Ei ihan helpoin rasti...

Meillä on lapsuudessa kotona pyöritelty karttoja melko paljon. Iskä on suunnitellut ratoja seuramme iltarasteille vuosia ja muistan kuinka arkea niillä käyminen meille oli. Pikkuisen makemmaksi arkipäiväksi iltarastipäivän teki pieni herkuttelu limsalla ja karkilla. Silloin kauan sitten lasten radat piirrettiin käsin, joten karttojen loppuessa kesken, niitä nopeasti väsättiin lisää. Aikuiset tietysti piirsivät reittinsä karttaan itse. Myöhemmin seurassamme siirryttiin tietokonepohjaiseen ratojen piirtelyyn ja valmiit kartat tulostui näppärästi...tai niin sitä luulisi. Tänä vuonna seurassa siirryttiin taas askeleen eteenpäin ja jokaisen iltarastien järjestäjän pitää itse hoitaa ratojen piirtäminen ja tulostus...niinpä niin.. 

Toisella koneella ohjeet ja toisella OACD-ohjelma auki..

Parina viime vuonna oon ollut iltarastijärjestely vastuussa suunnistusperheen kanssa, josta suurin osa oli jo muuttanut pois paikkakunnalta ja tämä hankaloitti järjestelyitä. Yleensä tämä perhe suunnitteli radat ja huolehti iltarasti-iltana koneen käytön ja seuran karttavastaava piirsi ja tulosti kartat. Mun tehtävänä oli viedä rastit maastoon ja hakea ne pois. Ja tämä sopi mulle oikein hyvin. 

Nyt olin järjestelyvastuussa Mervin kanssa, jolle tietokoneohjelma myös oli ihan vieras. Mervi sai apuja veljeltään ja mä päätin yrittää onnistua ohjeiden mukaan. Ei se mennyt ihan nappiin ja kone oli useasti lähellä lentää mäkeen. Yön yli nukuttua sai taas jotain tehtyä, mutta kyllä mulla meni tunteja, eikä loppu tulos oikein ollut hyvä.

Toukokuinen lumipyry...

Oon aika monessa muussakin jutussa ollut viime aikoina kiireinen, niin tämä iltarastien järjestäminenkin meni aika viime hetkeen. Onneksi ratojen suunnittelussa sain ison avun iskältäni ja karttojen tulostusvaiheessa vielä puhelimitse seuramme yhdeltä jäseneltä. Ei ollut helppoa ja loppujen lopuksi ei ne ohjeet olleet ihan ajantasalla, joten niitä seuraamalla harva ensi kertalainen onnistuisi, tai ainakaan mä en onnistunut.

Laina emitit olivat kovalla käytöllä :)

Kun tämä kaikki tausta ähellys oli saatu siihen pisteeseen, että itse iltarastit voivat alkaa, kävi pohjoisesta kamalan kylmä tuuli ja heitti se sitten kunnon lumipyräkän päälle. Mä ja Mervi ojenneltiin karttoja auton ikkunan raosta ja sormet ristissä toivottiin että tulosohjelma pelittää ja että saamme kaikille suoritusmerkinnän. Porukkaa oli ilahduttavan paljon, ottaen huomioon tuon sään :)

Rastipisteenä kivi.

Kun kaikki punaposkiset suunnistajat ja saattajat olivat löytäneet takaisin maaliin, tuuli oli tyyntynyt ja aurinko pilkotti taivaanrannassa. Mervi lähti kelaamaan rastireitin siimaa pois ja mä vuorostani vedin itselleni suunnistuskengät jalkaan. Mä lähdin hakemaan rastit pois metsästä, mikä on ehdottomasti iltarastien paras hetki rastien viemisen ohella. Metsässä ei ollut enää yhtään kylmä, linnut aloittivat iltalurittelujaan ja oli ihan rauhallista. 

Rastien haku matkalla.

Mitä tällä purkauksella nyt sitten halusin teille lukijoille kertoa.. No sen, että vaikka tämä rasti ei ihan helpoin ollutkaan, vedettiin se kuitenkin Mervin kanssa maaliin asti, ei kai meillä muuta vaihtoehtoa ollutkaan. Lähtekää iltarasteille, yleisurheilu- ja tikkakisoihin, erilaisiin järjestettyihin tapahtumiin ja arvostakaa sitä vaivaa mitä niiden eteen on tehty. Positiivisuuden kautta. 

Ja ehdottomasti haluan joskus oppia tuon ohjelmankin kunnolla, mutta ensi vuoden iltarastien järjestämiseen on taas melko pitkä aika... ;)

~Eija~