torstai 18. kesäkuuta 2020

Aamuvuoroja ja pyörärasteja

Tänään on torstai, myöhäinen ilta jo. Takana on neljä aikaista heräämistä töihin ja tänään mun työpäivä oli vielä 14 tuntinen. Usealle monivuorotyötä tekevälle monta aamuvuoroa putkeen on aivan hirveää, myös mulle! Oon ollut kuoleman väsynyt ja eilen ja toissapäivänä otinkin puolen tunnin välikuolemat työvuorojen jälkeen kotona ennen kuin kiiruhdin hyödyntämään vapaa iltaa harrastamalla. Mulla ei yleensä ole nukkumisongelmia ja nytkin maanantaita vastaista yötä lukuunottamatta oon nukkunut hyvin. Alle kuusi tuntia unta on kuitenkin liian vähän. Illalla pitäisi päästä ajoissa nukkumaan, mutta tällä viikolla se nyt ei ainakaan ole onnistunut iltavirkkujen lasten vuoksi. Mutta mun tarkoitus ei ollut kirjoittaa teille tämän hetken väsymyksestäni, sillä se on todennäköisesti jo huomenna pitempään nukutun yön jälkeen hoidettu. Tarkoitus on kertoa useista naarmuistani ja mustelmistani, pelosta ja jännityksestä, sillä tämä viikko on kulunut treenatessa pyörän satulassa.
Kurikan harjoitusten jälkeen olin naarmuilla.
Helmikuussa ostin itselleni uuden pyörän. Sellaisen jolla pyöräsuunnistuskisoissa ei anneta tasoitusta, vaan polkija itse ratkaisee pelin. Oon maaliskuun lopulta asti ahkerasti treenannut uudella Augmentin pyörälläni ja huhtikuussa lukkopolkimien kanssa. Ilokseni olen huomannut, että rohkeus on kasvanut ja oppi ei ole ihan joka kerta ojaan kaatanut, mutta kyllä maanantaina Rasti-Kurikan pyöräsuunnistus harkoissa lankesi epätoivo harteille. Tottakai lähdin kiertämään pisintä A-rataa, että saan harjoitusta mahdollisimman paljon. Reitti oli linnuntietä 13km ja lyhintä ajettavaa reittiä 16,9km. Pyöräsuunnistuksessa kuitenkaan se lyhin ei aina ole nopein. Tässä on mulla vielä paljon opittavaa. Lopulta mulle kertyi matkaa vähän yli 20km. Kaaduin useasti sillä seurauksella, että tihkuttavia pintahaavoja oli niin jaloissa kuin käsissä. Kaksi kunnon mustelmaa tuli ja itsevarmuus ei kohentunut. Suunnistus ei sujunut eikä pyörän käsittely sujunut. Toki rata ei kokeneempien kertoman mukaan mikään helppo ollut ja polutkin olivat paikka paikoin todella teknisiä. Pyörän taluttamiseksi meni useasti.
Mun pölyinen Augment.
Olihan siinä vähän mieli maassa, joten jotain oli tehtävä. Naapurikunnassa Jalasjärvellä oli tarjolla omatoimirasteilla myös pyöräsuunnistusrata ja koska keskiviikkona ei meillä satanutkaan, lähdin sitten pyöräsuunnistamaan.

Nyt oli matkana 11,4km. En ole nyt ihan varma oliko tuo linnuntietä vai lyhintä reittiä, mutta mulle kertyi matkaa reilu 18km. Kartan vaihtoja oli kaksi kertaa ja suunnistaminen kävi kartta kartalta helpommaksi, koska polut ja osa rasteistakin tuli jo tutuiksi. Nyt homma oli kuitenkin mukavaa, en kaatunut kertaakaan ja hoksasin tehdä jotain oivallisia reitinvalintojakin, vaikka toki joukossa oli niitä huonojakin. Jäi parempi fiilis ja valtava hiki!
Jalasjärvellä oli leppoisampaa.
Ja tosiaan, se on edelleen koko ajan myöhenevä torstai ilta, enkä mä ole koko viikolla käynyt kertaakaan juoksemassa. Nyt on keskitytty selviämään aamuvuoroista ja lähestyvistä juhannuksen pyöräsuunnistuskisoista. Lauantaina nimittäin on SM pyöräsuunnistuksen sprinttimatka ja sunnuntaina pitkämatka Tampereella. Kuulemma maasto on samanlaista kuin oli Kurikassa, joten lähtökohtaisesti mulle ei siellä hyvä heilu. Taluttamiseksi tulee menemään ja suunnistamisen ohella mun vaan on niin keskityttävä myös niihin kenkien irrottamiseen polkimista. Mutta ei se mitään. Tavoite on olla telomatta itseään pahemmin, pitää pyörä ehjänä ja oppia taas lisää tästä mielenkiintoisesta lajista.
Viisaasti vesillä juhannuksena ja aina!
Huomenna juhannusaattona kuitenkin vielä otetaan rauhallisesti kotosalla. Ystäviä tulee meille, syödään hyvin, uidaan ja pelaillaan. Huomenna ei pyöräillä.

Hyvää Juhannusta kaikille!

~Eija~

tiistai 16. kesäkuuta 2020

Ohjaaja kuulumiset keväältä

Tänä vuonna on taas ollut ilo liikuttaa useita innokkaita juoksijoita. Aloitimme loppu talvella, kun maassa oli lunta ja loskaa ja lopetimme viime viikolla helteisessä kelissä. Olemme juosseet niin jäisillä alustoilla kuin rutikuivilla kallioilla, kaupungin puistossa kuin metsän siimeksessä luontopoluilla. Juoksua tukevana treeninä on tehty erilaisia lihaskunto- ja tasapainoharjoituksia sekä kehonhuoltoa. Olemme keskustelleet juoksusta, sen tuomista ajatuksista ja vammoista. Olemme tsempanneet toisiamme ja jakaneet yhdessä mukavia hetkiä hiki otsalla.
Alamäkitreeniä.

Polkujuoksuporukan kanssa neulaspoluilla.
Penteleen korona aiheutti hiukan harmaita hiuksia ja oli pakko tehdä muutoksia ryhmiin, että suositukset täyttyivät. Tämä vaati kaikilta joustamista ja saimme kuin saimmekin homman toimimaan. Tunteja ulkona ja metsässä kertyi paljon. Joskus oli valtavan kiire ja joskus sai aivan rauhassa nautiskella. Joka tapauksessa viikot hujahtivat taas nopeasti. Jospa syksyllä taas jatketaan.
Korona katkaisi kuukaudeksi Sporttiporukan treenit Neirossa. Sitten käynnistin homman taas ulkotreenien merkeissä. Treenit tehtiin pääosin omilla kahvakuulilla ja ulkona etäisyydet toisiin oli helppo pitää. Sairaanahan ei kukaan paikalle tullut ja ilokseni myös itse pysyin koko kevään terveenä.

Tänään meillä oli Sporttiporukan viimeiset treenit tältä erää. Meitä on kelit hellineet ja osallistujien asenne on ollut timanttia. On ollut niin mukava suunnitella tekemistä ja tehdä itsekin usein mukana. Nyt vähän lomaillaan ja elokuussa taas jatketaan.
Neiron Sporttiporukka hikoilee helteessä.
Kiitokset kaikille, niin juoksuryhmäläisille kuin Sporttiporukan treeneihin osallistuneille!
Oon teistä niin ylpeä!

Juoksusta kiinnostuneille kolme vinkkiä;
- Lähde liikkeelle rauhallisesti, kävele ja juokse vuorotellen fiiliksen mukaan.
- Merkitse kalenteriin kolme lenkkiä joka viikolle ja pidä suunnitelmasta kiinni.
- Kokeile eri alustoja, poikkea poluille, tutustu turvallisiin kuntoratoihin ja ota kaveri mukaan.

Lihaskuntotreeni vinkkejä ihan jokaiselle;
- 15 minuutin treenikin muutaman kerran viikossa riittää.
- Yksinkertaisia liikkeitä, esim kyykky, punnerrus tukea vasten ja vatsarutistus selinmakuulla, 1min/liike x 5.
- Tee liikkeitä kesken lenkin, ulkotelineillä tai portaissa.
Koutsi kiittää :)!
Ihanaa kesää jokaiselle ja moikataan kun vastaan tullaan!

~Eija~

maanantai 8. kesäkuuta 2020

Virtuaaliultra kotipoluilla

Lauantaina oli juoksupäivä, tarkemmin #nutsvirtualrace. Kaksi viikkoa sitten olisi oikeasti ollut NUTS Karhunkierros, mutta sitä siirrettiin tälle viikonlopulle (tiedätte kyllä miksi) ja sitten toukokuun alussa vielä tämäkin peruttiin (samasta syystä kuin siirtokin 😔). No Nutsin porukka järkkäsi kuitenkin näppärästi yhteisöllisen juoksutapahtuman, kukin omilla poluilla, kuka missäkin.
Numerolappukin, vaikka ei se matkassa mukana ollut.
Mä ilmoittauduin 55 kilometrin matkalle. Punnitsin tovin 83 kilometriä, mutta lauantai aamulla lopettamani yövuorot kallisti valitsemaan hillitymmät kilometrit. Tämä olikin aivan oikea päätös. Nukuin yövuoron jälkeen yli puolen päivän, söin normaalin aamupalan, hidastelin ja vetkuttelin, kunnes täytin lötköpullot vedellä, pakkasin yhteensä viisi energiamarmeladia ja yhden energiapatukan juoksuliivin taskuun ja lähdin matkaan. Sen kummemmin en reissua varten tankkaillut. Jos 100 mailin matkaa ajattelee ensi vuonna taivaltavansa, on jo nyt pystyttävä normi syömisellä lyhyemmät matkat kulkemaan, ajattelen mä.
Sateen raikastama metsä.
Sade oli lakannut ja tuuli kävi alkumatkasta myötäisesti. Ensimmäiset vajaa kaksi tuntia kuuntelin rästissä olevia Juoksumania podcasteja (suositttelen kuuntelemaan!) ja askeleet rullasivat aivan huomaamatta. Reilun neljän kilometrin jälkeen alusta oli muuttunut asfaltilta metsäteiksi ja koko ajan kapeni pienemmiksi poluiksi. Pieni suunnitelma päässä oli reitistä, mutta huomasin välillä tulevani hiukan eri kohtaan kuin olin ajatellut. Se ei haitannut, sillä polut vievät aina jonnekin ja aina jostain kohdasta sain itseni taas kiinni ja kartalle. 
Podcastien loputtua heitin nappikset reppuun ja annoin ajatusten seilata tuttuun tapaan. Energiaa ja juotavaa napsin puolen tunnin välein. Aurinkokin pilkisteli, kunnes 29 kilometrin kohdalla alkoi sataa. 10 minuutissa olin ihan läpimärkä. Vettä tuli välillä ihan kaatamalla ja isompien puiden latvassa myrskutuuli riepotteli. Vettä tuli tunnin verran ja vähän ennen maratonin täyttymistä se lakkasi. Aika näytti 42,2 kilometrin kohdalla 4:09:15. Sormiin oli todella kylmä ja kaipasin kuivia hanskoja, mutta eihän niitä mulla ollut. Jumppailin sormia ja aloin laskea kilometrejä kotiin. 
Kotona päin näkyi sinistä kirkasta taivasta. Mikä ilo kun aurinko pilkisti pilvien takaa ja lämpö alkoi palata kroppaan. Pakaroissa ja oikean jalan isovarpaassa oli jotain häikkää, väsymistä. Viimeisillä polkupätkillä tuli lyötyä varpaansa ilkeästi juurakkoon tai kiveen. Pystyssä sentään pysyin.
Viimeiset 7 kilometriä oli taas kovaa asfalttia. Oli pakko kierrellä ja kaarrella kohti kotia, että sai kilometrit täyteen. Tulin sopivasti maaliin, meidän lammen rannalle, jossa muu perhe oli juuri menossa saunaan ja uimaan. Mä hilppaisin, tai paremminkin raahauduin riisumaan märät ja kuraiset vaatteet, join lasten yhden kokiksen kaapista ja liityin iloiseen seuraan palauttelemaan.

Olipa taas retki, josta ensimmäiset 30 kilometriä kulkivat tosi hyvin, mutta kyllä sade loppu matkalle kangisti menoa aikalailla. Jokunen hiertymä taas tuli, vaikka kaikki varusteet ja vaatteet on ennenkin testattu, mutta kastuessaan taisivat ne aiheuttaa. Vettä jäi yli puoli litraa, sillä vesisateessa kylmissään jäi juomiset todella vähiin. Muuten energiat riitti oikein hyvin. Aika jees olo ja niin tyytyväinen, että vaikka ei se ihan helppoa koko matkan ollut, vedin silti maaliin asti, suunnitelmien mukaan.
Maalissa!

Matka 55km, aika 5:20:21.
Sunnuntai päivä meni kotihommissa, muun muassa lapiointia ja siivoilua. Myöhään illalla käytiin koko perhe iltapalalla metsässä. Ihanaa että on kesä!

~Eija~

maanantai 1. kesäkuuta 2020

Retki Virkatielle Seitsemiseen

Vuosi sitten juhlin 40-vuotis syntymäpäivääni perheen ja ystävien kanssa. Tänä vuonna karkasin yhden ystäväni kanssa metsään. Meillä oli retki Seitsemisen Kansallispuistoon, joka sijaitsee Ylöjärven ja Ikaalisten alueella. Tammikuussa 2019 olimme perheen kesken näillä poluilla retkeilemässä. Jutun tuosta retkestä löydät täältä. Silloin maisema oli kovin toisenlainen ja siksi nyt tuntuikin kuin olisi tullut ihan uuteen paikkaan.
Treffasin Sannan lauantai iltapäivällä Seitsemisen luontokeskuksessa, jonka parkkipaikka kertoi että jokunen muukin oli tullut viettämään toukokuun viimeistä viikonloppua metsään. Kantamusten perusteella pystyi päättelemään onko ihan vain päiväretkellä vai aikomuksena olla yötä. Me toivoimme rauhaa ja aikaa jutella muutaman kuukauden kuulumiset keskenämme. Liikkeelle päästyämme saimmekin olla ihan rauhassa. Jokunen tuli vastaan, mutta jutuillemme salakuuntelijoita ei ympärille jäänyt.
Me kiersimme Virkatien, joka on 26 kilometriä pitkä. Ensimmäisenä päivänä kävelimme 16 kilometriä parin pysähdyksen taktiikalla. Kurkkua kuivasi sekä taukoamaton puhuminen että lämmin ilma. Järkytys oli todeta, että hyttysiä oli valtava määrä, mutta hyttysmyrkkyä ei ollut tullut kummallekaan mukaan. Pysähtyessä oli siis etsittävä aurinkoinen paikka, sillä aurinkorasvaa kyllä oli mukana, tai toisena vaihtoehtona oli pysyä vain liikkeessä.
Päästyämme illalla Liesijärven leiriytymispaikalle hiukan järkytyimme kuinka paljon siellä oli porukkaa. Telttoja ja rippumattoja oli laskelmiemme mukaan 35. Yhdessä teltassa keskimäärin oli kaksi yöpyjää, joten karkealla laskennalla meitä oli reilusti yli 50. Onneksi tilaa oli paljon ja mekin löysimme rauhallisen, kävyttömän ja vielä järvi maisemalla olevan paikan teltallemme. Aika luksusta. Keiteltiin iltateet, nautiskeltiin syntymäpäiväkakku palat ja piilouduttiin hyttysiltä telttaan jatkamaan juttua. Ennen puolta yötä maltettiin ruveta nukkumaan.
Majapaikkamme järvinäköalalla.
En ole hetkeen nukkunut noin hyvin ulkona! Toki alla olleet yövuorot saattoi vaikuttaa ja Sannalta lainaamani ilmapatja oli miellyttävän pehmeä. Kylmä ei ollut ollut ja korvatulpilla sain teltan ulkopuolelta tulevat äänet katkaistua pois. Sanna kertoi, että linnut olivat laulaneet koko yön.
Syötiin aamupala ja pakattiin tavarat leiriytymispaikalta viimeisten joukossa.
Aamupalaa

Matkamme jatkui neulaspolkuja pitkin, ohitimme joitain pieniä järviä ja Pitkäjärven rannalla täytimme vesipullot ruokaa varten kaivovedellä. Suoraan juotavaksi tuo vesi ei sopinut, mutta keitettynä ruuan mukana kyllä. Oli todella lämmin, lähes kuuma ja juomavettä oli säännösteltävä.
Pitkäjärven rannalla.

Iso Kivijärven rannalla keitettiin vielä myöhäinen lounas. Ai että voi ruoka maistua hyvältä retkeillessä. Meille perinteeksi taitaa olla tullut pasta, pavut ja aurinkokuivatut tomaatit. Niin hyvää ja helppoa valmistaa trangialla. Reissulle oltiin varattu yhteiset ruuat. 

Takaisin parkkipaikalla oltiin sunnuntai iltapäivällä. Tuntia vaille vuorokauden reissu, mutta tuntui kuin olisimme olleet pitempäänkin. Vettä lukuunottamatta tavaraa oli just hyvin. No sitä hyttysmyrkkyä myös olisi voinut olla. Ensi kertaan mennessä pitää hommata jostain pienempään tilaan menevä pyyheliina ja mun oma tosi pieneen menevä ilmapatja. Niin, sillä tämä ei todellakaan jäänyt meidän viimeiseksi retkeksi. Ja tuonne Seitsemiseen voisi joku kerta lähteä juoksemaankin.

Kiitos Sannalle ihanasta seurasta :)

~Eija~

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Lomaviikon reipas 166 km maaliin asti

Torisevan rotkojärvet sijaitsevat Virroilla, meiltä Ilmajoelta reippaan tunnin ajomatkan päässä. Ei siis kaukana, mutta en muista olleeni rotkoja aikaisemmin ihastelemassa. Nyt lomaviikko ja peruuntuneet viikonloppu menot mahdollistivat perheretken tähän mennessä kevään kauneimpana ja lämpimimpänä päivänä. Eväät siis reppuun, lapset autoon ja mukaan vaihtopaita ja sukat, sillä pitihän mun päästä myös Torisevatrailin reittiä juoksemaan.
Alainen Toriseva järvi
Ystäväni Niina suositteli kiertämään merkityn luontopolun vastakarvaan ja tällöin parhaimmat maisemat olisivat lopussa. Auto jätettiin Alainen järven läheiselle parkkikselle. Käveleskelimme kahvimajalle, joka toki ei auki ollut. Sieltä kallioilta jo aukesi näkymä jylhään rotkomaisemaan. Opasteet polulle löytyivät vessan takaa ja heti bongasin jo trailinkin merkkejä, hienoa.
Metsäpuro.
Heinä- ja sorametsäteitä, neulaspolkua vanhassa metsässä, puron vartta harjun pohjalla ja valitettavasti myös pitkähköltä tuntuva pikitie pätkä. Jo ensimmäisellä kilometrillä kaikilta lähti takit päältä ja lopulta lapsilta myös pitkähihaiset paidat. Aurinko paistoi ja oli ihanan lämmin. Kerran jo tytöt kahlasviat polvia myöden joessa virkistykseksi. Nuorin myös pulahti Torisevan kylmään veteen taukopaikalla, joita luontopolun varrella oli kaksi. Me valitsimme nuotiopaikan joka oli ihan Alainen järven etelä päässä. Siisti paikka, polttopuitakin oli ja saimme olla ihan omalla porukalla kun yksi pariskunta lähti juuri ennen meitä pois. 
Näkymä etelästä päin rotkoille.
Parhaat maisemat ja sydämen tykytykset todella säästyivät loppuun. Pääsimme kiipeämään rotkojen päälle ja mä olin sydän syrjällä nappaamassa lasten paidan helmoista kiinni etteivät vaan putoaisi. Lapsia ei huimannut, saati pelottanut.
Joka tapauksessa kaunis luonnon luomaama paikka, vaikka ihmisen tekemä valtatie ja sen aiheuttama meteli häiritsi kokonaisuutta. Kanssa ihmiset poluilla olivat iloisia, eikä meitä siellä ruuhkaksi asti ollut. Rotkojen päällä oli selvästi teknisempää polkua, kun muualla pääsi suht helppoa alustaa. Märkää tai liukasta ei ollut. Merkinnät olivat punaisia maalijälkiä puissa ja tolpissa sekä kunnon viittoja.
Luontopolku on 6,5 kilometriä pitkä. Leppoisan kävelyn jälkeen mä lähdin vielä juosten kiertämään Torisevatrailin 10,5 kilometrin lenkkiä. Somesta olin lukenut että maastoon on kympin lisäksi merkitty 3,5 ja 5 kilometrin reitit. Löytyi myös vihko, johon sai kirjoittaa puumerkkinsä ja matkan minkä kiersi.

Lähdin Kahvimajalta ja nyt toiseen kiertosuuntaan kuin olimme luontopolun kiertäneet. Rotkojen jälkeen reitti kaarsi heti vasemmalle menemättä ollenkaan pikitiellä - hieno homma. Mukavaa metsätietä, kapeaa polkua ja pian olinkin jo raviradalla, josta kisareitti virallisesti lähtee. Raviradalla en kuitenkaan nähnyt yhden yhtä reittmerkkiä, enkä tiennyt kuuluuko rata kiertää, joten kiersin sen ja lähdin samaa polkua kuin olin tullutkin. Metsän puolella merkinnät olivat taas hyvät eikä reitiltä voinut eksyä. Kolmasti tuli eteen juomapisteen lähestymis ilmoitus, mutta tänä lauantaina ei juottajia paikalla näkynyt. Kurkkua kyllä kuivasi mutta virkistystä sai vain jalat kun ylitti märkää kosteikkoa. Mukavasti oli nousua ja vastapainona alamäkiä, kivikkoa, mutta myös ihanaa neulaspolkua. 

Lähtö parkkikselta ja mahdollisesti raviradan kiertäminen toivat lisämatkaa sen verran, että mittari ranteessa näytti matkaksi 11,7 km. Autolla pikaiset naaman ja jalkojen pesut, vaatteiden vaihto ja puoli litraa juotavaa. Sitten kotimatkalle.
Kotona nautimme tovin jos toisen ihanasta illasta terassilla. Lopulta oli aika lähteä vielä päivän toiselle lenkille, että ei sunnuntaille jäisi liikaa hommia. Saunalenkkinä kiersin kotikulmilla 10,6 kilometriä, joten lauantai päivän kokonaissaldoksi tuli 22,3 kilometriä. 
Launtain lenkit juostu.
Tänään sunnuntai aamulla, ja lomaviikkoni viimmeisenä päivänä laitoin oikein kellon herättämään, mutta heräsin kuitenkin ennen sen soimista. Lähdin Seinäjoelle Ninnin seuraksi juoksemaan tasavauhtisen 20 kilometrin lenkin. Ja sehän me juostiin lämpenevässä aamupäivässä ja joissain kohdissa vastatuulen kiusaamina. Mukava lenkki ja päätös lomaviikon juoksuille. Kiitos Ninni seurasta :)! 
Lopulliset juoksukilometrit oli 167,3. Mun ennätys viikkokilometrit, jihuu! Ja eniten iloitsen siitä, että kroppa kesti ja jaksoi juoksemisen todella hyvin. Ilman lomaa, ilman lasten menemistä taas kouluun, ilman huippu kelejä ja ilman omaa päättäväisyyttä tavoite olisi jäänyt kauas.
166km "maalissa" Seinäjoella.
Erityisesti eilen lauantaina oli hiukan haikea olo, kun oikeasti olisi pitänyt oman arvion mukaan alkuillasta olla  NUTS Karhunkierroksen perusmatkan maalissa. Henkisesti koen, että olisin ollut siihen valmis ja kulunut viikko vahvisti fiilistä, että mahdollisesti kroppakin siihen olisi pystynyt. Onhan se eri asia taivaltaa 166 kilometriä yhteen putkeen ja sitä kokemusta lähden sitten vuoden päästä hakemaan. Nyt Rukalla on vielä valtavasti lunta. Matka olisi ollut rankka, ikimuistoinen, kipeä, iloa, taistelua ja toivottavasti mahdollisimman monella maaliin pääsyä. Kuitenkin toivon, että ensi vuonna olisi paremmat olosuhteet, eli lunta ihan vain maltillisesti.

Loma loppuu. Huomenna töihin  ja sitä se on koko viikko. Onneksi loppu viikosta taas kivaa retkeilyä tiedossa. Hyvää toukokuun viimeistä viikkoa kaikille!

~Eija~

P.S. Muistelin aikaisemmin että viime vuonna oli niin hieno keli NUTS Karhunkierroksella. No, paluu blogin postaukseen KK 83km matkalle muistuttaa, ettei se aivan niin ollut. Kylmähän siellä oli ja satoi ja yhdessä kuvassa takana näkyy kasa luntakin! Aika todella kultaa muistot ;)

perjantai 22. toukokuuta 2020

Juoksuretki Lauhanvuorella

Tänään perjantaina oli lomaviikon ehkä odotetuin juoksuretki, kun Sarin kanssa lähdettiin Isojoelle Lauhanvuoren kansallispuistoon. Mulle osa poluista oli viime toukokuun Antin maastomaratonilta tuttuja, mutta Sarille paikka oli ihan uusi. Nyt valitsimme lähtöpaikaksi Lauhansarven luontomatkailukeskuksen. Netistä tulostamamme kartan ja talon seinässä olevan kartan mukaan yritimme löytää haluamamme lähtöpaikan, mutta se tuottikin vaikeuksia. Lähtöportti löytyi, mutta polkua ei erottanut heinien joukosta. Lopulta alun kaksi kilometriä taitoimme hiekkatietä ja myöhemmin pääsimme odotetuilla poluille ja kunnolla matkaan.
Pirunpelto
Lauhanvuoren kierros on 23,3 kilometriä pitkä ympyräreitti ja halutessaan pystyy suunnittelemaan lyhyemmän tai pitemmän reitin. Pyörilläkin siellä pääsee aika kivasti kulkemaan ja pyöräilijöitä siellä jokunen patikoijien ja yhden toisen polkujuoksijan lisäksi näkyikin. Me pidettiin vauhti maltillisena, että pystyimme samalla päivittämään useamman viikon kuulumiset ja että näimme mahdollisimman paljon ympärille. 
Kirkas metsälampi.
Lauhanvuoren luonto on monipuolista. Kaunista kangasmaastoa, kuusi- ja talousmetsää, pitkospuita soiden yli, pulppuavia lähteitä ja puroja sekä valtava pirunpelto. Spitaalijärven taukopaikalla oli paljon porukkaa evästämässä ja sinne pääseekin helposti läheiseltä parkkipaikalta. En tiedä mistä järvi on moisen nimen saanut, mutta kertomusten mukaan sieltä on aikanaan viety vettä Venäjän ruhtinaalle, koska vedellä uskottiin olevan parantavia vaikutuksia.
Spitaalijärvi

Spitaalijärven jälkeen lähdettiin hissuksiin kiipeämään kohti Lauhavuoren huippua (231m). Siellä on näkötorni josta näkyisi aika kivasti pikkuisen kauemmas, mutta tietysti se oli vielä lukittu. Tarvitsee siis joskus toiste tulla uudestaan jos onnistuisi silloin päästä vielä korkeammalle. 
Paikka paikoin aivan hyvät opasteet.
Lauhanvuorelta laskeuduttiin taas maltillisesti alaspäin, kohti Kaivo- ja Ahvenlammia. Sitten kierrettiinkin tovi uudehkoa aidan viertä, joka on peuroja varten. Aidatulla alueella kasvatetaan luontoon palautettavia metsäpeuroja. Peuroja emme toki nähneet.
Loppu puolella reittiä polku pieneni jälleen ja pitkospuut olivat paikoin todella huono kuntoisia. Kaadetun talousmetsän reunalla sai olla tarkkana ettei kompuroi oksiin ja muihin risuihin. Kuitenkin loppu oli merkattu alkua selvästi paremmin ja löysimme "maalikaarelle" ongelmitta.

Kilometrejä kertyi 23,5 ja aikaa kului kolmisen tuntia. Lyhyillä tauoilla laitoin kellon hetkeksi pysähdyksiin. Lämmin päivä sai taas juomaan litran verran vettä ja lisäenergiana meni suklaata, energiapatukka ja energiamarmeladia. Lähdimme matkaan lyhythihaisilla paidoilla ja se oli ihan nappi valinta, sillä kylmä ei tullut. Ihana kevät keli meille toukokuun sankareille.
"Maalissa"
Kiitos Sarille seurasta! Matka taittui hetkessä.

~Eija~

torstai 21. toukokuuta 2020

Kukkia, rasteja ja juoksukilometrejä

Kahden 30 kilometrin juoksupäivän jälkeen oli hyvä pitää kevyempi päivä ja keskiviikkona juoksinkin vain 14,5km. Etukäteen jo osasin odottaa, että tämä keskiviikon lenkki tulee olemaan ehkä viikon hankalin, koska en oikein saanut siihen mitään kunnon tähtäintä. Ajatukset olivat muualla, ne pyöri kehää parin asian ympärillä, mikä teki olosta rauhattoman. Ennen lenkkiä oli hoidettava pari asiaa kaupungilla ja päätin heti pukea trikoot ja lenkkarit jalkaan ja juosta harhailu lenkkini samalla reissulla. Lenkki tuli juostua aurinkoisessa, mutta kovin kylmässä tuulessa.
Vihdoin uskalsin jokusen kesäkukankin ostaa.
Jo torstaina hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen sekä ainakin yhden asian selkiydyttyä olo oli rauhallisempi. Lähdettiin koko perhe heti aamupalalta Seinäjoelle suunnistamaan ja pokemon-jahtiin. Suunnistaessa todellisia kilometrejä kertyi yli 12 ja aikaa kului yli kaksi tuntia, mutta näitä ei luonnollisesti juoksukilometreihin lasketa, sillä suunnistus on suunnistusta ja juoksu on juoksua. Mies tätä vähän ihmetteli, kun molemmissa nyt kuitenkin metsässä juostaan, mutta näin mä tämän ajattelen. En vuositasollakaan laske suunnistuskilometrejä juoksukilometreiksi. Ja suunnistuksessa kilometrit merkitään linnuntietä ja todelliset kilometrit on sitten ihan muuta. Mun tapani ja sillä selvä :)
Suunnistus on ihan parasta.
Pikaisen syömisen jälkeen pyynnöstäni perhe jätti mut kotimatkalla Tuomikylän koululle ja lähdin siitä vielä Helatorstain juoksulenkilleni. Tänään oli luvassa polkujuoksua hyvinkin tutuilla poluilla. Tuomikylästä Palonkylään, siellä vajaan 6 kilometrin Ränkimäenkierros, jossa tarkoituksella nostin vauhtia reippaammaksi ja sitten takaisin samaa reittiä. Tuomikylän koululta juoksin vielä pienen koukun kanssa kotiin. Torstain 25,5 kilometrin lenkillä tuli todella kuuma ja vettä sain juotua litran. Lisäenergiaa ei tarvinnut ottaa, sillä sen verran hyvin edeltävästi syöty ruoka tuuppi eteenpäin.
Kevään eka ilman takkia :)
Ilta on mennyt tekemättä mitään. Tai no saunassa ja uimassa on käyty ja tankattu huomisen retkelle, josta sitten huomenna lisää. Hyvin tuntuu kroppa ja jalat toimivan. Kummempia väsymyksiä tai lihassärkyjä ei tunnu. Juokseminen eri paikoissa ja alustoilla on ihan ehdotonta, muuten alkaisi tympimään. On tämä vaan hauskaa.
Tällä hetkellä kilometrit ovat 101,50/166.

~Eija~