torstai 16. elokuuta 2018

Get ready!

Jes, syksyn lähestymisen jo aistii, vaikka lämpö helliikin vielä meitä ja perhoset lentelevät puutarhassa. Aamulla on kuulasta kirpeyttä ilmassa sen verran että haluaa laittaa jo hanskat käsiin ja pitempi vartista sukkaa jalkaan. Kesän helteiden jäljet näkyvät palaneena nurmikkona (toipuukohan se koskaan), mutta nyt sentään jo pystyy vetämään sopivan treenin puutarhassa ilman että tuskan hiki nousisi pintaan jo lenkkareiden nauhoja sitoessa. Nyt on just oikea aika aloittaa yhteiset treenit ystävän kanssa, ilmoittautua johonkin kansalaisopiston ryhmään tai asettaa tavoite ensi keväälle, jota kohti lähteä. Neiron koululla, Ilmajoella aloitamme myös kaikille avoimessa Sporttiporukassa vaihtelevalla teemalla monipuoliset lihas- ja kestävyyskuntotreenit ensi viikolla.

Jos olet hiukan "kesäterässä" tai muuten vaan haluat liikettä niveliin, niin tässä on mun ja Niinan mukava kropan herättely treeni tehtäväksi vaikka omalla nurmikolla ↴

1. Peruskyykky
Selkä suorana, polvet varpaiden suuntaisesti, takapuoli alas kuin istuisit tuolille ja kädet eteen tuomaan tasapainoa.

2. Maastaveto kahvakuulalla
Selkä suorana, polvet koukussa, molemmat kädet kiinni kahvassa tuo kuula ylös. Ylhäällä suorista asentosi ja purista pakarat tiukoiksi.

3. Lankku
Koko kroppa kuin lankku. Hallitse hartiat, keskivartalo ja reidet. Hengittele rauhallisesti.

Tee kyykky ja maastaveto  molemmet 15 kertaa ja lankku 45s (tai niin kauan kuin jaksat. Muista oikea asento!). 5 kierrosta ennen tai jälkeen lenkin tai vaikka kesken kotitöiden.
Kuvahaun tulos haulle keep calm its training
Neiron koululla ensimmäiset treenit ovat tiistaina 21.8. klo.18.30-19.30.
Koulun salivuoroja ei ole vielä päätetty, joten aloitamme ulkotreeneillä. Toki sekään ei ole ihan niin simppeliä, sillä koulun markki on vielä ihan mullin mallin väliaikaisen parakkipäiväkodin rakentamisen vuoksi. Pihan tilanne voi muuttua yhtäkkiä, mutta yritetään mahtua sisäpihalle tai koulun taakse nurmikolle. Jostain sieltä mut kuitenkin löydätte 😊

Ensimmäisellä kerralla treenivälineenä meillä on kahvakuula, väline jolla olen ohjaajaurani aloittanutkin 5 vuotta sitten. Muutama laina kuula on saatavilla, mutta mahdollisuuksien mukaan ottakaa omiakin mukaan. 

5€/kerta tai 20€/5 kerran kortti, joka on voimassa myös ensi kevään puolelle.

Tervetuloa treeneihin, joissa joka kerta lämmittelemme tarkoituksen mukaisesti, jokainen tekee treenin oman kunnon mukaan ja lopuksi rentoutamme kroppaa ja mieltä palauttelevalla kehonhuollolla. Mukaan juotavaa ja jumppapatja tms.

Mukava nähdä taas 😃

~Eija~

maanantai 13. elokuuta 2018

Kahden kullan viikonloppu

Viime viikon torstaina meillä alkoi koulut. Mahdollisesti pitkään jatkunut aurinkoinen ja lämmin keli aiheutti sen ettei ajatus mua oikein innostanut. Lasten kesäloman aikana tottui nukkumaan pitkään silloin kun oli oikeasti vapaapäivä ja ruokailutkin mentiin enemmän mahan kurinan kuin kellon mukaan. Koulun aloitus tarkoittaa aina aikatauluja, joista toisaalta pidän, mutta nyt olisi voinut vielä hetken vain hengailla. 

Kuitenkin ekaluokkalaisen innostus, kolmosluokkalaisen kova halu oppia englantia ja viitosluokkalaisen chillailu koulua kohtaan on nyt pikku hiljaa tarttunut muhunkin. Lapset ovat suoriutuneet ensimmäisistä läksyistään ja minä muutaman kirjan päällystämisestä, joka oikeasti on mukavaa puuhaa. Jospa se arki tästä taas lähtee rullaamaan.
Esikoisen mielipide matikasta 😕
Ennen viikonloppua laskeskelin, että tänä syksynä olisi vielä 12 kisastarttia. Aika toki näyttää pääsenkö kaikkiin osallistumaan, mutta mahdollisuuksien mukaan tarkoitus on. Näistä ensimmäiset kaksi kisattiin viikonloppuna.

Lauantaina oli suunnistuksen aluemestaruus pitkänmatkan kisat Jurvassa, Iso-Pässilässä. Mä kisaan viimeistä vuotta 35-sarjassa, jossa on usein harmittavan vähän osanottajia. Nimittäin hyvät kisaa vielä pääsarjassa, vaikka ikä riittäisi lyhyemmillekin matkoille ja osalla varmasti lapset ovat niin pieniä ettei aikaa osallistua ole. Kuitenkin lauantaille oli ilmoittautunut 4 naista, joten ihan kunnon kisa fiilistä sai ilmaan. Tyttären kanssa oltiin matkassa ja kun hänellä on tänä kesänä alkanut suunnistus sujumaan, ei hänen omaa menoaan enää tarvitse jännittää. Sain siis jännittää ihan itseäni. 
Haastavia rinnerasteja.
Ja kuten niin usein, niin taas alku oli takkuinen. Helpon näköisen ykkös rastin harpoin rinteessä liian alhaalta ohi. Ajauduin jollekin toiselle rastille enkä saanut itseäni kiinni. Tietoisena siitä että olen ihan liian pitkällä, päädyin kakkos rastilleni asti. Noin kaksisataa metriä takaisin ja näin kaksi minuuttia mun perään lähteneen suunnistajan. Kyllä suututti tuollainen tunarointi. Päätin yrittää saada toiset kiinni ja reilusti ohikin pitäisi päästä jos meinaa voiton napata. Edessä oli todella raskasta maastoa ja tarkkoja rastipisteitä. Kun ei pystynyt lujaa juosta niin sitten ehti kuitenkin karttaa ja maastoa lukea ja rastit osuivat hyvin kohdille. Mun ohittaneen suunnistajan sain ohitettua ennen vitos rastia ja kutos rastille mentäessä näin toiset kaksi sarjamme suunnistajaa. Ilokseni kasi rastilta oli pitkä tiekierto, joten pääsin vihdoin kunnolla juoksemaan. Maalissa sain jännittää sainko tarpeeksi eroa aikaan ja sainhan mä, 28 sekuntia! Huh, töitä sai tehdä 😅
Sunnuntain kisakeskus.
Sunnuntaina aluemestaruus viestit kisattiin Laihialla, Iljananmäellä. Tyttären kanssa olin jälleen matkassa. Nyt ei tarvinnut jännittää yhtään, sillä 35-sarjassa oli vain meidän joukkue, mikä harmitti kyllä kovasti. Aina jos olisi edes yksi toinenkin joukkue, niin saisi jonkinlaista kisafiilistä. Mutta nyt mentiin sitten ihan vain suunnistellen. Itse olin ankkuriosuudella enkä oikein päässyt missään vaiheessa kunnolla kartalle, saatikka että suunnistus olisi sujunut jouhevasti. Yksi isompi pummi tuli ja pari pienempää pyörähdystä. Mutta hyväksytty suoritus saatiin ja mestaruus samalla.
Viikonlopun ansiot.
Suunnistuskisojen lisäksi viikonloppuna olin molempina päivinä myös töissä myöhäisessä iltavuorossa. Tänään maanantaina vapaapäivä tulikin todella tarpeeseen, sillä väsy on ollut. Tarkoitus on ottaa hiukan rauhallisemmin tämä viikko ja viikonloppuna taas kisavaihde päälle. Luvassa on polkujuoksua ja pyöräsuunnistusta.

Kun tässä nyt selvästi kesäloma fiiliksistä pääsee eroon, on aika myös käynnistellä syksyn avoimia treenejä täälä meidän kylällä. Tarkoitus on ensi viikon tiistaina, 21.8. aloittaa. Mutta siitä lisää infoa lähipäivinä 😊

~Eija~

tiistai 7. elokuuta 2018

Elokuun pyöräretki

Laskelmieni mukaan olen tehnyt kolmena vuonna peräkanaa ystäväni Meijun kanssa Juhannus pyöräilyn, joka on sellainen meille reippaan pitkä eli 100 kilometriä ja jonkin verran yli. Tänä vuonna palasin perheeni kanssa Tanskan reissulta juhannusaattona vesisateeseen ja se sää tyyppi pysyi lähes koko viikonlopun. Meijun kanssa päätimmekin sitten siirtää pyöräretkemme myöhemmälle kesää. Ja vaikka sää tyyppi muuttui kovinkin erilaiseksi tuon juhannuksen jälkeen, molempien risteävät menot siirsivät ja siirsivät reissua. Lopulta viime sunnuntaina illan suussa pääsimme yhdessä liikkeelle, muutama tunti aikaisemmin Meijun suunnittelemalle reitille. Pyöräilyllemme tyypillisesti sadetta oli jälleen ennustettu ja edellis kerroista oppineena pakkasimme reppuihin pitkät housut, takit, sadetakit, hanskat ja vähän syötävää. Lähtiessä toki aurinko paistoi ja oli just sopivan lämmin.
Lähtiessä aurinko paistoi.
Molemmilla meillä on hybridi-pyörät, jotka ovat todella hyvät asfaltilla mutta toimivat hyvin kovilla hiekkateilläkin. Alkuun huristeltiin Ilmajoelta Seinäjoen reunoja Nurmoon. Vauhti oli reipahkoa ja aivan hengästyi kun samalla vaihdettiin viimeisimpiä kuulumisia. Tiukat käännökset, muun liikenteen seuraaminen ja samalla jutteleminen on haasteellista, joten onneksi reitti pian löysi väljemmille pyöräteille ja kurvasimme Ruuhikoskelle, Etelä-Pohjanmaan golfkeskukseen syömään. En ole aikaisemmin paikassa käynyt, joten oli oikein mielenkiintoista silmäillä paikkaa. Oli siisti ympäristö, ystävällinen palvelu ja hyvää ruokaa. Kaikki ruoka lautaselta upposi ongelmitta.
Retki muona kohdillaan!
Vaikka ei ähky tullutkaan, tuntui pyöräilyn jatkaminen hiukan raskaalta syömisen jälkeen. Ehkä se oli puolituntia tai tunti kun ruoka oli sopivasti jo laskeutunut ja sen verran hyvin se antoi energiaa, ettei eväisiin tarvinnut koko retkellä koskea, mitä nyt suklaata sain Meijulta.

Matka jatkui kohti Peräseinäjokea. Pitkä pätkä päästiin hyvä kuntoista, yllättävän mäkistä hiekkatietä polkemaan. Vauhti sopivasti oli hiukan rauhoittunut, joten ehti hyvin ihastella kauniita puutarhoja ja taloja idyllisessä maalaisympäristössä. Kumpikaan meistä ei ollut juuri tuolla tiellä koskaan ajellut. Ihana löytää uusia teitä ja paikkoja loppujen lopuksi todella läheltä kotoa.
Mä ja Meiju Ämmälänkylän tuolla puolen.
Lähestyessämme Peräseinäjokea hämmästelimme tuulivoimalapuistoa, jonka olemassa olosta emme aikaisemmin tienneet tai emme vain olleet rekisteröineet. Myös Peräseinäjoen hiljainen ja autio kylänraitti havahdutti että on sunnuntai ilta, kello yhdeksän eikä siihen aikaan ihan välttämättä löydy ko paikasta julkista hanaa josta voisi vesipulloa täyttää. No löytyi sitten kuitenkin auki oleva pitseria, ettei tarvinnut mennä tuttujen oville koputtelemaan, olisi vielä venähtänyt meidän kotiutuminen pitkälle yöhön.

Peräseinäjoelta lähdettiin taas meidän harvemmin jos koskaan kulkemalle tielle kohti Jalasjärveä. Navakka tuuli hidasti etenemistä ja vuorovedoin sitten vedimme retkikuntaamme eteenpäin kapealla asfalttitiellä. Muutaman piskon heitti ja kun se muuttui sateeksi, puimme sadetakit päälle. Toki sade ei kauaa kestänyt ja pian riisuin omani pois, koska alla hikosi valtavasti. Aurinko pilkahteli välillä pilvien lomasta ja oli taas niin kaunista. Ne on niitä hetkiä, joita ei kännykällä saa kuvattua eikä sanoin maalattua. Mutta kyllähän te nyt tiedätte mitä tarkoitan. Ne on ne hetket, jotka piirtyy omaan mieleen, eikä se ole vain se maisema, vaan kaikki muukin mikä siihen hetkeen kuuluu.
Sateen jälkeen aurinko taas pilkottaa.
Kotona olimme kello ilta 11 jälkeen kun takana oli 95 kilometriä. Hiukan jäi uupumaan sadasta kilometristä, mutta hyvä näinkin. Takapuolessa tuntui veivaaminen ja luulenpa että perjantain juoksu laittoi pohkeita pakottamaan. Muuten tuntui oikein hyvältä - ei tullut nälkä eikä kylmä!

Kiitos Meijulle seurasta 😊

~Eija~

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Täysiä Paukanevalla

Kaksi päivää sitten, perjantaina järjestettiin KomiaFlown järjestyksessään toinen Paukaneva NigthTrail-polkujuoksukisa. Viime vuonnakin olin (Paukaneva NightTrial 2017) joten vähän tiesin mitä on luvassa. Hiukan taas pisti jännittämäänkin ja mieli oli tehdä tepposet, että mitä jos nyt en vaan sittenkään lähtisi itseäni kiusaamaan. Sillä siltähän se pahimmillaan tuntuu kun menee omaa täysiä. Lähdin sitten kuitenkin, sillä enhän mä nyt malttaisi olla menemättä kun kerta aikataulullisestikin pääsisin. Jännityskin kisapaikalla sitten lieventyi kuin näki aivan valtavasti tuttuja ja oli mukava vaihtaa kuulumisia ja fiiliksiä. Oli kiva nähdä teitä kaikkia 💗
Tuttuja oli paljon! Kuvassa Kirsin kanssa ennen lähtöä.
Valittavana oli 6 tai 10,2 kilometrin matkat ja mä menin kympille. Viime vuonna mun aika oli 45:27 ja sillä lohkesi silloin voitto. Nyt tiesin jo etukäteen että vauhti tulee olemaan kärjessä kova ja mä testaan itseäni todella kova kuntoisessa seurassa. Menestyviä suunnistajia ja juoksijoita, joita tiedän nimeltä ja kasvoilta sekä heitä joita en tunnista. Hivuttauduin lähdössä tarkkailijan paikalle, heti mun asettamien ennakkosuosikkien perään.

Lähdössä kärki kaasutti heti menojaan, myös yksi nainen. Mun eteen jäi kaksi naista ja taakseni en sitten vilkuillutkaan, joten en tiedä yhtään mitä siellä tapahtui. Alkuun leveämmällä esteettömällä pitkospuu baanalla haettiin omaan vauhtiin sopivaa paikkaa, sillä vajaan kilometrin päässä reitti muuttui kapeaksi pitkospuuksi ja siinä ei pääse ohittamaan muuten kuin jos toinen väistää. Eka kilometri 4:20 vauhtia ja toinen 4:22. Tuo vauhti epätasaisella alustalla on mulle kova, mutta pysyin porukan kyydissä hyvin. Vauhdin päivittelyn sijaan keskityin astumaan pitkospuille kunnolla ja olemaan tässä hetkessä. Otan askeleen kerrallaan ja pysyn tässä kyydissä niin kauan kuin pysyn.
Kuva; Henri-Matias Latosaari
Ensimmäiset kolme kilometriä oli jotenkin hankalat, mutta se on mulle niin tuttua ettei heti tunnu askel rullaavan. Neljän kilometrin jälkeen päästiin palan matkaa purtsilla ja se tuntui raskaalta. Juomapiste hiukan sekoitti ryhmän juoksujärjestystä, mutta edelleen pysyin edellä menevän naisen vauhdissa. Purtsin jälkeen lähdettiin samoja pitkospuita takaisin päin ja tämä kohta on haasteellisin vastaantulevien kohtaamisen vuoksi. Pitkospuut ovat todella kapeat ja siinä saa olla tarkkana ettei astu sivuun häjysti. Vauhti hidastui koko ryhmällä hiukan, mitä en toisaalta pitänyt yhtään pahana. Vastaantulijat antoivat hyvin tilaa meille hätäisille - kiitos siitä 😊 Auringonlasku oli kaunis ja neva rauhallinen. Tuumin ajatuksissani, että tänne pitäisi tulla joku ilta ihan rauhassa liikkumaan.

Vähän ennen kuin puikahdimme pitkospuilta enemmän metsän puolelle, edessä juossut nainen pyysi kahdelta mieheltä tilaa ja lähti tavoittelemaan siinä hetkessä naisten toisena juossutta, jonka olimme nähneet koko juoksun ajan. Mä en ehtinyt reagoida asiaan tarpeeksi nopeasti ja jäin miesten perään jotka toki juoksivat hyvää vauhtia. Metsän puolella kuitenkin huomasin että saavutamme naisia kunnes ohitukseen lähtenyt meni menojaan. Kärpänen lensi kurkkuun ja sitä kyökkäillessä tuli hetkellisesti tosi häjy olo. Mutta jalat vei ja tunsin, että vauhdin saan pidettyä loppuun asti.
Kuva; Henri-Matias Latosaari
2 kilometriä ennen maalia miehet ohittivat edessä olleen naisen ja mä jäin vielä perään. Pyörittelin siinä vaihtoehtoja kuinka teen ja päädyin tutkailemaan tilannetta viimeiselle kilometrille sillä siinä olisi taas leveämpää pitkospuuta, jossa ohitus voisi onnistua. Ja niin mä sitten latasin reilu puoli kilometriä ennen maalia vilkun päälle ja ohi. Siinä sopivasti tultiin takaakin ohi, joten pääsin hyvään imuun. Viimeistä mutkaa odotti ja kun se lopulta tuli, oli todella helpottunut olo. 
Maalissa!
Oma aika parani viime vuodesta hurjasti, ollen nyt 43:01 ja tällä irtosi kolmas sija. Oli todella hyvä juoksu kovassa seurassa, enkä ilman tuota seuraa olisi tuollaiseen aikaan yksin pystynyt. Oman sykemittarini mukaan maximisyke oli 170, joten tein siinä oman enkkani, kun mun testattu maxsyke on 168. Ja kyllä nyt pahemmalta tuntuikin kuin testeissä 😅 Kovempaa ei olisi irronnut ja kyllä jalat hapoille veti - tuntuu vielä näin parin päivän jälkeenkin.
Huh, mutta nyt hymyilyttää :)

Palkintojen jaossa.
KomiaFlown porukka oli jälleen järkännyt hienon kisan, sillä kaikki toimi aivan mahtavasti. Kaikki saivat todella hienon muistolaatan. Mä sain lisäksi KomiaFlown tuubihuivin, Team Sportian lahjakortin ja osallistumisoikeuden marraskuiselle Komia Ilkan Polku tapahtumaan. Tykkään! Kannatti lähteä juoksemaan kauniiseen kesäiltaan ja uskon että kaikki muutkin 180 osallistujaa olivat samaa mieltä!
Palkinnot.

Punertava taivaanranta autosta käsin.
On se raakaa vetää täysiä ja käydä kamppailua oman pään sisällä jaksanko vielä, mutta jälkikäteen olo on aivan huippu. Ja on hyvä säännöllisesti tehdä kovia vetoja, että se oma vauhtikestävyys paranee. Ja kisatilanteessa sitä saa vielä pikkaisen enemmän itsestään irti, ainakin mun kohdalla se toimii. Eilen sitten sai mennä ihan pk-sykkeillä palautellen ja ai että mä tykkään siitäkin 😊

~Eija~

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Vapaapäivän kökkähommia

Viikon ainut vapaapäivä ja mä laitan kellon herättämään ennen kuutta! Joo, olisi nukuttanut ihan kamalasti ja olisi todellakin tehnyt hyvää nukkua pitkään, univelkoja pois, mutta olin päättänyt lähteä ajoissa polkemaan Ylistaroon. Mulla oli suunnistusseurani kökkävuoro klo.9-12 Pohjanmaan Peltopäivässä. Joudun niin usein jäämään pois erinäisistä kökkä tms hommista, niin tänne halusin yrittää päästä ja erityisesti sen vuoksi ettei se veisi koko päivää. Onneksi työvuorot meni suunnitelmien mukaan 👍
Selkä märkänä Pelman myllyllä.
Kaunis keli houkutteli lähtemään pyörällä, vaikka tiesin että takaisin tullessa tulee tuska ja hiki. Aamusta kuitenkin nautin! Aurinko paistoi, mutta ei polttavasti. Puolen tunnin polkemisen jälkeen riisuin ohuen pitkähihaisen paidan pois, sillä hihattomalla paidalla tarkeni oikein hyvin. Aamun työmatkaliikenne oli vielä maltillista vaikka lopussa 10 kilometrin pätkä maantien viertä on aika kurjaa. Matkaa kertyi reilu 40 kilometriä ja aikaa kului reilu puolitoista tuntia. Pysähdyin Pelman myllyllä syömään, kuivattelmaan paitaani ja ihastelemaan kosken kuohuja. Matalalla on vesi ja kiveltä kivelle hyppien olisi päässyt toiselle puolen jokea. En kuitenkaan lähtenyt hyppimään, vaan viruttelin jalat ja kädet lämpöisessä vedessä.
Pelman mylly.
Kökkävuoro alkoi Leenan kanssa tien päässä puomivahtina. Rauhallista ja leppoisaa touhua opastaa autoilijoita oikeaan paikkaan ja vaihtaa muutama sana pyörällä tai jalkaisin liikenteessä olevien kanssa. Reilun tunnin jälkeen toista pyydettiin jakamaan lehtisiä ja toivottamaan osallistujat tervetulleeksi parkkipaikan viereen. No mä hilppasin sinne. Mukavaa puuhaa, vaikka työ keskellä peltoa ja helteessä ei ollut aivan viileintä hommaa. Oli kiva nähdä tuttuja ja vaihtaa muutama sana. Ja sen opin, että kannattaa aina ensin silmäillä mitä jakaa, että osaa kyselijöille sanoa mitä lehtisessä on 🙈 Ja muutenkin hyvä perehtyä missä on vessat, ruokaa tarjolla ja jotain hajua tapahtuman ohjelmasta. Ensikertalaisella nämä olivat hiukan hakusessa alkuun.
Peltopäivän lehtinen.
Kökkä hommilla urheiluseurat saavat merkittävän osan tuotoista, joilla taas mahdollistetaan harrastaminen ja osallistuminen kisoihin. Toisaalta myös ilman aktiivisia kökkäläisiä moni tapahtuma olisi pulassa. Haasteellisinta ehkä tässä kiireisessä elämänrytmissä onkin saada tarpeeksi kökkäläisiä, vaikka se pienenkin hetken apuina oleminen on merkittävää. Parasta hommassa on voida olla avuksi, unohtamatta kökkäläisille tarjottavaa ruokaa 😋 Nytkin oman vuoroni jälkeen pääsin syömään herkullista lihakeittoa, jota maatalousnaiset hiki päässä (kirjaimellisesti) tarjosivat. Seuraava vuoro jatkoi ja pääsin polkemaan takaisin kotiin päin.
Isäntiä ja emäntiä pellolla.
Juotavaa oli päivän aikan kulunut jo parisen litraa ja koti matkalle jäi vajaa litra. Eihän se riittänyt 30 asteen helteessä, yli 40 kilometrin matkalla, joten viimeiset kilometrit olivat aika tuskaista. Ja vielä vastatuuli! Kotimatka kestikin melkein 2 tuntia useammalla pysähdyksellä. Kotona kylmä suihku, ruokaa ja tunnin lekottelu riippumatossa. Illemmalla lähdin vielä lasten kanssa uimarannalle uimaan ja johan alkoi yli kuumentunut olo helpottamaan. Ja nyt pitkien yöunien jälkeen jaksaa taas hypätä pyörän selkään ja pian nokka kohti työpaikkaa.
Mun Nishiki ja Vichy.
Aamuvarhaisen ja iltamyöhäisen kelit ovat ihan loistavia kesäpyöräilylle. Tulevaksi illaksi on lupailtu punaista superkuuta, joten siinä on hyvä syy lähteä peltoaukealle tai järven rantaan pyöräilemään. 
Ja muuten, ootteko ottaneet heinäkuun alussa heittämääni haastetta vastaan polkemalla vähintään kerran viikossa töihin? Kelit ovat nyt ainakin pyöräilylle todella suotuisat!

~Eija~

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Kesäillan Rogaining helteessä

Astuessani tehokkaasti ilmastoidusta, lähes kylmästä työpaikastani ulos tiistai iltapäivällä, oli vastassa helteinen seinä. Ulkona mittari näytti plus 30 ja aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta. Poljin reippaalla vauhdilla kotiin, että ehdin muutaman jutun vielä heittää reppuun ja syödä nopeasti jotain ennen kuin Päivi oli tulossa mua hakeman. Lähdettiin Ikaalisiin, Kesäillan rogainingiin. Molemmilla oli takana viime viikon helteinen Fin5-suunnistusviikko ja Päivillä ennen sitä myös Merenkurkun rastipäivät. Pari lepopäivää oltiin pidetty, mutta arjen askareet yhdistettynä helteeseen eivät levossakaan päästä helpolla. Itsellä lisäksi edellis yön viiden tunnin unet eivät varsinaisesti auta pitämään päätä kylmänä. Mutta olimme tapahtumaan ilmoittautuneet ja hyvillä fiiliksillä matkaan lähdimme. Suunnittelimme etenevämme rauhallisesti ja päättäväisesti.
Reitti suunnittelua nuppineuloilla ja langalla.
Kurvasimme parkkikselle, Niiniharjulle juuri kun kartat jaettiin reittisuunnittelua varten. Kahden ja kolmen tunnin sarjoista onneksi olimme valinneet viime vuoden tapaan kaksi tuntia. Sille ajalle varaamamme juomat riittäisivät ja ehdittäisiin sitten vielä järkevään aikaan takaisin kotiinkin. 

Ensi silmäyksellä kartan alareunan suo rastit päätettiin jättää pois, vaikka sieltä olisi hyvin pisteitä saanutkin. Muutenkin maasto näytti siellä olevan paljon pieni piirteisempää ja itse ainakin tulin juoksemaan kangasmaastoon, sillä edellis viikon soissa ja tiheiköissä tarpomiset olivat vielä tuoreessa muistissa. Tarkkaan piti katsoa missä kohdassa korkeuskäyrää noustaan ja koska lasketaan. Hyvä, uusi muistisääntö mulle oli se, että suolle aina laskeudutaan!
Kuoppa rasti.
Päätimme lähteä napsimaan harjun päällä olevia rasteja, tehden kiemurtelevan kierroksen. Loppuun suunniteltiin heti mahdollisuus lyhentää reittiä. Nuppineula ja langan solmu viritelmien mukaan suunnitellun reitin pituudeksi tulisi noin 17 kilometriä. Odotimme maaston olevan nopea ja helppo kulkuista.

Lähdössä porukka jakaantui kahtia. Muutama mies partio lähti ravaamaan reipasta vauhtia ja me perään, suunniteltua reippaampaa vauhtia. Ideana on kerätä pisteitä sarjan määritetyssä ajassa mahdollisimman paljon. Yli menevästä ajasta saa miinus pisteitä. Pisteet tulevat rastikoodin mukaan, joten jos mahdollista, niin kannattaa käydä iso numeroisilla rasteilla ja mahdollisimman monella. Mulle yksi iso tärkeä asia on ehtiä maaliin määritetyssä ajassa.
Ihanaa kangasmaastoa ja Päivi.
Ekan rastin jälkeen meidän kanssa samalle suunnalle, harjun päälle lähti kaksi partiota. Neljättä rastia emme meinanneet löytää, vaikka mielestämme olimme aivan oikeassa paikassa. Siihen tuli muitakin ja lopulta joku löysi leimasimen ja kaatunut rastilippu löytyi vierestä kuopasta. Ei ihme, ettei näkynyt! Tuohon tuhraantui arviolta kaksi minuuttia... Jatkettiin harjua hiukan alaspäin ja seuraavan rastin jälkeen kaksi muuta partiota lähti jatkamaan harjulla, kun me lähdettiin lisää laskeutumaan ja etenemään kartalla keskellä kohti itäisintä reunaa. Oli mukavempi jatkaa ihan kahdestaan, omaa suunnistusta tehden. Vasta ihan lopussa taas saimme seuraa.

Hakeuduimme mahdollisimman paljon poluille, sillä vaikka kangasmaastossa kasvillisuus on matalaa ja näkee kauas, oli jäkälikkö yllättävän pehmeää ja upottavaa. Kuumuus laittoi hikikarpalot nokkumaan heti alkumatkasta ja oli tärkeää yrittää pitää vauhti maltillisena. Juotavaa tasaisesti ja Päivillä oli lisäksi siripiriä, glukoositabletteja. Tavoitteeksi asetin itselleni juoda koko litran vettä mikä mukana oli ja tässä onneksi onnistuin. Kuitenkin maaliin tulon jälkeen tuli juotua vielä illan aikana reilusti toista litraa.
Rogaining-kartta
Ennen kymmentä kilsaa himmattiin vauhtia, sillä väsymys alkoi painaa. Päivillä tuli vilunväreitä, eikä se ole hyvä merkki, vaan kertoo energioiden vähenemisestä. Aikataulussa toki oltiin, mutta että päästäisiin kahdessa tunnissa maaliin ja hyvä voimaisina, oli rauhoitettava vauhtia. Yhteistuumin päätettiin jättää ensin yksi rasti välistä. Lopulta vielä toinenkin, vaikka alkuperäisten laskelmien mukaan edelleen olimme hyvin aikataulussa. Viimeinen kolme kilometriä mentiin sitten ihan rauhassa jutustellen ja pari viimeistä rasti hakien. Olimme maalissa ajassa 1:48, eli aikaa olisi ollut vielä vajaa 12 minuuttia. Olisi sittenkin pitänyt hakea se ensimmäisenä pois jätetty rasti, se olisi ollut vain vajaan kilometrin koukku. Nyt ehdimme tuossa ajassa 16 kilometriä, aika hyvin 😊
Maalissa.
Tulimme kahden tunnin sarjassa 6. ja olemme tyytyväisiä. Kuitenkin hiukan jäi harmittamaan, sillä yhden rastin hakeminen olisi nostanut meidät viidenneksi. Kolmen kärkeen ei ollut oikeastaan minkäänlaisia saumoja. Päällimmäiseksi kuitenkin jäi huippu fiilis hyvästä lenkistä ja ihanasta suunnistusmaastosta. Kun kartalla ei ole paljon tavaraa, pysyn mäkin hyvin kärryillä 😉 Kiitos Päiville kun otti mut kaveriksi ja yhteistyö toimi. Ei jäänyt tämä viimeiseksi kerraksi.
Tulokset.
Helteiden on ennustettu jatkuvan ja jatkuvan. Suoraan sanottuna en tykkää. Aamu varhaisella ja ysin jälkeen illalla keli on passeli, mutta koko tuo aika tuossa välissä on aika rankkaa. Lähes koko ajan väsyttää ja on vetämätön olo, jatkuva hiki otsalla ja jos vähänkin laiminlyö nesteytystä, oirii se päänsärkynä. Lämmöstä yrittää nauttia, mutta kyllä keskipäivällä pitäisi voida viettää siestaa. 

Huomenna hyppään aikaisin pyörän selkään, reppu täynnä eväitä ja kotiin palaan muutaman tunnin kökkatöiden jälkeen keskellä päivää. Hikinen urakka edessä 😅

~Eija~

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Suunnistusviikko päätökseen

Fin5-suunnistusviikko 2018 jää mun muistoihin kuuman helteisenä, tuskallisen hikisenä ja haastavan jännittävänä. Ehdottomasti haastavinta oli tuo kuumuus ja toiseksi haastavana pidän maastoa. Lapuan Virpimäessä riittää tiheikköjä, soita ja risukkoja. Tarkkana piti yrittää olla koko ajan, enkä virheetöntä suoritusta saanut minään päivänä. Mieluisin päivä oli ehdottomasti kaupunkisprinttikisa Seinäjoen keskustassa, vaikka sössin sieläkin. Mutta palataanpas muutamalla sanalla kolmen viimeisen päivän kisoihin...
Plus 33 astetta (ja bensakin melkein loppu!).
Tiistain välipäivä oli just passeli, sillä sain nukuttua, ehdin tapaamaan ystäviäni ja harrastaa kevyttä liikuntaa. Kuuma oli, sellaiset plus 30, mutta voi pyhä jyske miltä mittari näytti keskiviikkona iltapäivällä kun ajelin tyttäreni kanssa Lapualle! Plus 33 astetta! Parkkipaikalle päästyä teki mieli jäädä istumaan viileään autoon, kuin avata ovea ja saada kuuma hönkäys vasten kasvoja. Juotiin tyttären kanssa kilpaa ja kastelin tyttäreni pään ja kasvot ennen kuin päästin metsään lähtemään. Tytär ehti tulla maaliin ennen kuin mun vuoro oli lähteä omalle lenkilleni.

Lähdössä olo oli raskas ja tuskainen. Päätin lähteä ihan rauhassa, ilman hötkyilyjä. Ekaa rastia nätisti kohti, mutta ihan lähellä taas aloin epäröidä. Pieni koukku tuli. Neloselle mentäessä menin liikaa oikealle, mutta onneksi pääsin suht ok:sti takaisin kartalle. Päivän suurin virhe tulikin sitten kutos rastille mentäessä. Luulin olevani ihan kartalla, mutta meninkin jo aikaisemmin polulta metsään ja ajauduin aivan liikaa oikealle. Metsässä pyöri muutama muukin samaa rastia etsien ja kun he yhtäkkiä tekivät täys käännöksen, lähdin seuraamaan tilannetta, koska en ollut yhtään varma missä olimme. Kotona reittiä piirtäessä vasta tajusin missä olin käynyt kääntymässä. Ärsytti koko pyörähdys, mutta ei kun eteenpäin vaan. Seuraavat rastien välit menivätkin avonaisemmalla mäellä ja suunnassa oli helpompi taas pysyä. Ja loppusuoralla taas reipas vauhti päälle ja sarjan pohja-aika viimeiseltä rastilta maaliin omiin nimiin 😊 Keskinkertaisella suorituksella sarjani kolmas.
Fin5 3.päivän kartta.
Kotona meni tovi itseään jäähdytellessä. Piti käydä uimassa, juoda ja puhallella varjossa. Onneksi pieni tuuli osui meidän terassille, jossa silmät kiinni yritin tasoittaa humisevaa oloa. Aivan liian kuuma on!
Tyttären ja mun kisapaidat huilaa helteessä.
Eilen torstaina olikin tosiaan sitten aivan erilainen suunnistuspäivä kun rastit ripoteltiin Seinäjoen kaupungille talojen, puutarhojen ja katujen kulmille. Sprintissä juostaan lujaa ja reitinvalinnat pitää tehdä nopeasti. Yhdelläkin sekunnilla voi olla iso merkitys. Mä tykkään sprinteistä, vaikka se onkin niin tosi haavoittuvainen ja koko ajan menee kuin veitsen terällä. Hylättyjä suorituksia tulee normaalia metsäsuunnistusta herkemmin, sillä yksikin kielletyn alueen ylittäminen johtaa siihen. Itse lähdin tekemään hyväksyttyä suoritusta ja juoksemaan niin lujaa kuin kykenen. 
Fin5 4.pv, sprinttikarttaa.
Kuuma oli taas mutta auton mittari näytti "vain" plus 27 astetta! Se oikeasti tuntui viileämmältä kuin edellispäivänä, mutta ei tokikaan kylmältä. Juoda piti taas kunnolla ja sen kummempia lämmittelyjä ei tarvinnut tehdä, mitä nyt vähän jalkoja venytteli omaa lähtöä odotellessa. Ykköselle oli heti pitkähkö väli ja lähdin sen rauhassa menemään samalla karttaan tutustuen. Kakkoselta lähtiessä kartta pyörähti hiukan väärin ja olin juosta hiekkapolun sijaan tielle. Kahden sekunnin pysähdys ja suunnan vaihto. Kolmos rastia lähestyessä lähdin kiertämään rakennuksen sisäpihan kautta, vaikka päätöksen tehtyäni huomasin että toista kautta olisi ollut lyhyempi, mutta menossa jo olin. Tämä rastinväli ratkaisi mun sijoituksen, sillä tällä välillä hävisin voittajalle yli 50 sekuntia, sillä kakkos rastilta olisi pitänyt lähteä tiukemmin kohti polkua, mutta mä en sitä kohtaa huomannut. Kaikki muut rastinvälit, yhtä kahden askeleen suunnan vaihtoa lukuunottamatta, menivät mielestäni hyvin ja nautin kun sain luukuttaa kunnolla menemään. Tulin sarjassani neljänneksi, 58 sekuntia voittajalle jääneenä. Tavoite oli etten häviäisi voittajalle yli minuuttia, joten siinä kyllä onnistuin. Jäi vaan nyt harmittamaan tuo yksi huono rastin väli, mutta juuri tätä sprinttisuunnistus on.
Tyttären viimeinen rasti. Oli muuten sarjansa 4.

Maalissa, suht tyytyväisenä.
Kuuman sprinttikisan jälkeen tyttären kanssa suunnattiin rannalle ystävien kanssa suppailemaan 😊. Mulle tämä oli ensimmäinen kerta ja oli mukavaa. Tytär 8 vee istui laudan nokassa jakaen hyviä ohjeita mihin suuntaan mennään. Kun lopulta uskalsin laudalle nousta seisomaan, mun polvet täräji niin että koko lauta tärisi. Mutta kyllä ne siitä rauhoittui kun vaan rauhassa mentiin. Tytärkin sai kokeilla ja hienostihan se sujui. Joskus pitää mennä uudestaan.
Suppailemassa.
Mutta takaisin suunnistusviikolle ja sen päätöspäivään, joka kisattiin taas Lapualla metsämaastossa. Kilpasarjojen viimeisen päivän lähtöajat määräytyy sen mukaan kuinka edelliset kisat ovat menneet. Kaikkien neljän kisapäivien suoritukset on pisteytetty ja kolmen parhaan päivän suoritus lasketaan ja jollain kaavalla ne pisteet muutetaan ajaksi. Tarkemmin en ole ottanut selvää miten tämä laskutoimitus oikeasti menee. No tämän mukaan mä olin sarjassani neljäntenä ja lähimmät selät olivat 59 sekunnin ja noin 3 minuutin päässä. Ei periaatteessa kaukana, mutta sössiö ei saisi.

Mä pääsin lähtemään metsään puoli kymmeneltä aamulla ja keli oli vielä oikein passeli, jotain plus 23 astetta ja pilvistä. Tuntui niin paljon paremmalta, kun ei ollut jo ennen lähtöä ihan tuskissaan kuumuudesta. Päätös päivän matkana oli pitkä kisa, meidän sarjalla 7 kilometriä. Heti ekalle rastille pitkä väli ja mä lähdin tekemään pitkää kiertoa teitä hyväksikäyttäen. Löysinkin rastille hyvin ja toisellekin napsahti hyvin kohdilleen - hyvä alku siis. Kolmosta lähestyessä, hyvin avonaisessa rinteessä, näin edellä lähteneen selän. Yhdess sitten hiukan haettiin rastia ja loppu matka mentiinkin melko rinta rinnan, hiukan eri reitinvalintojen tehden, mutta kohta taas toinen oli näköetäisyydellä. Kilpakumppanin näkeminen on mun mielestä stressaavaa ja en täysin pysty keskittymään vain omaan tekemiseen. Nytkin kun tiesi, että maaliin pitää ehtiä ennen toista. Ysi rastia jouduin hiukan hakemaan tiheikössä ja luulin toisen nyt päässeen karkaamaan, mutta kohti 10. rastia mentäessä näinkin hänet yhtäkkiä takana vasemmalla puolellani. Sitten tulikin kiire ja pistin viimeisen vaihteen päälle, sillä ohi en enää päästäisi. Takana pysyi ja maaliin tullessa luulin tulleeni kolmanneksi, mutta lopulta olinkin toinen 😅 Toisena metsään lähteneen oon ohittanut jossain kohdassa, vaikka en häntä olekaan nähnyt.
Fin5, 5.päivän kisakartta.
Kuuden päivän sisään 5 suunnistuskisaa helteessä. Tavoite oli keskittyä suunnistamaan, sijoituksista viis. Lopulta kisapäivien edetessä huomasin tavoittelevani sittenkin myös hyvää sijoitusta. Olen tyytyväinen ja helpottunut. Oon myös niin onnellinen tyttäreni ilosta ja onnistumisista, uskon että suunnistuskipinä on roihahtanut hänelläkin 😊

Pari päivää hiukan lepäillään ja seuraava ilmoittautuminen ens viikolle on jo sisällä 😉

~Eija~