tiistai 30. toukokuuta 2017

Kolleegoja ja autoremppaa

Valmistuin vuosi sitten kesäkuussa liikunta-alan ammattilaiseksi Kuortaneen Urheiluopistolta. Syksyllä näimme todistusten jaossa ja viime viikonloppuna jälleen vuokraamallamme mökillä. Aika on mennyt hurjan nopeasti ja kuitenkin tässä muutaman kuukauden aikana on sattunut jokaiselle enemmän tai vähemmän kaikenlaista. Oli ihanaa nähdä rempseää porukkaamme, vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia. Kuortaneen keväinen keli ei aivan napsahtanut kohdilleen suunnittelemiemme ulkoaktiviteettien toteuttamiseen, mutta tulipa tehtyä pienellä porukalla lenkki, myöhemmin illalla vesisateessa pelattiin mölkkyä ja rantalenttistäkin testattiin. Sisällä mökissä rupattelun lisäksi pelattiin, syötiin hyvin ja naurettiin. 
Kevättää.
Aivan kuin ei olisi erossa edes oltukaan :) Parasta antia oli kuulla kuinka kukin on liikunta-alalla saanut rattaat pyörimään. Töitä tuntuu riittävän ja niitä saa tehdä niin paljon kuin vaan jaksaa tehdä. Ihanaa, että ihmiset, meidän asiakkaat, haluavat liikkua ja ovat kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistaan! Toisia liikuttaessa tulee sopivasti liikuttua itsekin.
Twisteri läjä ;D
Kun kollegojen tapaaminen oli mukava, oon sitten seuraavat päivät saanutkin kylmää kyytiä. Muun muassa auto jätti kotimatkalla tielle ja edessä on näillä näkymin isohko remontti... Ai että mä inhoan autoja, varsinkin risoja autoja, mutta eipä sitä aina päälle päin näy mikä on risa ja mikä priima kappale. Onneksi Kuortaneen opiskelukaveri pelasti mut viileähköstä illasta ja pääsin kotiin. Seuraavana päivänä kiskottiin auto korjaamolle. Nyt on kuljettu pyörällä töissä, mikä ei ole mikään iso poikkeus normi kulkemisessa ja yritämme vain pärjätä yhdellä autolla. Täällä maalla se on haasteellista, mutta hetkellisesti oikealla asenteella mahdollista.
Voi penteles...!
Kaikki ylimääräinen ja suunnittelematon vie hirveästi energiaa. Ja sitten kun niitä sattumuksia osuu useampi samaan kohtaan, tuntuu että yksikin tikku kasaan lisää kaataisi koko läjän. Jalatkin ovat olleet kuin lyijyä viime päivinä lenkeillä. Olisikohan osaltaan sympatiasta viime viikonlopun Nuts Karhunkierroksen polkujuoksussa olleille, sen verran innokkaasti olen raportteja juoksuista lukenut. Nuts Pallas-Ylläs polkujuoksu tapahtumassa 7 viikon päästä mulla on 30 kilometrin lenkki taitettavana ja jotenkin pitää siihen mennessä saada jalat vetreämmiksi.
Tänään on kuitenkin parempi päivä, yksi vuoden parhaista päivistä ;)
Leikkaan itselleni palan kakkua ja yritän mennä ajoissa nukkumaan.

~Eija~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti