perjantai 12. helmikuuta 2021

Helmikuun laduilla

 On aivan mahtava talvi! Ja helmikuun on ihan paras talvikuukausi, koska valon määrän lisääntyminen on niin konkreettista. Kovin kirkkaasti aurinko paistaa ja heijastuu hangesta, mutta en välttämättä hoksaa otta aurinkolaseja nenälle autolla ajaessa tai ulkona liikkuessa, mutta jospa sitä pian taas oppisi.

Ihanat lumimaisemat.
Juoksu jää nyt auttamattomasti hiihdon jalkoihin, sen verran kovaa veri vetää laduille, joita täällä Etelä-Pohjanmaallakin on nyt vaikka kuinka paljon. Oon löytänyt uusia latureittejä ja perheen kanssa on tehty retkiä niille. Tutummilla reiteillä heitän korville napit ja kuuntelen hiihdellessä äänikirjoja.

Vaikka nyt tuleekin hetkellisesti juostua vähemmän, ei hiihtotreenit hukkaan mene, vaan se on loistavaa korvaavaa treeniä. Tykkään niin perinteisen kuin vapaan tyylistä ja niitä on tullut molempia mentyä suht saman verran, pertsaa ehkä hiukan enemmän.

Mikäs tässä on hiihtäjän hiihdellä.
Tänään perjantaina olin sopinut yhteislenkin Päivin kanssa. Sovittiin, että tehdään pitkä lenkki, mutta ei sitä kuinka pitkä, vaan annettiin mennä fiiliksen ja suksien luiston mukaan. Lopulta matkaa vapaalla hiihtotyylillä kertyi reipas 40 kilometriä ja aikaa meni vajaa kolme tuntia. Aamupäivän puolella lähtiessä pakkasta oli -16 ja iltapäivän puolella lopettaessamme oli pakkasta -6. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja välillä ohut pilviverho säästeli silmiämme auringolta. Oli upea keli, vaikka kylmä viima hetkellisesti kangisti kasvoja.
Lyhyet energiatauot on pitkiksellä paikallaan.

Perjantaina hiihdeltiin Seinäjoki-Ilmajoki akselilla.
Viikonlopuksi on luvattu aurinko kelien jatkuvan. Tarkoitus on jatkaa ulkoilua, vaikka yövuorojen vuoksi nukkuakin pitää keskellä kirkasta päivää. Jospa sitten vaikka mörkö hiippailua jos ei muuta.
Kiitos Päivi hiihtoseurasta!
Ei mulla tän kummempaa. Vaikka blogissa hiukan hiljaiseloa onkin, jatkuu liikkumiset, en vain ulkoiluilta aina ehdi kirjoittelemaan.
Aurinkoista ja reipasta viikonloppua kaikille!

~Eija~

sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Lumiset polut Himoksella

 Tammikuu oli hieno päättää polkulenkillä Himoksella Wintertrail reiteillä. Oikeasti näillä poluilla olisi tänä viikonloppuna kisattu, mutta koska korona edelleen heittää kapuloita rattaisiin, on kyseessä oleva tapahtuma siirretty kahden kuukauden päähän. Omatoimimeiningillä pääsi viikonlopun aikana avatuille poluille liikkumaan. Mä ehdotin Ninnille treeniohjelmaan pitkää rauhallista polkulenkkiä ja ilokseni sellainen sinne löytyi. Joten sain hyvää lenkkiseuraa ja ehdittiin kunnolla vaihtaa kuulumisetkin.

Lumiukot hurrasi poluilla.
Osui hyvä keli, sillä pakkasta oli miinus 9 astetta, tuuli oli hyvin maltillinen ja vain hetkellisesti satoi toisella kierroksella lunta. Alkuun oli tiukkaa pitkää ylämäkeä, sitten maltillisempaa nousua ja laskua, kunnes lopussa jyrkästi alas. Kierrettiin ensin 13 kilometrin lenkki, jossa "perälenkki" oli moottorikelkkauralla inhottavan hankalaa juostavaa ja muutenkin polun pohja oli pehmoisempi kuin lyhyemmillä lenkeillä. Toisella kierroksella jätettiin tuo "perälenkki" kiertämättä ja tämä menikin ihan hujauksessa.

Oli kaunista, niin häikäisevän kaunista, että välillä kirkkaan valkoisessa lumessa polkua oli jopa vaikea kunnolla erottaa. Jokunen juoksija tuli vastaan, jokunen kävelijä ohitettiin ja muutamia muita retkeilijöitä tuli vastaan, mutta hyvin me kaikki sinne mahduttiin. Ohittelu vaati toisen väistämistä puolen metrin syvyiseen lumihankeen, joten lenkistä ei todellakaan selvitty kuivin sukin. Hiukan kylmä ehti käsiin ja selkään tulla kun pysähdyttiin kuvaamaan tai kaivelemaan evästä repusta, mutta muuten oli just sopivan lämmin.
Hyvä, rauhallinen vauhti ja sopivasti haastava maasto oli oikea valinta tähän kohtaan. Juoksukilometrejä on kertynyt tammikuulle 250. Kaksi kertaa oon juossut juoksumatolla, kolme kertaa poluilla ja muut lumisilla teillä. Hiihtänyt oon 193 kilometriä, niissä mukana pertsa ja luisteluhiihto. Työmatkapyöräilyä melko haastavassakin kelissä on kertynyt 203 kilometriä. Alku tammikuu kulki hyvin, mutta lopussa on ollut hankalaa. Olo on ollut raskas, sydämen lisälyöntejä oon tuntenut useammin ja pari yötä nukuin tosi huonosti. Ensiksi ajattelin, että oon ehkä vaan liikkunut liian kovilla tehoilla, mutta sitten oivalsin henkisen taakan olevan sen verran kova, että alkoi jo fyysisiä oireita ilmaantua. Mun iskällä ja veljen perheessä sattui samaan aikaan vakavat sairastumiset ja huoli oli valtava. Tilanne on edelleen päällä, mutta mahdollisesti pahin on ohitettu.
Himoksen maisemia.
Nyt mulla on viikon loma edessä. Suunnitelmissa oli pitää määrä viikko, mutta tämän viikon fiilisten johdosta tuon suunnitelman puran. Liikkua meinaan, juosta ja hiihtää, mutta jos tuntuu hankalalta, palaan kotiin. Oon jo sopinut näkeväni ystäviäni ja loppu viikosta leivon synttärikakun pojalleni. On vaan parempi höllätä hetkeksi jos siltä tuntuu. Suorittajalle se vaan on niin vaikeaa. Sellaiselle, joka eilen klikkasi itsensä Vaarojen Maratonin perusmatkalle, joka juostaan taas tämän vuoden lokakuussa. Unelma UTTF:stä elää edelleen, vaikka välillä matka sinne tuntuu niin kivikkoiselta.
Ninnin kanssa Himoksella.
Tänään oon loppu päivän fiilistellyt hymyssä suin mun ja Ninnin polkulenkkiä. Kropassa tuntuu hyvältä, ihana väsy painaa silmäluomia ja huomisen päivän pilates ja lenkki ystävän kanssa saa odottamaan aamua iloisena.

Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille!

~Eija~

torstai 28. tammikuuta 2021

Komian Kirkon Hölkkä tulee taas

 Tasan kahden kuukauden päästä juostaan perinteinen Komian Kirkon hölkkä Ylistarossa. Sunnuntaina 28.3.2021 klo.12 lähtee ensimmäinen ryhmä liikkeelle. Matkoina ovat 5 kilometriä, 10 kilometriä ja puoli maraton. Kaikki matkat ovat tarkistusmitattu viime vuoden kesäkuussa, joten tässä on loistava mahdollisuus tulla tsekkaamaan oma juoksukunto haluamallaan matkalla.

Lähdön tunnelmaa vuodelta 2020.
Reitit ovat suht tasaiset ja kulkevat kauniin jokimaiseman vieressä. Ennen maalia voi myös ihailla kuuluisaa Komiaa kirkkoa, jonka mukaan hölkkä on aikoinaan nimetty. Hölkällä tosiaan on pitkät perinteet ja nyt itsellä on toinen vuosi hölkän kilpailunjohtajan roolissa. Viime vuonna juoksimme poikkeuksellisesti elokuun alun helteessä reippaan sadan juoksijan voimin, mutta nyt toivottavasti pystymme pitämään paikkamme kevään ensimmäisten katukisojen joukossa.

Kuva vuoden 2020 hölkästä. @Kirsti.Kontturi
Iso uhka on edelleen tuo korona 😠 Viime keväänä Suomi niin sanotusti suljettiin, joten hölkkäkin oli siirrettävä. Kovin helppoa se ei ole siirtää sovittua tapahtumaa toiseen ajankohtaan, koska kaikilla, niin järjestäjillä kuin osallistujilla, on monia muita sovittuja menoja. Oli kuitenkin mukavaa, että hölkkä saatiin järjestettyä toisessa kohdassa eikä koronaan liittyviä jälkipyykkiä ole tarvinnut pestä. Nyt tilanne näyttää taas huolestuttavalta. Viime vuoden koronasuositukset eivät ehkä päde tänä vuonna ja aika näyttää millaisia muutoksia meidän vielä pitää tehdä, että hölkkä voidaan juosta. Haluan kuitenkin uskoa, että tapahtuma saadaan järjesttettyä. Lähtökohtaisesti kaikkien terveys on etusijalla.
Mä vastaan mm reittien opasteista ja niitä on ripoteltuna reiteille paljon.
Tavoitteita pitää olla ja oma tavoitteeni Komian Kirkon Hölkän suhteen on järjestää kaikille mukava ja sopivasti haastetta asettava kisa juoksijoille. Reitti tullaan merkitsemään taas hyvin ja reitin varrella on valvojia. Juoksijat voivat luottaa, että matkat ovat virallisesti tarkistusmitattuja ja että olemme ne mittanauhoilla vielä viilanneet kohdilleen. Ajanotto organisaatiomme on luotettava. Palkinnot ovat jälleen loistavat, mutta kerromme niistä vasta myöhemmin. Kuitenkin jokainen maaliin juossut saa komean Komian Kirkon Hölkän muistomitalin.
Hölkän komea muistomitali.
Lisätietoa hölkästä löytyy Ykv-suunnistus nettisivuilta. Sieltä löytyy myös kuvia ja tulokset viime vuoden hölkästä. 
Ykv-suunnistus facebook sivulla on vielä tänään mahdollisuus osallistua yhden osallistumisoikeuden arvontaan, joten kannattaa kurkata myös sinne.

Onnistuneita ja hyviä treenejä kaikille!

~Eija~

p.s. Näin keskellä kaunista talvea oli aivan ihanaa selailla kuvia viime kesältä. Vaikka silloin olikin armottoman kuuma, tuli itselle niin hyvä fiilis kun saa järjestää tällaista 😊

lauantai 23. tammikuuta 2021

Työmatka pyöräilyä ja äänestys

 Onpahan ollut lumimyräkkää pari viime päivää. Viime viikon paukkupakkasilla en lähtenyt polkemaan pyörällä töihin, sen verran säälin varpaitani, mutta nyt en oikeastaan nähnyt mitään syytä miksi ei. Muistan joitain vuosia sitten tammikuussa polkeneeni aamuvuoroon ja lunta oli tullut puoleen sääreen asti. Ainoastaan iso tie, jota pitkin en normaalisti kulje, oli aurattu, mutta kaikki muut oli auraamatta. Ehdin töihin, mutta tiukille se meni. Nyt oon lähtenyt liikenteeseen hiukan aikaisemmin ja kotiin päin ei ole niin kiire.

Työpaikan pyöräparkissa oli tilaa.

Välillä meni taluttamiseksi.
Töihin päin on ollut pääsääntöisesti myötätuuli, mutta kotiin päin armoton vastatuuli. Taivaalta satanut lumi ei ole ollut mitään pumpuli lunta, vaan kamalasti naamaa pisteleviä nuppineuloja. Kyyryssä asennossa eteenpäin puskemisesta alaselkä on hiukan kipeä ja jalat maitohapoilla. Oon ollut melko puhki kotiin päästyä ja valtavan nälkäinen. Kurjuudesta huolimatta oon oudolla tavalla nauttinut tuosta vääntämisestä. Työmatkat ovat todella menneet tehotreenistä. Mun yksi mottoni tekemisessä kuin tekemisessä onkin, että "ei sen aina helppoa tarvitsekaan olla".

Vihdoin kotona, ennätyshitaassa ajassa!
Tällä viikolla juokseminen onkin jäänyt vähemmälle, kun ennen lumimyräkkää oon käynyt hiihtämässä. Hiihtoladuille tämä lumi tekee niin hyvää ja pitemmätkin reitit varmasti saadaan hyvin pidettyä hiihdettävässä kunnossa. Nyt kun jalankulkijat vaan oivaltaisivat tämän pari talvikuukautta suunnata lenkeillään latujen sijaan muille poluille ja kävelyteille.

Trailrunning Finland nettisivuilla on menossa äänestys Vuoden Polkujuoksija 2020. Juha vetkutteli mun nimen listalle, jossa on hurjan monta askelta mun edellä menijöitä, mutta otan tämän kyllä suurena kohteliaisuutena. Äänestysaikaa huomiseen asti, joten käykääpä antamassa äänenne teidän suosikille 😉
Mukavaa viikonloppua!

~Eija~

lauantai 9. tammikuuta 2021

Tavoitteita vuoteen 2021

 Vuosi 2021 on lähtenyt mukavasti liikkeelle. Parasta ovat olleet aurinko ja pakkaset, ihan ehdottomasti. On niin ihanaa siristellä silmiään auringonvalossa ja saada upea kuura poskille ja pipon reunaan pitkien pimeiden ja kuraisten viikkojen jälkeen. Luonto on kaunis ja narske askelten alla niin ihanaa.

Tammikuun aurinko "kuurankukkaretkellä".
Tämän vuoden liikunnallinen tavoite on liikkua niin paljon kuin hyvältä tuntuu, retkeillä perheen ja ystävien kanssa, nauttia luonnosta ja yrittää pysähtyä hetkiin. Tavoite on pitää kroppa toimivana, ehjänä ja ehdottomasti terveenä. Annan itselleni välillä levätä ja muistan syödä hyvin ja tarpeeksi.

Toivon, että niin arjessa kuin huvituksissa pääsisimme siirtymään edes muutaman askeleen lähemmäs entistä normaalia. Haluaisin nähdä ihmisten kasvot ja päästä lähemmäs tärkeitä ihmisiä. Kunpa kaikki pääsisivät harjoittamaan elinkeinoaan, erilaisia tapahtumia pystyttäisiin järjestämään ja vastakkainasettelu laantuisi. Toivon, että moneen asiaan liittyvä epävarmuus helpottaisi.
Toivon ehkä liikoja, mutta luotan siihen, että aina voi kuitenkin toivoa.
Urheilulliset tavoitteet ovat melko selkeät. Viime vuoden tapaan tavoitteena on päästä läpi Ultra Trail Tour Finland (UTTF). Se on polkujuoksukiertue, jossa juostaan 166km toukokuussa Rukalla, 160km heinäkuussa Ylläksellä ja 130km lokakuussa Kolilla. Kahdelle ensimmäiselle on jo lähtöluvat odottamassa ja Kolille ilmoittautuminen aukeaa tammikuun lopussa. Jos Rukalla tai Ylläksellä menee jotain pieleen, enkä pääse maaliin asti, en vielä tiedä lähdenkö Kolilla perusmatkalle kuitenkaan. Sen taapersin läpi viime lokakuussa ja se oli rankkaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Onneksi kuitenkin menin, sillä oli ihan huippua löytää ne voimat itsestä ja toteuttaa pitkällinen haave. UTTF:n läpi pääseminen on sitten yksi iso oma haaveensa.
Niin kaunista.
Ultrajuoksuun liittyy toinenkin tavoite, jonka asetan itselleni ihan mielenkiinnosta. Nimittäin pystyisinkö juoksemaan vuoden aikana kasaan 3000 kilometriä. Viime vuonna juoksin 2500km ja se tuli melko helposti. Laskin, että tavoitteeseen pääsemiseksi joka kuukausi pitäis tulla kasaan 250km. Ei paha ollenkaan. Kuitenkin jos kisoja pystytään järjestämään suht entiseen tapaan, on pakko pitää lepopäiviä ja pitkät lenkit saattavat olla harvassa eikä kilometrit kerry niin helposti. No tämä ei ole mikään kiveenhakattu juttu, mielenkiintoista vain.
Juoksu kulkee ja polutkin ovat hyvässä kunnossa.
Muissakin kisoissa tulee ihan varmasti käytyä. Suunnistus, pyöräsuunnistus, seikkailukisat ja rogaining nyt ainakin. Suunnistuksessa tavoite on SM-sprintissä päästä naiset 40-sarjassa kymppisakkiin, joten kestävyyskunnon lisäksi nopeuttakin on ylläpidettävä. Muuten suunnistuskisoissa käyn rakkaudesta lajiin ilman sijoitus toiveita ja odotuksia ja sormet ristissä toivon, että Jukolan- ja Venlojenviestit pystytään kesäkuussa pitämään. 
Oikealla pukeutumisella ja asenteella pakkaseen ulkoilemaan.
Uuden vuoden alku on aina niin kuin uusi kirja tai puhdas paperi. Innostuneena sitä aina lähtee kohti kevättä, kuuraa ripsissä ja isoja ajatuksia päässä.

Tulkoon vuodesta 2021 ihan mahtava!

~Eija~

lauantai 2. tammikuuta 2021

Vuosi 2020 lukuina

En ehtinyt viime vuoden puolella ynnätä vuoden 2020 lukuja, sillä viimeiset retkikilometrit tulivat puolen yön aikaan perheen kanssa kotimme lähellä olevalle laavulle. Vaihdoimme vuoden ihan omalla porukalla. Juhlajuomana oli kuumaa kaakaota muovimukista ja raketteina sädetikut, joiden roskat toimme kotiin omaan roskikseen. Retkeily olikin menneen vuoden yksi perheemme yhteisesti harrastuksista. Uutena vuonna suunnitelmissa on jälleen ottaa retkeilyhaaste vastaan, uusin aihein.

Ylläksellä hiihtoa, juoksua ja retkeilyä upeissa maisemissa.
Mutta mennyt vuosi 2020 kilometrien osalta näyttää tältä;
- Juoksukilometrejä 2500 (teillä, maastossa ja poluilla)
- Suunnistuskilometrejä 230 (linnuntietä)
- Pyöräilykilometrejä 3628 (teillä, maastossa ja pyöräsuunnistaen)
- Kävelykilometrejä 781 (tässä mukana retkeilyä 144km)
- Hiihtokilometrejä 551
Omat kelpo vedot talvijuoksusarjassa. Kuva; KomiaFlow
Joulun aikoihin huomasin, että juoksussa 2500 kilometrin tolppa ei ole kovin kaukana. Tämän tolpan saavuttaminen motivoi vuoden viimeisinä päivinä juoksemaan tiuhemmin ja muutaman viikon rentoilu tuntuikin auttaneen ja juoksu tuntui todella helpolta ja kevyeltä. Kilometrit oli yllättävän helppo saada kasaan. Juoksin paljon poluilla ja ilokseni lumessa, kun Etelä-Pohjanmaallekin satoi hiukan parempi kerros lunta.

Tasaiset puolimaraton ja täysmaraton matkat virallisesti kellotettuna jäivät juoksematta. Poluilla kuitenkin nuo matkat tuli taitettua moninkertaisesti. Omasta virallisesti tasaisen maratonista on kuitenkin sen verran aikaa ja koen olevani paremmassa juoksukunnossa kuin silloin, niin siinä pitäisi oma uusi enkka käydä juoksemassa. Toivottavasti tänä vuonna se onnistuisi.
Kevät; ihmisen parasta aikaa!

Lauhanvuoren kansallispuistossa.
Suunnistuksen omatoimirastit olivat mainio juttu. Kisoja oli selvästi vähemmän, mutta rasteilla tuli kuitenkin käytyä ahkerasti. Kuitenkaan suunnistus ei oikein sujunut, no hetkittäin kyllä, mutta muuten tuntui meno aika hermostuneelta. En oikein osaa tai jaksa keskittyä, on liian kiire. Osaltaan ehkä omaan suoritukseen keskittyminen kärsii, kun jännitän tyttärieni suorituksien vuoksi. Mulle tärkeintä on että he tulevat maaliin innostuneina ja tyytyväisinä omaan suoritukseen. Ihanaa, että omat lapset lähtevät jo mukaan kisoihin ja välillä on kiva olla ihan vain huoltajan roolissa.
Juoksin kaikki Komian Kirkon Hölkän tarkistusmitatut matkat kilpailunjohtajan ominaisuudessa.
Kuukausien juoksukilometrien keskiarvot näyttää seuraavalta;
Tammikuu 59,2km
Helmikuu 39,2km
Maaliskuu 59,9km
Huhtikuu 60,7km
Toukokuu 98,7km
Kesäkuu 40,1km
Heinäkuu 60,4km
Elokuu 61,3km
Syyskuu 43,4km
Lokakuu 37,5km
Marraskuu 44,5km
Joulukuu 57,4km.

Askeleita kertyi joka kuukausi keskimäärin yli 15000 päivässä ja eniten toukokuussa, vajaa 24000. Pyöräilykilometrejä kertyi kaikista eniten kesäkuussa, keskimäärin 154,3km viikossa. Olin kesäkuussa vielä töissä ja oli todella kuuma, joten pyörällä oli näppärää kulkea niin työmatkat kuin tehdä perheen kanssa retkiä.
Pyhätunturi maratonilla viimeisen nousun jälkeen ihan uupuneena. Kuva; Rami Valonen

Vuoden juoksukilometrit täynnä.
Eniten on tullut taas juostua yksin. Uutena nosteena kuitenkin äänikirjat ja podcastit, joita on tullut kuunneltua syksyn lenkeillä enenevästi. Uudet napit korviin pitää hommata, koska käytössä olevat ei yhdistä enää ihan niin kuin toivoisin.
Uutena lenkkiseurana tänä vuonna ilokseni olen saanut mieheni, joka oma-aloitteisesti halusi alkaa käymään juoksemassa. Lapset lähtevät joskus pyörällä vielä seuraksi, joten pimeinä iltoina meillä on ihan oma valonheittäjäkin. Muuten lenkeille oon saanut seuraa jälleen Niinasta, Ninnistä, seurakavereista, polkujuoksuryhmästä ja keväällä ohjaamistani juoksuryhmistä. Varmasti samalla jengillä jatketaan tänäkin vuonna 😊

Menneen vuoden lukemiin olen oikein tyytyväinen. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
Reipasta uutta vuotta jokaiselle!

~Eija~

keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Salamajärven kansallispuiston talvi

 Meidän perhe on retkeillyt aina, mutta tänä vuonna vielä enemmän. Helenalta bongasin vuoden alussa retkihaasteen, jossa oli 52 erilaista retkiaihetta. Niitä olemme toteuttaneet mielikuvitustakin käyttäen. Joulun välipäivinä oli tarkoitus piipahtaa isoveljeni luona Jyväskylässä, mutta se ei nyt onnistunutkaan, joten oli keksittävä muuta. Joka tapauksessa jonkinlainen "maisemanvaihdosretki" oli tehtävä ja lopulta päädyimme Salamajärven kansallispuistoon Keski-Pohjanmaalle, Perhon ja Kivijärven alueelle.

Paikka on meille erittäin tuttu, sillä mieheni on käynyt alueen koirajärvillä vuosia kalassa kaikkina vuodenaikoina. Kalastusluvallisille lammille istutetaan taimenta ja kirjolohta. Ennen lasten syntymää olin mäkin monena vuonna mukana. Oon ollut veneessä soutamassa kalojen perässä, retkeillyt poluilla ja nauttinut paikan hiljaisuudesta. Harvemmin toki mustan aukon reunalla oon kyykkinyt. Nyt on ollut monen vuoden tauko viime vierailustani, joten oli kiva palata näihin maisemiin pitkästä aikaa.

Iso Koirajärven rannalla.
Majoituimme Koirasalmen kämppään, jossa saimme olla koko reilun vuorokauden vierailumme ajan ihan yksin. Paikkaa ylläpitävä pariskunta asuu kämpän toisessa päässä, mutta heitä ei paljon näkynyt. Kuitenkin sauna lämpeni tilauksestamme ja kaikki toimi muutenkin kuin unelma. Kämppä on siisti, lämmin, keittiö täysin varusteltu ja saunaa saa erikoismaininnan. Saunominen ja pulahdus pieneen Koirajärveen on yhtä hemmottelua. Oli jo vuosia sitten ja on edelleen.
Lumisuihkussa.
Meidän reissun päätavoite oli ulkoilla paljon ja olla yhdessä. Mies tietysti nappasi myös pilkkivehkeet mukaan ja kantoikin sitten mukanaan kalaa kotiin 😊

Ensimmäisenä reissupäivänä olimme heränneet ajoissa kotona ja hämärässä lähdimme jo ajamaan. Reilun kahden tunnin ajon jälkeen olimme perillä. Pieni välipala kaikille ja sitten heti liikkeelle. Lunta oli Koirasalmella selvästi enemmän kuin meillä kotona, joten muutimme suunnitelemaamme reittiä lyhyemmäksi. Kävelimme Ahvenlammelle ja eväiden nauttimisen jälkeen palasimme samaa reittiä takaisin. Retken pituudeksi tuli reipas 9 kilometriä.
Vanhoja kauniita mäntyjä.
Reitti oli tasainen, välillä kovinkin kivikkoinen ja lumisilla pitkospuilla käveleminen oli hankalaa. Jalka lipsahti aikaajoin sivuun, mutta onneksi kastuneilta jaloilta vältyttiin. Lumiset puut olivat kauniita ja useamman lumisuihkun saimme niskaan naurujen kera. 
Ahvenlammen rannalla nuotio, lapset jäällä.

Sarilta saadut jouluherkut jälkkärinä, nam 😋
Päästyämme takaisin kämpälle, mä vaihdoin kevyempää päälle ja nastalenkkarit jalkaan ja pinkaisin lamppu päässä keikkuen takaisin metsään. Lähdin kiertämään Isoa Koirajärveä ja koukkasin Pyydyskosken ja Heikinjärven kautta. Palan matkaa polku näkyi todella heikosti, eikä siitä ollut kukaan kulkenut samana päivänä. Kuitenkin Pyydyskoskella oli porukkaa ja sen jälkeen polku olikin taas hyvin tallaantunut ja vauhtia sai taas nostettua. Heikinjärven jälkeen oli kahdet jäljet kohti Koirajärveä. En varsinaisesti pelännyt missään vaiheessa eksyväni, koska koko ajan tiesin että voin aina palata omia jälkiä seuraten takaisin. Kaksi kertaa kaaduin pehmeään lumeen, kun jalka lipsahti pitkospuulta sivuun. Oli tunnelmallista ja niin vapaata juosta pimeässä metsässä ihan yksin. Tuntui etuoikeutetulta.
Polkulenkillä lamppuna Lumonite Air 1500.
Nukuimme yön hyvin, koko perhe samassa huoneessa ja hyvin mahduimme. Mies lompsi ulos aamulla hämärän turvin ja mä ja lapset otettiin hiukan hitaampi aamu. Pakkasimme reppuun keksejä ja suklaata sekä kaakaota termariin ja patistin jengimme taas liikkeelle. Lähdimme Metsäperäläisen taipaleelle.
Maasto oli samanlaista kuin edellispäivänä. Paljon soita, vanhoja mäntymetsiä isoine puineen ja pirunpeltoineen. Aurinko ei tänään pilkahtanut, mutta muuten oli ihana päästä liikkumaan päivän valossa. Loppua kohden sai tsempata lapsia eteenpäin, sen verran alkoi kahden päivän retkeilyt lumessa painamaan jaloissa. Vajaa 7 kilometriä tuli matkaa. Hyvää treeniä ja valmistautumista ensi kesän perhevaellukselle tämä kuitenkin oli.
Pitkospuita yli pirunpellon.

"Hyvät eväät-retki"

Retrotakilla taas matkassa.
Eräällä suolla on mun ihan lempparipaikka jo vuosien takaa. Siellä on vanha suoniittyaitta, Siellä on aivan hiljaista, vain tuulen kuiskaus kuuluu, jos lapset hetken vaan malttaa olla ihan hiljaa.
Keskellä suota kaunis aitta.
Kahden retken ja yhden yön reissu teki todella hyvää ja se toimi hyvänä arjen katkaisijana. Talvi ei todellakaan ole mikään este patikkapoluille, varsinkaan kun lunta ei ole paljon. Tarvittaessa jalkaan voisi heittää sukset ja yhdet metsäsuksien jäljet polkujen varrella nähtiinkin.

Meillä jäi 20 retken aihetta tältä vuodelta tekemättä, mutta nyt jo mielenkiinnolla odotan mitä ensi vuoden retkihaaste aiheina mahtaa olla 😊

~Eija~