Hyvä lenkki sohvalla (kirjavinkki)

"Pidän siitä kun valo katoaa ja voin juosta kuin likaisen harmaa varjo. En kohtaa ketään. Sama tunne kuin aina: ilman tätä elämäni olisi köyhempää."



Markus Torgebyn Juoksijan Sydän-kirja (2015) on elämänkerta lahjakkaasta pitkänmatkanjuoksijasta. Ulkoiset paineet ja vaatimukset olivat viedä juoksemisen ilon. Äidin sairastuminen ja Markuksen oma loukkaantuminen ajoivat tekemään irtioton ´normaalista´ elämästä ja hän muutti useammaksi vuodeksi metsään ihan yksin. Metsässä hän juoksee, peseytyy puroissa, valmistaa ruuat nuotiolla ja yrittää pitää itsensä lämpöisenä. Hän haisee savulle ja poistuu teltaltaan vain parin viikon välein, kun hakee juosten täydennystä ruokavarastoihin. Alkuun talven pimeys on viedä voiton miehestä, mutta hän taistelee omaa mielikuvitustaan vastaan.



Markus tapaa eräässä kilpailussa afrikkalaisia juoksijoita ja sopii tulevansa heidän luokseen harjoittelemaan puoleksi vuodeksi. Markus haluaa kokeilla pystyykö samaan kuin nuo gasellin tavoin askeltavat hiljaiset juoksijat. Hän hyppää Pohjolan omaleimaisesta luonnon rauhasta keskelle Afrikan karua maisemaa. Voin kuvitella kurkussani kuivan pölyn lukiessani kirjaa ja loikkien samalla Markuksen vierellä. Teksti soljuu sujuvasti eteenpäin, eikä matkaa halua lopettaa kesken.



Kirja on tutkimusmatka Markuksen omiin ajatuksiin, kokemuksiin ja havaintoihin. Miten asiat toimivat hänellä, mitä tarvitaan muutokseen ja mikä on se oma paikka, jossa on hyvä olla. Pidän erityisesti siitä, että Markus ottaa itsekkäästi vastuun itsestään. Hän ei syytä epäonnistumisista toisia tai selittele olemattomia, oli kyse sitten harjoittelusta, työn teosta tai ruokavaliosta.

"En usko, että voi piiloutua jonkun dieetin tai teorian taakse, niillä vain siirtää syyn tai vastuun jollekin toiselle. Niistä ei mitään hyvää seuraa. Vain sinä itse tiedät mikä saa sinut voimaan hyvin. Kun otat vastuun itsestäsi ja syöt levollisin mielin, niin silloin keho kyllä tietää, mitä se tarvitsee."

Suosittelen kirjaa tämän kolean heinäkuisen päivän lukemiseksi!



 

~Eija~