keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Voimaa kuntosalilta

Kuukauden ilmainen kuntosali treenijakso on päättynyt ja on aika vetää ajatukset ja fiilikset kasaan. Lähtökohtaisestihan mä en ole kuntosali-ihminen. Siis sellainen joka monta kertaa viikossa lähtee puristamaan ja äheltämään johonkin laitteeseen vieri vieressä toisten tuntemattomien kanssa. Useinhan kuntosaleilla haisee pahalle ja siellä mittaillaan hauiksen paksuutta ja kehuskellaan kuinka monta kiloa nousee maastavedossa. Nyt kuitenkin taisin olla ihan erilaisella salilla. Kyllähän se noteerattiin, että olen uusi kasvo, silmäkulmasta näin että hiukan tekemistäni seurattiin, mutta niin seurasin minäkin heidän. Hiki ei haissut ja laitteet olivat puhtaita ja itsekin käytön jälkeen huolehdin pyyhkimällä hikipisarat pois. Villakoirat kyllä pisti silmään, mutta löytyypä niitä kotoakin. Rohkeasti vain toimeen lämmittelyineen ja avaavine liikkeineen.
Jalkaprässi
 En ollut suunnitellut tarkkaa kuukauden ohjelmaa itselleni, vaan päässäni mietin sopivaa settiä. Pääajatuksena oli tehdä juoksua tukevaa voimaharjoittelua kevyillä painoilla ja pitkillä toistoilla. Ylä- ja alakroppaa ja keskivartalosta tukea. Lyhyillä palautuksilla sutjakkaasti seuraavaan laitteeseen. Ajatus mukana, tekniikkaa hioen ja huomasin etten kiinnittänytkään enää huomiota kanssa treenaajiin. Salihan on mulle entuudestaan tuttu, sillä vaikka en ole siellä itse aikaisemmin treenannut, niin olen kuitenkin toisia ohjannut. Etukäteen ajattelin, että miten saan aikani haahuillessa kulumaan, mutta loppujen lopuksi lähes joka kerta meni yli tunti. Pari kertaa kävin ulkona juoksemisen jälkeen vain soutamassa soutulaitteella viisi kilometriä ja siihen meni sellaiset 23 minuuttia.
Boxihyppyjen välissä hetki puhallellen.
No mitä juttuja sitten tein. Muun muassa jalkaprässiä, ala- ja ylätalja soutua, kyykkyjä kahdella ja yhdellä jalalla, maastavetoa ja punnerrusta sekä taljassa hartioita ja käsivarsia. Ehdoton lempparijuttu oli boxihypyt! Hypin aluksi 65 cm korkeudelle ja viimeisillä kerroilla 76 cm korkeudelle. 15 hyppyä ja kolme kierrosta. Boxin päällä aina kroppa suoristaen. Tässä sai sykkeet ylös ja jalkoihin sai kunnon tuntuman, sekä kerran kunnon mustelman polveen... Ensimmäisellä kerralla ja myöhemmin toisen kerran, kun latasin jalkaprässiin hiukan enemmän painoja, sain jalat melko kipeiksi. Muuten kroppa pysyi toimintakuntoisena seuraavaankin päivään. 
Näkymä alatalja paikalta.
Kuntosalilla kävin keskimäärin kaksi kertaa viikossa miten omiin aikatauluihin sopi. Pari kertaa olin salilla myöhään illalla iltavuoron tai kokouksen jälkeen. Kerran yksi lauantai aamu oli hetken aikaa yksin salilla, muulloin oli aina seuraa, mutta ei koskaan tungokseen asti. Tuttujakin näkyi ja oli kiva vaihtaa kuulumisia heidän kanssaan.
Tankoja ja painoja.
Jatkanko kuntosaliharjoittelua?
Olen ajatellut että kyllä. Juoksukestävyyttä, taloudellisuutta ja voimaa ei saa pelkästään juoksemalla. Kotitreeneillä, oman kehon painolla pääsee myös pitkälle, sen olen jo osoittanut kehittymällä juoksijana. Nämä treenit jatkuu, mutta nyt voisin kokeilla myös mitä lisä voimaa saan kuntosalin laitteista. Työpaikalla on tarjolla erittäin edulliseen vuosihintaan simppeli kuntosali ja oman kylän kyläseurallakin on sali, vaikkakin laite valikoimaltaan aika suppea. Aikataulillisesti voisin kerran viikkoon ehtiä salille, joten jospa lähden siitä liikkeelle.
Kuntosali selfie 😂
Lukuvinkkinä teille Lilli Gronroosin juoksijan voimaharjoittelu postaus. Lilli kirjoittaa selkeästi ja hyvin avaavasti kuntosaliharjoittelusta juoksijan näkökulmasta. Tietojen lähteetkin on postauksen lopussa mainittu, joten jos asia kiinnostaa enemmänkin, kannattaa lukaista nekin. Itselle niistä pari on tuttua ja yksi löytyy omasta hyllystäkin.

Voima olkoon kanssanne 😊!

~Eija~

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Parasta tammikuussa

Kohta tammikuu on jo puolessa välissä ja samaten tammiputkulan aiheet. Vielä on helppoa bongailla aiheita lenkeillä ja treeneissä, mutta ensi viikolla pitää jo vähän miettiä, ettei vaikeimmat jää viimeiseksi.

Tämän vuoden tammiputkulan aiheet ovat;
Aamun hetki kullan kallis, eläin, heijastus, juoksijan talvivermeet, jäljet lumessa, järjetön jää, kaikenlaisia juoksualustoja, kaveri liikkuu, kirkko, kiva nimi, kuu, latu, liikennemerkki, lumiukko, luonnon luomaa taidetta, muistomerkki tai patsas, parasta tammikuussa, putki, saako keltaista lunta syödä? sininen hetki, sisäliikunnan iloja, sydän, taidekuva, taivas, tuli, umpihanki, valoa tunnelin päässä, varjo, veden olomuodot, vene, villasukat. 
Latu
Viikko alkoi ladulla ja samalla avasin oman hiihtokauteni. Toki hiihtämässä olen käynty jo viime vuoden puolella joulukuussakin, mutta silloin joka kerta lasten kanssa lasten vauhtia. Nyt keli oli just hyvä mulle, miinus 4 astetta eikä tuullut. Luistelubaana ja latu olivat paikka paikoin todella liukkaita ja jäisiä ja kävelijöiden talsimia (mur!). Parit paikat jännitin oikeasti pysynkö pystyssä. Suunniteltu 20 kilometrin lenkki venyi 30 kilometriin, sillä en malttanut lopettaa, sen verran lentokeli oli ja kilometrejä sai kevyesti.
Villasukat
Tiistaina illalla alkoi jälleen Neiron Sporttiporukan treenit Neiron koulun liikuntasalissa. Ohjelman runko kevään aikana on pääasiassa lihaskuntotreeniä eri välineillä, eri rytmityksillä ja hiukan eri painotuksilla. Treenit kuitenkin sopivat kaikille, sillä jokainen tekee treenin sen päivän tuntemusten mukaan. Tällä viikolla ohjelmassa oli villasukkatreenit ja odotusten vastaisesti ihan napakkaa settiä. Erityisesti alakroppa sai liikettä. Mukava porukka oli taas kasassa. Ensi viikolla jatketaan kahvakuulatreenillä ja silloin kädetkin saadaan kunnolla hommiin.
Tervetuloa Ilmajoen Neiroon tiistaisin klo.18.30-19.30 😊
Sininen hetki
Sinisen hetken kohtasin keskiviikko aamuna Ilmajoen keskustassa juoksulenkillä. Kännykällä otettu kuva ei aivan anna oikeanlaista kuvaa miten kaunista oli, eikä tarkennuskaan pelittänyt, mutta tällä mennään. Vajaan 12 kilometrin lenkillä olisi ollut monen monta muutakin haasteen bongaus kohdetta, mutta valitsin nyt tämän. Juoksun päälle kävin vielä tunnin vesijuoksemassa, jossa kipeilevä kantapää säästyy juoksun aiheuttamalta iskutukselta mutta kroppa saa tehdä juoksunkaltaista liikettä. 
Kirkko
Torstaina ihan tarkoituksella lähdin Ilmajoen keskustaan bongatakseni kirkon. Tein lämmittelynä 10 kilometrin juoksulenkin ja sen jälkeen tunniksi kuntosalille.
Kaikenlaisia juoksualustoja. 
Perjantain pitkä työpäivä (klo.07-21) ei lähtökohtaisesti ole selitys sille ettei voisi liikkua, mutta kyllä se vaatii hiukan venymistä ja päättäväisyyttä. Mä pakkasin treenivaatteet jo aamulla mukaan ja menin suoraan töistä kuntosalille. Edellis illan treeni tuntui vahvasti jaloissa joten tein hiukan kevyemmän setin ja loppuverkaksi juoksua matolla ja merkintä: kaikenlaisia juoksualustoja. 
Jäljet lumessa.
Jäniksen jäljet lumessa eivät ole harvinaisia. Joten siksi lauantain myöhäisellä aamulenkillä ikuistin ne vasten tuota ihanaa aurinkoa. Aivan kuin se olisi hiukan lämmittänytkin.
Parasta tammikuussa. 
Tänään sunnuntaina oli herätyskello herättämässä sillä ajatuksena oli nousta ajoissa ylös ja tehdä juoksulenkki ja sitten töihin iltavuoroon, mutta... Suljin kellon ja jatkoin pötköttelyä vielä tunnin. Noustuani söin aamupalan ja pakkasin reppuni ja lähdinkin pyörällä töihin. Siinä polkiessani ja auringon paistaessa (ja pakkasen nipistellessä varpaita) tiesin, että parasta tammikuussa ehdottomasti on se, että olemme matkalla kohti valoa ja kevättä! Päivät pitenevät minuutti minuutilta. Ja aurinkoisina päivinä, pikku pakkasessa luonto on valtavan kaunis. Mutta luonto onkin aina kaunis, vuodenajasta riippumatta.

~Eija~

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Tammiputkulaan

Viime vuoden tammikuussa olin tammiputkulassa, jossa liikuttiin vähintään puoli tuntia joka päivä ja havainnoitiin ympäristöstä erilaisia teemoja. Havainnot kuvattiin ja kirjattiin ylös kaikkien osallistujien nähtäväksi. Se oli hauskaa ja koukuttavaa. 

Kun joulukuussa somessa julkaistiin jälleen lista havainnoitavista kohteista, päätin lähteä taas putkulaan. Helpommaksi tämän toteuttamisen tekee se, ettei joka päivä tarvitse juosta, vaan liikkuminen voi olla hiihtoa, luistelua, pyöräilyä, kuntosaliharjoittelua tai ihan mitä vaan. Pääasia että liikkuu lihasvoimalla.

Tämän vuoden tammiputkulan aiheet ovat;
Aamun hetki kullan kallis, eläin, heijastus, juoksijan talvivermeet, jäljet lumessa, järjetön jää, kaikenlaisia juoksualustoja, kaveri liikkuu, kirkko, kiva nimi, kuu, latu, liikennemerkki, lumiukko, luonnon luomaa taidetta, muistomerkki tai patsas, parasta tammikuussa, putki, saako keltaista lunta syödä? sininen hetki, sisäliikunnan iloja, sydän, taidekuva, taivas, tuli, umpihanki, valoa tunnelin päässä, varjo, veden olomuodot, vene, villasukat. 
Saako keltaista lunta syödä? 
Saako keltaista lunta syödä? Ei saa syödä. Uuden vuoden päivänä juoksin räntäsateessa reilu 11 kilometriä ja olin onnellinen että uusi lumi peittää nuo keltaiset läikät teiden varsilta  (paljastuakseen taas keväällä). 
Liikennemerkki 
Liikennemerkki oli koko yön kovan tuulen kanssa sataneen lumen peitossa. Iltapäivällä töistä kotiin päin pyörällä polkiessa tuuli oli jo tyyntynyt ja tietkin aurattu, mutta aamulla ei vielä ollut... Aamulla pelkäsinkin myöhästyväni töistä kun matka otti 15 minuuttia pitempään. Nippa nappa ehdin, mutta kuitenkin ehdin. Yhteensä 25,5km ja 1:34.
Kaveri liikkuu
Kaveri liikkuu, sillä torstaina tein esikoisen kanssa mukavan kevyen kävelylenkin mittarin näyttäessä miinus 17 ja aurinko paistoi. Kaveri ei ole innokkain lenkkeilijä, eikä ehkä sellaista hänestä koskaan tulekaan, mutta äidin roolissa uskallan ja voin vaatia lähtemään silloin tällöin mukaan liikkumaan. Arvostan näitä hetkiä kun voi antaa kaiken huomion toiselle ja jutella hänelle tärkeistä asioista. Lopulta kaverikaan ei ollut niin harmissaan kun lenkille äitin kanssa lähti.
Lumiukko
Kotipihan lumiukot lähettivät mut ja Niinan reippaalle 9 kilometrin sauvakävelylenkille perjantaina. Olisi ehkä pitänyt kävellä toinen samanmoinen, sillä meillä riitti juttua. Kutsun usein näitä lenkkejä terapialenkeiksi, sillä samalla kun saa selän märäksi kevenee myös ajatukset ja murheet. Ystävät ottavat sut sellaisena kuin oot ja uskaltavat sanoa kohdalle kolahtaviakin asioita. Tosi ystävät pysyvät, mutta pihan lumiukot sulavat kun kevät etenee.
Umpihanki
Lauantaina nukuin pitkälle iltapäivään, sillä takana oli 1/3 yövuoro. Herättyäni söin aamupalan ja puin päälle juoksuvaatteet. Kevyt reilu 10 kilometriä auratuilla pyöräteillä ja ihan tarkoituksella koukkaisu umpihankeen
Luonnon luomaa taidetta
Tänään takana 2/3 yövuoroista. Koska olin päässyt lähtemään töistä jo ennen yö neljää, pääsin myös ylös sängystä ennen iltapäivää. Valoisalla lähdin ihailemaan luonnon luomaa taidetta juoksemalla reilu 17 kilometriä. Keli pikkaisen plussan puolella, mutta puut jaksoivat vielä kannatella lumia oksillaan. Oikean jalan kantapää vaivaa edelleen ja juostessa pitää astua ajatuksella ettei sattuisi. Oliskohan limapussi ärtynyt tai muuten vain rasitusvamma.. Seuraillaan.

~Eija~

lauantai 5. tammikuuta 2019

Menneiden ja tulevien mietteitä

Ihanaa Uutta Vuotta 2019 🎉

Toivottavasti mahdollisimman moni sai jättää viime vuoden hyvillä mielin ja aloittaa uuden ilolla ja mielenkiinnolla. Itsellä menneestä jäi hyvät fiilikset, monia hienoja kokemuksia ja kohtaamisia, iso läjä karttoja ja jokunen palkinto sekä sopiva nälkä jatkaa eteenpäin. Kisatauko marraskuun alkupuolella olleen Ilkanpolku juoksun jälkeen tuli tarpeeseen ja kisoissa "toppatakki"-tyyppinä oleminen on ollut mukavaa. Toisaalta säikähdinkin, että katosiko oma kilpailuhalu jonnekin, mutta kyllä se sieltä takaisin kuoriutuu, kun nyt olen rauhassa antanut itseni levätä. Liikunnan ohjaus juttujakin olen miettinyt, että kuinka isosti jaksan ja ehdin jatkossa niitä tehdä. Neiron sporttiporukka jatkaa ja yksilöasiakkaiden kanssa jatkan. Lisäksi olemme suunnistusseurani porukalla suunnitellut keväälle suunnistuskoulua, johon haluan oman panokseni antaa. Muu vielä mietinnässä, sillä töissäkin on nyt isoja muutoksia mitkä vievät paljon energiaa ja iltapainotteisuus vain kasvaa. Tuntuu, ettei aika oikein riitä kaikkeen, vaikka tahtoisi. Samanlaista ongelmaa on aika monella muullakin, joten varmasti ymmärrätte mitä tarkoitan.
Vuoden 2018 "saalista".
Myös blogin jatkoa olen miettinyt. Tämä kirjoittelu vie paljon aikaa enkä siltikään ehdi aivan niin hyvin tätä tehdä kuin haluaisin. Uskolliset lukijat pysyvät ja jaksavat antaa palautetta ja se merkitsee mulle paljon. Kiitos niistä 😊 Aika oma napaista kirjoitteluahan tämä on, mutta toisaalta on kiva jakaa omia henkilökohtaisia kokemuksia ja samalla ne jäävät itselle kuin päiväkirjana talteen tänne bittimaailmaan. Tiedoksi nyt, että ainakin toistaiseksi jatkan kirjoittelua, ainakin yli 100 kilometrin polku-ultraan asti.

Vuoden 2018 luetuimmat blogijutut olivat:
1. Nuts Karhunkierros 55,5k eka ultamatkani
2. Kauhea ihana vuorotyö
3. Puoliska Kyrönjoella

Vuoden 2019 tavoitteita on pysyä liikkeessä, kehittyä kestävyys urheilijana, kokea uusia juttuja, nauttia ja toteuttaa itseäni. Haluan olla ja liikkua entistä enemmän lasteni kanssa. Haluan kannustaa, ohjata ja tsempata kun sitä tarvitaan. Haluan että hymy ei katoa tai putoa matkalla ja että pettymykset osaisi kääntää kasvuksi ja opetukseksi.

Konkreettisia omia tavoitteita ovat kisat ja kilometrit. Nyt oon ilmoittautunut jo polkujuoksukarkeloihin toukokuun Karhunkierrokselle 83 kilometriä ja heinäkuun Pallas-Ylläs 105 kilometriä, joka on vuoden ehkä ehdottomasti tärkein tavoite. Tammikuussa aukeaa "nopeat syövät hitaat" -ilmoittautuminen lokakuun Vaarojen maratonille ja juuri Niinan kanssa pohdittiin lähestymis strategiaa asiaan. Uutena matkana siellä on 65 kilometriä yöllä, mikä houkuttaa mutta myös hiukan pelottaa. Osallistumisten arvonta oli mielestäni reilumpaa kuin nopeus kisa, joten tämä paluu vanhaan ei saa mun osalta yhtään kiitosta. Katsotaan miten tuon kanssa käy, mieli vaaroille kuitenkin tekisi.

Muitakin polkukisoja tulen käymään ja mahdollisimman monissa suunnistuskisoissa, jopa SM-kisoissa jos aikataulullisesti vaan ehdin. Kainuun rastiviikolle kesä-heinäkuun vaihteessa olisi tarkoitus koko perheenä mennä ja samalla lomailla jos vaan siihen kesäloman saan. Lisäksi haaveissa olisi juosta sileät puoli- ja täysmaraton, mutta en ole vielä päättänyt mitkä tapahtumat ne olisivat.

Parin vuoden tauon jälkeen toivon että jospa tänä vuonna saisimme joukkueen huhtikuussa Karhuviestiin. Rogaining kisoihin olisi kiva taas ehtiä ja multisport seikkailukisaan myös. Patikointia ja retkeilyä perheen ja ystävien kanssa vaikka ihan lähimaastoissa.
Juoksu vuosi on aloitettu rauhallisesti. 
Numeroina tavoitteena on osallistua vähintään 40 kilpailuun (tämä on mun juhlavuosi, sillä täytän pyöreät 40 vuotta 😊) ja saada kasaan vähintään 2019 juoksukilometriä. Näiden tavoitteiden kimppuun käyn joustavalla treeniohjelmalla. Joustava tarkoittaa sitä, että suuret kokonaisuudet pyrin tekemään, mutta arkikiireiden, väsymyksen tai työvuorojen vuoksi jokunen merkattu treeni voi jäädä tekemättä ja siitä stressiä en ota. Pääpaino on juoksemisessa. Rauhallisia pitkiä ja reippaita vetoja. Rasitukset tuntemusten mukaan, ei niinkään sykkeitä seuraten. Juoksukilometrejä lisään neljän viikon sykleissä ja talvella osan kilometreistä kerään hiihtäen mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi lihaskuntotreenejä kotona ja kuntosalilla.

Paljon on siis mielessä, monia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Mikään ei ole kiveen hakattua, joten katsotaan miten käy. Tervetuloa seuraamaan mun vuotta 2019!

~Eija~

maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuoden 2018 tähtihetkiä

Vuosi 2018 oli ehdottomasti odotettua ikimuistoisempi. Alku vuosi saatiin nauttia kunnon talvesta, kun saatiin lunta ja pakkasta. Latubaanaa riitti kunhan vaan ehti hiihtämään. Muutamat hiihtosuunnistuskisat pääsin sivakoimaan, mutta koko ajan pääajatus oli juoksussa. Vuoden aikana tuli neljää viikkoa lukuunottamatta joka viikkoa juostua vähintään yhden lenkin. Kahdella viikolla kun ei ole juoksua merkattuna tuli kuitenkin suunnistettua, joten todellisia juoksuttomia viikkoja on kaksi.
Suunnistus on se mun rakkain laji. Tavoite oli osallistua niin moneen kisaan kuin mahdollista. Aika monet, olisinko jopa jokaiseen alueemme mestaruuskisaan osallistunut, niin metsä-, sprintti-, yö-, pyörä-, latu- että hiihtosuunnistuskisoihin. Lisäksi oli partio- ja viestikisat. Yksi hylsy ja hopea sija ja loput taisivat olla voittoja. Toki naiset 35-sarjan osanottaja määrä on yleensä aina alhaisimpia, että eipä noilla sijoituksilla oikein kehtaa henkseleitä paukutella. Mutta rasteja tuli satoja kierreltyä ja pummattua, mutta mukana oli myös just kohdilleen osuttuja.

Kiitoksena ahkerana kisojen kiertäjänä sain suunnistusseuramme päätösjuhlassa "pisteharava"-palkinnon. Sain nimeni komeaan kiertopalkinto pyttyyn 🏆
Vuoden 2018 Pisteharava
Onnistuin aluemestaruuskisojen ulkopuolella FIN5-rastiviikolla, jonka tänä vuonna järjestivät naapuriseurat Rasti-Jussit ja Lapuan Virkiä. Ja itselle erittäin tärkeä onnistuminen tuli suunnistuksen maakuntaviestissä, kun Ilmajoen naiset toin aloitusosuudella kärjessä vaihtoon. Edellis vuoden hylsy suorituksen jälkeen tämän vuoden lopullinen toinen sija tuntui todella hyvältä. SM-kisoissa kävin hakemassa hyvää kokemusta, kuten pyöräsuunnistuksessakinJukolan- ja Venlojen viestissä urakoin jälleen kolme osuutta ja kovin lyhyeksi jääneet unet ja helle pistivät koville. Suunnistuksen lajissa kuin lajissa huomasin selkeän heikkouteni olevan hitaassa reitinvalinnassani ja kartan suuntaaminen on toisinaan ihan pielessä. Paljon menee hätäilyn piikkiin, kun aina on kiire enkä jaksa keskittyä oleelliseen.

Suunnistuksen jälkeen tulee vahvana kakkosena juoksu. Viime vuosien aikana oon siirtynyt sileiltä enemmän poluille, mutta monen vuoden tauon jälkeen kävin kokeilemassa huhtikuussa puolimaratonia Kyrönjokimaratonilla Ylistarossa. Halusin kokeilla juosta omaa kovaa, halusin tehdä ennästykseni, mutta en osannut odottaa parantavani aikaani niin selkeästi kuin lopulta tein. Aikani oli 1:35:01. Se oli hyvä juoksu, joka antoi vahvaa itseluottamusta edessä oleviin juoksuihin.
Kyrönjoella Isokylän riippusillalla.
Toukokuun lopussa oli odotettu reissu Rukalle, jossa oli edessä elämäni ensimmäinen ultrajuoksu. Ei sileällä, vaan poluilla. Polkujuoksu onkin sopivasti rakastamani suunnistuksen ja juoksun välimaastosta. Jännitys, mahtava keli ja kanssajuoksijat, maisemat ja oma kunto siivittivät huikean ihanaan juoksukokemukseen Karhunkierroksen 55,5 kilometrillä. Vieläkin nousee hymy huulille 😊
Karhunkierroksen 55,5 kilsan loppusuoralla.
Kesän ja syksyn aikana kävin muutamissa lyhyemmissä polkujuoksukisoissa tekemässä kovempia vetoja, niitä kun ei omin päin aina saa tehdyksi. Muun muassa Paukaneva Night Trail Run ja Jouppilanvuori Trail Run sekä KomiaFlown syksyn Trail cupissa. Päätähtäin oli kuitenkin koko ajan lokakuun Vaarojen maratonilla Kolilla. Ja 65 kilometrin juoksu oli ikimuistoisin koskaan! Se kruunasi kisavuoden ja sai hymyilemään pitkään. Toisinaan on pitänyt nipistää itseään, että oliko tämä kaikki totta! Toivon tällaisia hetkiä kaikille elämän jossain kohdassa, niin hyvältä se tuntuu onnistua itselle tärkeässä asiassa. Polkujuoksukauden päätti Komia Ilkanpolku 35 kilometrin juoksu.
Rykiniemessä kahlaten Herajoen yli.
Tänä vuonna tuli myös seikkailtua, sillä osallistuin Miian kanssa Multi-Sport seikkailukilpailuun duo-sarjassa. Kisalla on monen vuoden perinteet Ylistarossa ja tämä on aina niin mielenkiintoinen ja erilainen kisa, kun ei varmuudella tiedä mitä tehtäviä eteen tulee. Voimalla ja sisulla vedettiin hyvin.
Kyrönjoessa Miian kanssa.
Pari kertaa pääsin rogaining-kisaan. Päivin kanssa heinäkuussa ja isoveljen kanssa syyskuussa. Tätä olisi kiva ehtiä harrastaa useamminkin, erilaisissa maastoissa ja miksi ei eri etenemistavoillakin. Nyt on oltu 2-4 tunnin sarjoissa, mutta ehkä joskus uskaltautuu pitempiinkin sarjoihin.
Reittisuunnittelua Jämillä.
Tilastollisesti vuosi 2018 näyttää tältä;
Juoksua 2000km (maantie, maasto ja polku)
Suunnistusta 162km (linnuntietä)
Hiihto 548km (mukana myös hiihtosuunnistus)
Pyöräily 2831km (maantie ja maasto)
Lenkkeily 99km (kävely-juoksu)
Kävely 561km (sauvakävely, retkeily, kärryttelyt)

Näistä yhteenlaskettuna kuljettuja kilometrejä lihasvoimalla kertyy 6201. Tyytyväinen olen.

Terveenä oon saaut olla. Alku vuonna oli yksi pieni flunssa, pari kertaa yritti jotain flunssan poikasta tulla päälle ja nyt joulukuussa oksensin kaiken pahan pois muutaman tunnin sisällä ja onnekseni kukaan muu perheenjäsenistä ei tautia saanut. Joitain kolotuksia kropassa oli. Merkittävimpänä syyskuussa pitkospuilla kaatumisesta aiheutunut vasemman jalan kipu. Sen vuoksi piti jopa särkylääkettä ottaa. Nyt on reilun viikon verran vaivanut oikean jalan kantapään ulkosyrjän kipu. Oon hiukan ymmälläni kivusta, sillä se tuntuu kengät jalassa kävellessä ja juostessa. Seurailen sen tilannetta ja tarvittaessa pidän hiukan juoksutaukoa jos tarve vaatii.

Kuluneesta vuodesta jäi mieleen myös helteinen kesä ja vähä sateinen syksy. Niinan innoittamana kävin monen vuoden jälkeen avannossa ja ihastuin sen tuomaan rentouteen. Myös piikkimatto ja aktiiviset toiminnalliset venyttelyt arjen seassa tulivat rutiineiksi. Lasten kasvaessa heidän kanssa on ollut entistä helpompi liikkua ja tulevien vuosien aikana tätä tulen lisäämään entisestään. On ollut ihana huomata oman lapsen innostuvan myös urheilusta ja kilpailuista ja toisaalta on ollut opettavaista sallia se, ettei toinen lapsi siitä välttämättä innostu. Nämä pikku ihmiset ovat tärkeimpiä kannustajiani ja valtavan energisiä arjen vauhdittajia.
Mun lapset 💗
Kiitos vuodelle 2018,
tervetuloa vuosi 2019!

~Eija~

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Joulun hetki

On ihana rauhoittua kohti joulua, yrittää pysyä irti ympärillä pyörivästä kiireestä ja keskittyä olennaiseen. Kuten tärkeään kisaan valmistautuu ajan kanssa fyysisesti ja henkisesti, on itselle merkittäviin juhlapyhiin tai juhliin hyvä varautua samanlaisella asenteella. Kiireessä kun voi kaikki mennä pieleen. Joululahjoja olin miettinyt jo kesällä, mutta silti kaikki eivät olleet ihan nappiin ja pientä säätöä tuli. Joulukortit ovat ihania ja niitä haluan läheisille antaa, unohtamatta tuntemattomia läheisiä ja ystäväporukalla osallistuimmekin oman kuntamme joulupuu keräykseen. Toivottavasti yhdessä miettimämme lahja on saajalle sopiva ja mieluinen. Joululeipomiset ja -siivoukset ovat pieniä askareita, vaikkakin tekevät juhlasta vielä juhlavamman. Tämän vuoden joulupyhät osittain vietän töissä ja osittain perheen kanssa. Vuorotyön erityispiirre, että tärkeitä yleisiä juhlia oppii jakamaan muidenkin kuin ihan lähimpien perheenjäsenten kanssa. Jouluna töissä oleminen ei siis ole mulle ongelma tai suurempi harmitus.
Tyttärien kanssa metsälenkillä.
Kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsin, on tarkoitus ollut pitää tämä joulukuu treenien suhteen kevyenä. On hyvä ladata akkuja, antaa kropalla aikaa palautua ja samalla myös pääkoppa latautuu. Yksin mennessä ja tehdessä ei aina onnistu kevyitä treenejä pitämään kevyinä. Oiva keino tähän ongelmaan on ottaa pikku kavereita lenkille mukaan. Niinpä olen hiihto- ja kävelylenkkejä tehnyt lasten kanssa. Tänään kävimme 13 asteen pakkasessa luistelemassa. 
Luistelemassa kun päivä on lyhimmillään.
Alku viikosta mulla oli mahatauti, mutta kunnon tyhjennyksen jälkeen olin melko nopeasti taas tolpillani. Ja onneksi ja ihmeen kaupalla kukaan muu perheestä ei tautia multa saanut. Joten jouluherkkuja on tullut jo nautittua ja tankkaus jatkuu. Kunhan flunssalta ja muilta mahdollisilta taudeilta välttyisi jatkossa ja uuteen vuoteen pääsisi terveenä. Tammikuussa kun alkaisi suunnitelmallisempi treeni.
Nyt kuitenkin joulun hetkeen.

Hyvää Joulua kaikille teille lukijoille 🎄

~Eija~

torstai 13. joulukuuta 2018

Keventelyn vaikeus

Marraskuisen juoksuputken jälkeen joulukuun olen aloittanut kevyemmin, palautellen kroppaa juoksun aiheuttamasta iskutuksesta. Parhaita liikkumislajeja tähän tarkoitukseen ovat olleet pyöräily ja vesijuoksu. Jo pari tauko päivää juoksusta sai jalat tuntumaan paremmilta, vaikka edelleen takareidet ja pohkeet ovat hiukan jumissa. Kehonhuollolla ja venyttelyillä oon saanut hyvää helpotusta kireyksiin ja piikkimatto nukkumaan mennessä rentouttaa lisää.

Mutta on se niin vaikeaa saada himmailtua vauhti rauhalliseksi kun yksin juoksee. Alku joo ihan sujuu, mutta paikkojen lämmettyä ja auettua vauhti karkaa kuin vahingossa. Sykkeet pyrin pitämään alle 130, lähellä 120. Mun maksimi syke on 170.
Ei ole lunta...
On ollut viisasta siirtyä kesälenkkareista talvinastareihin, sillä meillä pikkutiet muuttuivat luistinradoiksi, joihin aivan kuin kiusallakin heitettiin muutama kiven rae pyörimään. Mun nastakenkien vasemman jalan isovarpaan kohdalta irtosi viime vuonna jopa kolme nastaa ja tämä tuntuu ikävänä jalan lipsahduksena jäällä juostessa. Rauhallisessa vauhdissa, joita nyt olen lenkeillä pyrkinyt pitämään, se ärsyttää, mutta kovemmassa se suututtaisi. Oon tykännyt mun Icebugeista, mutta seuraavat talvimenopelit vaihdan kevyempiin. Toki ötökät nastojen irtoamista lukuunottamatta ovat vielä erittäin hyvässä kunnossa. Juostessa istuvat jalkaan hyvin, mutta kävellessä tekevät oikean jalan kantapäähän hiertymän. 
...mutta pikku tiet ovat jäiset.
Mä tunnetusti en ole niin sanottu kuntosali-ihminen, vaan tykkään ja suosin enemmän kotitreenejä joko omalla kehon painolla tai vapailla painoilla mitä kotoa löytyy. No nyt jo aikaisemmin syksyllä sain ilmaiseksi kuukauden salikortin paikalliseen kuntosaliin. Marrasputkessa ja arjen muissa kiireissä en ole ehtinyt korttia aktivoida aikaisemmin kunnes eilen päätin vihdoin aloittaa kuukauden kuntosalikuurin.

Kyseessä oleva kuntosali on mulle entuudestaan tuttu, sillä olen siellä ohjannut, joten paikat ja laitteet tiesin. Olin suunnitellut itselleni alakroppa painotteisen setin, muun muassa pakara potkuja taljassa, yhden ja kahden jalan kyykkyjä smith-laitteessa sekä maastavetoja. Lisäksi sopivasti mukaan soutua ja vipunostoja. Tein pienillä painoilla 10-15 toistoja kolme kierrosta, sillä tarkoitus on kasvattaa kestävyysvoimaa.

Huh kun tuli hiki! Liekö johtunut huonosta salin ilmastoinnista vai tiukasta setistä 😉 Reilu tunti meni kuin siivillä ja ennakko-oletuksista poiketen en kiinnittänytkään erikoisemmin huomiota kanssa treenaajiin vaan tein keskittyneesti omia juttujani. Ehkä mua seurattiin tarkemmin, sillä olinhan outo uusi lintu salilla. 
Kuntosali kuurilla.
Tänään eilinen pumppailu on tuntunut erityisesti pakaroissa, joten viikon toinen sali setti tulee olemaan yläkroppa painotteinen. Tarkoitus ei ole saattaa itseä ihan kipsiin, mutta on haasteellista jättää hommat puolitiehenkin.

Joulun lähestyminen näkyy joulu- ja päätösjuhlina, jouluaterioina ja -kortteina, puhumattakaan joululauluista ja tuoksuista. Mukavaa puuhaa ja kuitenkin ihana myös hetken rauhoittua. Yksilöasiakkaiden kanssa näemme joulusta huolimatta, mutta omat ryhmäohjaukset ovat jo joulutauolla ja heti loppiaisen jälkeen jatketaan niissä. Muutenkin on tullut jo paljon mietittyä ensi vuotta, suunniteltua ja kahteen kisaan on jo ilmoittautuminenkin tehty. Kaikesta tästä kerron heti kun vuosi vaihtuu. Nyt kuitenkin liikutaan ja nautitaan tämä vuosi loppuun, mahdollisimman kevyesti ☺

Ihanaa joulun odotusta kaikille!

~Eija~