Vuosi 2020

 Onpas taas yksi vuosi mennyt hurjan nopeasti. Ja tämä vuosi 2020 tullaan muistamaan koronasta - valitettavasti.  Vuosi sitten joulukuussa en olisi uskonut millainen hässäkkä on edessä. Korona vaikutti meidän kaikkien elämään, tavalla tai toisella. Omalta kohdalta kisojen peruuntuminen ja siirtyminen, Komian Kirkon Hölkän siirtäminen keväältä kesään ja kokoontumisrajoitukset jopa ulkona liikkumisessa harmitti aivan älyttömästi. Edelleen rajoitukset vaikuttavat ja on niin epävarma olo mitä milloinkin voidaan järjestää ja miten mä pystyn niihin erityisesti työvuorojeni kanssa varautumaan. Vuoden päästä ollaan taas joissain asioissa viisaampia ja pähkitään taas uusia ongelmia.

Onneksi kohta päättyvään vuoteen mahtui ihaniakin juttuja, onnistumisia ja elämyksiä. Yksi meidän perheen kohokohta oli hiihtoloma Ylläksellä. Sen ehdimme turvallisesti tehdä ennen kuin korona jyräsi Suomeenkin. Muistelemme edelleen tuota lomaa, lumikinoksia, latuja, retkiä, pakkasta ja valoa. Niin mieleni tekisi taas pohjoiseen.

Ylläksellä 💗

Maalis- ja huhtikuu menivät omin päin liikkuessa, vaikka juoksuryhmät sain vedettyä loppuun jakamalla porukan pienempiin ryhmiin. Pääsiäisen virtuaalipolkujuoksukisa omalla takapihalla lasten kanssa oli hauska ja omatoimirastit olivat ihan parasta mitä korona-aikana suunnistus piireissä yleistyi. Helmikuussa ostamaani Augment maastopyörään oon ollut äärettömän tyytyväinen ja lukkopolkimilla toimiminen sujuu jo suht hyvin - en olisi ikinä uskonut!

Toukokuu, mun lempikuukausi oli ihan paras! Erilainen arki ja peruuntuneet menot oli lopulta hyväksynyt ja jotain suunnitelmia pystyi jo tekemään. Paljon juoksua, pyöräilyä ja omatoimirasteja. Luonto heräsi jälleen ja aurinko paistoi. Peruuntuneen Karhunkierroksen lomaviikollani juoksin tavoitteena olleet 166 kilometriä kasaan. Tuolla toukokuun viikolla Sarin kanssa käytiin nauttimassa myös Lauhanvuorella. 

Lauhanvuorella toukokuussa.

Kesäkuu oli kuuma ja pyöräsuunnistuksessa pääsi kuin pääsikin SM-kisoihin kisaamaan. Ei mennyt hyvin, sillä tuli sähläystä niin suunnistamisessa kuin pyörän käsittelyssä. Ehjänä kuitenkin maaliin asti, niin pyörä kuin ajajakin. Tuli juostua niin virtuaali"polkukisaa" kuin ihan paikan päälläkin, kun Lapualla pidettiin Simpsiö trail run. Komian Kirkon Hölkän reittien tarkistusmittaukset tehtiin helteessä.

Pysun Sm-kisoissa kohti maalia.

Heinäkuussa viileni merkittävästi eikä siis ihme, että YKV-Multisportissa mulla oli pitkähihainen paita päällä 😁. Mutta kova oli Fiini Fröökynä tiimillä meno ja naisten triosarjan voitto tuli! Oli hurjan mukava veto taas. Hannan kanssa käytiin heinäkuun lopussa vielä rogaining kisassa Jämillä. Ja sehän oli jälleen myös mukavaa, vaikka virheittä ei selvitty.

Heinäkuusta muuten jäi mieleen kasvava väsy. Se oli monien asioiden summa. Töiden jälkeen piti oikein ottaa päikkäreitä, jos se vaan oli mahdollista. Eikä se elokuun lomakaan alkanut levolla, vaan ensimmäinen viikko oli todella täyteen aikataulutettu..

Fiini Fröökynät melontaosuudelle.

Väsyneenä kävin juoksemassa Paukaneva Night traililla kelvollisesti oman ennätysaikani ollen 10,2 kilometrin matkalla naisten sarjan toinen. Sitten oli vuorossa suunnistustreenejä, AM-sprinttiä ja rastien viemistä metsään. Komian Kirkon Hölkän kilpailunjohtajan ominaisuudessa hommaa riitti ihan hirveästi, mutta onneksi perjantaina 7. päivä elokuuta kaikki lopulta iltakisassa meni aivan hyvin, vaikka helle oli aivan järkyttävä. Olin niin väsynyt kun iltamyöhällä lopulta ehdin kotiin ja heti piti alkaa taas pakkaamaan..

Komian Kirkon Hölkässä vietiin lenkkaritkin jalasta 😆

Pyöräsuunnistuksen SM-kisat, keskimatka ja pariviesti Nurmijärvellä ja Hyvinkäällä olivat heti hölkän jälkeen. Marjan kyydissä pääsin, enkä itse olisi kyllä ollut ajokuntoinen huonosti nukutun yön jälkeen. Kisat menivät jo hiukan paremmin kuin juhannuksena, mutta edelleen typeriä virheitä. Kuitenkin kaatumisilta vältyin ja hyviäkin pätkiä oli. 

Mä ja mun Augment ollaan ystäviä.

SM-viikonlopun jälkeen ehdin hiukan paremmin levätä ja palautua kunnes kaimani kanssa lähdimme juoksemaan Pyhätunturi maratonille. Reissu oli opettavainen. 43 kilometriä kivirakassa, alku liian kovaa, kuperkeikka josta muistona edelleen kipuileva sormi, mutta sisulla maaliin asti naisten sarjan toisena. Tuonne voisi joskus palata rauhallisempaan tahtiin maisemia ihailemaan.

Pyhältä puulaatta mukaan.

Syyskuu oli lisää pyöräsuunnistusta ja parasta oli tyttären innostuminen myös lajista ja oma SM-hopea erikoispitkiltä. Koronana takia pyöräsuunnistuksen MM-kisat oli peruttu ja tilalla oli kansallisia ja nämä yhden SM-kisat. Tämä harmitti, mutta ilman muutosta olisi tämä vuosi jäänyt ilman SM-mitalia, joten oli tässä jotain positiivista. MM-kisoihin kuitenkin joskus olisi niin hienoa osallistua. Ja omassa tekemisessä pyörän käsittely oli kehittynyt valtavasti. Rohkeus on lisääntynyt ja lukkopolkimien kanssa toimi jo alitajuisesti.

Tossusuunnistuksen SM-sprinttikisat oli valtava pettymys.

Vaarojen maratonin 130 kilometrin naisten sarjan voitto oli tämän vuoden ehdoton ykkönen! Oon palannut niihin hetkiin, katkonaisiin ajatuksiin ja tuntemuksiin monesti. Olen edelleen niin otettu siitä tuesta ja kannustuksesta mitä sain ennen juoksua ja juoksun aikana sekä muistamisista juoksun jälkeen. Oli ilo järjestää jännitystä somen välityksellä tutuille ja tuntemattomillekin. En unohda tätä koskaan.

Kolilla maalisuoran tuuletus.

Komia Ilkanpolulla nappasin jälleen naisten sarjan kakkos sijan. Omaa ennätystä ei tullut, mutta muuten aivan passeli juoksu suht ok:sti Kolilta palautuneena. Kuitenkaan en lähtenyt edellis vuosien tapaan marraskuun juoksuputkeen, koska fiilis kropassa huusi lepoa. Ja loppu vuosi tässä onkin liikuttu ihan rauhallisesti, nautiskellen mun lemppareista eli hitaista tasavauhtisista lenkeistä. Hiihtämäänkin on ensilumenladulla Seinäjoella päässyt ja nyt tuntuu jälleen jalkojen jaksavan taas juosta.

Lopulta vuosi on ollut hyvä. Saavutin itselle merkityksellisiä asioita, oon mennyt eteenpäin ja oon osannut tehdä järkeviäkin päätöksiä. Mukavia muistoja ja hyvää oppia eteenpäin.

Kiitos.

~Eija~