pääsaaresta; Malta, Gozo ja Comino ja on vain 316 neliökilometrin kokoinen. Kielet ovat malta ja englanti, mutta italiaakin ymmärretään.
Maaperä on kovaa kalkkikiveä, mutta sielä missä on multamaata, on se kuitenkin suhteellisen hedelmällistä. Maltalla on kaksi vuodenaikaa; leuto talvi ja kuiva kesä." Wikipedia

Meidän ja ystäväperheen tämän vuoden syysloma reissun kohde oli tämä pikkuruinen maa. Toivoimme löytävämme suloista lämpöä, meren hyväilyä ja rentoutumista kotipuolen arkikiireiden keskeltä. Kaikkea tätä ja paljon muutakin reissu antoi. Ikimuistoinen siitä tuli monessa mielessä :)

Golden Bay:ssa. Paljon porukkaa rannalla, mutta ihan parhaat aallot :)

Jos meidän lapsilta kysytään, oli välimeren aallot ne parhaimmat. Epäilin etukäteen kuinka meidän vesipedot suhtautuu suolaiseen veteen, mutta mitä vielä. Siellä sukelleltiin ja hypittiin aalloissa kuin ei mitään. Välillä käytiin pyyhkimässä kasvoilta suolan makua pois ja ei kun takaisin.

Golden Baylla, lounais rannalla on upeita harjanteita. Pudotusta oli useita kymmeniä metrejä. Huikean kaunista.

Vaikka sitä lomalla on ja on helppoa ottaa muutaman päivän vaan rentoutuen, nauttien maisemista ja hyvästä ruuasta, ei se liikkumisen tarve ole minnekään lomalle jäänyt. Lomalla sitä ottaa vähän vaan kevyemmin ja sopivasti vastusta hakien, ja tällä reissulla erityisesti lasten ehdoilla.

 Comino-saari päivänä löysimme aivan ihanan rauhallisen rannan, Santa Marija Bayn. Sinne tallustimme sinisen laguunin hälinästä pitkin pölisevää, suomalaisen mittapuulla metsätietä pitkin noin puolitoista kilometriä ja kyllä kannatti. Vesi oli valtavan kirkasta ja hiekka ihanan pehmeää. Aaltoja ei ollut, mutta sitäkin paremmin onnistui sitten snorklaaminen. Meduusojakin nähtiin.

Matalassa rannassa otin muutaman vedon "vesijuoksua" ja sopivasti sai reisiin tuttua mukavaa vääntöä.

Comino-päivä olikin reissumme ehkä kuumin päivä, eikä tuullut mainittavasti. Tosi hyvin lapsetkin jaksoivat kiertää 2½km x 1½km kokoisen kalliosaaren. Länsirannalla oli aivan huikaisevat pudotukset mereen ja tuo vesi oli jotain sanoinkuvailematonta. Todella kaunis paikka!

Sininen laguuni Cominolla.

Niin lomalla rakkaiden kanssa <3

Viikon aikana kuljimme paikallisbusseilla, joita saikin sitten välillä odottaa kirjaimellisesti tunti tolkulla! Lapsetkin saivat hetkeksi tarpeekseen busseilusta, vaikka yllättävän hyvin heidän kärsivällisyys riitti...meidän vanhempien ei niinkään. Ja meno erittäin huono kuntoisilla ja ahtailla teillä oli toisaalta mielenkiintoinen kokemus sinänsä, mutta auttoi kyllä arvostamaan omaa kuraista kotitietäni, miten turvallinen se onkaan lapsille ja muille tielläliikkujille!

Mdina, keskiaikainen kaupunki muurien sisällä.

Kävelimme päivittäin paljon tai vielä enemmän. Koko porukalla kävimme mm. Maltan entisessä pääkaupungissa Mdinassa ja Rabatissa. Pienemmällä porukalla teimme päiväreissun Maltan pääkaupunkiin Vallettaan. Kalkkikivisiä hylättyjä, asuttavia ja rakenteilla olevia asuinrakennuksia oli joka puolella Maltaa.

Pyhän Johanneksen katedraali oli valtavan upea,

Hotellimme oli Melliehan kaupungissa, yli 100 metriä meren pinnan yläpuolella. Hotellilta olikin oiva reitti lähteä juoksentelemaan jarrutellen alaspäin kohti merenrantaa, kiertää ranta ja kivuta sitten takaisin. Harvemmin, tuskin koskaan kotipuolessa pääsen kuuntelemaan meren kohinaa lenkillä. Ja voi miten ihanan lämmin oli, mutta ei sellainen tukahduttava kuitenkaan.

Parina iltana, lasten mentyä nukkumaan, vedin mä mukaan otetut lenkkarit jalkaan ja lähdin lenkille.

Noustuani rannalta hotellille kipitin vielä hotellin portaat ylös ja alas muutaman kerran. Ah, että teki hyvää. Matkaseurueeni hurrasi parvekkeelta ~ihanan kannustavaa :D

Porrastreeniä ;)

Hotellin parvekkeella lenkin jälkeen vilvoittelemassa.

On hienoa päästä reissulle, mutta ei siitä mihinkään pääse, että paras hetki on se kun pääsee takaisin kotiin. Ei tuntunut edes kamalan kylmältä ja aurinkokin on paistanut useampana päivänä, se sama aurinko mikä lämmitti Maltallakin. Lasten oli vaikea ymmärtää tätä. 

Rauhallinen lenkki omilla kulmilla, puitujen ja kynnettyjen peltojen keskellä, kirpeä tuuli kasvoja vasten ja hiljaisuus. Tästä mä nautin ja tää on ihan paras paikka!

Marjutin kanssa vedettiin yhteistreeni kuntopalloilla ja samalla saatiin turista kuulumisia pitkästä aikaa. Ihan parasta tämäkin. Kaikista maailman kolkista en missään muualla olisi näin onnellinen.

 Mutta lomat on nyt mun osalta nautittu ja arkea on jo puskettu viikko. Latautuneella akulla jaksaa taas opiskella, olla töissä, tsempata toisia ja treenailla samalla itsekin.
Näkymisiin ja muistetaan pukea ne heijastinliivit päälle kun lähdetään lenkille!

~Eija~

Fiiliksissä syksyllä

 Tänä syksynä on saatu ihastella kuun pimennystä, kuulaan kauniista aamuista ja illoista sekä viimeisimpinä revontulista taivaalla. Ei niinkään autolla suhatessa paikasta toiseen ehdi huomata ja ihastella näitä luonnon taideteoksia,mutta lenkillä koet sen kaikilla aisteilla. Vielä ei ole liian liukasta, vielä ei ole liian pimeää eikä vielä tarvitse tehdä joulusiivoja, vaan on aikaa vetää lenkkarit jalkaan ja fiilistellä rauhassa lenkillä.

Porkkanasta saat A-vitamiinia (näkövitamiini), kaliumia ja seleeniä. 100g porkkanoita on noin 33kcal.

 Syksyyn kuuluu myös sadonkorjuu. Meidän kasvimaalta nousi ylös tänä vuonna porkkanoita, perunoita, sipuleita, punajuuria, herneitä ja aikaisemmin kesällä jo mansikoita. Lisäksi saatiin muutamat omenat ja punaisiaviinimarjoja. Jostain syystä mustaviinimarjat jättivät tämän vuoden väliin, mutta onneksi edellis vuodelta on vielä runsaasti mehua pakastimessa.

Mustikka ja puolukka sadot olivat huippuja, joten herkkuja riittää pitkästi koko talveksi.

Vaikea valita mikä on puutarhassa mun lemppari hyötyliikuntaa, mutta nurmikonleikkuun ja kukkapenkkien kuopsutuksen ohella haravointi kiilaa kärkisijoille. Tässä työn jäljen näkee välittömästi ja kun meillä noita lehtipuita on riittämiin, puuhaa riittää hyvin. 

Syksy ~ miten mainio vuodenaika treenailuun, rentoutumiseen ja hyötyliikuntaan!

Kirjastosta iltalukemista... ;)

Tällä viikolla olin taas Kuortaneella liikunnan ammattitutkinnon lähijaksoilla. Huippu opiskelukavereita, opettajia ja ympäristö. Taas sai paljon vinkkejä itselle ja asiakkaille, eikä malttaisi odottaa päästä niitä käytännössä toteuttamaan. Nyt kuitenkin seuraavaksi viikoksi tämä liikkuja ja liikuttaja lataa lämpöä, valoa ja läheisyyttä perheen kanssa lomalla Maltalla :) 

Raporttia lähijaksolta ja reissulta tulee sitten myöhemmin.

Reipasta syyslomaviikkoa kaikille :D!

~Eija~