Mutisport-seikkailu 2017

Tilattiin Ylistaroon kiva keli ja se saatiin, kun koitti tämän vuoden Multisport-seikkailukisa! Kuluneen viikon aikana varusteet oli tsekattu, tankattu herkkuja energiaa ja liikuttu sillee sopivasti loppuun asti, ettei kroppa totu liialliseen huiliin. Ylistaron urheilukentällä oli jälleen mukavan leppoisa tunnelma ja naljailut joukkueiden välillä heitettiin pilke silmäkulmassa. Ei siis todellakaan mitään vakavaa puuhaa vaan SEIKKAILU isoilla kirjaimilla :)



Kuva ennen starttia.

Team-JEEn päivä alkoi varusteiden tarkistuksella, tavaroiden valmiiksi laittamisella ja fiilisten vaihtamisella. Janne ja Elisa ovat pariskunta ja tiimistä siis se J- ja eka E-kirjain. Mä olen sitten se toinen E-kirjain. Lookista ja simppeliä, eikös juu ;) Edustamme kaikki samaa suunnistusseuraa ja olikin ilo saada taivuteltua Elisa ja Janne mulle matkaseuraksi :)

Pakollisia varusteita Trio-sarjassa oli maastopyörä (x3), rullaluistimet (x3), kypärä (x3), EA-pakkaus, kännykkä, juotavaa ja syötävää. Lisäksi suositeltiin luonnollisesti pyörän renkaan vaihto/paikkaus tarvikkeet, karttateline ja asianmukainen käyttäytyminen liikenteessä. Meiltä löytyi nämä kaikki. Koko porukalle pidettiin alkuinfo, jossa käytiin mm turvallisuusasiat läpi ja jaettiin kartat. Sitten pikainen vessakäynti, hörpyt juotavaa ja viivalle.



Lähtö -->

Kaikkia joukkueita oli yhteensä kolmisenkymmentä, joten lähdössä oli kunnon lähdön tunnelmaa. Hätäisimmät, joilla ilmeisesti oli illaksi sovittua menoa, kiiruhtivat kärkeen halkomaan tuulta ja muu porukka otti aurinkoa, jutteli kuulumisia ja antoi jalkojen rullata urheilukentän tatamilta asfaltille ja kohti Lapuaa. Aloitus pätkänä juostiin 5,5 kilometriä.

Juoksuosuudelta rullaluisteluvaihtoon -->

Omasta kellosta tarkistaen meillä meni puolisen tuntia ja omalta kohdalta jalat olivat kevyet. Hiki kuitenkin tuli jo. Kentällä meidät otettiin iloisesti vastaan :)

Vaihdettiin rullaluistimet jalkaan melko hitaasti ja vauhtiin lähtiessä oli otettava rauhallisesti, koska urheilukentän pinta on ihan karsea rullaluistimilla. Pinta imee kaiken voiman potkusta. Mutta pääsimme kuitenkin pyörätielle ja tällä kertaa kurvasimme kohti Komiaa Kirkkoa. Rullaluisteltua on tänä kesänä tullut todella vähän, vain pari kertaa tyttären kanssa matalilla sykkeillä. Tämä oli ehdottomasti rankin osuus mulle, sillä 13 kilometriä yhtäkkiä vedettynä on pitkä matka. Tsempattiin ja vedettiin toisiamme eteenpäin ja itse asiassa saavutettiin meitä ohittaneita joukkueita kovalla rytinälle lopussa. Oman kellon mukaan meillä meni jotain 45 minuuttia. Oli niin ihanaa saada luistimet pois jaloista!

Rullaluisteluosuudelta pyörille -->

Sopivasti lämmenneillä reisillä olikin sitten mukava lähteä pyörittämään polkimia, sillä edessä oli 69 kilometrin pyörälenkki ja sinne varrelle oli ripoteltu leimattavia rasteja ja kolme yllätystehtävää. Karttaan merkattua reittiä piti jokaisen joukkueen jäsenen yhdessä mennä ja jokaiselta rastilta tuli löytyä leima. Reitti kulki pääosin hiekkateillä, kauniissa maalaismaisemassa, mutta olipa ratamestari löytänyt sopivan soistuneen metsäpolku pätkänkin iloksemme ;)

Ensimmäisessä yllätystehtävässä suunnistettiin hiekkakuopilla ensin pari rastia ja sitten oli pelätty vesistötehtävä, jossa kastuikin vain vyötäröstä alaspäin. 6 erilaista palapelin palaa haettiin yksitellen lammen pinnalla kelluvista astioista. Kun kaikki palat oli haettu, yhdessä yritettiin koota siitä neliö. Niin siis todella yritettiin ja 10 minuutin kasvavan turhautumisen jälkeen meidät armahdettiin ja sai jatkaa matkaa tyhmänä. Jäi isosti vaivaamaan kuinka se olisi ratkennut... Tehtävärasti oli mun mielestä todella hyvä ja hauskasti ideoitu. Kastuminen ei alkuun houkutellut, mutta jalat ehdottomasti tykkäsivät viileästä vedestä.

Palapeli tehtävä.

Taas pyöräiltiin ja popsittiin eväitä samalla. Mä teippasin pyöräni runkoon, käden ulottuville minigrip-pussin ja sieltä pyöräillessä evästin pähkinöitä, sipsejä ja suklaata. Juotavana mulla oli vettä ja kokista. Tällaiset eväät uppoaa mulle paljon paremmin kuin geelit ja urheilujuomat ja onhan jo sekin hyvä syy tehdä pitkä lenkki kun saa samalla herkutella ;) Varaamani eväät riitti koko matkan ja sain niistä just sopivasti energiaa.







Metsäosuudella, sellaisella kuivalla pätkällä.

Toisessa yllätystehtävässä päästiin edellisvuosien tapaan ampumaan :) Oma suoritus ei osunut nappiin, kun tuli kaksi noin 100 metrin sakkorinkiä kierrettäväksi. No, onneksi tiimini muut jäsenet hoitivat osuutensa toivotulla tavalla! Lyhyt huili pyörän selästä oli oikein paikallaan.



Ampumastadionilla sai taas tähtäillä.

Sillä sitten se polkeminen taas jatkui. Kohteena oli kolmas yllätystehtävä Ylistaron keskustassa, Kyrönjoen rannalla, eli toinen vesistö tehtävä...



Rannalla riisuttiin lenkkarit jalasta, pujoteltiin pelastusliivit päälle ja saatiin mukaamme isot renkaat, joiden avulla tuli käydä arviolta 100 metrin päässä oleva rasti kiertämässä. Pohdittiin hetki miten kannattaisi edetä ja Elisa ja Janne lähtivät potkimaan ja käsin melomaan kokonaan renkaan päällä maaten. Mä menin renkaan keskelle yrittäen etenemistä, mutta se oli ihan toivotonta ja niin väsyi äkkiä. Jannen avustuksella pääsin vaihtamaan asentoa ja johan alkoi toimia. Vesistö tehtävät ei todellakaan ole mun lemppareita, mutta olen niin tyytyväinen, että silti sinne veteen vaan menin! Suljin mielestäni sen faktan, että allani on useita metrejä vain pimeää vettä ja virta vei koko ajan (vaikka aika hitaasti). Kastuttiin, mutta kyllähän se virkisti viimeisille kilometreille.

Toinen vesistötehtävä renkaiden kanssa.

Mä roikun vasemmalla renkaan sisällä ja Elisa oikealla renkaan päällä.

Takaisin rantaan renkaan päällä.

Huh, veden varasta selvitty!

Matkan pituudeksi tälle vuotta oli luvattu 100 kilometriä, eikä se todellakaan ollut tullut täyteen, kun viimeisen kerran urheilukentälle kaarrettiin. Luvassa oli vielä yksi yllätystehtävä ja jännitti mitä se voisi olla, kunhan ei rullaluistelua...

Pyöräilyosuudelta viimeiselle yllätystehtävälle.

Hahaa, varaston hämyyn oli pystytetty peliluola ja tehtävänä oli ajaa 9 kilometrin rallipätkä! Mähän en tällaisia ole harrastanut, enkä osannut aavistaa moista osuutta joten en ollut tiennyt treenata. Jokaisen joukkueen jäsenen piti pätkä reittiä ajaa, joten Janne hoiti kaasu pohjassa lähelle maalia ja me naiset tyyliteltiin maaliin. 

Paha rasti, onneksi Janne osasi.

Viimeisenä oli kunniakierros kentän ympäri aitojen yli hyppien. Ja 100 kilometriä täynnä, alle 6 tunnissa!

On se aina niin huikea fiilis tulla pitkän urakan jälkeen maaliin ja kun vastassa oli vielä ihan parhaat kannustusjoukot; oma perhe ja ystäviä. Lapset tuumasivat, että olivat niin ylpeitä äidin menosta ja se jos mikä tuntui mukavalta <3 Lasten silmissä me oltiin niin voittajia!

Maaliin :D

Kuva kisan jälkeen ja edelleen hymyilyttää :D

Kiitos taas Multisport-kisan järjestäjille! Ensi vuonna taas nähdään!
Kuinka moni lukijoista lähtee myös mukaan?!?

ErityisKiitos Elisalle ja Jannelle matkaseurasta :D!

~Eija~