Iloliikuntaa

Arkiliikunta, hyötyliikunta, perusliikunta...rakkaalla lapsella on monta nimeä ;)
Se on siivoamista, työmatkapyöräilyä tai kävelyä, haravointia, halon hakkuuta, leikkimistä lapsen kanssa, portaiden nousemista, kävelemistä kotoa kauppaan ja lumitöiden tekeminen, näin joitain mainittuna. Suurin osa meidän liikunnasta kertyy päivittäisten askareiden yhteydessä. Puoli tuntia reipasta arkiliikuntaa päivittäin parantaa kestävyyskuntoa ja on isona apuna painonhallinnassa. Terveyshyötyjä on mm. että tyypin 2 diabeteksen ja korkean verenpaineen kehittymisen riskit laskee puolella. Näin jotain mainitakseni.

 

Terveysliikunta suosituksen tavoite on harjoittaa kestävyyskuntoa reippaalla teholla 2 ja puoli tuntia viikossa. Tätä pystyy kerryttämään juuri esimerkiksi työmatkoilla kulkemalla ne kävellen tai pyörällä. Jos ei aika anna myöden koko työmatkaa hyötyliikkua, suositettallaan edes osan matkaa hyppäämään ratin takaa pois. Tarvitseeko aina saada se auto työpaikkaa lähimmälle parkkipaikalle? Voisiko auton jättää parin kolmen kilometrin päähän työpaikalta ja reippailla loppu matkan?
Erityisesti he joiden on vaikea päästä työpäivän ulkopuolella liikkumaan, kannustaisin käyttämään työmatkat hyödyksi. Se vaati pientä suunnittelua ja hiukan enemmän ajan varaamista kulkemiseen, mutta aamu reippailulla työpäivä lähtee hyvin käyntiin ja illalla kotiin palatessa päivän liikunnat on tehty.

Lisäksi suosituksissa on rasittavaa liikuntaa tunti ja 15 minuuttia viikossa. Tätä voi olla vesijuoksu, aerobic, juoksu, hiihto...
Lihaskuntoa ja liikehallintaa 2 kertaa viikossa käsittää mm. pallopelit, luistelu, kuntosali ja venyttely.

Valtakunnallinen "liikuntapiirakka"-suositus. Lähde: www.ukkinstituutti.fi

Miten on, tuleeko sinun nautittua kaikkia liikuntapiirakan paloja?

Itse suosin monipuolisuutta, rohkeutta kokeilla uusia juttuja ja siitä mistä nauttii, keskittyy siihen vielä suuremmalla tarmolla. Kuitenkin kun se ykkös laji löytyy, ei saa unohtaa monipuolisuutta. Esimerkiksi juoksuharrastuksessa pelkällä juoksemisella ei kehity toivotulla tavalla, vaan on muistettava eri temmolla harjoittelu, juoksua tukeva lihasten voimaharjoittelu, lihashuolto ja venyttely ja arkiliikuntaa unohtamatta.

Etelä-Pohjanmaalle saatiin vihdoin lunta mainitsemisen arvoisesti, eli pääsi lumitöihin! Se onkin yksi lempihyötyliikuntamuotoni. Ruohonleikkuun (sellaisella lykättävällä koneella) ja metsätöiden lisäksi ;)

Voi miten sisällä hypähti kun eilen aamulla olin eskarilaista lähdössä viemään kouluun! Ulko-ovelta avautui lähes koskematon, nilkkaan asti ulottuva hanki pihallamme! Tuli kiire kuljettaa lapsi kouluun, syödä aamupala ja saada itselle ja nuorimmaiselle ulkoiluvaatteet päälle ja intopiukeena kolan puikkoihin!

Lunta olikin satanut yön aikana mukava kerros ja pehmeää kevyttä lunta oli ilo lykkiä sivuun. Hyvää tehoa hyötyliikunta pläjäykseen sai kun nuorimmainen hyppäsi välillä myös lumikuljetuksen kyytiin ;) Oma piha ei vielä riittänyt mulle, joten kävimme vielä lykkimässä naapurinkin piha, Oli ilo auttaa!

Lopuksi lumipesu ;)

Tänään lunta on lasketellut taivaalta lisää :) Itse kävin jo 2 tuntia hiihtämässä, joten tällä kertaa mies pääsi hyötyliikkumaan. Meillä yleensä on kisaa kumpi pääsee lumitöihin, joten en mä tätä kovin tylsäksi arkipuuhaksi luokittelisi, vaan todelliseksi ILOLIIKUNNAKSI :D
Ihanaa lumista viikonloppua kaikille!

~Eija~

Tapanin päivä jumppaa Liikuntakeskus pulssissa :)

Vuosi on hyvä aloittaa perinteisesti käymällä tutustumassa uusiin ryhmäliikuntatunteihin Liikuntakeskus Pulssissa Seinäjoella.

Tapaniin päättyy Joulun ajan juhliminen ja on aika palata ruotuun, sekä ruokavalion, että liikunnan osalta. Liikuntakeskus Pulssi tarjoaa Tapaninpäivänä mahdollisuuden tutustua ilmaiseksi ryhmäliikuntatunteihin, sekä kuntosaliin. Jumppia on tarjolla laidasta laitaan kaiken kuntoisille. Itse valitsin tutustumiskohteiksi tällä kertaa Kaisun jättipallojumpan ja Anun Bodyattackiin.

Jättipallojumppa on tuttua jo 2000-luvun alkupuolelta, Sehän oli silloin jonkin aikaa muoti-ilmiö. Itse tutustuin lajin vasta nyt ja koukutuin kerrasta. Kaisu Pajunen ohjaajana on energinen ja innostava ja osaa tehdä tunneista sopivan, muttei liian haastavia.

                                            Palloa on siinä monenlaista :) Eikun valitsemaan....

Jättipallojumppa ei niinkään nostanut sykettä vaan toimi enemmänkin lihaskuntoharjoitteluna ja koordinaatiokyky oli monessa kohtaa koetuksella. Varmasti harjoitti myös tasapainoa. Tämän kerran tunti kesti vain 30min ja keskittyi lihaskuntoon. Uskon kuitenkin, että Kaisun ohjaamilla tunneilla saa koko kropan treenin tehokkaasti. Itse ainakin aion jatkossakin käydä Kaisun tunneilla.

Pulssin tarjontaan pääset tutustumaan tästä

Itselleni valitsin suurempikokoisen pallon, jonka halkaisija oli 75cm. Mitä pienempi pallo, sen enemmän jalat tekevät töitä :) Juotava tuli puolituntisen aikana tarpeeseen.

Bodyattack tunnilla olen ollut aiemminkin ja täytyy nyt sanoa, että näistä kahdesta tunnista ihastuin jättipallojumppaan. Bodyattackissa syke oli korkealla koko ajan, tunti sisälsi paljon juoksua ja hyppyjä. Tämä tunti vaatii siis jo aika kovan kunnon. Puolituntisen aikanakin ehti jo miettiä monene kertaan "koska tää loppuu :D" Tunnin päätteeksi ohjaaja otti vielä extra biisin ja sekin vedettiin täysillä. Tunti keskittyi siis sykkeen nostoon, välissä tehtiin pieniä lihaskunto-osuuksia. Tämä tunti voisi toimia esimerkiksi juoksuharjoittelun osana, ainakin jos olet laiska tekemään intervalleja. Sykemittari jäi tällä kertaa kotiin, joten en pysty nyt antamaan lukemia miten korkealla sykkeeni oli. Varmasti korkealla Joulun jälkeen ;)

Tutustumisjumpat eri saleilla ovat kivoja ja näin vuoden alussa salit houkuttelevat uusia asiakkaita. Pulssissa hinnoittelu on selkeää ja itse suosin jäsenyyden sijaan 10 kerran korttia, joka on voimassa niin kauan, että kerrat on käytetty. Kuukausimaksutkin tuntuvat kohtuullisilta, mutta ajan puutteen vuoksi olen vielä toistaiseksi päätynyt 10 korttiin.

                                           Kiitos kovasti Pulssin väelle mukavasta päivästä :)

                                                                         Marjut

Pakkasakka

Onpa pakkasta pidellyt!!!!

Mä en tykkää kylmästä, en varsinkaan kun pakkanen paukkuu yli 20 astetta! Tällä viikolla yksi aamu auton mittari näytti -32 astetta - hyi se! Saa jännittää ja peljätä lähteekö auto työpaikan parkkipaikalla käyntiin, kuinka lapset tarkenee koulumatkan ja ehtiikö kotona heittää puuta takkaan, että koti pysyy sopivan lämpöisenä. Toistaiseksi selvitty ja onneksi pakkanenkin hiukan lauhtunut.

Monet käyvät lenkillä paukku pakkasillakin, itselle tuo 20 astetta on testattu raja. Yli 20 astetta pakkasta kun mennään mulla kädet ei pysy enää lämpöisenä ja reisiä ja pakaroita pistelee jo matkatessa. Puhumattakaan miltä se tuntuu keuhkoissa. Onneksi vaihtoehtona on harrastaa sisäliikuntaa.

Eilen pakkasasteita oli 15, päivällä oli satanut lunta, ei tuulta laisinkaan, joten aivan mainio talvikeli juoksulenkille. Lenkki ajoittui taas iltaan, joten lamppu päähän ja heijastinliivi päälle. Lisäksi kolme kerrosta vaatetta niin ylä- kuin alavartalossa. Nilkkoihin edesmenneen mummani tekemät villasäärystimet, käsiin tumput ja päähän tietysti pipo.

Lenkille lähdössä.

 Tarkeni ja hiki tuli. Oikein sopiva lenkki ennen saunaa. Kotona vasta hetken päästä pakaroita alkoi pistellä, joten sinne tarvitsee lisää kerrosta seuraaville lenkeille.

Lenkiltä tullessa.

Tänään oli aivan mielettömän kaunis ilma. Aurinko paistoi, pakkanen kuurasi puut ja eilen satanut pieni lumikerros kirkasti entisestään maisemaa. Onneksi tuo aurinko paistaa joka päivä hiukan pitempään ja pitempään, sillä ihanaa kevättä kohti mennään!

Oon tänä talvena jo kolmasti pakannut sukset autoon ja aikomuksena ollut mennä hiihtämään, mutta vasta tämä kolmas kerta todensanoi ja pääsin tosi toimiin. Arvelutti miten homma taas tapahtuu, mutta lähtihän se heti selkärangasta se hiihtäminen. Perinteistä ehdottomasti ja suksilla joilla on Pirkan hiihto hiihdetty kaksi kertaa (vuosina 2004 ja 2014). Madshusit pelittää edelleen mallikkaasti :)

Jeah, reipas 23 km takana ja hiihtokausi avattu!

Lenkin jälkeen ladun varrella oleva lämpömittari näytti -17 astetta. Mulle sopivissa asteissa vielä. Kolmannella kierroksella (vajaa 2km yksi kierros) lämpeni kädet ja viidennellä varpaat. Hiki ei varsinaisesti tullut, muta kroppa sai mukavasti liikettä.
Tykkäsin :D

~Eija~

Eijan vuosi 2015 pähkinänkuoressa

Vuosi 2015 eletty, koettu ja muistoihin säilötty munkin osalta. Ei hullumpi vuosi ollenkaan!

Omia henkilökohtaisia urheilullisia tähtihetkiä olivat muun muassa:

• Huhtikuussa elämäni ensimmäinen osallistuminen Karhuviestiin Porissa. Itsellä oli lyhyt kolmas osuus. Aivan hyvä suoritus ja joukkueella huippu suoritus -> työpaikkajoukkue sarjassa voitto :D
• Toukokuussa Tukholma maratonilla mahtava fiilis ja voimat riitti hyvin maaliin asti aivan karmeassa kelissä! Ja tulipa samalla oma uusi ennätys :) 

Tukholma maratonin vuoden 2015 mitali :)

• Kesäkuussa Paimiossa Venlojen viestin aloitusosuus ja vajaan vuorokauden päästä vielä Jukolan viestissä ankkuriosuudelle. Voimat ja sisu riitti kelpo suorituksella maaliin asti murtuneesta sormesta ja nyrjähtäneestä nilkasta huolimatta :)

Jukolanviestin 2015 lähtö.

• Perinteinen juhannusajelu sai uuden käsitteen, kun kahden ystäväni kanssa poljimme juhannusyössä 126km. Meille mummopyöräilijöille huippu reissu :) Eikä muuten jäänyt viimeiseksi!

Mun pyöräilykaverini ja mä pellossa :)

• Heinäkuussa Ylistarossa ensimmäistä kertaa mukana seikkailukisa Multisportissa. Triomme veti hyvin hymyssä suin maaliin asti :) Kisaraporttiin pääset tästä.

Multisport 2015, melonta osuudelta tulossa.

• Elokuussa Helsinki maratonilla jälleen oma ennätysaika. Juoksutunnelmia voi lukea täältä. 

HCM 2015 paita ja mitali ja kengät joilla maratonin juoksin.

• Syyskuussa Jurvassa juoksin ensimmäisen polkujuoksukisani. Tähän tahdon keskittyä tulevaisuudessa enemmänkin. Kisaraportti löytyy täältä.
• Loppu vuonna julkaistiin jälleen Etelä-Pohjanmaan "Enskan-lista", jossa on laskettu pisteitä osallistumisesta ja pärjäämisestä suunnistuksen aluemestaruuskisoissa. Mulle napsahti naiset 35 sarjassa kärkisija. Voiton avaimet piili siinä, että osallistuin ahkerasti niin moneen kisaan kuin mahdollista. Kannatti :)

Muun muassa hiihtosuunnistus kisoista kultaa kotiin :)

Viime vuoteen mahtui myös tähtihetkiä tulevalle liikunta-alan ammattilaiselle. 

Kahvakuula ohjausta olen tehnyt jo kohta kaksi vuotta ja mielenkiintoa oli kehittää itseään eteenpäin. 

Yhteistyö Marjutin kanssa pääsi todenteolla käyntiin toukokuussa, kun osallistuimme Vantaan Extremerunille. Yhdessä lähdimme ja yhdessä maaliin tulimme. Hurjan hauska reissu ja ihan parasta ystävän kanssa, Mutta myös "painajaismaisin" kokemus ikinä mulle oli Vantaanjoen iljettävä ylitys 4 kertaa! Se haju ei lähtenyt vaatteista kahdenkaan pesun jälkeen. Hyi kauhiaa! Selvisin kuitenkin, kiitos ystävän tsemppauksen :)

Vantaan extremerunilla ennen lähtöä :)

Tällä reissulla saimme rauhassa ideoida ja antaa haaveille siivet. Kantavaksi teemaksi tuli kahvakuula ja sen ympärille rakentuvat kurssit ja erikoisemmat treenit. Metraining sai alkunsa. Elokuussa olikin sitten jo ensimmäinen tekniikkakurssi totta. Ideoita on pöytälaatikossa vielä vaikka kuinka :)

Kesäkuun alussa olin pääsykokeissa Kuortaneen Urheiluopistolla liikunta-alan ammattitutkinto linjalle. Seuraavalla viikolla jo tuli ilmoitus opiskelijaksi hyväksymisestä. Suin päin en kouluun sännännyt vaan hyväksymisen jälkeen mietin ja juttelin asiasta vielä kaksi viikkoa. Lopulta päätin ottaa härkää sarvista ja lähteä opiskelemaan. Katunut en ole, vaikka sanotaanko näin, että vapaa-ajan ongelmia ei tällä hetkellä todellakaan ole. Tämän vuoden loppuun asti on aikaa tutkinnon osat suorittaa, joten rauhassa hyvä tulee :)

Maailmalle pienistä, itselle merkityksellisistä asioista koostuu onnistunut mennyt vuosi. Paljon tuli tehtyä ja paljon vielä olisi voinut tehdä. Kaikessa en onnistunut, mutta aika monessa onnistuin. 

Hyvillä mielin ja ladatuilla akuilla uusi vuosi aloitettu!

~Eija~

Valmiina vuoteen 2016 :)

Onkin kulunut jo tovi siitä kun olen viimeksi tänne kirjoittanut. Onneksi Eija päivittää blogiamme ahkerasti. Liikunnan saralla Eijalle tapahtuukin paljon ja hänellä riittää motivaatiota kurkottaa kohti uskomattomia tavoitteita. Minulla taas on ollut syksyn aikana ihan muut asiat mielessä ;)
Olemme kaksi naista niin erilaisia mutta kuitenkin niin samanlaisia.

                                                          Kuva otettu heinäkuussa 2015

Viime vuosi 2015 oli osaltani ainutlaatuinen. Liikunnallisesti pääsin tekemään asioita, joista en aiemmin olisi edes uskaltanut haaveilla. Ryhmäliikuntatunneilla olen käynyt paljon aina, mutta nyt siirryin harrastajasta ohjaajaksi. Ohjaajan työ onkin ollut mukavaa vastapainoa varsinaiselle päivätyölleni. Kahvakuulaohjaajana toimiminen on tällä hetkellä antoisa harrastus ja pitää osaltaan huolen siitä, että tulee itsekin liikuttua säännöllisesti. Kahvakuulatuntia ohjatessani ei ole mahdollisuutta miettiä mitään muita asioita ja se onkin erinomainen nollauskeino :) Suosittelen, että kokeilet! Toinen uskomaton asia oli personal trainer opintojen aloittaminen Tampereella Fitfarmilla. Minulla on omia asiakkaita, joiden onnistumisen ilo saa energiaa ja motivaatiota minullekin. On hienoa nähdä miten ruokavalio- ja liikuntasuunnitelmani tehoavat käytännössä. Asiakkaani ovat kaikki olleet hyvin motivituneita elämäntapamuutokseen ja heitä on ollut ilo ohjata :) Kiitos teille ihanat asiakkaat,työmme jatkuu vielä!

''

Muistoja kesän kahvakuulakurssin suunnitelusta

Ehkäpä kuitenkin tärkein saavutukseni vuodelle 2015 oli valmistumiseni Tampereen yliopistosta Terveystieteiden Maisteriksi. Olen aloittanut opinnot jo silloin kun nuorin lapseni oli vähän yli 1-vuotias. Opinnot veivät kaikkiaan 6 vuotta. Kuusi tärkeää, työlästä mutta todella antoisaa vuotta. Gradua tein kaksi vuotta, josta 10 kuukautta keräsin aineistoa. Kolmesta lapsestani kahdella on ollut vauvana koliikki ja kiinnostuinkin keräämään aineiston haastattelemalla koliikkivauvojen vanhempia. Kiinnostukseni kohdistui siihen millaisia tunteita äidit kokevat vauvan koliikin aikana ja millaisia kokemuksia vanhemmilla on kohtaamisista terveydenhuollossa vauvan koliikin aikana. Oli hienoa tavata vanhempia, jotka olivat halukkaita avaamaan ovensa tällaiselle tutkijalle ja kertomaan kokemuksistaan koliikista kärsivän vauvan vanhempina. Samalla sain tilaisuuden käydä läpi omia kokemuksiani kahden koliikkia itkevän vauvan äitinä. Keskustelut vanhempien kanssa kestivät pitkään ja olivat tunteellisia tapahtumia. Kiitos haastateltavilleni! Olette tärkeä osa opintojani ja ilman teitä en olisi valmistunut.

Syksy 2015 kuluikin sitten suurelta osin tietokoneen ääressä. Päätin, että saan gradun valmiiksi ennen Joulua ja onnistuin tavoitteessani. Monesta asiasta jouduin tinkimään gradun valmistumiseksi. Lähinnä omasta vapaa-ajastani eli liikunnasta, sillä kaikkeen ei aika riitä millään. Mutta nyt on kevät 2016 edessä ja Eijan kanssa jo suunnittelemme tulevaa. Mitähän kivaa sitä kevääksi keksii. Se on ainakin varmaa, että yhteistyömme jatkuu ja haluamme jatkossakin olla mukana asiakkaidemme hyvinvoinnissa. Tavoitteemme on saada mahdollisimman monta naista ja miestä innostumaan liikunnasta ja panostamaan omaan hyvinvointiin. Päämme on täynnä ideoita ja niistä parhaita jalostamme eteenpäin teidän ja meidän iloksi :) Eijan kanssa tulemme tekemään myös yhteisiä vapaa-ajan reissuja liikunnan parissa. Näist yksi on osallistuminen Extreme Runiin. Paikkakuntaa emme ole vielä päättäneet. Viime toukokuussa pulikoimme Vantaan joessa, pitäisikö tänä vuonna kokeilla jotain muuta?

           
                                                                        Marjut 

Pakkas liukuja jäällä

Joulu oli mitä rauhoittavin ja leppoisin. Olin tietoisesti aikatauluttanut joulun pyhät lepäämiselle, perheen kanssa olemiselle ja tunnelmasta nauttimiselle. Juoksemassa kävin kun siihen oli aikaa. Pitkää ja lyhyttä lenkkiä.
Joulunaika oli muuten melkoisen musta, kelien puolesta, mikä harmittaa. Kerran kävin tykkilumiladun varrella aikomuksena avata hiihtokauteni, mutta se jäinen baana ei todellakaan houkutellut mua ja säälin suksiani sen verran että vaihdoin jalkaani lenkkarit. Karehtien katselen tuttujen kuvia facebookissa lapin laduilta ja mäistä. Itsellä ei valitettavasti ole mahdollisuutta latujen äärelle lähteä.

Mutta nyt onneksi tuli sentään pakkaset :D!

Sopivat 5-10 asteen pakkaset saavat luonnon näyttämään niin kauniilta sen pimeän ja kuraisen syksyn ja alkutalven jälkeen. Ihmettelen nyt ääneen niitä ihmisiä, jotka oikeasti haluavat talven olevan pakkaseton ja hyvin hyvin vähäluminen!! Mä haluan sopivaa pakkasta (en missään nimessä 20 asteen pakkasia..hyi kauhiaa!!) ja paljon paljon lunta! Niin paljon että pääsee hiihtelemään suoraan kotiovelta, rakentaa lasten kanssa kunnon lumilinna lumikasaan ja talviextreme-kuulailu saataisiin järjestettyä. Niin, nimittäin mulla ja Marjutilla on pöytälaatikossa suunnitteilla luminen kuulailu- tapahtuma pilke silmäkulmassa. Mutta eihän se ole mitään ilman lunta, joten odotellaan nyt vielä tovi. Olkaa kuitenkin kuulolla :)!



Aurinkokin on näyttäytynyt taivaanrannassa useampana päivänä. En ole vain ehtinyt sitä vangita kameraan, vaan nämäkin kuvat on otettu jo hämärtyvässä iltapäivässä.

Pakkasten etuna on kauniin maiseman lisäksi luistelujäät. Meidän lammelle oli myös vahvistunut loistava luistelujää ja lapset ovat paljon innokkaammin lähdössä ulos, kun on jotain kivaa puuhaa. Nytkin perheemme joukossa jäällä oli kaksi ihanaa lainalastakin.



Mun ikivanhat hokkarit, joiden pukeminen ja riisuminen on yksi urheilusuoritus! Tarvitsee hommata uudet!

Uskokaa vaan, mutta mäkin oon joskus harrastanut jääkiekkoa!
No joo, puoli vuotta kävin harjoituksissa... Luistimet jalassa en niin kovin pärjännyt, mutta muissa treeneissä ilman luistimia olin oikein hyvä. En osaa sirklata (tai mitä se nyt on...?) kuin toiseen suuntaan, kiekon kuljettaminen on melko vaikeaa, olen epävarma jarruttamaan...mutta osaan tehdä maallikko piruetin, luistella takaperin ja liukua vaakana, hih ;)
Ja hei! Kivaahan tämä on!  Meillä ainakin oli hirmu hauskaa :D

Luistelun lopuksi tunnelmoimaan grillikotaan ja nauttimaan lämpöisestä kaakaosta.
Lapset kovasti toivoi että tullaan huomenna uudestaan. Kyllä varmasti joku päivä jos pakkaset vain pysyy. Mäkin voisin harjoitella sitä kiekon hallintaa, puhtaampaa vaakaa ja hei, miksi ei vaikka suunnittelisi jumpan luistimet jalassa!! Innostaisikohan se useampia aikuisia luistelujäälle..?

Leppoisia ja sopivasti liikunnallisia välipäivä jokaiselle!

~Eija~

...Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella...

Jouluaatonaaton hulinat ja viime hetken askareet ovat taas venyttäneet päivän melko pitkäksi. Onneksi tämä päivä on eilistä jo hiukan pitempi, sillä eilen oli talvipäivänseisaus. Ihanaa, puolen vuoden päästä on siis juhannus ja mulla alkaa silloin kesäloma :D! Onneksi ei tarvitse suoraan hypätä puolen vuoden päähän, vaan saamme vielä nauttia edessä olevasta joulusta ja talvesta, joka edelleen antaa odottaa (*toivon lunta lunta lunta...*).

En ole ehtinyt joulukuun kiireissä leipoa yhtään! No kerran joulutorttuja, mutta sitä ei nyt leipomiseksi voi oikein sanoa, kun valmistaikinalle heittää luumuhilloa ja pökkää uuniin. No aatonaatolle olin päättänyt keskittyä muunmuassa leipomaan jotain. Ja toki sain kovasti apureita hommaan. Pyöräytimme jouluhalon, mikä on perinteinen ranskalainen jouluherkku. Huomenna pääsee sitten maistelemaan.

 Joulukuusi on isäni metsästä. Sen oli muu perhe kantanut sisään ja koristellut eilen. Oikein kaunis ja sopivan oli iskä taas löytänyt. Olen ehdottomasti perinteisen suomalaisen kuusen kannattaja ja sitä päivää ei tule, että meillä muovikuusi olohuoneen nurkassa nököttäisi! Loppiaisena sitten kuusi lentää terassin kautta ulos ja aloitetaan härkäviikot.

Alkuillan pimeydessä lähdin vetämään vielä valopäänä tyttäreni kanssa saunalenkin. Mä juoksin kolme vetoa lyhyin kävely palautuksin ja tytär pyöräili intervalli-tyyliin vierellä. Reippaasti jaksoi 6 vuotias taas kaikesta kuravellistä ja paikka paikoin yllättävästä liukkaudesta huolimatta yhteislenkkimme - on se ihana <3

Saunomisen jälkeen nautiskeltiin glögillä, pipareilla ja sinihomejuustolla - mun ehdottomia joulunajan herkkuja. Ystävä toi alkoholitonta Hans Välimäen Vuosikertaglögiä 2015. Tätä maistellaan sitten joulunpyhinä. Kiitos Meiju & co

 Kunhan pulina lastenhuoneista lakkasi, alkoi vielä viime hetken lahjojen paketointi riemu. Suurin osa lahjoista on jo jaettu perheelle ja ystäville, mutta omien lasten lahjat jätän aina viimeiseksi. Voi sitä riemua huomenna ;)

Lahjoja tärkeämpää kuitenkin on saada rauhoittua hetkeksi arjen kiireistä ja nauttia hyvästä, perinteisestä suomalaisesta jouluruuasta perheen kesken. Oman joulun kruunaa lasten ilo sekä hyvät muistot ja perinteet omasta lapsuudesta. Vuosien kuluttua mukava kuulla lapsilta, miten he ovat lapsuuden joulut kokeneet. Se on nimittäin tässä ja nyt.

Meidän perheen tämän vuoden joulukortti ;) Kuva on Maltan reissultamme tältä syksyltä.

Hyvää ja rauhallista JOULUA 2015 jokaiselle teille lukijalle!

~Eija~

p.s. Ja näin tässä juttua kirjoittaessa päivä pyörähti jouluaaton puolelle. Nyt äkkiä nukkumaan :)!