Ajatuksia ennen Vaaroja

Viimeisen viikon päivien laskenta kohti Kolin Vaaroja on jo käynnissä. Tuntuu, että tämän vuoden mun odotetuin retki Vaarojen Maratonin 43 kilometrille tulee kuitenkin liian nopeasti - loppujen lopuksi. Ehkä se on jännitystä, mutta paras vire tuntuu olevan hakusessa ja epäilen omia mahdollisuuksiani. Elo-syyskuun vaihteen flunssa hidasti vauhtia ja treeneissä tuli notkahdus. Heinäkuun alkupuolelta tähän päivään mennessä yhtä viikkoa lukuunottamatta joka viikko on ollut yhdet tai kahdet kisat, suunnistaen tai juosten. Varsinaiset treenit ovat tämänkin takia jääneet vähälle. Järkevää tai ei, mutta startteja on ollut useita. Sen verran kisailu kuitenkin on koulinut, että huomaan jännittämiseni järkevöityneen - ennen lähtöä pystyn syömään normi aamupalan, vessassa ei tarvitse hypätä ja on ihanaa olla ihan tyyni. Kuitenkin uskon tulevana viikonloppuna ennen starttia hyppiväni seinille, jos vaan lähtöviivalle pääsen...

Sillä nyt on toista päivää kurkku kipeä. Tänään taivuin ottamaan jo yhden särkylääkkeenkin päänsärkyyn. Oon napsinut valkosipulitabletteja joka välissä, c-vitamiinia ja hunajaa purkista sekä varjellut itseäni saamasta kylmää (se on hankalaa, kun palelen niin helposti..). Justhan mä kuukausi sitten olin flunssassa, joten nyt on ihan väärä aika! Mä siis taistelen vastaan!

Aamuaurinko kotinurkilla.

Kesällä tuli useammin käytyä poluilla juoksemassa, mutta syyskuussa en käynyt kertaakaan. Toki kartan ja kompassin kanssa useastikin oon metsässä mennyt, mutta varsinaiset polkutreenit siis jäivät syyskiireiden jalkoihin. En toki tästä ole huolissani, enemmänkin väliin jääneistä mäkinousuista ja -laskuista. Ylläksellä sain jo esimakua mitä se nouseminen ja laskeutuminen voivat olla ja juuri tähän oli tarkoitus täsmäiskeä, mutta mutta... Tasaisia ja rauhallisia kotinurkkien lenkkejä oon tehnyt ja mielikuvaharjoittelulla valmistautunut tulevaan.

Karua profiilikäyrää.

Reitin profiilikuva antaa jonkinlaisen kuvan mitä tuleman pitää. Ryläyksen noususta olen kuullut jos jonkinmoisia stooreja ja itsellä erityisesti pisti silmään tuo viimeinen nousu maaliin. Huh huh! Taktiikkana on kävellä mäet omaan tahtiin ylös, mäen päällä silmäillä maisemia ja alas tulla tarkasti askel kerrallaan turhia jarruttelematta. Pitää syödä heti alusta asti, 20 minuutin välein jotain purtavaa suuhun ja vesi-suolahörppyjä tiheämminkin. Tavoite on saada juotua edes se 1,5 litraa. Omaa aikaa on voinut arvailla laskemalla sileän maraton ajan puoltoista kertaisesti. No tänä vuonna en ole maratonia juossut, joten arvailuilla vain mennään. 

Lähdemme Kolille neljän hengen aikuisten porukalla. Ystäväni Niina olisi saanut osallistumisen 14 kilometrin matkalle, mutta valitettavasti joutuu jättämään juoksemisen väliin. Ihanaa kuitenkin, että lähtee mun huoltajaksi, miehet kun meinaavat kalastaa aamusta iltaan. Mukava reissu tulossa, meni juoksu kuinka tahansa (tai no ehkä sen verran väliä, että omin jaloin maaliin haluan päästä!) :)

Nyt alkoi jo jännittää...ei ole siis kissa karvoistaan päässyt... ;)

~Eija~

Tärinää ennen lähtöä

Numerolappo on haettu ja kisakeskukseen tutustuttu. Lähtö on hotelli Saagan pihasta ja maali on muutaman tunnin juoksun jälkeen samassa paikassa. Maisemat ovat kauniit ja toivottavasti pian alkava sade ei estä koko näkyvyyttä. Tuulee, varsinkin huipulla, mutta metsän siimeksessä tuskin edes huomaa. Palan matkaa lasten kanssa Ylläksen rinnettä kiivettiin ylös ja alku pitääkin ottaa ihan rauhallisesti ettei mäen päällä jalat ole jo ihan hapoilla. Mielenkiintoista nähdä kuinka rivakasti nopeat tuon alun ottavat.

Näillä mennään ->

Varusteet on nyt pakattu. Pakollisia varusteita pikamatkalle oli juotavaa (vähintään 1,5 litraa), idealiside vesitiiviisti pakattuna kuten kännykkäkin, avaruuslakana, pilli, muki ja energiaa (vähintään 250kcal). Sen lisäksi mulla on kuoritakki, joka ennustetussa sateessa tulee tarpeeseen. Jalkaan lähtee Inovin kengät, vaikka en niiden kärjestä niin tykkää, mutta eivät ole jalkoihin rakkoja tehneet.

Tavarat kannetaan repussa tai liivissä ja mäkin olin löytänyt itselleni sopivimman, mutta mulla ei sitä nyt kuitenkaan ole 😒 Kävi meinaan niin, että mun tilaamani juoksuliivi ei ehtinyt tulla! Liikkeessä jonne sen tilasin, pääsi multa rumasana kun keskiviikkona vielä kävin kyselemässä. Haluamastani mallista oli myös omaani isompi koko myyty loppuun. Vaihtoehdot kävi vähiin, kunnes Sari järjesteli ja sain hänen repun lainaan (KIITOS ❤). Matkaan lähden siis ihan testaamattomalla repulla ja toivon ettei ongelmia tule. Pääasia että selässä on asialtaanen reppu juomille ja muille varusteille.

Nyt syödään, hiukan vielä huilaillaan ja sitten nenästä kiinni ja sateeseen, mikä muuten juuri alkoi...

Luontokeskus Kellokkaan kulmalla tullaan myös käymään. 

~Eija~

Päivä ennen Ylläksen pikamatkaa

Äkäslompoloon on hirmu pitkä matka! Tänään me ajettiin se reilussa 10 tunnissa yhdellä pitemmällä ja parilla lyhyemmällä pysähdyksellä. Istumalihakset ja hermot olivat kovilla, kun vastaus kysymykseen "koska ollaan perillä" turhautti itseäkin. Suoraan yövuorosta matkaan lähtö aiheutti myös inhottavan päänsäryn, joka yleensä lähtee pois nukkumalla ja ulkoilemalla, mutta nyt kumpaakaan ei heti pystynyt toteuttamaan tarpeeksi laadullisesti, joten oli vain yritettävä selvitä ja päästä mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Sopivaa evästä ja tekemistä ja kilometrit taittuivat välillä oikein huomaamatta taas madellakseen seuraavan 100 kilometriä.

ABC:n taattua apua nälkään. 

Matkalla pelattiin ja leikittiin.

Maisemien muuttuessa Pohjanmaata jylhemmiksi ja porojen jolkotellessa tienpenkoilla, sai hetkellisesti lastenkin nenät nostettua älylaitteista todellisuuteen. Ja kyllähän eteen avautuvat maisemat olivat kaiken sen istumisen arvoisia!

Me oltiin lähdetty pikavisiitille pohjoiseen NUTS Ylläs-Pallas -polkujuoksutapahtuman vuoksi. Viime vuonna juoksin elokuussa Seinäjoella 21km ja seuraavaksi 30km tuntui sopivalta Ylläksellä. Tästä on hyvä lisätä taas 10km lisää ja juosta tulevana lokakuuna 43 km Vaarojen maratonilla Kolilla. Ja kyllä, haaveena on joskus saada ultrajuoksijan titteli ja mä ymmärrän sen yli 50km juoksulla ansaitsevani. Virallinen ultramatka on yli maratonin matka, mutta Vaaroilla tämän ylitys 800 metrin verran ei mielestäni aivan riitä 😆

Mutta ettei mennä asioiden edelle, on mulla huomenna siis edessä 30 kilometrin matka ja olen todella innoissani edessä olevasta kokemuksesta. Matkaan lähden hyvällä fiiliksellä ja tarkoitus on nauttia.

Kesänkijärvi.

Tänään Äkäslompoloon perille päästyämme ja vuokraamamme asunnon vallattuamme, oli paikallaan lähteä koko porukalla jaloittelemaan ja tutustumaan Äkäslompolon ympäristöön. Vaikka keli oli melko sumuinen ja hiukan tihkutti vettä, ei sen annettu häiritä. Miestäni kiinnostaa Kesänkijärven kalat ja päätimme retkeillä sen ympäristöön. Lopulta kiersimme koko järven, 6 kilometriä ja odotetusti päänsärky jäi sinne.

Salomonin kuoritakki tuli retkellämme testattua 👍

Leveää sorapolkua, pitkospuita ja ennen näkemätöntä rautaritilä siltaa kuljimme ihaillen samalla kirkkaana solisevaa vettä puroissa, vieressä kohoavia vaaroja ja ääniämme säikähtäneitä poroja. Polulta löytyi myös punaisia pieniä lippuja; huomisen kisan reittimerkkejä!

Reittimerkkejä bongattu! 

Huomiselle on luvattu 15 astetta lämmintä ja klo.15 alkanee vesisade. Neljältä iltapäivällä starttaavat me pikamatkalaiset ja meidän jälkeen pitkän matkalaiset 134 kilometrin matkalle. Lauantaina on vuorossa vielä 55 kilometrin kisaajat. Kiva päästä matkalle, vaikka en aivan täysin tiedä mitä odottaa. Tarkoitus on lähteä rauhallisesti, tarkkaillen ja kuulostellen. Liukasta tulee olemaan, joten varovainen saa olla.

Näissä tunnelmissa nyt nukkumaan. Pitäkää peukkuja👍

~Eija~

Latautumista seikkailuun

Ollaan heinäkuussa vaikka sitä ei aivan joka päivä uskoisikaan. Kuitenkin töissä sen huomaa, heti pyöräänsä parkkeeratessa, sillä melko tyhjää on. Useilla osastoilla on supistettua toimintaa ja sulkuja, mutta eipä meillä, vaan päinvastoin. Useina viikonloppuina on meidän henkilökunta määrää lisätty ja ruuhkautuvat hetket hoidetaan kiireellisyys järjestyksen mukaan parhaalla mahdollisella sykkeellä. Omaan kesälomaan on vielä reilu kaksi viikkoa ja ääripäät niin vaivoissa ja käytöksissä alkaa nyt pikku hiljaa väsyttämään. Mulle paras keino "virittäytyä" työminään ja siitä irrottautuminen ennen kotiin pääsyä, on kulkea matkat polkien tai juosten. Autolla 13 kilometrin matka taittuu aivan liian nopeaa ja liikkuessa pysyy yövuoronkin jälkeen virkeänä, puhumattakaan kuinka ihana on sitten päästä nukkumaan.

Saa vapaasti valita mihin pyöränsä parkkeeraa.

Vaikka mun tämän vuoden kesäloma onkin melko myöhään, elän kuitenkin jokaisesta päivästä nauttien. Kaikki sopivat hetket täytetään mukavalla tekemisellä, on se sitten puutarhassa häärimistä tai lasten kanssa metsässä seikkailua, itsensä ylittämistä erilaisissa kisoissa tai fiilistelyä ystävän kanssa laiturilla. Ehkä hiukan turhankin tiukka heinäkuu on kalenterissa, joten katsotaan mihin kaikkeen lopulta repeää :)

Metsän kauneutta lasten kanssa kehystäen.

Ensi viikolla on Pallas-YlläsNuts polkujuoksukisa ja mulla on edessä 30km. Odotan reissulta hienoa kokemusta ensikertalaisen silmin. Odotan kauniita maisemia, haastavia polkuja ja hyviä tyyppejä sekä valitettavasti melko pitkää ajomatkaa. No reissu otetaan samalla pienenä perheen yhteisenä seikkailuna. Varustevalintoja mietin vielä, mutta viimein sain korkattua mun viime vuoden elokuussa voittamani Inovit. Ei aivan rakkautta ensi silmäyksellä ollut, mutta katsotaan nyt. Kuoritakki on tilattu, samoin juoksuliivi jonka toivoisin pian tulevan, sillä haluaisin testata sitä jo tulevana viikonloppuna..

Inovien sisäänajo.

Sillä nythän on taas se aika vuodesta, että Multisport -seikkailukilpailu kolkuttelee ovella :D! Kisa järjestetään Ylistarossa tulavana lauantaina ja Suomen 100 vuotis juhlavuoden kunniaksi trio-sarjassa kokonais kilometrit ovat mahtavat 100! Tämä on mun kolmas kerta tässä kisassa ja jälleen kerran mulla on uusi joukkue kokoonpano, sillä Elisa ja Janne lähtevät mun kanssa seikkailemaan.
Edellis vuosien kisafiilikset löytyvät täältä -> vuosi 2015 ja vuosi 2016.

Rullaluistimia on tullut luvattoman vähän ulkoilutettua...

Varusteet oon tarkistanut ja enää eväät pitää tänään perjantaina hommata. Jos juoksuliivi ei ehdi tänään tulla, on mietittävä muu ratkaisu juoman ja energian kantamiseen. Lämmintä on luvattu 20 astetta, mikä sopii mulle oikein hyvin. Hmmm, tankannutkin oon syömällä kunnon aterioita ja sen päälle ei välttämättä niin laadukasta energiaa, mutta toisaalta varastojen pitää olla lauantaina täynnä ettei reissu ainakaan sen vuoksi jäisi kesken. 

Odottavin mielin...ja kyllä taas myös jännittääkin :)

~Eija~

Kohta Joensuussa

No nyt se on jo lähempänä kuin nurkan takana, nimittäin Venlojen 40. ja Jukolan 69. viestit. Tänä vuonna tapahtuma järjestetään Joensuussa, tarkemmin Enossa. Kisamaastona on yhtenäinen laaja Harpatinvaara, joka kohoaa 110 metriä Pielisjoen pinnasta. Luvassa on järjestäjien kertoman mukaan suunnistuksellisesti ja fyysisesti haasteellinen maasto. On kallioista, kuusi- ja mäntymetsää sekä kivikkoja, selvästi vauhdikkaampia ja hitaampia pätkiä. Näillä taustatiedoilla lähdetään kokeilemaan kuinka hyvä se oma kestävyyskunto on ja pysyykö pää, eli suunnistus mukana. 

Mulla on luvassa useampi startti, naisena kun mulla on mahdollisuus osallistua molempiin viesteihin ja sitten on vielä seura- ja harrastejoukkueet. H-hetkeen asti joukkueiden kokoonkursijana saa jännittää pysyvätkö kaikki terveenä ja ettei mitään loukkaantumisia satu. Särkymävaraa ei oikein ole, kun varanaiset ja -miehet on jo käytössä. Valitettavasti osuuksiakin on jouduttu sumplimaan viime hetkiin asti, kun itsekin tykkään mieluiten tietää hyvissä ajoin mikä on mun paikkani. Mutta viestikisat ovat tällaisia ja onneksi monelta sitä heittäytymiskykyä löytyy :)

Iltavuorosta kotiin pitkin metsäteitä.

Pahemmin ei rauhoittumaan ole ehtinyt, vaan töissä on ollut melko kiireistä ja kotonakin vaikka mitä to do-listalla. Pakkaamiset jäävät ihan viime hetkille, joten toivottavasti ei jää mitään oleellista kotiin... Eilen iltavuoron jälkeen juoksin vielä rauhallisella vauhdilla kotiin. Ilta kymmeneltä aurinko paistoi vielä kauniisti ja tarkeni vähillä vaatteilla. Toivottavasti viikonlopun keli pysyy yhtä mukavana, vaikka hellettä en toivokaan. Joka tapauksessa illalla pitäisi päästä ajoissa nukkumaan, koska huomenna aamulla on aikainen ylös nousu ja bussikyyti Joensuuhun. Mukavaa kutkutusta jo jalkapohjissa ;)

Piiiitkä varjo ilta kymmeneltä.

Nyt kamat kasaan ja seikkailu voi 16 500:n muun suunnistajan kanssa alkaa :D
Palaan asiaan!

~Eija~

Kisakauden päätöstä hakemaan

Kesällä aikataulutin itselleni aktiivisen, vauhdikkaan ja uusia haasteita sisältävän syksyn. No sitä se on ollutkin ja kaiken päälle vielä mukava :D Tulevana viikonloppuna haen kisakauden kruunua ennen rauhoittumista peruskuntokaudelle. Lauantaina starttaan Kankaanpäässä täydelle maratonille ja haaveissa on oma ennätys. Tämä on eka kerta kun julkisesti ilmoitan hakevani kisasta ennätystä, mutta menkööt. Laskeskelin vauhtitavoitettani ja aika kovalta se tuntuu. Eniten mietityttää jos alussa vedän tavoiteaikaan ja sitten puolessa välissä katkean. Siinä tapauksessa loppu matka olisi yhtä tuskaa ja sitä en halua. Joten taidan kuitenkin lähteä reipasta itselle sopivan hyvää vauhtia ja tunnustella matkalla kuinka kulkee. Minuutinkin aika parannus kelpaa ja reilu kolme minuuttia olisi se timanttinen kruunu :)

Mun yksi silmäteräni ;)

Varovaiseksi mut tekee se, ettei syksyn omat treenit ole onnistuneet aivan suunnitellusti. Kisannut oon ja 4 tunnin rogaining -kisa pari viikkoa sitten oli aivan huippu hyvä pitkä treeni. Peruskuntoa löytyy, mutta löytyykö vaadittavaa vauhtikestävyyttä... Tällä viikolla en ole ehtinyt yhtään juoksemaan, mutta onneksi muuta liikkumista ja liikuttamista olen harrastanut.

Maanantaina päättyi syksyn EnergiA juoksutreenit oheistreeneillä. Pyöräiltiin sykettä nostaen ja pelattiin jalkapalloa metsässä :D Mahtava porukka! Juoksutreeneistä ja juoksun jatkumisesta postaus tulossa, joten pysy kuulolla ;)

EnergiA juoksijat metsäjalista :)

Tiistaina olin diabetes -luennolla. Valtavasti hyvää asiaa sopien meidän kaikkien elämään ja ruokailuun sekä spesiaalia tietoa itse sairauden hoidosta. Koko päivä luennoilla istuttiin ja kyllähän se normaalisti liikkuvassa työssä olevalle on haastavaa. Illalla sitten pääsin taas liikuttamaan mahtavaa porukkaa oman kylän sporttiporukassa. Illan teemana oli villasukkatreenit :D 

Diabetes -luennolla asiaa ruokavaliosta.

Läjä villasukkia jumpassa ;)

Vaikka juoksun herkistely on nyt jäänyt ihan kokonaan tekemättä kaiken muun menon ja kiireen vuoksi, tankannut kuitenkin oon ;) Se on yksi parhaista ja mieluisista puolista tässä kestävyysharrastamisessa. Meidän perheen yksi pikaruoka on pasta ja jauhelihakastike. Perus maraton tankkaus ruokaa siis ja onneksi uppoaa meidän lapsillekin hyvin. Karkilla tankkaaminen onnistuu multa myös hyvin ;) Sitä on tullut "hyvällä" syyllä napsittua koko viikko ja tänään erityisesti lasten alkavan syysloman kunniaksi. Myönnän, että hiukan turvottaa ja hampaissa vihloo...saa nähdä kuinka huomenna auttaa kirittämään reilun 42 kilometrin matkalla.

Perinteistä tankkaus ruokaa.

Mun heikkous - karkit!

Ystävä oli lähdössä kaveriksi Kankaanpäähän, mutta molempien harmiksi sairastui jo alkuviikosta. Sairaana ei todellakaan kannata lähteä kisoihin tai treeneihin. Levolla ja oireenmukaisella hoidolla sairaus talttuu nopeammin ja pääsee vikkelästi takaisin lenkille. Onneksi uusia kisoja tulee, vaikka ei se tässä hetkessä ystävää lohduta.
Mä oon tankannut vitamiineja koko syksyn ja toistaiseksi flunssalta ja muilta taudeilta oon välttynyt. Aina näistä ei tiedä.

Sain nyt kuitenkin matka seuraa huomiselle, ettei tarvitse yksin Kankaanpäähän ajella, kun kaksi kova kuntoista urheilijaa Seinäjoelta nappaa mut aamulla kyytiinsä. Niina lähtee huoltajaksi ja hänen siskonsa juoksemaan maratonia. Juttuseura ja juoksun jälkeen fiiliksistä höpäjäminen ovat ihan parasta :)

Nyt nopeasti nukkumaan!

~Eija~

Uuden edessä jälleen

Mä oon yllytyshullu, varsinkin jos mua haastetaan kokeilemaan jotain uutta tai ylittämään itseni. Mä haluan haastaa omaa kroppaani, kestävyyttä ja nopeutta. Ylös voin mennä ja kauas myös, mutta veden alle en koskaan. Enkä missään nimessä pistä suuhuni mitä sattuun! Joo, kaikella rajansa!

No onneksi nyt ei ole kyse mistään äärimmäisyyksistä, mutta uuden edessä olen jälleen, sillä huomenna lauantaina pääsen ensimmäisen kerran kokeilemaan rogainingia (kuinkahan tuo sana fiksusti pitäisi taivuttaa...?).

Rogaining on yksi suunnistuksen muoto, joka on peräisin Australiasta. Siinä kartalle on merkitty rasteja ja tarkoitus on suunnitella oma reitti niin, että kerää tietyssä ajassa mahdollisimman monta rastia. Nämä rastit on myös pisteytetty, joten joltain rastilta saa esimerkiksi 5 pistettä ja toiselta 10. Eniten pisteitä saanut ja määrätyssä ajassa maaliin tullut voittaa. Ajan ylityksestä tulee aikasakkoa. Yksi hienoin juttu tässä lajissa on se, että matkaa ei tarvitse taittaa yksin, vaan yleensä mennään 2-5 hengen porukassa ja jokaisen on käytävä yhdessä rasteilla (ei siis voi hajaantua metsässä). Toki on myös joitain kisoja, joissa voi yksin matkaa taivaltaa. Matkat ovat yleensä 2 tunnista yhteen vuorokauteen.

Kuva Luontoon.fi -sivuilta

Esimerkki rogaining kartasta ja ripotellut rastit

 Kuten monessa muussakin lajissa, tässäkin kuka tahansa voi sitä harrastaa. Voi mennä tosissaan kisavaihteella tai fiilistellä luonnossa hyvässä seurassa. Vaihtoehtona voi olla myös kulkeminen pyörällä. 

Me, mä ja mun isoveli kuljemme huomenna jalkaisin ja aikaa on 4 tuntia Peurunka Rogaining-kisassa. Isoveli on kokeillut rogainingia jo aikaisemminkin, joten mulla on aivan luottavainen olo. Mä olen innokas ja hätäinen, isoveli on tahdikas ja rauhallinen. Siis aivan mahtava ennakkoasetelma ;)

Meillä oli puhetta jo pari kesää sitten, että joskus mennään yhdessä, mutta vasta nyt saatiin aikataulut osumaan ja heinäkuun lopulla ilmoittautumiset tehtyä. Meillä on molemmille suunnistuskokemusta lapsuudesta asti eikä se kipinä ole sammunut minnekään. Kunto on melko samalla tasolla, joten tavoitteena on pysyä hyvässä liikkeessä koko 4 tuntia. Sellainen sopiva maraton aika. Menemme hyvillä fiiliksillä, rentoa ja mukavaa suoritusta tekemään :)

Toinen esimerkki kartta netistä.

Oon kovasti miettinyt käytännön juttuja. Miten siinä reitin suunnittelussa onnistuu? Kuinka vaikeaa ajan kuluminen on arvioida eri maastoissa? Miten yhdessä suunnistaminen oikeasti lähtee sujumaan? Pystynkö juoksemaan metsässä reppu selässä? Mitkä vaatteet on järkevä pistää päälle? Kuinka paljon varaan evästä ja mitä?

Pakkasin useampaa vaihtoehtoa vaatteita ja ruokaa. Kyytiin lähtee iso pala styroxia ja isoveli tuo nuppineulat ja lankaa. Kompassi ja emit ok. Jalkaan päädyin laittamaan suunnistuskengät, vaikka koskaan en ole niillä noin pitkää aikaa taivaltanut. Niin, siispä kunnon sukat jalkaan. Reppuun eväiden lisäksi kertakäyttösadetakki, kännykkä vesitiiviisti pakattuna ja hanskat.

Mä saavuin Peurungalle minilomalle lasteni ja vanhempieni kanssa jo tänään. Virittäydyn rogaining -fiilikseen kylpylän aalloissa. Yritän parhaani mukaan pysyä nahoissani ;)

~Eija~

Maisemareittiä metsässä

Ensi viikonloppuna Seinäjoella järjestetään Inov-8 Trail Running -polkujuoksutapahtuma ensimmäisen kerran. Reitti vaihtoehtoina ovat 10km ja 21km. Järjestäjät ovat luvanneet poluilla Seinäjoen ja Ilmajoen väliset parhaat nähtävyydet. Pääosin luvassa kapeita polkuja ja parit pätkät leveämpää elämysreitin uraa. Kesän sateet ovat täyttäneet lammet ja ojat eikä poluilta tule selviytymään ilman märkiä sukkia. Paikka paikoin pahimpiin kosteikkoihin  ovat järjestäjät laittaneet uusia pitkospuita.

Kallioilla todella liukasta. Kerran onnistuin kaatumaankin.

Mä olen menossa fiilistelemään 21 kilometrin verran :)
Mielenkiinnolla odotan kuinka paljon uusi tapahtuma on porukkaa saanut liikkeelle ja erityisesti kolmen iloisen juoksuryhmäläiseni ensimmäistä polkujuoksutapahtumaa jännitän positiivisella mielellä. Ovat treenanneet tätä tapahtumaa varten koko kesän ja jos vain kaikki osauu nappiin, jokainen tulee suoriutumaan hienosti!

Sammalmättäitä ja sieniä, joista jälkimmäisistä en ymmärrä mitään.

Mä tykkään juosta hiekkateillä, poluilla, pelloilla, metsässä ja pitkospuilla. Vauhti tippuu, mutta kroppa saa aivan toisenlaista ärsykettä ja lihakset tekevät töitä tehokkaammin. Metsä ympäristönä antaa positiivista virtaa ja jos hetkeksi pystyy katseen irrottamaan maasta, näkee ympärillä paljon enemmän kuin maantienvarren roskat ja ohikiitävät autot.

Metsässä on todella märkää!

Mä kävin alkuviikosta testaamassa miltä meno tuntuu. Reidet ovat melko hyvin palautuneet vajaan kahden viikon takaisesta maratonista. Alkumatkasta purtsi jalan alla oli ihan kuin millä tahansa lenkillä. Heti epätasaiselle polulle siirryttäessä oikean jalan ulkosyrjään sattui sähköiskumaisesti. Se sattui joka askeleella, kun jalan alla oli jotain epätasaista tai se meni vinoon. Tämä sama kipu oli tuntunut viime viikolla maratonin jälkeisellä tunnustelu lenkillä tasaisella hiekkatiellä. Kävellessä se ei ollut tuntunut yhtään. Nyt joutui tarkasti asettelemaan jalkaa juurakoissa ja liukkailla kallioilla. Hiki tuli pintaan ja ärtymys, koska ilmoittautumisen polkujuoksutapahtumaan olin jo laittanut... Päätin kuitenkin jatkaa lenkkiä ja tunnustella pystyykö juoksua yhtään rentouttamaan.

Välillä helppoa leveää paanaa!

Välillä oli purtsi osuutta ja silloin pystyi ottamaan rennompaa askelta, eikä kipua silloin tullut yhtään. Metsän puolella oli keskityttävä enemmän, mutta onnekseni kipu hiukan helpotti loppu lenkkiä kohti. Juoksenneltua tuli vajaa 8km. Pakostakin pistää miettimään, kuinka sillä jalalla viikonloppuna juostaan ilman ettei mitään lisävahinkoa tule... Todennäköisesti askelluksestani johtuen jalan ulkosyrjä on ottanut siipeensä reilun 42 kilometrin asfalttijuoksusta. Järkevintä olisi antaa lepoa ja sopivaa liikkuvuutta, mutta mutta... Katsotaan nyt miten käy.

Muuten viikolla olen liikuttanut kahvakuulaa, pyöräillyt ja tyttären kanssa nautittu kauniista elokuun päivästä pienellä kävelylenkillä. Hyötyliikuntakertoja unohtamatta!

Polkujuoksutapahtumaan pystyy ilmoittautumaan vielä paikanpäälläkin, joten jos mielenkiintosi heräsi, lähde rohkasti vain mukaan! Täältä löytyy lisää infoa.

Minä ja tytär 5 vee <3

~Eija~

p.s. En ole yhteistyössä tapahtuman järjestäjien kanssa enkä hyödy tästä tapahtuman "mainostamisesta" rahallisesti tms, vaan ihan omana itsenäni kannustan lähtemään mukaan ja kokemaan polkujen tunnelman :D!

Miksi kävellä kun voi juosta 😉

Ensi viikon maanantaina (15.8.) starttaa EnergiA juoksuryhmä.  Ja nyt viimeistään on aika ilmoittautua iloiseen porukkaan mukaan. Tapaamiset ovat maanantaisin klo.18-19 Ilmajoella. Täältä lisä infoa mistä on kyse :)
Osallistujat saavat tällä viikolla sähköpostitse "lukujärjestyksen", josta selviää mitä kullakin tapaamiskerralla on ohjelmassa. Sen verran paljastan teille kaikille, että ensimmäisellä kerralla aloitamme lämmittelyn merkityksestä ja tekniikka harjoituksista. Tarkoitus ei ole, että jokainen juoksee samalla tavalla ja tyylillä, vaan että jokainen löytää itselle sen parhaimman tekniikan juosta. Kaikilla meillä on luontainen kyky juosta, joten neisot ja pienet tekniikka muutokset tehdään pitkän ajan kuluessa. Tiettyihin tekniikka seikkoihin keskittymällä saavutamme taloudellisemman juoksun ja ennaltaehkäisemme vammoja.

Itse olen vuosia keskittynyt hartioihini ja käsiini. Muistan toisen täyden maratonini jälkeen olleeni todella kipeä! Jo maratonilla joku vieras kannustaja huusi loppu matkasta, että rentouta hartiat jaksaaksesi maaliin asti. En osannut ja seuraavat päivät olinkin kaulasta ja ranteista varpaisiin asti kipeä. Voihkin nukkuessanikin kun vaihdoin asentoa.
Enää ei ranteet ja kaula tule juostessa kipeäksi, mutta edelleen mun pitää väsyessäni muistutella itselleni, että pidän hartiat rentona.

Juoksuvammat ovat valtavan yleisiä, mutta aika monet niistä olisi estettävissä kiinnittämällä huomio oikeanlaiseen ja tarkoituksenmukaiseen harjoitteluun ja tekniikkaan. Yksi merkittävimmistä asioista on ennen jokaista lenkkiä ja treeniä lämmitellä kroppa sitä varten. Mitä lyhyempi ja nopeampi harjoitus on kyseessä, sitä pitempi ja perusteellisempi lämmittelyn tulisi olla. Pitkäkestoiselle ja hitaammalle harjoitukselle sopii lyhyempikin lämmittely.

Tulemme myös kiinnittämään huomiota juoksu varusteisiimme. Niistä merkittävimmät ovat tietysti kengät. Onneksemme ja epätoivoksemme valikoimaa on hyllytolkulla! Kokeilemalla se oma toimiva toveri löytyy. Mun jalalle on toiminut toistaiseksi parhaiten New Balance tossut. Edellisissä varpaat tuli päällikankaasta läpi (pari kertaa parsin niitä, että pystyin niillä vielä juoksemaan) ja näistä nykyisistä kuluu pohja puhki. Mulla menee suurin piirtein vuoden yhdet lenkkarit.

Vaikka tämän hetken lemppari lenkkareista pohjat alkavat pettämään, meinaan silti näillä tulevana lauantaina Helsinki City Maratonilla juosta. Ne istuvat jalkaani niin hyvin, eikä hiertymän hiertymää ole koskaan tullut, vaikka terävä kantapääni on näihinkin jo kunnon reiän sisäpehmusteisiin tehnyt. Mutta onhan se kiva taas alkaa katselemaan uusia kumppaneita ;)

Kärjet melko kuluneet ;)

Oma valmistautuminen HCM:lle on sujunut suunnitelmien mukaan, ilman tarkkaa ohjelmaa. Olen pyrkinyt juoksemaan omia maraton vauhtisia lenkkejä, sopivasti lihaskuntoa ja tämän viikon erityisesti keskityn kehonhuoltoon. Hyvillä fiiliksillä olen menossa. Nyt on luvattu plus 15astetta lämmintä ja ehkä vesisadetta. Hellettä en missään tapauksessa toivo, joten parempi ehkä näin.

Ilmoittautumiset ja tarkemmat tiedustelut EnergiA juoksutreeneistä -> eija.anne@gmail.com.
Nähdään :D!

~Eija~

Multisport jännitystä

Huomenna on taas edessä vajaa 80 kilometriä multisporttailua, sillä Ylistarossa järjestetään jälleen Multisport seikkailukilpailu :D Viime vuonna osallistuin ensimmäisen kerran trio sarjaan Tulee Myöhemmin -joukkueella ja mulla, Sakulla ja Apella oli oikein hauska seikkailu. Tänä vuonna on tullut harmillisia estymisiä meidän ja ystävän joukkueessa, mutta onneksi saimme paikkaajia trioihimme. Lopulta nyt kuitenkin hyppään huomenna Läähätän ja Läkähdyn- joukkueen Esan ja Hannun kantaan ja tavoitteena pysyä läähättäen ja läkähtyen, mutta hengissä heidän mukana ;) Viime vuonna he sijoittuivat neljänneksi ja Tulee Myöhemmin -joukkue oli kuudes. Täältä pääsee lukemaan viime vuoden kisatunnelmia :)

Järjestäjät ovat julkistaneet tällaisen reitti kuvauksen trio joukkueille ->

TRIO
1 JUOKSU 2,6 km (rastit 1–2) KARTTA 1
2 PYÖRÄILY 53 km (rastit 3–18) KARTAT 2 ja 3, rastilla 9. kartanvaihto
-reitillä 2,5km juoksuosuus rastilla 3
-reitillä 3 yllätystehtävää, rastit 7,15 ja 17
3 RULLALUISTELU 10 km (rastit 19–21) KARTTA 4
4 JUOKSU+POTKULAUTA 5,2 km (rastit 22,24,25) KARTTA 5, kaksi juoksee ja yksi potkuttelee. Osia saa vaihdella.
-reitillä MELONTA 1,5 km, rasti 23
-reitillä yllätystehtävä rastilla 24
5 YLLÄTYSTEHTÄVÄ kentällä
6 JUOKSU 400m maaliin
Yhteispituus ~76km

 Tänään oon koonnut tavaroita kasaan. Samoilla rullaluistimilla, lenkkareilla ja pyöräilykypärällä lähdetään liikkeelle. Sykemittari sentään on vaihdettu nykypäivään ja mun pyörä <3

Mun uusin silmäteräni :)

 Olen jo pitempään haaveillut kunnon maastopyörästä ja nyt olen sen hommannut :D Trek X-Caliber 7 etujousitettu ja niin hieno! Vasta pari kertaa ehtinyt kunnolla maastoon, mutta jo nuo kerrat ovat vakuuttaneet että pyörä toimii ja että tykkään lajista todella! Tällä on nyt hyvä polkea Multisportissa tuli sitten millainen rämeikkö vaan vastaan. Ei tarvitse pelätä renkaiden rikkoutumista niin kuin viime vuonna. Mistä tulikin mieleen, että huomenna menomatkalla kisapaikalle pitää vielä hakea pyörään varakumi...

Hommasin pyörään myös karttatelineen, sillä suunnitelmissa on kokeilla pyöräsuunnistustakin joskus. En ole koskaan aikaisemmin kokeillut, koska en ole omistanut järkeviä välineitä. Nyt olisi viimeisen päälle ;)

 Pikku ensiapulaukkuni tsekkasin ja kaikki näytti olevan tallessa. Tätä olen kuljettanut joillain pyörälenkeillä mukana, eikä onneksi koskaan vielä ole tarvinnut mitään sieltä. Laukusta löytyy mm puhdistuspyyhkeitä, sideharsoja ja -rullia, laastaria ja kylmäpussi. 

Evääksi lähtee mukaan pari juomapullollista vettä, banskuja, sipsejä ja suklaata. Testaanpa kokiksen piristävää voimaakin... En yleensä piittaa limsoista, mutta kun olen kuullut että kokiksen sisältämä kofeiini oikeasti piristää ja auttaa jaksamaan pitkäkestoisessa rasituksessa, niin pitäähän sitä kokeilla. Kahvia en juo ollenkaan, mutta teetä toki , joten kofeiinia olen tottunut hiukan saamaan. Ennen lähtöä ruuvaan kokis pullon korkin auki, että ehtii hapot hiukan laimentua.

Mun erittäin poikkeavat eväät!

 Tässä on kaksi päivää ollut urheilusta lepopäivää ja keskitytty enemmän arkiaskareisiin ja kropan tankkaamiseen ;) Tänään hiukan rullailin jalkoja auki ja kuuntelin sateen ropinaa. Toivottavasti huomenna on poutaa...

Tänään sataa...taas..

Jännittää :)

~Eija~

Valmiina, paikoillanne jukolaan

Tulevana viikonloppuna on taas se viikonloppu, kun 3104 suunnistusjoukkuetta ja näin ollen 17 558 osuutta juostaan Venlojen ja Jukolan viestissä, tänä vuonna Lappeenrannassa. Käsittämätön määrä! Meidän osallistujien lisäksi paikalla häärii yli 1600 vapaaehtoista pyörittämässä palveluita ja toimintoja, että meillä suunnistajila olisi onnistunut ja elämyksellinen kisaviikonloppu.

Naisten viesti,Venlojen viesti, juostaan lauantaina. Lähtö tapahtuu klo.14 ja osuuksia on 4. Niin sanottu miesten viesti, Jukolan viesti juostaan yöllä. Lähtö tapahtuu lauantain puolella klo.23 ja maaliin 7 osuuksisen viestin ankkuri pääsee aamuyöstä. Käsittääkseni kautta aikojen Jukolan viestiin on voinut osallistua naisetkin (mutta miehet eivät voi osallistua Venlojen viestiin) ja viime vuosina täysin naisvoimaiset joukkueet ovat lisääntyneet. 

Vaikka suunnistusta ei itse harrastaisi, on tapahtuma näkemisen arvoinen! Yleisö pystyy kisakeskuksessa seuraamaan kisaa isoilta creeneiltä kärkijoukon gps-seuranta pallukoita tarkkaillen ja tämän vuoden erikoisuutena on kisakeskuksen läpijuoksu, josta kulkee puolet radoista. 

Kisakeskuksesta saa kaiken tarpeellisen. Siellä on monenmoista ruokaa ja herkkuja, urheiluliikkeitä, suihkut ja saunat, lapsille oma touhumaailmansa ja vaikka mitä. Teltoille sekä matkailuautoille ja -vaunuille löytyy omat alueensa. Yleensä kävelyä tulee hurjan paljon jukola viikonlopun aikana.

 Tästä pääset Lappee-Jukolan kotisivuille.

Kaikkee mahdollista. Hammasharja ja eväät tästä läjästä vielä puuttuu.

Oon mennyt laskuissa sekaisin kuinka monta kertaa olen Venlojen viestiin osallistunut, mutta monta. 15 vuotta täyttävät pääsevät ensimmäisen kerran viesteihin osallistumaan.

Jukolan viestiin olen osallistunut kerran, viime vuonna ankkuriosuuden :) Oli aivan huippua! Vaikka lähtiessä hiukan satoi ja metsä oli todella märkä, kaaduin murtaen sormeni ja nilkkakin jossain kohdassa hiukan nyrjähti. Jaksoin todella hyvin yli 14 kilometrin osuuden ja oman arvioidun ajan alle.  Mieleenpainuvin hetki oli ankkurien yhteislähtö, jossa mä pingoin sen minkä pääsin miesten jyrätessä lähes päälle! Jopa hiukan pelkäsin, että kaadun ja jään jalkoihin. Onneksi metsässä parin rastinvälin jälkeen kiireisimmät olivat jo menneet ja pystyi rauhoittamaan omaan vauhtiin.

 Tiesin, että tähänkin viestiin osallistun aina kun mahdollista ja kun uskon kuntoni siihen riittävän.

Suunnistusvaatteet, kompassi ja varakompassi, emit ja hakaneulat.

 Huomenna mulla on tiedossa seurani naisten ykkösjoukkueen ankkuriosuus, 9km (linnuntietä). Toiveena mulla oli aloitus tai ankkuriosuus, ne saa mut syttymään :) Viime vuonna aloitin, joten nyt on oikein mukava ankkuroida. Aloituksessa on aina ruuhkaa ja siinä on pidettävä päänsä kylmänä ja keskityttävä omaan suoritukseen ja pidettävä kunnolla vauhtia yllä. Sijoitukset tippuu hujauksessa jos jää jotain pohtimaan.

Ankkuriosuudella tilaa on hyvin. Silloin vauhdin saa pidettyä paremmin yllä ja omaan suunnistukseenkin on paremmat edellytykset, kun ympärillä ei pyöri lauma suunnistakolleegoita. Jos sijoituksia haluaa ankkurina nostaa, vauhti on kuitenkin todella pidettävä hyvänä ja virheitä ei tartte tulla. Oma tavoite ottaa rento reipas vauhti ja tärkeimpänä tarkka suunnistus. Pummata en aio yhtään!

Kohta saa ostaa uudet suunnistuskengätkin.

Ettei jukolan yö mene aivan maatessa, ilmoitin halukkuuteni jukola osuuksille. Tulipa sanottua ääneen toive joskus päästä pitkälle yöosuudelle... No senhän minä sitten sain :D! Oon innoissani! Seurani kolmosjoukkueen kolmatta osuutta vien siis mä, matka on 14,1km (linnuntietä). Se on viestin kärjelle pimeä osuus, itsellä saattaa jo hämärtää silloin, mutta lamppu lähtee mukaan. Kärjen arvioitu aika metsässä on 88min, mulla menee tuosta paaaaljon kauemmin ;)

Oma tavoitteeni on pitää rento tasainen vauhti, niin että voimat riittää maaliin asti. Turhat koukut pois ja nauttia jokaisesta kilometristä :)

Mun uskollinen LumiLight-lamppu ladattu ja valmiina metsään.

Tänä vuonna muu perhe ei lähde mukaan, koska meillä ei ole lomaa tässä ja Lappeenranta on täältä Etelä-Pohjanmaalta katsottuna kaukana. Onneksi päätimme näin jo aikaa sitten, koska on luvattu melko kurjaa keliä. Itse sitä pärjää vaikka missä myrskyssä, mutta lasten kanssa kylmä ja jatkuva sade on liien haastavaa, ainakin tällä hetkellä. Katsovat sitten televisiosta ja yrittävät bongata äitiä :)

Mä matkustan seurakavreiden kanssa mukavasti bussilla ja paikan päällä majoitutaan teltoissa. Teltta-alueemme onkin mukavan lähellä kisakeskusta, että ei menee kovin aikaa ja energiaa tuohon rampaamiseen edes takaisin.

Palautusjuoma Venlojen viestin jälkeen ja energiageelit Jukolan osuudelle mukaan.

 Pakkailut on nyt aloitettu ja mietittävää on, että kaikki oleellinen tulee mukaan. Kävin eilen hakemassa pienemmän teltankin ja sen kokoaminen piti testata. Nukkumaan pitää yrittä ajoissa, sillä herätys huomen aamulla...siis yöllä, on klo.03.45, että ehdin klo.05 lähtevään linja-autoon. Sitten körötellään useampi tunti, kunnes ehkä puolen päivän maissa ollaan perillä Lappeenrannassa.

Muu valmistautuminen on tehty menneen talven ja kevään aikana. Eilen ja tänään oon ottanut ihan rennosti. Mitään pitkiä lenkkejä tai rajuja vetoja ei enää tehdä, vaan yritetään saada levänneet jalat ja täydet energiat kropassa omaava nainen metsään.

Tyttäretkin mahtuisivat hyvin mukaan  ;)

Minä melko tarkalleen 26 vuotta sitten.

Huippu hienoa ja menestyksellistä Jukola viikonloppua kaikille :D!

~Eija~