Mikä meitä motivoi?

Viime aikoina oon jutellut asiakkaideni ja joidenkin ystävieni kanssa motivaatiosta ja siitä miten sitä saisi ylläpidettyä. Ulkopuolisen silmin usein toisen tekemiset opiskelu-, työ- ja harrastustoiminnassa näyttävät kadehdittavan tehokkaalta ja toimivalta. Toivoisi itsellekin uusiin haasteisiin tarttumisessa ja niissä pysymisessä lujaa tahtoa ja innostusta. Mutta melkein voisin väittää, ettei kenellekään mikään projekti ole pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan toisina päivinä väsyttää niin vietävästi ja joinakin viikkoina toivoisi ettei koko projektista koskaan olisi kuullutkaan. Mutta mikä on tuo asia, joka saa meidät kuitenkin jatkamaan kohti päämäärää tavalla tai toisella ja jollekin toiselle leikki jää kesken. Miten minä itse pysyn motivoituneena, kun vasen käsi vetää lenkkareita jalkaan ja oikea käsi rapisuttaa karkkipussia ja kun kuitenkin oikea kätisenä se vasen käsi on paljon heikompi?!?

Mitä sun peilistä tänään näkyy?

Tavoitteen saavuttaminen ei todennäköisesti tuntuisi niin hyvältä, jos ei sen eteen ole joutunut myös tekemään työtä ja uhrauksia. Joten haastavina hetkinä tavoitteen ajatteleminen ja mielikuvaharjoittelu saattaisi auttaa pysymään raiteilla ja keskittämään ajatukset motivaatiota yllä pitäviin asioihin. Se voi olla status, ulkopuolinen tekijä, aineellinen "palkinto", järki tai oma sisäinen tahto. Kaikki hyviä asioita, kunhan oma sydän on mukana.

Kirjoita tavoite itsellesi ylös tai kerro siitä ystävällesi. Pidä päiväkirjaa, kirjoita blogia tai liity ryhmään. Aseta rima sopivan korkealle ja mukavia välitsekkauksia siihen matkalle. Vaadi itseltäsi parhaasi yrittämistä, mutta ole itsellesi armollinen, sillä koskaan emme tiedä mitä elämä huomiselle heittää eteemme. Ole tyytyväinen pieniin ja isoihin saavutuksiin, jotka sinä itse olet tehnyt ja jatka siitä hetkestä taas kohti seuraavaa. Muista nauttia matkasta, kestää se sitten kuinka kauan tahansa.

Liikunnallisesti mua motivoi voima hallita omaa kehoa, koetella sen äärirajoja sitä kuitenkaan rikkomatta. Päästä pitemmälle, kauemmin ja nopeammin. Olla osa kokemuksia ja niiden ainutlaatuisuutta. Haluan tehdä arjessa pieniä onnistumisia kohti isoa juhlaa. 

Ei, aina ei todellakaan huvittaisi lähteä lenkille, mutta se euforia mikä lenkin jälkeen tulee, ajaa ulos räntäsateeseen ja vasten kasvoja puskevaan tuuleen. Kisoissa haastan itseni tekemään tämän päivän parhaani, toisaalta myös osoittaen toisille ettei se sunnuntain kukonlaulu-lenkki mitään huuhaata ole. 

Mun tämän vuoden motivaatio on Vaarojen maraton. Oikeastaan tällä hetkellä kaiken liikunnallisen mitä teen, tähtää 42,5 kilometrin matkalle ylös alas Kolin vaaroille. Ja kuitenkin voi olla, että vaarat jäävät tänä vuonna valloittamatta, jos arpaonni ei suosi. Toukokuun ensimmäisenä päivänä klo.00.03 ilmoittautuminen tapahtumaan vilahti järjestäjille ja nyt saa jännittää ensi viikolle asti kuinka mun käy. Tapahtuman osallistuja kiintiö on 1000 ja viime vuosina halukkaita on ollut enemmän kuin paikkoja. Hyvä, että osallistujat arvotaan eikä sitä ratkaise nopeus..siis netin nopeus. Vaikka tuolla omalla ilmoittautumis innokkuudella vapunaaton valvojaisissa olisin ehkä paikan saanutkin ;)

Jos paikka ei irtoa, tavoite siirtyy vuodella eteenpäin ja hetken pettymyksestä jatketaan, kenties vielä sisuuntuneempana ja motivoituneempana kuin koskaan.

Motivoitunutta ja lämpenevää loppu viikkoa kaikille

~Eija~