Sprintti pettymys

 Tämä postaus on tosi lyhyt. Voisin jopa jättää kokonaan kirjoittamatta. Miksi vääntää puukkoa haavassa. Nukuttu yökään ei kohentanut fiilistä. Harmittaa (ja muutama rumasana tähän perään...). En halua selitellä, mutta kuitenkin jonkinlainen itsetutkiskelu on paikallaan. Odotinko liikaa, oletinko olemattomia, enkö vain osaa? Harmittaa lisää.

Lenkkareilla mennään sprintissä.

Eilen oli suunnistuksen SM-sprintit Salossa. Kisa oli yksi odotetuimmista tälle vuodelle, kun korona pilasi UTTF yritykseni. Toki olen satsannut tänä vuonna myös pyöräsuunnistukseen ja viikossa ajatusten suuntaaminen MTBO:sta sprintti moodiin ei ollut ihan helpointa. Se on melko yllättävää, miten raskaalta jalat tuntuvat monien maastokilometrien jälkeen siirryttäessä juoksemaan. Tuntuu, ettei pääsee oikein millään eteenpäin. Onnekseni ehdin viikon aikana käydä juoksemassa ja juoksutuntuma löytyi.

Tänä vuonna sprintissä ei ollut meillä ikätyypeillä karsintaa ollenkaan (penteleen korona!) ja se harmitti jo etukäteen. Vaikka kaksi starttia samana päivän kuulostaa raskaammalta, niin koen karsinnan kuitenkin sprintissä auttavan kroppaa heräämään ja virittäytymään sprinttiin. Varsinkin itse olisin sitä kaivannut, kun viime sprintistä oli puolitoista kuukautta. Sprintissä kaiken A ja O on se, että tekee nopeat ja hyvät reitinvalinnat, ei mene kielletyille alueille ja juoksee lujaa. Salossa onnistuin kahdessa jälkimmäisessä, mutta ensimmäinen petti ja pahasti.

Pala mun sprinttiradasta.

Nyt tulee se seli seli-osio. Mulla tuli armoton kiire lähtöön. Oltiin kisojen parkkipaikalla vartin yli yksi. Sieltä hopi hopi vauhtia kaksi kilometriä kisakeskukseen, jossa olin klo.13.30. Numerolappo paitaan, takki ja housut veks, emit, kompassi ja rastimääritekotelo messiin ja klo.13.34 juosten vajaa kaksi kilometriä lähtöön. Lähdössä olin kolme minuuttia ennen kuin mut huudettiin lähtöviivalle. Lämmittely tuli hoidettua, mutta olin kaikkea muuta kuin keskittynyt. Yritin karttasangon vieressä rauhoittaa itseni ja rastimääritteitä silmäillessä nähdä jo sieluni silmissä rastien paikat.

Heti helpolle ykköselle virhe, kakkonen ok, kolmonen ruiskaisten vaan, neloselle ja vitoselle jo paremmin. Kutoselle pitkä väli ja sen jälkeen pientä sekoilua. Ysille iso virhe ja 12. rastille mennessä olin ensin mennä 13. rastille. En tiennyt miten on järkevintä sujahtaa viimeiselle rastille ja se menikin jälkispekulointina penkin alle. Heti maalissa ihan surkea olo, sillä pommiin meni. Rastiväliajat puhuivat karua kieltään. Ykkösellä oon ollut 37. Kutos rastille mennessä olin nostanut itseni hienosti 3. sijalle, mutta sitten menin taas ryssimään ja lopulta putosin sijalle 13. Pahimmat virheet kun laskee yhteen, saa kasaan minuutin. Ei niin optimista reitinvalinnoista saisi lisää, mutta niitä en laske. Tuon minuutin kun olisi saanut pois, olisin päässyt tavoitteeseeni, eli reilusti kymppisakkiin. Siihen mulla olisi oikeasti ollut täydet mahdollisuudet. Ja nyt kun menin homman ryssimään, harmittaa niin vietävästi.

Leuka rintaan ja kohti uusia haasteita.

Keräsin kimpsut ja kampsut ja lähdin takaisin kotiin. Menihän se kaunis aurinkoinen syyspäivä näinkin. Ensi vuonna uusi yritys tässä suunnistuksen herkimmässä lajissa, josta tykkään ihan valtavasti.

~Eija~

Tiistaitreeni

 Tiistai on treeni päivä. Tänään vaan valitettavasti en pääse ohjaamaan Sporttiporukan treenejä Neiron koululla, joten tehdään nämä korona-tyyliin etänä 😁

Treenin voit tehdä esimerkiksi kesken lenkin, kotona omalla pihalla tai sisällä. Voit treenata yksin tai pyytää naapurin tai lapsen mukaan. Liikkeet ovat simppelit ja halutessasi voit helpottaa liikkeitä tai tehdä lyhyemmän aikaa tai vähemmän kierroksia. 

Lämmittele alkuun 10 minuuttia, esimerkiksi juosten, reippaasti kävellen tai kottikärryjä lykkien.

1. Liike; Kyykky, vuorojalan askelkyykky

Tee peruskyykky ja joka toisella vuorojalan askelkyykky taakse. Määrittele itse kuinka alas kyykkäät. Pidä katse etuviistoon, selkä suorana, polvet ja varpaat samaan suuntaan.

2. Liike; Lankussa vuororistikkäisrutistus.

Mene lankku asentoon lattialle, jotakin matalaa koroketta tai esimerkiksi penkkiä vasten. Hae hyvä keskivartalo- ja lapatuki. Lähde rutistamaan ristikkäistä polvea ja kyynärpäätä yhteen vatsan alle. Ja sitten toinen puoli. 

3. Liike; Kapea punnerrus

Punnerra kapealla otteella lattialla, matalaa koroketta tai esimerkiksi puuta vasten. Halutessasi ota ojennus asennossa taputus mukaan, eli kädet irtoavat punnerrettavasta alustasta.

4. Liike; Vuorojalan hyppely korokkeelle

Valitse itsellesi sopiva koroke, esimerkiksi porras, kivi, penkki tms. Hypyllä vuorojalka menee penkille.

5. Liike; Suorat vatsarutistukset

Tee lattialla tai hiukan koholla olevalla alustalla selinmakuulla suorat vatsalihakset rustistamalla polvet ja kyynärpäät kohti toisiaan. 

Tee jokaista liikettä 1 minuutti 3-5 kierrosta.

Palauttele 10 minuuttia esimerkiksi rauhallisesti juosten.

Muista venyttelyt esimerkiksi suihkun jälkeen.

Treenistä löytyy lyhyt video MEtraining facebook sivulta.

Mukavaa treeniä kaikille 😀

Nähdään ensi viikon tiistaina taas ihan livenä klo.18.30-19.30!

~Eija~

MTBO SM-erikoispitkä

Eilen sunnuntaina pyöräsuunnistettiin SM erikoispitkät Lahdessa. Kokemusta pitkän matkan kisasta oli viikon takaisesta aluemestaruuskisasta Vaasasta ja se oli rankkaa, sillä maasto oli kovinkin tekninen ja sateen kastelema ja kuraama. Lahdessa matka oli lyhintä reittiä lähes saman pituinen, 24km. Tänä viikonloppuna takana oli jo kansallinen sprinttikisa perjantaina ja keskimatka lauantaina. Näistä kisoista juttu löytyy täältä. Onneksi lauantaina suunnistaminen sujui perjantaita paremmin, joten fiilikset sunnuntai aamulla kimppamökillä herätessä olivat suht hyvät. Väsy toki painoi, sillä uni ei ollut ollut ihan paras mahdollinen.

Lauantaina ennen starttia. Kuva; Marja.

Yöllä oli satanut raakasti vettä. Niin paljon oli kuulemma tullut, että metsässä saisi jopa kahlata ja kokeneet pyöräsuunnistaja konkarit suosittelivat kiertämään pikku polut. Etukäteen oli tullut tutkittua vanhoja karttoja kisa-alueelta ja pohdittua useampia vaihtoehtoja miten meitä pyöritetään. Lopulta kaikki kaaviot ja odotukset pitää heittää sivuun ja keskittyä itse kisaan puhtaalta pöydältä. 

Mulla oli lähtö ihan viimeisten joukossa, mikä toisaalta sopii mulle. Silloin ei metsässä ole niin paljon ruuhkaa ja läheltä piti törmäykset on paremmin vältettävissä. Haavereita sattui tälläkin kertaa, mutta mä en ollut niissä osallisena ja pystyin ohittamaan tapahtuma paikat levollisin mielin, koska kolaroijille oltiin jo apua antamassa.

No itse kisa ei lähtenyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla tälläkään kertaa, kun sekoilin asuntoalueen kaduissa 1:15 000 kartalla. Ajauduin liika oikealle, mutta onneksi sain itseni kartalle ja pääsin suht kivuttomasti lopulta rastille. Ääneen taas ärhentelin itselleni, että otappa nyt rauhallisesti. Sitten homma lähtikin rullaamaan. Noudatin konkareiden ohjeita ja kiersin isompien kuntoratojen, katujen ja teiden kautta. Kovia nousuja ja laskuja tuli vastaan ja ne toki olisi voinut tarkemmalla käyrän lukemisella välttää, mutta tulipa tehtyä samalla hyvä mäkitreeni. Jo lyhyillä pätkillä pienemmillä poluilla sai todeta, että ne olivat todella hankalia polkea liukkauden ja kuran vuoksi. Välillä poluilla oli polvia myöten kuravettä ja niitä lammikoita yritin kiertää metsän puolelta. Täälä maastossa oli lupa oikaista, eli ei tarvinnut kulkea pelkästään merkittyjä polkuja pitkin.

Lauantain keskimatkan kisassa. Kuva; Osmo Flink

Rastilla 7 käännettiin uusi kartta ja lähdettiin polkemaan reitin toista puoliskoa. Osittain pystyi hyödyntämään jo polkemia reittejä, mutta oli myös valittava niitä pienempiä polkuja päästäkseen rastille. Kura lensi ja useita satoja metrejä meni pyörän talutusjuoksuksi. Juosten pääsi taas paljon joutuisammin eteenpäin kuin että olisi yrittänyt polkea siinä sotkussa.

Viimeiset neljä rastia olivat lähiössä ja siinä piti taas tarkemmin tiirata karttaa, että hoksasi sujahtaa oikealle kadulle. Viimeiselle rastille osoitellessa tein vielä virheen, kun kurvasin liian jyrkästi oikealle ja ajauduin kohti rantaa. Taisi jo väsy painaa, sillä aikaa reissuun kului 1:47:50. Hyväksytty suoritus tuli ja ilokseni SM-hopeaa!

D40-sarjan mitalikolmikko.

Oon niin iloinen, että tuli vaan lähdettyä ja vaikka tämä ei aina oikein suju, niin joskus kuitenkin onnistuu. Kilometrejä tuli lähes 30 ja kropassa tuntuu. Hartiat, alaselkä ja pohkeet ovat melko puhki. Matkalla pohkeissa jopa tuntui kramppia, joten joitain nousuja lopussa oli otettava rauhallisemmin. Koko matkan jaksoin ilman lisäenergiaa, mutta kyllä mun olikin maaliin tulon jälkeen nälkä. Niin polkija kuin pyöräkin oli ihan kurassa, mutta se vähän niin kuin kuuluu asiaan.

Tämän vuoden pyöräsuunnistuskisakausi oli tässä. Hopea kruunasi kovinkin vaihtelevan tekemiseni. SM-kisat juhannuksena ei ihan sujunut ja silloin vielä "pelkäsin" polkea maastossa uudella pyörälläni. SM-kisat elokuussa sujuivat jo paremmin ja jäi hyvä fiilis. Vaasan AM-kisat viikko sitten ja kansalliset kisat ennen tätä SM-erikoispitkää olivat hyviä kisoja, joissa huomasin uskaltavani polkea ja tehdä omia reitinvalintojani ja vahvasti tunnistan missä koville menijöille jään. Parasta kaikessa on ollut se, että tämä on hurjan kivaa 😄

~Eija~

Kansallista pysu-kisaa

 Odotin kovasti tämän vuoden syyskuuta ja jännityksellä seurasin miten koronatilanne etenee,  sillä vaakalaudalla oli "veteraanien" pyöräsuunnistuksen MM-kisat Lahden seudulla. Ja niinhän siinä kävi että lauta keikahti väärään suuntaan ja matkustusrajoitusten vuoksi kisat peruttiin. Varmasti oikea ratkaisu, mutta kyllähän se harmitti. MM-kisoihin osallistuminen olisi ollut sellainen kerran elämässä kokemus, joka jäi ainakin vielä kokematta. 

Emittag-leimaus on näppärä.

Kisajärjestäjät päätyivät kuitenkin pitämään kisat, vaikka status muuttui. Perjantai iltapäivälle tuli kansallinen sprintti Nastolaan ja lauantaille kansallinen keskimatka Vierumäelle. Koska osittainen työaika järjestyi työnantajalta ja pitkä vapaa toivomaani kohtaan listantekijältä, olin vapaa lähtemään polkemaan. Marjan kanssa ajeltiin  Vierumäelle jo torstai illalla ja oli ihan lomafiilis keskellä arkea. Meillä oli pyöräsuunnistusporukalla varattuna isompi mökki ja muu porukka saapui paikalle perjantain aikana.

No perjantain sprintti ei ihan sujunut. Lähtö oli kivikkoisella mäntyharjulla. Heti ykköselle oli pientä hapuilua polkujen kanssa ja kakkoselta lähdin ihan väärin ja tein lisää virhettä kun lähestyin kolmosta. Kympille tuli toinen iso virhe. Se oli tosi harmillinen hiekkakuoppien reunoilla. Loppu sujui paremmin, mutta siinä saikin alleen nopeampaa alustaa, niin se sujuu multa. D40-sarjassa oli neljä osallistujaa ja mä tulin toiseksi. Joo, ihan ok, mutta suoritus oli umpisurkea. Veti fiilikset apeaksi.

Sprintti kartan pala.

Mun ongelma on tekniset polut. Ne vaan ei multa suju. Ilman suunnistamistakin niissä on tekemistä, mutta kartan kanssa niin vaikeaa. Siinä on työsarkaa tuleville vuosille jos haluaa pärjätä.

Perjantai ilta meni leppoisasti mökillä. Nukkumaan meno venähti liian myöhälle, mutta onneksi sain nukuttua suht hyvin. Lauantain kisakeskukseen pystyi polkemaan mökiltä kisavarusteet valmiina päällä. Hiukan viileää oli, mutta onneksi ei satanut.

Lähdössä. A3-kokoisen kartan asetteleminen pienempään telineeseen on aika haastavaa.

Nyt pääsi alussa reipasta vauhtia tietä pitkin. Vaikka tein hiukan turhan pitkän kierron ykköselle, olin silti tuolla välillä sarjan nopein. Virheestä huolimatta homma lähti hyvin liikkeelle. Radan alkupätkä oli mulle mieluista, vaikka vielä vitoselle tuli virhe crossiradan mutkissa. Kerran olin lentää sarvien yli kun yhtäkkiä edessä oli muutaman askelman portaat. Viime hetkellä sain pyörän pysähtymään liukkaalla asfaltilla. Loppuosa radasta vaati tarkempaa suunnistamista ja heti väliajoissa näkee että jouduin hidastamaan. Ei kuitenkaan mitään pummeja ja reilun 16 kilometrin polkemisen jälkeen sarjan voittajana maalii. Olipa mukava yllätys ja fiilis nousi eilisestä.

Keskimatkan kartta pala.

Huomenna sunnuntaina onkin sitten SM-erikoispitkät. Matkana on jotain 26km, eli suurinpiirtein saman verran kuin viime lauantaina Vaasassa. Toivottavasti ei ole yhtä teknistä ettei ihan hermot mene.

Nyt on ilta huilailtu. Pitää vielä syödä ja tankata energiavarastoja. Ja ajoissa nukkumaan. Peukut pystyyn huomiselle.

~Eija~

Mitskut kotiin

 Parisen viikkoa sitten kysyin ohimennen 10 vee tyttäreltäni haluaisiko hän lähteä alueemme yösuunnistus ja pyöräsuunnistusmestaruuskisoihin, niissä kun molemmissa olisi hänelle sarja. Yllätyksekseni tytär oli heti valmis lähtemään. Onnekseni multa löytyi jo valmiiksi kaksi lamppua, jotka sopivat yösuunnistukseen, mutta muuten tyttärellä ei ollut yhtään kokemusta pimeässä suunnistamisesta. Pyöräsuunnistuksen osalta tuossa vaiheessa puuttuivat vielä tyttäreltä asianmukainen pyörä ja karttateline, sekä kokemusta polkea maastossa, puhumattakaan että suunnistaisi samalla. Näiden ei kuitenkaan annettu olla esteitä, joita ei voisi ylittää.

Perjantai illan pimentyessä meidän jännitys vain lisääntyi. Oli pilvistä ja sitten alkoi vähän sataakin. Onneksi muuten oli lämmin keli. Meiltä reilun 10 minuutin ajomatkan päässä olevalla kisapaikalla oli luottavainen mieli. Kilpailuohjeissa mainittiin, että lasten rata sopii myös ensikertalaisille ja että se tukeutuu pururataan. Tuo pururata on meille erittäin tuttu, koska se on lähin paikka jossa käymme talvisin hiihtämässä. Uskalsin luottaa, että tytär selviää koitoksesta paremmin kuin itse ensimmäisistä yökisoista joskus 16 vuotiaana. Nyt lähdin pimeään metsään 3 minuuttia ennen tytärtä. Mennessäni omalle kakkoselleni, näin tyttären määrätietoisesti suunnistavan pururadalla, joten oma mieli hiukan huojentui. Ei sillä etteikö matkalla ajatukset olisi olleet välillä tyttäressä.

Yösuunnistuskisan saalis päivänvalossa.

Lopulta meillä molemmilla meni tosi hyvin. Tytär oli suunnistanut tosi hyvin, kaikki rastit löytyi, rata oli sitä mitä luvattiinkin ja tytär oli aivan innoissaan pimeässä metsässä suunnistamisesta. Tytär oli sarjansa toinen! Mulla tuli ykköselle ja kakkoselle pientä haparointia, mutta sitten pakotin malttamaan mieleni ja hitaalla vauhdilla etenin tarkasti suunnalla. Oli haasteellista, raskasta maastoa ja pimeää. Tällä kertaa oma suoritus kuitenkin riitti sarjan voittoon.

10 vee tytär lähdössä elämänsä aikaan pysu-kisaan.

Lauantai aamulla pakattiin pyörät autoon, tarkistettiin tarvittavat varusteet ja tehtiin eväät ja suunnattiin Vaasaan. Vuorossa oli pyöräsuunnistuksen aluemestaruuskisat, jotka olivat samalla kansalliset. Viikko aikaisemmin olin hakenut itselleni hiukan edellistä isomman karttatelineen ja tytär sai mun vanhan. Olimme myös hakeneet tyttärelle pyörän ja kerran ehdimme käydä metsässä polkemassa vajaa 25 kilometriä. Tutkimme viime hetkessä vielä mun vanhoja pyöräsuunnistuskarttoja ja yritin antaa parhaat mahdolliset ohjeet tähän lajiin. Tärkein ohjeeni oli mennä ihan rauhassa ja pysähdellä niin usein kun siltä tuntui. 

Tyttären sprinttikartta.

Lauantaina oli pitkämatka, joka tarkoitti tyttärellä D11-sarjassa 6,8km lyhintä reittiä. Hyvin meni, sillä hyväksytty suoritus ja iloinen mieli oli tärkeintä. Tytär oli noudattanut ohjeitani ja mennyt rauhassa ja pysyi hyvin kartalla. Vaihteiden kanssa oli ollut hankaluuksia, kun mäkeen oli jäänyt liian iso vaihde päälle, eikä silloin oikein polkemisesta tule mitään. Mutta tämänkin oppii aikanaan.

Sunnuntaina tehtiin aamulla samat valmistelut ja taas Vaasaan. Nyt oli sprintti ja tyttärellä se oli 3,7km lyhintä reittiä. Taas oli kivaa ja hyvin meni, vaikka oli kerran joutunut kysymään toiselta suunnistajalta missä ollaan. Palkintona tuli molemmilta päiviltä aluemestaruudet :) Oon niin iloinen tyttären viikonlopun suorituksista, mutta erityisesti asenteesta jolla kisoihin lähti.

Pitkällämatkalla pöpelikössä.

Niin olin mäkin polkemassa molempina päivinä. Mulla oli lauanatina 24,9km lyhintä reittiä, mutta matkaa retkelle tuli mun mittarin mukaan yli 26 kilometriä. Alku oli todella teknistä juurakko-kivikko-polkua, jossa mulla ei taidot riitä polkemaan. Pyörän talutus-juoksuksi meni, mutta niin pääsi oikein hyvin etenemään kun vertasi yhtä aikaa polulla polkeviin. Sateet olivat tehneet polut todella liukkaiksi ja kuraisiksi. Ensiksi yritin väistellä pahimpia kurapaikkoja, mutta lopulta sitä oli naamaa myöten sotkussa. Yksi polun pätkäkin oli kuin kynnöspeltoa, siis ihan hirveetä. Ajattelin, että tulee pitkä retki, sillä meno oli hidasta ja rankkaa. Onneksi kutos rastin jälkeen, ennen puoltaväliä päästiin poljettavammille poluille ja sai vauhtiakin alle. Tuli pieniä virheitä, useita pysähdyksiä polkujen risteyksissä ja ajattelin, että mulla on mennyt aivan turkasen kauan, 1:48:51. Yllätyin, että voitin sarjani yli viidellä minuutilla.

Sprintissä rastilta lähdössä. Emit-leimaus ei onnistu vauhdissa, joten on aina pakko pysähtyä rastilla ja irrottaa ainakin toinen jalka.

Sunnuntain sprintissä heti kartan saatuani intoilin että nyt tulee kivaa. Pikaisella silmäyksellä luvassa oli kovaa alustaa, ei teknistä polkua ollenkaan. Tästä mä nautin, niin kuin tykkään normi sprintistäkin, kun saa mennä niin lujaa kuin kartan luku ja kunto antaa myöden. Lukkopolkimilla toimiminenkin jo sujuu niin hyvin, että irrottelut sujuu alitajuisesti. En muuten kaatunut kertaakaan viikonlopun aikana, se on aika hyvin.

Oli kivaa ja voitin sarjani :) Meillä oli aika hyvä viikonloppu, kotiin tuomisina yksi aluemestaruus hopea ja viisi kultaa.

Meidän perheen viikonlopun saalis.

Viikonloppuna olin myös töissä, yövuoroissa. Ei voi sanoa etteikö olisi hetkittäin väsyttänyt. Muilla työvuoroilla en olisi kisoihin ehtinyt, joten tämä järjestely oli ihan itse toivottu. Nyt onkin sitten viikon vapaat edessä, jotka järjestelin pyöräsuunnistuksen MM-kisoja ajatellen. No MM-kisoja ei koronan vuoksi ole, mutta tilalla on pyöräsuunnistuksen kansalliset perjantaina ja lauantaina ja SM-erikoispitkät sunnuntaina. Marjan kanssa lähdetään, koska nuo vapaatkin saimme järjestymään. Otan reissun hiukan kuin loman Lahden seudulle. Yritän kirjoitella reissusta loppu viikosta.

~Eija~

Syystreenit alkaa

 Sporttiporukan treenit alkavat tiistaina 1.9.2020 klo.18.30-19.30 Neiron koulun pihassa.

Luvassa on tuttuun tapaan vaihtuvalla ohjelmalla lihaskuntotreeniä. Välineinä käytämme kahvakuulia, kuminauhoja, käsipainoja, renkaita ja kaikkea mahdollista mitä mä keksinkään. Ei tarvitse olla aikaisempaa kokemusta, sillä jokainen tekee oman kuntonsa ja fiiliksensä mukaan. 

Joskus sataa ja paistaa tai on ihan pilvessä ja on poutaa.

Ainakin aluksi olemme ulkona, kelillä kuin kelillä. Mahdollisesti pääsemme jossain vaiheessa koulun saliin, mutta se selvinnee myöhemmin. Turvavälit pystymme huomioimaan ja toteuttamaan. Sairaana emme treenaa, mikä on tietysti päivän selvää ilman pandemioitakin.

Eri painoisia kahvakuulia syyskuun treeneihin mukaan.

Hinta on 5€/kerta tai 20€/5 kerran kortti. Käteismaksu paikanpäällä.

Ensimmäisellä kerralla ja 8.9. ottakaa omat kahvakuulat mukaan. Lainakuulia on jokunen saatavilla. 15.9. EI OLE treeniä päällekkäisyyksien vuoksi.

Tervetuloa 😊

~Eija~

Draamaa

 Voi harmin paikka, sillä mun viimeinen lomaviikko on jo lähes puolessa välissä. Kohta on neljä viikkoa kulunut kuin hujauksessa. Voisin jatkaa vielä lomailua, johon kuuluu näin arkipäivisin lasten lähdettyä kouluun lenkkeilyä, lukemista, kevyitä puutarhatöitä ja jopa päikkäreitä. Lasten tultua koulusta mulla on aikaa heille ja illalla pyörii jo osa harrastuksista ja muu aika tehdään pientä puuhastelua. Illalla järkevään aikaan nukkumaan ja seuraavana päivän sama uudestaan. Viikonloppuisin käydään kisoissa.

AM-pitkämatkan karttapala.

Viime viikonloppuna oli kaksi suunnistuskisa starttia. Lauantaina oli aluemestaruus pitkämatka Alavudella. Etukäteen odotin, että sataa vettä, mutta ei satanutkaan. No tämä ei sinänsä haitannut, päinvastoin. Suunnistus ei kuitenkaan lähtenyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla liikkeelle. Ykköselle tuli pieni virhe, kakkoselle otin varman päälle ja kiersin polun kautta. Kolmoselle isompi virhe, kun ajauduin liikaa oikealle. Mutta eniten harmitti isoin virhe neloselle. Mielestäni tulin suunnalla hienosti kahden suon yli, kumpareiden kautta kohti rastia. Tiheikön oli tarkoitus olla stopparina. Rastin oikealla puolella olevaa tiheikköä en todellakaan erottanut ja oon ampunut suoraan sen yli. Siellä pyörinyt ja suosta ottanut uutta suuntaa. Gps-viivan mukaan oon mennytkin oletettua enemmän oikealta ja pyörinyt rastin takana olevilla kivillä. Mulla tuli tuossa noin 4 minuutin virhe. Onnekseni sain itseni sen verran koottua, että loppu rata meni ihan ok, vaikka jalkoja kyllä painoi. Oli jotenkin todella raskasta menoa. Kuitenkin kotiin tuomisina hopeaa.

Alkuperäinen kuva J. Heittola.

Sunnuntaina oli perinteinen suunnistuksen maakuntaviesti Kurikassa. Ilmajoen naisilla oli puolustettavana viime vuoden kolmas sija. Tänä vuonna kaikki ei mennyt ihan nappiin ja järjestimme jälleen draamaa, kuten paikallissanomalehdestä seuraavana päivänä saimme lukea. Heini suunnisti hyvin ja toi viestiä kolmantena. Sarilla tuli kakkos osuudella paha, oman arvion mukaan 10 minuutin pörräilyt ja kolmannella osuudella Leenalta puuttui yksi leima, vaikka rastilla oli käynyt. Mä tietämättä joukkueemma hylkäyksestä suunnisti ankkuri osuudellani ihan ok suorituksen.  Olisimme olleet 6. ilman hylkäystä.

Tottakai hylkäys harmittaa, mutta lopulta tämä on vain urheilua. Itsekin pahasti kerran maakuntaviestissä mokanneena tiedän miltä se tuntuu. En unohda sitä koskaan, en pääse siitä häpeästä koskaan irti, mutta elämä onneksi jatkuu ja tulee aina uusia kisoja ja onneksi myös niitä onnistumisia. Mutta kyllä me ilmajokiset osataan olla dramaattisia ;)

Viestissä oli neljällä naisjoukkueen aloittajalla ja ankkurilla gps-seuranta. Mä olin yksi "onnellinen". Etukäteen hirvitti koko juttu, pelkäsin pummeja. Lopulta sen unohti metsässä, oikeastaan vain pieniä kaartoja tehdessä näki silmissä miten muut katsoo mitä mä touhaan. Näin jälkeen päin on mielenkiintoista katsoa miten muut ankkurit menivät ja kuinka itse eteni. Gps-viivat löytyy tuolta. Mä olen tuo vihreä "Ilmajoki-1".

Maakuntaviesti karttoja.

Maakuntaviestissä oli tänä vuonna myös nuorisoviesti ja 9- ja 10-vee tyttäreni olivat myös mukana. Rastireittiläisellä meni oikein hyvin, mutta tukireittiläisellä oli tullut yksi virhe. Muuten onneksi sujui hyvin ja päasia että mieliala oli hyvä. 

Kesäloma huipentuu suunnistuksen SM-keskimatkaan sunnuntaina Jyväskylässä. Osallistujia on aivan hurja määrä, meidän daamit 40-sarjassa yli 50! Pääsarjat ihan pursuilee. Onhan se hienoa, mutta kova homma järjestäjille. Oma päätavoite on saada hyvä suoritus. Sellaisella suorituksella pitäisi päästä puolen välin paremmalle puolelle, mutta kymppisakkiin ei taida nastarien nastat riittää. Mutta siitä viis, suunnistus on vaan niin hauskaa.

Kuinka moni teistä on käynyt tänä "korona"-aikana omatoimirasteilla tai harkinnut suunnistuskoulua? Vielä ehtii. Laita viestiä jos kiinnostaa :)

~Eija~